Lasten harrastus vs vanhemman oma elämä

minun lapseni ovat vielä pieniä, mutta suuntaamme heitä harrastuksiin jotka ovat sellaisia, että ne eivät maksa kauheasti. Ja ennen kaikkea harrastuksiin joihin voi itse omatoimisesti lapsi kulkea. Olen kaukaa viisas ja haluan elää elämää itsekin, enkä vain olla lasten harrastus kuski. Nyt asumme sellaisella paikalla, että harrastusmahdollisuudet löytyy pyörämatkan päästä. Bussikin kulkee jos on liian kylmä. Ala-aste ikäisenä saavat alkaa jo opettelemaan yksin kulkemista.

Ai ai kuinka nautinnollista ajatella kun muut kuskaa muksujaan ja istuu jäähallilla perseet jäässä, niin me voidaan miehen kanssa lähteä vaikka kaksin kuntosalille tai katsoa vaikka joku hyvä leffa. Niitä aikoja odotellessa...

Ekaluokkalaisen jalkapalloharkat kahtena iltana viikolla ja viisivuotiaan musiikkiharrastus kerran viikossa. Eri iltoina kaikki.



Molemmat vanhemmat osallistuvat kuskaamiseen (lapset eivät itse pääse, liian pieniä). Haluan, että lapseni harrastavat ja ovat tähän saakka myös halunneet itse harrastaa.



Vanhemman lapsen harkkojen aikana toinen vanhemmista on kotona nuoremman kanssa tehden samalla kotitöitä tai vaikka surffaa netissä, kuten nyt teen kun kuopus katsoo FST:ltä Vaahteramäen Eemeliä. Toinen vanhempi käy harkkojen aikana kaupassa tai lenkillä. Me molemmat harrastamme juoksua, itse käyn myös ryhmäliikuntatunneilla. Olen maksanut jäsenyyden salille, jossa on runsas tarjonta ja melkein aina pääsen tunnille, joka itselleni (aikatauluihini) sopii.



Viikonloput on perheelle, vanhemmalla lapsella joskus turnauksia. Teen usein viikonloppuisin ruokaa pakasteeseen, se helpottaa arkea kovasti.



Joskus koen arjen raskaaksi, mutta onneksi harvoin. Nyt on oikeastaan jo helpompaa, kun olen työäiti ja opinnot olen saanut valmiiksi. Niistä oli sellainen jatkuva paine :(



En myöskään koe, että lapset kärsisivät harrastukset on siitä hyvin aikataulutettu että lapset ovat joka ilta kahdeksan maissa nukkumassa. Myös itselleni kunnon yöunet ovat hurjan tärkeät.

ja miehet ei osallistu iltaisinkaan mitenkään?

ainakin sekä miehellä että minulla on niitä omiakin juttuja ;)

t. ap

Mutta kylla mina ajattelen etta jos lapseni _rakastaa_ jotain harrastusta (kuten meilla yksi lapsista tennista) ja on liian pieni sinne yksin tai itsenaisesti menemaan, niin kyllahan se mun tehtavani on hoitaa se niin, etta lapsi paasee sinne harrastukseensa.

Mutta ei kai noin pienillä (jotka ei voi kulkea itse) olekaan niitä harrastuksia joka ikinen päivä? En minäkään parin päivän kuskailuja hankalana koe, mutta kyllä tuossa lätkäketjussa vähän tuli sellainen olo, että aikuisten koko elämä on pelkkää lapsen harrastusta. Sellaisen kokisin itse raskaaksi. t. ap

harrastaa saa, mutta se harrastus ei saa viedä kohtuuttomasti aikaa ja energiaa muulta perheeltä. Eli vanhemmilla jää aikaa omiinkin harrastuksiin, ja yhden lapsen harrastus ei estä muita lapsia harrastamasta. Harrastuksia on myös rajoitettu niin että lapset jaksavat käydä koulussa ja jää myös perheen yhteistä aikaa riittävästi (ja meille riittävästi on useampana arki-iltana ja vähintään yhtenä kokonaisena päivänä viikonloppuna, poikkeustapauksissa kyllä joustetaan).



