Miksi ihastunut käyttäytyy ihastustaan kohtaan joskus suorastaan tylysti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä. Olin ihastunut mieheen jossa oli piirteitä eräästä ilkeästä ihmisestä. Olin todella epäluuloinen, vaikkakin kiinnostunut. Onneksi mies oli sitkeä ja voitti luottamukseni, yhdessä ollaan edelleen.

Niinhän se usein tuppaa menemään, mies vaan sinnikkäästi roikkuu ja nainen lopulta antautuu. Aivan kuten miehen kuuluukin tehdä, kiivetä linnan tornista nainen hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä on muuten totta. Mulla oli kerran yhdestä miehestä sellaiset vibat, että heidän kaveriporukka ruotii jokaisen naisen tosi rumasti ja nauraa räkäisesti päälle. Pelkäsin, että nolaan itseni heidän kaikkien silmissä, joten ihastuksestani huolimatta esitin, etten ole kiinnostunut.

No oliko kyse omista harhoistasi, vai oliko mies sellainen mulgero kuin hämisvaistosi varoitti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä on muuten totta. Mulla oli kerran yhdestä miehestä sellaiset vibat, että heidän kaveriporukka ruotii jokaisen naisen tosi rumasti ja nauraa räkäisesti päälle. Pelkäsin, että nolaan itseni heidän kaikkien silmissä, joten ihastuksestani huolimatta esitin, etten ole kiinnostunut.

No oliko kyse omista harhoistasi, vai oliko mies sellainen mulgero kuin hämisvaistosi varoitti?

Kyllä hän kaveriporukassaan ainakin sellainen oli. Ajauduttiin eri porukoihin, joten kun ei nähty enää, ihastus laantui. Onneksi 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä on muuten totta. Mulla oli kerran yhdestä miehestä sellaiset vibat, että heidän kaveriporukka ruotii jokaisen naisen tosi rumasti ja nauraa räkäisesti päälle. Pelkäsin, että nolaan itseni heidän kaikkien silmissä, joten ihastuksestani huolimatta esitin, etten ole kiinnostunut.

No oliko kyse omista harhoistasi, vai oliko mies sellainen mulgero kuin hämisvaistosi varoitti?

Eri mutta miten hän voisi sitä tietää jos ei jäänyt ottamaan selvää? Luultavasti oli oikeassa

Yleisin syy on varmaan paniikkiin meneminen, pyrkimys hallita itseään, ettei tekisi mitään typerää tai näyttäisi typerältä. Lopputuloksena näyttää töykeältä ja välinpitämättömältä.

Tai sitten turhautuminen. On hirveästi panostanut siihen hetkeen, kun näkee ihastuksen kohteen, ja jos kohde ei heti huomaakaan, omasta innostuksesta lähtee puhti pois: "antaa olla sitten". Seurauksena näyttää välinpitämättömältä, kun ihastus lopulta huomaa.

Joitain ärsyttää se, että ihastus on tavallaan saanut pauloihinsa, pitää vallassaan. Joku mainitsi edellä, että ihastuminen on tunteiden vuoristorataa. Hetkittäin ärtymys siitä toisen vallasta omaan mieleen ja käyttäytymiseen näkyy eleissä.

Up

Faith kirjoitti:

Yleisin syy on varmaan paniikkiin meneminen, pyrkimys hallita itseään, ettei tekisi mitään typerää tai näyttäisi typerältä. Lopputuloksena näyttää töykeältä ja välinpitämättömältä.

Tai sitten turhautuminen. On hirveästi panostanut siihen hetkeen, kun näkee ihastuksen kohteen, ja jos kohde ei heti huomaakaan, omasta innostuksesta lähtee puhti pois: "antaa olla sitten". Seurauksena näyttää välinpitämättömältä, kun ihastus lopulta huomaa.

Joitain ärsyttää se, että ihastus on tavallaan saanut pauloihinsa, pitää vallassaan. Joku mainitsi edellä, että ihastuminen on tunteiden vuoristorataa. Hetkittäin ärtymys siitä toisen vallasta omaan mieleen ja käyttäytymiseen näkyy eleissä.

Tämä on muuten totta. Ihastusta on niin vaikea kontrolloida, että joinain päivinä toisen läsnäolo ärsyttää ja se näkyy ulospäin (vaikka olisi odottanut toisen näkemistä) . Ärsyttää se millainen valta toisella on minuun.

