Miksi ihastunut käyttäytyy ihastustaan kohtaan joskus suorastaan tylysti?
Tarkoittaen sitä, että ei ole huomaavinaan, välttelee katsekontaktia eikä tervehdi? Ja selkeästi tekee sen tietoisesti, ehkä jopa korostetusti.
Mutta sitten kuitenkin vilkuilee, ja tarkkailee, kun luulee, ettei ihastuksen kohde huomaa mitään.
Mikä pyrkimys?
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen tilanne täälläkin. Kollegan kanssa leikitty 3 v kissa-hiiri leikkiä, kunnes firman bileissä päädyttiin suutelemaan. Molemmat varattuja ja sattuneen jälkeen pidettiin "kriisipalaveri", missä tunnustettiin puolin ja toisin näitä tunteita. Ilmeisesti molemmilla omat suhteet ajamassa karille, mutta emme silti halua puolisoitamme loukata ja sovimme jatkavamme työkaveina "entiseen malliin".. nyt kuitenkin tuntuu, että mies on todella väliinpitämätön ja välillä taas päinvastoin, siis melko ristiriitainen. Kaikki se kohtelias käytös kuitenkin loppui kuin seinään. Varmaan selvittelee päätään, mutta ärsyttää kun itse voisin vaan unohtaa koko sekoilun ja olla normaalisti.
Mikä tilanne nyt teidän välillänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä kaksi aiemmin selvästi hymyjä keskenään vaihtanutta ihmistä on lähtenyt tuolle keskinäiselle ignoorauslinjalle. En tiedä onko heidän välillään tapahtunut jotain ratkaisevaa, vai ovatko vaan päättäneet ettei mitään voi tapahtuakaan. Toinen heistä on naimisissa, toisen parisuhdestatusta en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tuosta käytöksestä huolimatta voi olla huomaamatta heidän välillään olevaa jännitettä.
Apua, juuri tätä olen itse pelännyt. Että tämä huomataan. Juuri siksi omasta puolestani olen kuin mitään ei olisikaan, kun ei meistä mitään voi tullakaan. Mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut, päätin vain etten halua enää satuttaa itseäni ja haikailla saavuttamatonta. Silti tuntuu edelleen pahalta ja ikävöin. Toinen varattu 💔
Tästä viestistäni jo 5 vuotta 😳 nykyisin mies tervehtii ja hymyilee hyvin lämpimästi kun satutaan kahdestaan vastakkain, mutta kun muita lähellä, ei edes huomaa, ei katso päinkään, silmät heiluu kuin hedelmäpeli mun molemmin puolin mut ei koskaan pysähdy muhun. Huomaan että edelleen katselee kaukaa ja on hermostunut. ääni pehmenee kun puhuu mulle jne.
Itse olen jo aikaa sitten antanut olla. Aika opettavaista seurata toisen kehonkieltä, kun omat tunteet ei enää sumenna ajattelua. Edelleen syvällä sydämessä sellainen tunne, että me oltais kyllä sovittu yhteen, mutta ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani.
Pari vuotta työkaverin kans silmäilty kun satuttu harvoin näkeen. Kun siirryttiin samalle osastolle, voi luoja sitä kemiaa, ihastusta, vetovoimaa mitä tunsimme toisia kohti. Vaivuimme teini-ikäisen tasolle, emme uskaltaneet katsoa toisiamme läheltä. Mies oli todella kohtelias minulle. Se tunne, kun sinusta ollaan kiinnostuttu, puhutaan kauniita, avataan ovia, saat täyden huomion, kertoo hauskoj juttuja ja vieläpä hyvän näköiseltä mieheltä.
Oma mieshän ei enää minua ole vuosiin niin kohdellut niin voin sanoa, että olin todella imarreltu ja otettu!Kunnes tuli se raaka totuus, että olen varattu. Hän muuttui täysin, kaikki kohteliaisuudet loppui, käytös muuttui tylyksi, ei halunnut jutella enää kun pakosta yms. Sillon loppui se kaikki ihanuus, josta pääsin nauttimaan. Harmittaa niin paljon! Olisin valmis vaihtamaan mieheni häneen, mutta en tiedä miten toimia. Nykyinen liitto on siis jo kuollut vuosia sitten.
Kuitenkin hän silmäilee ruokalassa kauempaa, tulee ottamaan ruokaa yhtäaikaa (nousee pöydästä kun huomaa minun menevän hakeen), ja kun pakosta joudumme työssä oleen lähekkäin, kummasti käsi osuu minuun yms.
