En voi mitään sille, että tunnen tiettyä ylemmyyttä kotiäitejä kohtaan.

Katsokaas mä hoidin lapset ja kodin JA tein siihen päälle vielä 3 päivää viikossa töitäkin. Noista kaksi siis viikonloppuna. Lapset eivät tosiaan joutuneet pieninä päiväkotiin, vaan saivat olla kotona, ja omakin ura siinä samalla eteni.



Mitäs siihen sanotte, luuserit?

molemmissa on puolensa. Mutta jos olisi mahdollista, niin kyllä kotona oleminen saattaisi houkutella.

Kotityöt tulevat meillä siitä, että kun lapsia on useita aikaa menee heidän kanssaan olemiseen, hoitamiseen, koti menee ihan eritavalla sotkuun ja siivouskuntoon, ruokaa pitää tehdä yms. Toki sitä ehtisi vaikka mitä, jos yksinään olisi.

ja en ymmärrä, miten joku terve terveiden lasten kotiäiti voi valittaa, että kotona on rankkaa. Olen parhaillaan kesälomalla, ja tämä on tosiaan LOMAA, aika hassua jos nyt lomalla valittelisin miten raskasta tämä kotona lomailu on.

Työssäkäyvällä on tosiaan yksi lounas vähemmän tehtävänä, mutta ei kai siihen nyt kenelläkään koko päivää aikaa mene kotonaollessakaan.

se koti mitä siitä nyt enää hoidettavaa jää. Pyykin määrä taitaa olla ainut mikä ei vähenny töihinmenon myötä. Siivous, ruuanlaitto ja lastenhoitohommat sen sijaa vähenee aika paljonkin. Sehän on vaan ilo puuhastella sitten kotona sen työpäivän jälkeen, mukavaa vaihtelua.

Mulla on kokemusta molemmista, tällä hetkellä olen kotiäiti ja erittäin tyytyväinen sellainen.

jos on aikaisemmin imuroinut enemmän kuin kaksi kertaa päivässä ja järjestellyt lelut sun muut paikoilleen moneen kertaan. Ja pessyt pyykit moneen kertaan ja molskuttanut tiskit moneen kertaan. Sitä paitsi nekin tehdään konevoimalla.

Mitäpä se kotimamma muutakaan tekis kuin siivoaa ja järjestelee, järjestelee ja siivoaa...

...enemmän kuin ikinä, avioeroja on enemmän kuin ikinä ja lapset voivat huonommin kuin ikinä?

Miten niin? Ei ennen vanhaan ollut päiväkoteja, jotka ovat lasten säilytyspaikkoja, eivätkä mitään koteja. Suurin osa äideistä käy kokopäivätöissä, ennen oltiin maatilalla kotona.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/kotiaidit-ovat-kadonneet---naisia-pia…

töihin menemisessä ja lasten tarhaan laittamisessa on se hyvä puoli, että ne kotityötkin vähenevät.Kun ne tenavat ovat poissa kotona sen 8 tuntiakin niin kukapa siellä sotkee tai kenelle laittaa ruokia.....

12- ja 10-vuotiaat saavat kyllä hyvän sotkun aikaiseksi koulun jälkeen.

Pyykkimääräkään ei vähene vaikka lapset hoidossa.

Samoin ruoka on pakko laittaa jne.

Aika varhain ja rankasti alkaa 4-vuotiaan velvollisuudet jos on 7 h/pvä hoidossa! :(

Ihan säälittää työssäkäyvien lapset! Ajatelkaa nyt et joku 10-kuinen viedään kuin paketti postiin ja haetaan 10-tunnin päästä! Siellä vieraat naiset niitä hoitaa ja huutaa. Harvalla niistä on aikaa paneutua juuri sun lapsees tai pitää sylissä.

Tämä tieto sit ihan muutamissa päiväkodeissa työskennelleen suusta:( Et turha alkaa puolustella!

Muakin säälittää, musta on järkkyä kun äidit menee töihin, sehän voi tarkoittaa että lapsi on jopa 12 tuntia hoidossa tai samantien jää asuun päikkyyn. JOTEN: Tässä sen näkee, siis työäidit EIVÄT RAKASTA LAPSIAAN koska heidän lapset tosiasiassa ovat aika usein 12/h päiväkodissa, eli sinne vaan hylkäävät pikku lapsoset lopullisesti. Ihan tulee itku silmään.

Kotiäidin lapsi saa olla sylissäkin tuhat kertaa enemmän kouluun asti! Ja onko joku niin stupidii ettei älyä mikä ero voi olla lasten tunne-elämällä? Jo ala-asteella näkyy nämä erot. Ehdotankin et koti/työäitien lapset eri kouluihin.