Sama periaate oli lapsuudenperheessä, toki se lapsena kismitti etten saanut esim. haluamaani omaa hevosta "kun kaikilla muillakin oli" (HAH!) mutta ei se kaivelemaan ole jäänyt. Kyllä silti löytyi jokaiselle lapselle mieluisa harrastus, kuten on omassakin perheessä löytynyt.

jotka ovat 10 v, 8 v ja 5 v.



kahdella vanhemmalla on ollut harrastuksiin liittyviä menoja jo parin vuoden ajan lähes joka ilta, temppujumpat ja luistelukerhot ovat muuttuneet vähän kuin varkain aikaa vieviksi harrastuksiksi. Molemmat harrastavat kahta lajia, joista kumpikin toista niistä kilpatasolla ja toista vaan rakkaudesta lajiin.



Nuorin käy kerran viikossa jumpassa enkä usko etä hänestä mitään kilparyhmässä harrastajaa koskaan tulee eikä tarvitsekaan tulla, ei vaan ole koskaan hinkunut mihinkään kuten vanhemmat sisarukset ja päinvastoin kieltäytynyt menemästä ehdotettuihin ja se on ihan ok.



Isommat lapset kyllä varmaan osaisivat kulkea bussillakin, mutta en koe tuota kusakamista kauheana vaivana muuta kuin täysin älyttömiin aikoihin, kuten esim. klo 14 kuten meillä usein on - siinä joutuu jo töitäkin järjestelemään. Lisäksi en missään nimessä haluaisi, että edes joku 15 v saati sitten meidän 10 v esikoinen lähtisi arki-iltana bussilla toileta puolelta kaupunkia klo 20.15 loppuvista, 3 h kestäneistä harkoista. Ihan jo lapsen turvallisuuden takia haen hänet tietenkin.



En kaipaa oikeastaan muuta harrastamista kuin lenkkeilyn, jota teen harkkojen aikana.



Minullekin lasten harrastukset ovat rakkaita ja sitä kautta on tullut uusia kivoja ystäviä ja kokemuksia. Joskus musta huumori kukkii kun porukka könyää jäähalliin puoli kahdeksalta lauantaiaamuna, mutta toisaalta kun siinä heittää 45 min lenkin syysilmassa pururadalla niin on voittajaolo kun kotiin palaa ja on vielä koko päivä edessä.

Me elämme kolmen lapsemme kanssa tuota monen kuvaamaa kiireistä "kuskausarkea". Lapset ovat kilpaurheilujoukkueissa ja nauttivat siitä.

Me vanhemmat olemme saaneet paljon hyviä ystäviä lasten urheilukavereiden vanhemmista, ja minusta itsestäni tosi mukavaa perheen yhteistä tekemistä on esimerkiksi viikonlopun turnaus. Päivällä kannustetaan lapsia ja illalla nautitaankin sitten kotona koko porukalla "mitalikahvit" asiaankuuluvine herkkuineen.

Lapset tykkäävät pelata ja heille tuntuu olevan tärkeää, että perhe on pelejä seuraamassa. Kannattaa muistaa, että tämä aika menee todella nopeasti ohi lapsen ja lapsen vanhemman elämässä. Pian lapset eivät enää haluakaan, että äiti tai isä on "koko ajan" lähellä.

Nautitaan näistä yhteisistä hetkistä. Toiset kaukalon laidalla, toiset kotona. Ihan kukin tyylillään :-)

2 lapsista on jo täysi-ikäisiä ja 2 murkkua ja en ole kovin montaa kertaa autolla lapsia harrastuksiin kuskannut. Ovat kulkeneet itse. Joskus on viety kun on ollut tosi kova pakkanen.

Olen saanut itse harrastaa liikuntaa ihan rauhassa kun ei ole tarvinnut istua auton ratissa. Ja muutenkin olen saanut viettää koti-iltoja niiden lasten kanssa rauhassa, joilla ei ole ollut sinä iltana menoja.