Onhan se sellaista nuoralla kävelyä joskus. Viimeksi kauan sitten ihastuin palavasti mieheen, jolta sain enemmänkin vastakaikua ja jopa rakkaudentunnustuksen. Tapailimme, mutta kumpikin oli myös aiempien kokemusten vuoksi varovainen. Itse en ole sitä tyyppiä, joka helposti sanoo rakastavansa tai muutenkaan syöksyy tunteista huolimatta helposti suhteeseen. Olen tarkkailijatyyppi ja haluan olla jotenkin varma asioista, joihin sitoudun. Tämä varmasti turhautti häntä ja sen ymmärrän. Hän alkoi kohdella minua välillä tosi rumasti, teki ohareita ja nimitteli. Itse olisin toivonut avointa suoraa keskustelua tilanteesta enkä passiivisaggressiivista kiukuttelua. Tulin siihen tulokseen, että hän ei oikeasti välitä minusta vaan olen hänelle ”pelle”. Niinpä päätin lopettaa suhteen viimeiseen ohariin, jonka jälkeen toivotin hänelle kivaa loppuelämää. Hän yritti vielä jälkikäteen olla yhteydessä ja varovasti lämmitellä, mutta en jaksanut enää. Lopettaminen oli itsellekin kipeä prosessi. Kenenkään muun kanssa koskaan en ole tuntenut sellaista yhteenkuuluvuutta. Molemmat mokasimme, koska emme puhuneet tarpeeksi suoraan asioista. Joskus elämä vain menee niin. Olimme nuoria aikuisia ja keskenkasvuisia. Vasta myöhemmällä iällä tajusin monia tilanteita, joissa olin lukenut häntä väärin ja hän minua. Sille ei voi mitään.

Joskus vältelin. Ei johtunut toisen käytöksestä. Vaikutti kivalta ja mielenkiintoiselta, mutta ajattelin etten riitä ja tuntui helpommalta vetäytyä kuin tulla torjutuksi.

Yks mies oli aina töykee mua kohtaan ja pidin sitä outona. Muut kehui esim. lauluani niin hän moitti, mutta kehui sitten toista naislaulajaa. Ihan sama miten hyvä olin niin aina keksi moitittavaa. (Laulu on esimerkki, en osaa laulaa ☺) Pidin sitä omituisena ja epäilin, että hän on ihastunut. Jostakin sen vaistosin.

Sitten jotain tapahtui ja hän muuttui. Kun hän puhui minulle, hänen äänensä mataloitui ja pehmeni ja hän alkoi ohimennen koskettamaan tyyliin alaselkä, käsivarsi, reisi, posken silitys, joka tuli ihan yllätyksenä ja halauskin sisälsi silityksen. Teki todella hienovaraisesti tämän kaiken. Jos hän on ihastunut niin toivoisin hänen sanovan sen ääneen. Miksi hän oli alussa ilkeä, en tiedä.

Up

Tarve suojella itseään tylyilemällä. Tekeehän se kipeää olla tekemisissä/lähellä ihmistä, jota ei voi koskettaa, suudella, viedä mukanaan...

Mä käyttäydyn niin että yritän olla huomaamatta ja voin siksi vaikuttaa tylyltä.

Nämä on näitä iskemisoppaita lukeneiden tyyppien kikkoja ja sinällään ikivanha keino kokuttaa tietynlaisia naisia. Sellaisia, jotka ovat kilpailuhenkisiä, helposti höynäytettäviä ja/tai muuten heikkoitsetuntoisia. Kakka vanteensa valitsee vai miten se oli.

Muille tyypeille tämä on hyvä juttu ja tavallaan rehellistä: jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, mitä sitä tuputtamaan ja jos taas on kyse tällaisesta wanna-be-pleieristä, niin hänet voi jättää pelaamaan pelejänsä muiden samanlaisten elämänpelureiden kanssa. Joillekin elämä on suuri näyttämö, jossa näytellään milloin mitäkin tai suuri peli, jossa laskelmoidaan milloin mitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä on muuten totta. Mulla oli kerran yhdestä miehestä sellaiset vibat, että heidän kaveriporukka ruotii jokaisen naisen tosi rumasti ja nauraa räkäisesti päälle. Pelkäsin, että nolaan itseni heidän kaikkien silmissä, joten ihastuksestani huolimatta esitin, etten ole kiinnostunut.

No oliko kyse omista harhoistasi, vai oliko mies sellainen mulgero kuin hämisvaistosi varoitti?

Eri mutta miten hän voisi sitä tietää jos ei jäänyt ottamaan selvää? Luultavasti oli oikeassa

Niinhän naiset yleensä on ;)

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Yleisin syy on varmaan paniikkiin meneminen, pyrkimys hallita itseään, ettei tekisi mitään typerää tai näyttäisi typerältä. Lopputuloksena näyttää töykeältä ja välinpitämättömältä.

Tai sitten turhautuminen. On hirveästi panostanut siihen hetkeen, kun näkee ihastuksen kohteen, ja jos kohde ei heti huomaakaan, omasta innostuksesta lähtee puhti pois: "antaa olla sitten". Seurauksena näyttää välinpitämättömältä, kun ihastus lopulta huomaa.