Osaako kukaan vastata, loppuuko ihastus kuin seinään vai jääkö se kuitenkin päälle vaikka tuleekin pakit ja käytös muuttuu täysin?
Ihastus ei lopu. On varatun vastuulla lähestyä. Ja auta armias jos ihastuu ennen kuin tietää toisen olevan varattu.
Siitä voi alkaa elämänmittainen tyhjiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Se johtuu juuri siitä, kun olette varattuja. Tunteet vie laidasta laitaan. Aallon huipulta syvälle pohjaan. Eletään hetki sitä ihanaa ja sitten tullaan rytinällä alas, kun todellisuus ja teidän kohdalla alkoholin vaikutus tulee vastaan. Huono omatunto ja jäätävä ahdistus iskee päälle ja se aiheuttaa käytöksen muutoksen.
Ne, jotka flirttailee ilman kummempia tunteita jatkavat sitä kokoajan, ei siis tule tämmöisiä vaihteluita. Heihin ei vaikuta vaikka saisi tietää toisen olevan varattu tms. , koska eivät ole tosissaan. Nämä kyllä tunnistaa työelämässä, koska tekevät sitä melkein kaikille muillekin.
Joo kyllähän se noin auki kirjoitettuna näyttää aika uskottavalta selitykseltä. Ja kun tuo kuvio on toistunut vuosien varrella monta kertaa, niin olen alkanut ajatella että jotain outoa kehää tässä kierretään. Minusta mies on viehättävä ja viihdyn hyvin hänen seurassaan. Flirttailen takaisin kun hän on sillä tuulella, mutta en ikinä niin paljon, että unohtaisin oman parisuhteeni rajat. Joskus olen ottanut hienovaraisesti etäisyyttä kun tunnelma on lämmennyt liikaa, mutta en ole koskaan ollut varsinaisesti tyly tai välttelevä. Miehellä nämä tunnetilojen vaihtelut ovat paljon korostuneempia, kuuma on kuumempaa ja kylmä on kylmempää. Kieltämättä kuulostaa, että tämä meidän yhdessä olomme ei ole hänelle henkisesti yhtä seesteistä kuin minulle.
Petät jo henkisesti.
Opetelkaa kohtaamaan omat tunteenne. Sen myötä opitte kohtaamaan myös muita ihmisiä. Helpottaa elämää kummasti.
Sen ihastuksen ei edelleenkään tarvitse johtaa mihinkään.
N50
Tässä muutama vaihtoehto
- Se ihminen on äärimmäisen tietoinen ihminen, eli se tykkää tarkkailla ja lukee ihmisiä paljon ja on varovainen ketä päästää lähelleen, se voi olla ihastunut, mutta se ei päästä lähelle jos se näkee tietynlaisia piirteitä siinä toisessa. Esimerkiksi jos se toinen ei osaa olla yksin vaan sillä on esim toinenkin ihminen kenen kanssa se viettää aikaa tai kenenkaa se on yhdessä. Toi viestittää samantien tälle tälle tyypille sitä, että se ihminen ei osaa olla yksin ja se vaan hakee itselleen turvaa kokoajan jostain, eli kun ensihuuma on ohi, se luultavasti häipyy taas kiinnostavamman tyypin/tai tyypin kenestä se kokee saavansa vielä enemmän turvaa matkaan. Se testaa toisinsanoen sitä tyyppiä
- Se ihminen on epävarma itsestään, pystyykö se antamaan tarpeeksi, se häpeää jotain, se on kokenut elämässään vaikeita asioita, mitkä omalta osalta estää sitoutumista. Tällänen ihminen yleensä sylkee automaattisesti kaiken hyvän pois elämästään, vaikka ei sitä haluaisi.
Itse miehenä ainakin välttelin tai olin neutraali siitä syystä ettei työkaverit saisi selville. Aika moni työkaveri huomasi tämän naisen ihastumisen minua kohtaan ja en halunnut tehdä siitä vielä kiusallisempaa. Luulen että osasin ihan hyvin peitellä omaa ihastumista vaikka sisällä myllersi. Nyt en ole enää samassa työpaikassa ja siitäkin jo 2 vuotta aikaa niin tunteet kerenneet laantua
Tämän haluaisin tietää itsekin. Eräs työkaveri vaikutti reilu vuosi sitten ihastuneelta, nyt hän on muuttunut vältteleväksi. Rn ole mielestäni tehnyt mitään, mistä hän olisi voinut loukkaantua. Päinvastoin, olen aina hänelle todella ystävällinen.
Tuntuu pahalta, kun välillä yritetään jopa jättää ulkopuolelle ja firman juhlissa hän juttelee kaikille muille ja välttelee mua. Välillä punastuu, kun nähdään.