Ja ei, lapset ei ole roikkuneet kartsalla, eivätkä käytä alkoholia ja tupakkaa.

Mutta aika turpeita näkyy parin kaverin pojat olevan, jotka ovat pelanneet jääkiekkoa pennusta asti. Kalja maistuu ja ikenet on jo syöpyneet älyttömän nuuskankäytön takia.

jotka eivät anna lastensa harrastaa ja eivätkä välitä lastensa harrastuksista! Jos on noin itsekäs, niin oliko pakko tehdä lapsia tähän maailmaan.

Kyllä se on jokaiselle lapselle mieletön etu jos on saanut harrastaa haluamaansa lajia, oli kyse urheilusta, musiikista tai mistä tahansa.

Laiskoja on ne vanhemmat jotka eivät jaksa lapsia kuskata. Se kuskaaminen kestää kuitenkin vain vähän aikaa noin koko elämää ajatellen.

Lapsi ainakin muistaa loppuelämän jos vanhemmat kielsivät harrastamisen koska oli mukavampaa löhötä sohvalla tai roikkua netissä!

käytössä. Minä en alkaisi kuskaamaan viitenä iltana viikossa, enkä istumaan kentän laidalla tai myymään kahvia ja pullaa kojussa. Ne tehkööt niin ketkä haluaa, meillä elämässä on paljon muutakin kuin lasten harrastukset.

ja sen oheislajeja, eli kyyditysrumba on kuuten ailtana viikossa. Sitten lomilla tää kaveri on aivan hermo kireänä, kun sen lapsen kanssa pitäisi itse tehdä jotain. Surullista, mutta näinkin voi olla.

jotka eivät anna lastensa harrastaa ja eivätkä välitä lastensa harrastuksista! Jos on noin itsekäs, niin oliko pakko tehdä lapsia tähän maailmaan.

Kyllä se on jokaiselle lapselle mieletön etu jos on saanut harrastaa haluamaansa lajia, oli kyse urheilusta, musiikista tai mistä tahansa.

Laiskoja on ne vanhemmat jotka eivät jaksa lapsia kuskata. Se kuskaaminen kestää kuitenkin vain vähän aikaa noin koko elämää ajatellen.

Lapsi ainakin muistaa loppuelämän jos vanhemmat kielsivät harrastamisen koska oli mukavampaa löhötä sohvalla tai roikkua netissä!

Näin on. Äitini ei minun antanut lapsena harrastaa. Ei halunnut kuskata eikä lapsuuden kotipaikkakunnalla ollut julkista liikennettä. Hänen mielestään harrastaminen oli turhaa. Itse olin/olen liikunnallinen ja en päässyt "toteuttamaan itseäni" ja uskallan väittää, että tuo kokemus vaikutti siihen, että masennuin vakavasti teininä.

Nyt olen itse 2-vuotiaan äiti ja itse asiassa aion hänen päästyään kouluikään vaatia, että on jokin liikuntaharrastus.(Oppii huolehtimaan kunnosta ja terveydestä.) Toki saa aloittaa aikaisemminkin, jos kova hinku on ja olen myös valmis "uhraamaan" aikani sinne kuskaamiseen. Lajin hän saa valita itse.

Mutta aika turpeita näkyy parin kaverin pojat olevan, jotka ovat pelanneet jääkiekkoa pennusta asti. Kalja maistuu ja ikenet on jo syöpyneet älyttömän nuuskankäytön takia.

j

meillä pelaavat tutut junnusta asti harrastaneet tällä hetkellä SM-liigassa, Ruotsissa ja Mestiksessä:)

niitä kuskauksia voisi jakaa niin, että molemmat vanhemmat kuskaavat vuorollaan?

niitä kuskauksia voisi jakaa niin, että molemmat vanhemmat kuskaavat vuorollaan?

vuorottelevat toisten samalla suunnalla asuvien kanssa.