Joitain ärsyttää se, että ihastus on tavallaan saanut pauloihinsa, pitää vallassaan. Joku mainitsi edellä, että ihastuminen on tunteiden vuoristorataa. Hetkittäin ärtymys siitä toisen vallasta omaan mieleen ja käyttäytymiseen näkyy eleissä.

Tämä on muuten totta. Ihastusta on niin vaikea kontrolloida, että joinain päivinä toisen läsnäolo ärsyttää ja se näkyy ulospäin (vaikka olisi odottanut toisen näkemistä) . Ärsyttää se millainen valta toisella on minuun.

Olisikohan kyseessä sitten jotain tällaista, vai kuvittelenkohan taas itse kaiken. Aiemmin eräs itseäni jossainmäärin kiinnostanut henkilö oli kauhean ystävällinen ja auttavainen minua kohtaan ja jotenkin tuntui kuin hän olisi itseään isoon ääneen mainostanut aina kuulteni miten hyvä hän on jossain asiassa. Joskus myös vuolaasti kehuskeli minua toisille kun olin kuuloetäisyydellä, se tosin tuntui minusta tällaisena heikkoitsetuntoisena vähintäänkin vaivannuttavalta. Koetti kauheasti tuijotella pitkään, mutten uskaltanut vastata katseeseen koska olen niin epävarma itsestäni. Aloin ajattelemaan, että kyse voisi olla kiinnostuksesta ja yritin sitten jutella enemmän yms. mutta tuon katsekontaktin kanssa teki edelleen hankalaa, itse asiassa tavallistakin vaikeampaa kun kiinnostava kyseessä. Siitä toinen nyt sitten taisi vetää johtopäätöksen, etten ole kiinnostunut, koska käytös on muuttunut totaalisesti aiemmasta vältteleväksi. Tai sitten alun alkaenkin kuvittelin vain kaiken ja otti oman muuttuneen käytökseni vuoksi etäisyyttä. Mistäpä näistä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä iskemisoppaita lukeneiden tyyppien kikkoja ja sinällään ikivanha keino kokuttaa tietynlaisia naisia. Sellaisia, jotka ovat kilpailuhenkisiä, helposti höynäytettäviä ja/tai muuten heikkoitsetuntoisia. Kakka vanteensa valitsee vai miten se oli.

Muille tyypeille tämä on hyvä juttu ja tavallaan rehellistä: jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, mitä sitä tuputtamaan ja jos taas on kyse tällaisesta wanna-be-pleieristä, niin hänet voi jättää pelaamaan pelejänsä muiden samanlaisten elämänpelureiden kanssa. Joillekin elämä on suuri näyttämö, jossa näytellään milloin mitäkin tai suuri peli, jossa laskelmoidaan milloin mitäkin. 

Anteeksi, mutta nyt en ymmärtänyt. Tyly käytöskö on kikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Yleisin syy on varmaan paniikkiin meneminen, pyrkimys hallita itseään, ettei tekisi mitään typerää tai näyttäisi typerältä. Lopputuloksena näyttää töykeältä ja välinpitämättömältä.

Tai sitten turhautuminen. On hirveästi panostanut siihen hetkeen, kun näkee ihastuksen kohteen, ja jos kohde ei heti huomaakaan, omasta innostuksesta lähtee puhti pois: "antaa olla sitten". Seurauksena näyttää välinpitämättömältä, kun ihastus lopulta huomaa.

Joitain ärsyttää se, että ihastus on tavallaan saanut pauloihinsa, pitää vallassaan. Joku mainitsi edellä, että ihastuminen on tunteiden vuoristorataa. Hetkittäin ärtymys siitä toisen vallasta omaan mieleen ja käyttäytymiseen näkyy eleissä.

Tämä on muuten totta. Ihastusta on niin vaikea kontrolloida, että joinain päivinä toisen läsnäolo ärsyttää ja se näkyy ulospäin (vaikka olisi odottanut toisen näkemistä) . Ärsyttää se millainen valta toisella on minuun.

Olisikohan kyseessä sitten jotain tällaista, vai kuvittelenkohan taas itse kaiken. Aiemmin eräs itseäni jossainmäärin kiinnostanut henkilö oli kauhean ystävällinen ja auttavainen minua kohtaan ja jotenkin tuntui kuin hän olisi itseään isoon ääneen mainostanut aina kuulteni miten hyvä hän on jossain asiassa. Joskus myös vuolaasti kehuskeli minua toisille kun olin kuuloetäisyydellä, se tosin tuntui minusta tällaisena heikkoitsetuntoisena vähintäänkin vaivannuttavalta. Koetti kauheasti tuijotella pitkään, mutten uskaltanut vastata katseeseen koska olen niin epävarma itsestäni. Aloin ajattelemaan, että kyse voisi olla kiinnostuksesta ja yritin sitten jutella enemmän yms. mutta tuon katsekontaktin kanssa teki edelleen hankalaa, itse asiassa tavallistakin vaikeampaa kun kiinnostava kyseessä. Siitä toinen nyt sitten taisi vetää johtopäätöksen, etten ole kiinnostunut, koska käytös on muuttunut totaalisesti aiemmasta vältteleväksi. Tai sitten alun alkaenkin kuvittelin vain kaiken ja otti oman muuttuneen käytökseni vuoksi etäisyyttä. Mistäpä näistä tietää.