Tää vois olla hyvä. Ja kotiäidin lapset oppii paremmin perinteiset perhearvot että on äiti kotona, siivoo, laittaa ruokaa, hoitaa kotia, ja mies sitten tienaa. Se on hyvä se.

Minä olen kotiäiti, enkä omaa kovin hyvää itsetuntoa. Näillä korteilla nyt kuitenkin eteenpäin mennään. En tosin mennyttä surkuttele, oma valinta ollut täysin. Harmittavinta on, että uuden suunnitteleminen on niin vaikeaa, liki mahdottoman tuntuista. Kaikkeen iskee kritiikki, että enhän minä siihen kelpaa. Helpottavaa on, että elämä on niin väliaikainen juttu, että kyllä se tästä, ajan kanssa.

t. nöyrä kotiäiti ;)

Luukas 14

Ylpeys ja vaatimattomuus



"7 Jeesus pani merkille, että vieraat pyrkivät aterialla asettumaan parhaille paikoille. Niinpä hän esitti heille vertauksen:

8 "Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi,

9 ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: 'Anna tämä paikka hänelle.' Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle.

10 Ei -- kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: 'Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi', ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden.

11 Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan."

12 Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan.

13 Ei -- kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.

14 Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista."

--------



Matteus 23:

"10 Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.

11 Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.

12 Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

------

Fariseus ja publikaani



"9 Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:

10 "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.

11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.

12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'

13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'

14 "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

-----

Kuka on suurin?



Markus 9:

"33 He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsilta: "Mistä te matkalla keskustelitte?"

34 He olivat vaiti, sillä he olivat väitelleet siitä, kuka heistä oli suurin.

35 Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija."

36 Sitten hän asetti heidän keskelleen lapsen, otti hänet syliinsä ja sanoi:

37 "Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka on minut lähettänyt."



-----



Tässä jokaiselle miettimisen aihetta.

Tosi kunnioitettavaa sellainen! Varsinkin, kun on koko päivän ensin rauhassa huilinut töissä iltatouhut sujuisi minulta ainakin kuin tanssi. Lapset olleet koko päivän muualla syömässä ja leikkimässä, joten sotkua ei pitäisi päästä syntymään missään vaiheessa.



Mutta tuo nyt on vain osa tätä juttua. Mä ainakin tunnen tiettyä ylemmyyttä työäitejä kohtaan mutta siksi, että saan olla lasteni kanssa kaiket päivät ja nähdä vierestä heidän kehityksensä, halia ja touhuta heidän kanssaan ja tarjota heille lämpimän lapsuuden, jolloin äidin syli on lähes aina ihan lähellä. Tylsyydenkin ja nuo em. raskaat puolet jaksaa kyllä kun järjestää asiat niin ettei väsy liikaa.

Olen kai ollut jossain vaiheessa "kotiäiti" kun kukaan kolmesta lapsestamme ei ole mennyt hoitoon ennen 2 v, niin voin ehkä vastata kummastakin puolesta ja myös siitä kolmannesta, joka on ehkä ollut kaikkein rankin!



Kotiäitiydessä oli ihania puolia, rakastin sitä. Toisaalta rutiinien tietynlainen tylsyys ja se, että koko ajan sai olla oikomassa jotain paikkaa rassasi (toisaalta töissäkin joutuu tekemään nitä töitä jatkuvasti vaikka se ei olekaan tiskikoneen täyttöä jne.) Tykkäsin kauheasti kiireettömistä aamuista ja siitä, että jos ei jonain päivänä huvittanut lähteä ulos, ei ollut todellakaan mikään pakko.



Pienet päiväkoti-ikäiset lapset + päivätyö olivat erilailla rankkoja, mutta koti pysyi kyllä siistinä. Tuntui että aina oli paikat tip tpo jos illalla vaan viitsi laittaa paikat kuntoon. Rankkuus tuli aamuista ja kiireen tunnusta, vaikka sitä en koskaan lapsiin siirtänytkään kuin todella harvoin kun oli joku kauhea palaveri alkamassa ja oli pakko olla just tiettynä kellonlyömänä paikalla jne. Muuten elämä oli suht leppoisaa, meillä kävi jopa siivooja.



Nyt kolmen alakoululaisen äitinä tuntuu, etteivät päivän tunnit (eivätkä rahat) riitä mihinkään ja olen stressaantuneempi ja kiireisempi kuin koskaan, vaikka teen 6 h työpäivää. Koulusta kotiin tulevat koululaiset saavat sotkun aikaan alle nanosekunnin vaikka heille on todellakin opetettu laittamaan omat jälkensä jne. kamaa on silti sikinsokin pitkin kodinhoitohuoneen lattiaa, välipalan jäljet valtaavat keittiön vaikka tarvikkeet olisi laitettu kylmään jne. En tajua miten päiväkodissa pystyttiinkion varjelemaan vaatteita niin sotkuttomina (niin sisä- kuin ulkovaatteetkin) kun näiden koululaiste kamppeet on aina jossain vesivärissä ja järjettömässä kurassa. Oman lisähaasteensa tuovat harrastukset, joihin on lapsia vielä kuskattava ja se vie aikaa. Aina on itsellä kiire. Jos joskus tarvitsisin kotiäitiyttä niin nyt koululaisten kanssa!!!