Enemmän ihmettelen, kun seurustelukumppanini tekee tuota töissä. Ei siinä mitään, että haluaa pitää joiltakin salassa, vaikka lähes kaikki jo tietää, mutta se että pitää oikein korostaa ja flirttailla muille nähteni. Tulee aina outo olo. Yhdessä ollessa sitten olemme symbioosissa.
m
Vierailija kirjoitti:
Se tarvitsee
Terapiaa
Terapia
On
Ihmelääke
Ihan
Kaikkeen
Se
Hoitaa
Kaikki
Vaivat
Jeesus on turha terapian rinnalla!
Onko sinulla kaikki kunnossa, kun koet tarvetta postailla näitä terapihöli öitä jokaiseen ketjuun?
Muistakaa!
Ihmehoito
Terapia
Auttaa
Kaikkeen
Se
Pelastaa
Teidätkin!
Terapia
On
Uusi
Jeesus!
Vierailija kirjoitti:
Te ketjuun vastanneet olette kaikki naisia, ettekä selkeästi ymmärrä yhtään siitä mitä mies joutuu tekemään näissä ihastumis ja iskemisasioissa. Teitä ei ole ikinä laitettu tunteistanne naurunalaiseksi ja pilkankohteeksi samalla tavalla mitä useimmat miehet ovat joutuneet kokemaan montakin kertaa. Te ette tiedä mitä tarkoittaa kun vastakkainen sukupuoli tahallisesti häpäisee sinut ja saattaa sen mahdollisimman monen ihmisen tietoon vielä. Siksi te ette ymmärrä tilannetta.
Minä ymmärrän, mutta minä olenkin mies. Kyse on vain siitä, että häpäisyn uhriksi joutuminen vaikuttaa liian todennäköiseltä. Se, miksi tilanne vaikuttaa siltä että lopputulos on häpäisy, on sitten jo sellainen seikka mitä tässä ei pysty analysoimaan. Ainoastaan aloittaja voi itse tilannetta miettiä sille syvyydelle.
Päivän paras vitsi tämä viesti! Ihan kuin naisia ei olisi koskaan pilkattu ja häpäisty miesten toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa kohtaamaan omat tunteenne. Sen myötä opitte kohtaamaan myös muita ihmisiä. Helpottaa elämää kummasti.
Sen ihastuksen ei edelleenkään tarvitse johtaa mihinkään.
N50
Mitä iloa siitä sitten on jos olet palavasti ihastunutbja miettisit vaan että ei tämän tarvi johtaa mihinkään!?
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen, kun seurustelukumppanini tekee tuota töissä. Ei siinä mitään, että haluaa pitää joiltakin salassa, vaikka lähes kaikki jo tietää, mutta se että pitää oikein korostaa ja flirttailla muille nähteni. Tulee aina outo olo. Yhdessä ollessa sitten olemme symbioosissa.
m
Mun expuoliso teki tuota monta vuotta ihan kaikkien naisten kanssa. Ja varsinkin kun olin paikalla. Halusi loukata minua. Ja testata kerran toisensa jälkeen omaa vetovoimaansa.
Ne naisten ja muidenkin ihmisten säälivät katseet. Tuollaisen miehen olet valinnut.
Jopa sairasvuoteella heti, kun kipulääkepöhnä hälveni, hän alkoi flirttailla hoitajan kanssa. Se hoitajan ilme, kun minä ja pieni lapsi seurattiin tätä sirkusta.
Se oli viimeinen kerta, kun näin hänet vapaaehtoisesti. Olimme silloin jo koe-erossa ja silloin päätin, että en enää yritä.
Menköön mokoma paska.
Samankaltainen tilanne täälläkin. Kollegan kanssa leikitty 3 v kissa-hiiri leikkiä, kunnes firman bileissä päädyttiin suutelemaan. Molemmat varattuja ja sattuneen jälkeen pidettiin "kriisipalaveri", missä tunnustettiin puolin ja toisin näitä tunteita. Ilmeisesti molemmilla omat suhteet ajamassa karille, mutta emme silti halua puolisoitamme loukata ja sovimme jatkavamme työkaveina "entiseen malliin".. nyt kuitenkin tuntuu, että mies on todella väliinpitämätön ja välillä taas päinvastoin, siis melko ristiriitainen. Kaikki se kohtelias käytös kuitenkin loppui kuin seinään. Varmaan selvittelee päätään, mutta ärsyttää kun itse voisin vaan unohtaa koko sekoilun ja olla normaalisti.