Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihastunut käyttäytyy ihastustaan kohtaan joskus suorastaan tylysti?
03.03.2011 |
Tarkoittaen sitä, että ei ole huomaavinaan, välttelee katsekontaktia eikä tervehdi? Ja selkeästi tekee sen tietoisesti, ehkä jopa korostetusti.
Mutta sitten kuitenkin vilkuilee, ja tarkkailee, kun luulee, ettei ihastuksen kohde huomaa mitään.
Mikä pyrkimys?
Kommentit (221)
Miehen kuuluu luontaisesti levittää siementään mahdollisimman moneen naaraaseen.
Ihastuminen on vastoin tätä luontoa. Siksi mies onärtyisä ihastukselleen ja välttelee ja on tyly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se surullista, mutta joskus on pakko toimia niin. Mitäpä sitä tunteitaan julistamaan maailmalle, jos tietää tilanteen olevan toivottoman.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluu luontaisesti levittää siementään mahdollisimman moneen naaraaseen.
Ihastuminen on vastoin tätä luontoa. Siksi mies onärtyisä ihastukselleen ja välttelee ja on tyly.
OK. Tuolla tavoin ei sitä ihastustaan kyllä pääse koskaan siementämään.
No ei kukaan pelimies käytä ilmaisua, että tulen nyt naaras sinua siementämään...
Joskus joutuu olemaan vähän tyly, että ihastunut pysyisi kauempana, eikä häiriköisi koko ajan. Tervehdin kyllä, mutta pysyn kaukana.
Turha kuvitella, että töykeä olisi ihastunut. Tai jos on, on yleensä varattu, eli sillä ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä kaksi aiemmin selvästi hymyjä keskenään vaihtanutta ihmistä on lähtenyt tuolle keskinäiselle ignoorauslinjalle. En tiedä onko heidän välillään tapahtunut jotain ratkaisevaa, vai ovatko vaan päättäneet ettei mitään voi tapahtuakaan. Toinen heistä on naimisissa, toisen parisuhdestatusta en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tuosta käytöksestä huolimatta voi olla huomaamatta heidän välillään olevaa jännitettä.
No meidän tapauksessa siksi, että satun olemaan tämän kaverin kaverin puoliso.
Välillä moikataan ja halaillaan kunnolla ja välillä puolin ja toisin ollaan vähän tylympiä. Moikataan kuitenkin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on surullista ☹️
Puhut ilmeisesti kokemuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä kaksi aiemmin selvästi hymyjä keskenään vaihtanutta ihmistä on lähtenyt tuolle keskinäiselle ignoorauslinjalle. En tiedä onko heidän välillään tapahtunut jotain ratkaisevaa, vai ovatko vaan päättäneet ettei mitään voi tapahtuakaan. Toinen heistä on naimisissa, toisen parisuhdestatusta en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tuosta käytöksestä huolimatta voi olla huomaamatta heidän välillään olevaa jännitettä.
Apua, juuri tätä olen itse pelännyt. Että tämä huomataan. Juuri siksi omasta puolestani olen kuin mitään ei olisikaan, kun ei meistä mitään voi tullakaan. Mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut, päätin vain etten halua enää satuttaa itseäni ja haikailla saavuttamatonta. Silti tuntuu edelleen pahalta ja ikävöin. Toinen varattu 💔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä kaksi aiemmin selvästi hymyjä keskenään vaihtanutta ihmistä on lähtenyt tuolle keskinäiselle ignoorauslinjalle. En tiedä onko heidän välillään tapahtunut jotain ratkaisevaa, vai ovatko vaan päättäneet ettei mitään voi tapahtuakaan. Toinen heistä on naimisissa, toisen parisuhdestatusta en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tuosta käytöksestä huolimatta voi olla huomaamatta heidän välillään olevaa jännitettä.
Apua, juuri tätä olen itse pelännyt. Että tämä huomataan. Juuri siksi omasta puolestani olen kuin mitään ei olisikaan, kun ei meistä mitään voi tullakaan. Mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut, päätin vain etten halua enää satuttaa itseäni ja haikailla saavuttamatonta. Silti tuntuu edelleen pahalta ja ikävöin. Toinen varattu 💔
Ja se toinen on ihan ihmeissään, että mikä tuolle on tullut kun ei edes moikkaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä kaksi aiemmin selvästi hymyjä keskenään vaihtanutta ihmistä on lähtenyt tuolle keskinäiselle ignoorauslinjalle. En tiedä onko heidän välillään tapahtunut jotain ratkaisevaa, vai ovatko vaan päättäneet ettei mitään voi tapahtuakaan. Toinen heistä on naimisissa, toisen parisuhdestatusta en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tuosta käytöksestä huolimatta voi olla huomaamatta heidän välillään olevaa jännitettä.
Apua, juuri tätä olen itse pelännyt. Että tämä huomataan. Juuri siksi omasta puolestani olen kuin mitään ei olisikaan, kun ei meistä mitään voi tullakaan. Mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut, päätin vain etten halua enää satuttaa itseäni ja haikailla saavuttamatonta. Silti tuntuu edelleen pahalta ja ikävöin. Toinen varattu 💔
Ja se toinen on ihan ihmeissään, että mikä tuolle on tullut kun ei edes moikkaa enää.
Kyllä mä sentään moikkaan kun nähdään, mutta siihen se jää. En katsele enää enkä vastaa katseisiin kuin vain silloin, kun on välttämätöntä toimittaa jokin asia. Kipeää se tekee, myönnän. Katseesta varmasti näkyisi kaikki tunteet. Hymyt on molemmilta jääneet jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä kaksi aiemmin selvästi hymyjä keskenään vaihtanutta ihmistä on lähtenyt tuolle keskinäiselle ignoorauslinjalle. En tiedä onko heidän välillään tapahtunut jotain ratkaisevaa, vai ovatko vaan päättäneet ettei mitään voi tapahtuakaan. Toinen heistä on naimisissa, toisen parisuhdestatusta en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tuosta käytöksestä huolimatta voi olla huomaamatta heidän välillään olevaa jännitettä.