Onneksi nuo ovat suht pienellä ikäerolla, joten ehkä ihan parin vuoden kuluessa tämä sotku ja sekoilu helpottaa :)



Tsemppiä KAIKILLE äideille!

koska olet vähintään 8 tuntia päivässä levännyt työpaikallasi silloin kun lapset ovat hereillä ja vilkkaimmillaan, päiväodissa vieraiden kasvatettavana.

Sun panos omien lastesi hoitoon on vain joku aamupalan ja iltapalan tarjoilu. Maksimissaan kokkaat päivällisen perheellesi ja pidät itseäsi jotenkin sankarina. HAH.

Aletaankin puhua taas jo asiaa. Noin se menee.

Mä olen ihan tyytyväinen vaikka lapsi on kotihoidossa, isä ja äiti vuorotellen töissä, silti on yhteistä aikaa koko perheellekin.



Silti valitan kotitöistä koska en niistä tykkää. Teenpä silti.



En tunne ylemmyyttä ketään kohtaan, rehellisesti :)

Sen haluan työäitinä tuoda esiin, että useimmat meistä pyrkivät kuitenkin pitämään lapsia mahdollisimman vähän hoidossa, vaikka kaikki olisikin mennyt hyvin siellä. Eli mahdollisimman lyhyet hoitopäivät erilaisin keinoin ja mahdollisimman paljon lomaa. Meillä esim 2kk kesäloma ja melkein kk talvella. Siihen päälle muut vapaapäivät ja tietenkin viikonloput.



Lapset ovat siis enemmän kotona kuin hoidossa, vaikka töissä käymmekin ja lapset ovat päivähoidossa. Ei siis pysty (emmekä haluaisikaan!) siirtämään kasvatusvastuuta sinne päiväkotiin :)) Keitän kotona aamupuuron aamulla ja aamupala on monipuolinen eli suurin osa arkiaterioistakin syödään kotona. Kotiruokamme on hyvin laadukasta. Eli emme "ulkoista" tätäkään tehtävää päikkyyn.



Enkä mä mitään erityistä ylemmyyttä tunne ketään kohtaan :) Molemmat duunit voi hoitaa hyvin tai huonosti lasten ja koko perheen näkövinkkelistä: kotiäitiyden ja työäitiyden.

-> Äidit hoitavat lapsiaan enemmän kuin aikaisemmin

Avioeroja tapahtuu vuosi vuodelta enemmän -> ks. tilastot

Lasten ja nuorten pahaolo on lisääntynyt -> ls-tapaukset, huostaanotot, sijoitusperheet, psykiatrista hoitoa tarvitsevat, koulussa häiriköivät, koulu-dropoutit.

...enemmän kuin ikinä, avioeroja on enemmän kuin ikinä ja lapset voivat huonommin kuin ikinä?

Miten niin? Ei ennen vanhaan ollut päiväkoteja, jotka ovat lasten säilytyspaikkoja, eivätkä mitään koteja. Suurin osa äideistä käy kokopäivätöissä, ennen oltiin maatilalla kotona.

<a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/kotiaidit-ovat-kadonneet---naisia-pia…" alt="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/kotiaidit-ovat-kadonneet---naisia-pia…">http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/kotiaidit-ovat-kadonneet---naisia-pia…;

jos haluaa tunkea ne alle vuoden ikäisenä laitokseen hoitoon kun ei itse jaksa,viitsi hoitaa.Olen kahden lapsen kotiäiti tunnen ylemmyyttä teitä työssäkäyviä äitejä kohtaan.Taitaa olla teillä vanhemmuus hukassa =)

jos haluaa tunkea ne alle vuoden ikäisenä laitokseen hoitoon kun ei itse jaksa,viitsi hoitaa.Olen kahden lapsen kotiäiti tunnen ylemmyyttä teitä työssäkäyviä äitejä kohtaan.Taitaa olla teillä vanhemmuus hukassa =)

Todella harva!Minusta kotiäideistä voidaan puhua,vasta kun lapset ovat isompia.Kait nyt suurinosa äideistä hoitaa kuitenkin vähintään 1,5-v.Tai miksei isä yhtä hyvin myös.

kun olen lasteni kanssa "vain kotona" :D