Itselläni on se tilanne, että tätä mahd. ei ole, koska olen leski, ja muut joukkueen pojat asuvat ihan toisella suunnalla.

meidän lasten harrastuksien takia. Toki muuten me lapset olimme etusijalla. Olen elänyt onnellisen lapsuuden, vaikka minun äidillänikin oli oma harrastus, eikä minua kuskattu harrastuksiin kuin äärikeleillä. Alle kouluikäisenä en edes harrastanut, kävin vain uimakoulussa (HUI KAMALA)!



Molemmilla lapsillani on yksi harrastus ja itse harrastan liikuntaa tai tapaan ystäviä yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Silti parasta aikaa elämässä on ne kolme tai neljä iltaa viikossa, kun olemme kaikki rauhassa kotona. NIISTÄ ILLOISTA EN LUOPUISI!



Olen myös vakavasti sitä mieltä, että perheen yhdessäolo ja kiireettömyys ovat mielenterveyden, onnellisuuden ja lapsen kehittymisen kannalta tärkeämpiä kuin harrastukset. Joten myös lasten harrastuksista saa hyvällä omallatunnolla tinkiä, jos ne vievät kaiken ajan.



Kuinka moni teistä olisi toivonut, että teidän vanhempanne olisivat istuneet 20 vuotta elämästään autossa unohtaen itsensä (omat harrastukset tai ystävät)?

paljon omaan elämääni. Koska se vie niin paljon aikaakin, niin niitä yhteisiä hetkiä kotona osaa arvostaa ehkä vielä enemmän.



vaikka yhteiset harrastuksiin kuskaukset ovat mielestäni perheaikaa.



Meillä ei muuta perhettä olekaan, joten ei ole keltään pois.

paljon omaan elämääni. Koska se vie niin paljon aikaakin, niin niitä yhteisiä hetkiä kotona osaa arvostaa ehkä vielä enemmän.

vaikka yhteiset harrastuksiin kuskaukset ovat mielestäni perheaikaa.

Meillä ei muuta perhettä olekaan, joten ei ole keltään pois.

autossa tai kentän laitalla istumisesta ja täysin aikataulutetusta elämästä. Enkä oikeasti usko, että sellainen elämä on lapsellekaan hyvästä.

että aikuiset raahaavaat pienemmät lapset isompien harrastuksiin mukaan vain seuraamaan kentän laidalta tms. Se on väsyttävää puuhaa ja pienemmät uupuu siihen, se luo kiireen tuntua perheen arkeen kun jatkuvasti pitää olla menossa.



Lisäksi se vaatii paljon ajamista joka ei muutenkaan kovin ekologista ole, joten me ei kyllä moiseen touhuun ryhdyttäiskään.



Jokaisella sitten oma juttunsa.



Meillä lapsi käy kerran tai kaksi viikossa bussilla uimaharkoissa.

En todellakaan voi ymmärtää tuota kuskausrumbaa. Meillä 3 lasta: 12v, 11v ja 6v. Nuorin ei harrasta (ainakaan vielä) mitään. Poika käy koulun bändikerhossa ja pelaa pesistä, tytär harrastaan tanssia. Ainostaan tanssiin täytyy kuskata ja sekin on vain kerran viikossa.



Itselläni on vuorotyö, eikä ajokorttia joten meidän perheessä ainoastaan mies pystyy kuskaamaan. Aika kohtuutonta minusta, että toinen vanhemmista joutuisi kuskaamaan joka ilta lapsia harrastuksiin!!



Onneksi lapset eivät edes halua harrastaa lätkää tai taitoluistelua. Tämän päivän trendi on se, että mitä enemmän harrastuksia sen hienompaa. Ainakin tällä alueella missä me asumme (Espoossa)..taitaa aika monessa perheessä vanhemmat jopa painostaa..onhan se nyt noloa jos lapsi käy vain koulun liikkakerhossa;)

Voi aikanaan harrastaa mitä haluaa, kunhan menee sinne itse eikä se maksa liikaa. Todellakaan en rupea iltojani missään kentän laidalla viettämään. Värikynät ja paperia voin ostaa.