En voi mitään sille, että tunnen tiettyä ylemmyyttä kotiäitejä kohtaan.

Taputapu!

Ja ap:lla on varmasti myös kukoistava parisuhde...:)

paitsi se on kyllä myönnettävä, että mies hieroo lähes joka ilta mun hartiat tai jalat ;)

ap

koska olet vähintään 8 tuntia päivässä levännyt työpaikallasi silloin kun lapset ovat hereillä ja vilkkaimmillaan, päiväodissa vieraiden kasvatettavana.



Sun panos omien lastesi hoitoon on vain joku aamupalan ja iltapalan tarjoilu. Maksimissaan kokkaat päivällisen perheellesi ja pidät itseäsi jotenkin sankarina. HAH.

mieheni, sijoitustuottoni ja yhteiskunta mulle kustantavat. Koti kiiltää ja lasten kanssa on kivaa olla! Myös mies on asiasta onnellinen. Hyvää kesää kaikille, niin kotiin kuin toimistoon tai tehtaaseen :)

koska olet vähintään 8 tuntia päivässä levännyt työpaikallasi silloin kun lapset ovat hereillä ja vilkkaimmillaan, päiväodissa vieraiden kasvatettavana.

Sun panos omien lastesi hoitoon on vain joku aamupalan ja iltapalan tarjoilu. Maksimissaan kokkaat päivällisen perheellesi ja pidät itseäsi jotenkin sankarina. HAH.

niiden villien lastesi kanssa ja tietenkin palstalla...

Tietenkään en sanoisi tätä koskaan ääneen, mutta näin tunnen...

koska olet vähintään 8 tuntia päivässä levännyt työpaikallasi silloin kun lapset ovat hereillä ja vilkkaimmillaan, päiväodissa vieraiden kasvatettavana. Sun panos omien lastesi hoitoon on vain joku aamupalan ja iltapalan tarjoilu. Maksimissaan kokkaat päivällisen perheellesi ja pidät itseäsi jotenkin sankarina. HAH.

niiden villien lastesi kanssa ja tietenkin palstalla...

töihin menemisessä ja lasten tarhaan laittamisessa on se hyvä puoli, että ne kotityötkin vähenevät.Kun ne tenavat ovat poissa kotona sen 8 tuntiakin niin kukapa siellä sotkee tai kenelle laittaa ruokia.....

koska olet vähintään 8 tuntia päivässä levännyt työpaikallasi silloin kun lapset ovat hereillä ja vilkkaimmillaan, päiväodissa vieraiden kasvatettavana.

Sun panos omien lastesi hoitoon on vain joku aamupalan ja iltapalan tarjoilu. Maksimissaan kokkaat päivällisen perheellesi ja pidät itseäsi jotenkin sankarina. HAH.

niiden villien lastesi kanssa ja tietenkin palstalla...

hellalla porisee lounas. En sano että mun lapsi ois se rasittavan villi tapaus jonka takia mun päivät ois rankkoja. On vaan hassua että joku jaksaa elvistellä sillä et hoitaa kodin työn ohessa ja on siksi parempi kuin kotiäiti.

Mä hoidin kodin työn ohessa ennen lasta, työssäkäyvien äitien panos lapsensa hoitoon on niin vähäinen että se ei juuri eroa siitä jos on lapseton sinkku jolla on vaikka hamsteri lemmikkinä.

kerron kaikille kuinka ihanaa se on (kaikilla toki on huonotkin päivänsä).

Mä myönnän pääseväni helpommalla kun jos olisin töissä ja silti pitäisi hoitaa 6 hlö kotihommat.

Meillä vauva ja koulun aloittava. Musta tähän asti on aina ollut helppoa, mutta eskarin loputtua valkeni, mitä tää on, vaikka vanhempi on jo 6! Herranen aika noi sotkee. Meillä on aina ollut siisti koti ja esikoinen meni aikanaan hoitoon 10kk:n iässä. Nyt tää nuorempi on jo tasan 1 ja kotona, mutta osaa sotkea kunnolla. Lisäksi tuo eskarin päättyminen lisäsi esikoisen sotkemista. Huoh. Miten ne äidit jaksaa, joilla kumpikin on pieniä? Mäkin meinaan seota jo näiden kahden kanssa, vaikka vanhempi käy paljon kavereillaan jne.