Mulla samankaltaista.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä iskemisoppaita lukeneiden tyyppien kikkoja ja sinällään ikivanha keino kokuttaa tietynlaisia naisia. Sellaisia, jotka ovat kilpailuhenkisiä, helposti höynäytettäviä ja/tai muuten heikkoitsetuntoisia. Kakka vanteensa valitsee vai miten se oli.

Muille tyypeille tämä on hyvä juttu ja tavallaan rehellistä: jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, mitä sitä tuputtamaan ja jos taas on kyse tällaisesta wanna-be-pleieristä, niin hänet voi jättää pelaamaan pelejänsä muiden samanlaisten elämänpelureiden kanssa. Joillekin elämä on suuri näyttämö, jossa näytellään milloin mitäkin tai suuri peli, jossa laskelmoidaan milloin mitäkin. 

Ei se aina ole sitä, että haluaisi esittää vaikeasti tavoiteltavaa tmv. Itse pelkään niin paljon toisen torjuntaa, että ihastuksen lähellä on vaikea olla, käytös muuttuu luotaantyöntäväksi. Sitten jos saan hymyiltyä tai otettua yhteyttä jotenkin toiseen ja toinen ei vastaa siihen, se on niin iso kolaus, että muutun tylyksi. "En mää susta oikeesti tykännytkään" :D Todella huono tapa toimia, mutta jotenkin automaattisesti aktivoituu ihastuksen lähellä. Muille miehille on sitten helppo olla ystävällinen, mikä varmaan vielä korostaa sitä tylyyttä ihastukseni silmissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Yleisin syy on varmaan paniikkiin meneminen, pyrkimys hallita itseään, ettei tekisi mitään typerää tai näyttäisi typerältä. Lopputuloksena näyttää töykeältä ja välinpitämättömältä.

Tai sitten turhautuminen. On hirveästi panostanut siihen hetkeen, kun näkee ihastuksen kohteen, ja jos kohde ei heti huomaakaan, omasta innostuksesta lähtee puhti pois: "antaa olla sitten". Seurauksena näyttää välinpitämättömältä, kun ihastus lopulta huomaa.

Joitain ärsyttää se, että ihastus on tavallaan saanut pauloihinsa, pitää vallassaan. Joku mainitsi edellä, että ihastuminen on tunteiden vuoristorataa. Hetkittäin ärtymys siitä toisen vallasta omaan mieleen ja käyttäytymiseen näkyy eleissä.

Tämä on muuten totta. Ihastusta on niin vaikea kontrolloida, että joinain päivinä toisen läsnäolo ärsyttää ja se näkyy ulospäin (vaikka olisi odottanut toisen näkemistä) . Ärsyttää se millainen valta toisella on minuun.

Olisikohan kyseessä sitten jotain tällaista, vai kuvittelenkohan taas itse kaiken. Aiemmin eräs itseäni jossainmäärin kiinnostanut henkilö oli kauhean ystävällinen ja auttavainen minua kohtaan ja jotenkin tuntui kuin hän olisi itseään isoon ääneen mainostanut aina kuulteni miten hyvä hän on jossain asiassa. Joskus myös vuolaasti kehuskeli minua toisille kun olin kuuloetäisyydellä, se tosin tuntui minusta tällaisena heikkoitsetuntoisena vähintäänkin vaivannuttavalta. Koetti kauheasti tuijotella pitkään, mutten uskaltanut vastata katseeseen koska olen niin epävarma itsestäni. Aloin ajattelemaan, että kyse voisi olla kiinnostuksesta ja yritin sitten jutella enemmän yms. mutta tuon katsekontaktin kanssa teki edelleen hankalaa, itse asiassa tavallistakin vaikeampaa kun kiinnostava kyseessä. Siitä toinen nyt sitten taisi vetää johtopäätöksen, etten ole kiinnostunut, koska käytös on muuttunut totaalisesti aiemmasta vältteleväksi. Tai sitten alun alkaenkin kuvittelin vain kaiken ja otti oman muuttuneen käytökseni vuoksi etäisyyttä. Mistäpä näistä tietää.

Mulla samankaltaista.

Kerro lisää? Kaikenlaiset visiot ja kokemukset kiinnostaa!