Apua, juuri tätä olen itse pelännyt. Että tämä huomataan. Juuri siksi omasta puolestani olen kuin mitään ei olisikaan, kun ei meistä mitään voi tullakaan. Mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut, päätin vain etten halua enää satuttaa itseäni ja haikailla saavuttamatonta. Silti tuntuu edelleen pahalta ja ikävöin. Toinen varattu 💔
Ja se toinen on ihan ihmeissään, että mikä tuolle on tullut kun ei edes moikkaa enää.
Kyllä mä sentään moikkaan kun nähdään, mutta siihen se jää. En katsele enää enkä vastaa katseisiin kuin vain silloin, kun on välttämätöntä toimittaa jokin asia. Kipeää se tekee, myönnän. Katseesta varmasti näkyisi kaikki tunteet. Hymyt on molemmilta jääneet jonnekin.
Hymyt ei sovi hautajaistunnelmaan. Tunteitahan tuossa haudataan, ilmeisesti ihan molemminpuolisesti.
Hautajaiset seis, vainaja puuttuu. -Juice-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oikein kovasti taistelee tunteitaan vastaan, niin ne vaan yltyvät taistelemaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa, mitä tilaa. Minua kiusattiin koko peruskouluaika ja kiusaajien mielestä hauskinta oli väittää jonkun olevan minuun ihastunut, ja jos sen joskus uskoin, niin naurettiin räkäisesti päin naamaa. Tietenkin muistettiin vielä mainita, että olen vastenmielinen, outo, friikki, ruma ja mitähän niitä oli.. No, aikuisiällä kävi muutaman kerran niin, että normaali ystävällinen ja kohtelias käytökseni tulkittiin ihan muuksi, ja sitten alkoi "antoi ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa" - vänkytys. Eli niin tai näin, niin aina väärin päin. Lopulta sitä kyllästyi ja kyynistyi, ja oppi pitämään piikit pystyssä. Eli hyökkäys on paras puolustus. Kun tylyttää itse ensin, ei tule loukatuksi ja/tai satutetuksi. Että syyttäkää arvon herrat vaan itseänne, mitäs olette sellaisia paskiaisia.
Kai sinä katkera ihminen tajuat, että se ei ole kollektiivisesti kaikkien miesten vika, jos sinua on kohdeltu väärin, ja että sinä olet se suurin häviäjä tässä asiassa. Kiusaajat voittivat sinut, he kontrolloivat sinua edelleen.
Rakkaus on niin raaka laji, että minä päätin lopettaa harrastuksen. Sitten tielleni osui mies, joka sai pääni sekaisin. En osaa tehdä muuta kuin väistää. Käytökseni varmaan vaikuttaa ajoittain suorastaan tylyltä, mutta käytökselläni pyrin vain suojelemaan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on niin raaka laji, että minä päätin lopettaa harrastuksen. Sitten tielleni osui mies, joka sai pääni sekaisin. En osaa tehdä muuta kuin väistää. Käytökseni varmaan vaikuttaa ajoittain suorastaan tylyltä, mutta käytökselläni pyrin vain suojelemaan itseäni.
Se on oikeasti tosi surullista, kun pelkää tunteitaan ja koittaa suojella itseään pettymyksiltä. Käytös saattaa olla järjetöntä ja epäloogista. Tunne, kuin olisi ansassa, josta ei pääse pois mutta on ihan pakko yrittää paeta, millä keinolla hyvänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä kaksi aiemmin selvästi hymyjä keskenään vaihtanutta ihmistä on lähtenyt tuolle keskinäiselle ignoorauslinjalle. En tiedä onko heidän välillään tapahtunut jotain ratkaisevaa, vai ovatko vaan päättäneet ettei mitään voi tapahtuakaan. Toinen heistä on naimisissa, toisen parisuhdestatusta en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tuosta käytöksestä huolimatta voi olla huomaamatta heidän välillään olevaa jännitettä.
Apua, juuri tätä olen itse pelännyt. Että tämä huomataan. Juuri siksi omasta puolestani olen kuin mitään ei olisikaan, kun ei meistä mitään voi tullakaan. Mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut, päätin vain etten halua enää satuttaa itseäni ja haikailla saavuttamatonta. Silti tuntuu edelleen pahalta ja ikävöin. Toinen varattu 💔
Ja se toinen on ihan ihmeissään, että mikä tuolle on tullut kun ei edes moikkaa enää.
Kyllä mä sentään moikkaan kun nähdään, mutta siihen se jää. En katsele enää enkä vastaa katseisiin kuin vain silloin, kun on välttämätöntä toimittaa jokin asia. Kipeää se tekee, myönnän. Katseesta varmasti näkyisi kaikki tunteet. Hymyt on molemmilta jääneet jonnekin.
Et katsele, etkä vastaa toisen katseisiin. Se toinen siis kuitenkin vielä katselee sinuun päin? No, ei varmaan katso kauaa, kyllä tuon tilanteen täytyy häntäkin repiä aika pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Kun oikein kovasti taistelee tunteitaan vastaan, niin ne vaan yltyvät taistelemaan takaisin.
Tämä. Miksi ei voi vaan todeta että that’s it ja eipä tässä mitään. Olisko elämä aika paljon mielekkäämpää. Mutta kun ei vaan pysty.
Se on surullista ☹️