Se on totta, että kotiäitiyttä silti jotenkin häpeää. Oikein pitää nipistää itseään, että sanoo olevansa kotona ilman mitään lisäystä töistä, odottavasta työpaikasta tmv. Mulla on hyvä työpaikka odottamassa ja itsetunto rakentunut paljolti sitä kautta.

töihin menemisessä ja lasten tarhaan laittamisessa on se hyvä puoli, että ne kotityötkin vähenevät.Kun ne tenavat ovat poissa kotona sen 8 tuntiakin niin kukapa siellä sotkee tai kenelle laittaa ruokia.....

Hyvin sanottu.

Mä tunnen suurta ylemmyyttä kun käyn duunissa katsomassa miten työkaverit hikoilee "ilmastoidussa" konttorissa. Jatkan siitä sitten lasten kanssa jäätelölle. :)

Palaan töihin sitten viileimmillä keleillä.

... työssäkäyvien äitien panos lapsensa hoitoon on niin vähäinen että se ei juuri eroa siitä jos on lapseton sinkku jolla on vaikka hamsteri lemmikkinä.

ollut nyt jonkin aikaa taas töissä kotiäitivuosien jälkeen. Eikä musta töissä käynti ole erityisesti ollut raskaampaa. Raskaus on vain eri tyyppistä. Kotitöitä on kyllä töissä käydessä paljon vähemmän kuin kotona ollessa.

Minä hoidan ihan itse lasteni kasvatuksen enkä sysää sitä tieskenen hartioille.

kodit ovat epäsiistejä, pihoja ja puutarhaa ei ehditä hoitaa, ruoka on puolivalmista moskaa, äidit eivät edes tunne lapsiaan...jne.



Koko perheinstituutio on romahtanut sen takia koska naiset lähtivät ulkopuolelle töihin. Sen takia lapset ja nuoret voivat nyt pahoin ja avioerot nousivat räjähdysmäisesti. Lapsenne ovat vieraiden kasvatettavana suurimman osan elämästään. Yksin oman onnensa nojassa.

olen pph. kolme hoitolasta ja kaksi omaa, joista toinen tosin koulussa. ihan hyvin sen kodin jaksaa siistina pitaa ja toki mieskin kotitoihin osallistuu. ma luulen, etta kotiaidit valittavat kotitoista, koska ne on siina koko paivan nakyvilla ja ajatuksen tasolla. Ihan sama se on itsellakin. Ehka joskus ihmetyttaa kahden lapsen aidit, jotka valittavat kuinka hankalaa lasten kanssa liikkuminen on..

joiden lapset ovat riiviöitä. Pitää aina lähteä rannalla niitä karkuun, jos haluaa rauhassa ottaa aurinkoa.

joita aikataulut rassaavat ja hihassa roikkuu väsynyt pikkuinen matkalla tarhan levottomaan hälinään. Eipä ihme, että keskittymisongelmat lisääntyvät koululaisilla, kun jo pienestä pitäen viedään isoon joukkoon, jossa pätevät viidakon lait, eikä oikeutta tai huomiota saa, kun ei yksi täti ehdi katsoa kaiken perään.



Mullakin odottaa hyvä työpaikka, mutta mä nautin silti leppoisista aamuista kotona, stressittömistä päivistä lasteni kassa ja näen päivittäin uusia asioita, joita lapset oppivat ja huomaavat ympärillään.



On kivaa leipoa ja lähteä rannalle, nukketeatteriin, eväsretkelle ja vaikka juosta sateessa pihalla sateenvarjon kanssa... Kavereita saa ja tapaa ainakin isossa kaupungissa, kun menee vaan leikkipuistoon.



Tämä on elämäni ihaninta aikaa! Vähän kauhulla odottelen taas työrytmiin paluuta, mutta toisaalta: mulla on rutkasti kokemusta asioiden organisoinnista ja hyvin levänneet hermot ;)) Eikä takaraivossa kolkuta huono omatunto siitä, etten ikinä ehtinyt olla lasteni elämässä tarpeeksi mukana lapsuusaikana.



Rauhaa ja rakkautta kaikille, ratkaisuihin katsomatta (sillä aina ei voi tehdä, kuten tahtoisi)!