Miksi ihastunut käyttäytyy ihastustaan kohtaan joskus suorastaan tylysti?

Mulla oli vuosikausia tällainen ihastus.

Viesteissä saattoi flirttailla ja tuijottelua oli tuhottomiin, mutta puhe oli sit aina tiukan asialliasta ja torjuntaa. Lopulta rikoin jään ja tein aloitteen laittamalla viestin, josta kävi ilmi että olen kiinnostunut hänestä.

Jätkä vastasi jotain että nyt oot ymmärtänyt väärin, mulla on tyttöystävä. Siinä syy, tunteiden kontrollointi tai/ja egon hively kun toinen tarttuu niihin katseisiin mutta sen voi palauttaa tylyttämällä maanpinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Miehet: siis ymmärrättekö te oikeasti mitä ne kemiat on, kun joku todella tuntuu siltä että tulee perhosia vatsaan? Vai katsotteko lähinnä sitä persettä tms.? Honest answers please.

Ymmärrätkö itse? Etkö itse muka koe niitä "kemioita" vain itseäsi tasokkaampien miesten seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan kyllä normaalit ihastuneet ihmiset kyllä osoittavat kiinnostuksensa. Yritätkö vain selitellä itsellesi, että joku on sinusta kiinnostunut, vaikka ei oikeasti ole.

Niin, nimenomaan normaalit, jotka ei pelkää torjutuksi tulemista. Näillä usein hylkäämisen pelkoa. Mulla ja muutamilla tietämilläni kaikki liittyy lapsuuden huonoihin kokemuksiin.

Mä käyttäydyn ihastustani kohtaan tylysti välillä. En halua, että muut näkee ja juoruilee naureskellen, enkä halua joutua naurunalaiseksi hänenkään silmissä, kun ihastumiseni on niin helposti huomattavissa. Välttelen ja töksäyttelen kaikenlaista. Joskus taas virnuilen kun jokin idiootti hänen jutuilleen ja sekin ketuttaa, kun ei pysty edes kontrolloimaan hymyilyä hänen kanssaan (kun olemme kaksin). Pokerinaama pitää kyllä yleensä onneksi, kun muita on lähettyvillä, mutta joskus lipsahtaa jokin punastuminen tmv.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.

Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.

Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.

Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.

Sivusta kommentoin

Ei tule tapahtumaan ainakaan selvin päin, korkeintaan jossain alkomahoolitilaisuudessa.

No, naisena näin on tapahtunut, että joku ennestään tuttu on lähestynyt. Ja ihan selvin päin on tullut juttelemaan. Sitten on toki ollut niitä tapauksia, että on ollut kipinää, mutta ikinä ei ole selvinnyt oliko molemminpuoleista kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään asian eteen.

Miehenä taas ei ole tapahtunut koskaan, naiset ei uskalla.

Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit jäädä voivotteleen, että naiset on paskoja ja ei ikinä lähesty. Tai sitten voit tehdä kuten moni muu mies ja lähestyä naisia.

Ja ottaa lisää turpiin henkisesti? Luuletteko, että miehet kestää loputtomiin kun ette itsekään kestä? Naisilla nyt vaan niin paljon helpompaa, kun miehet toimii.

Mulla on kaveripiirissä kyllä näitä aloitteita tekeviä naisia. Toki miehet enemmän aloitteita tekee, mutta monelle miehelle tämä ei tunnu hirveältä ongelmalta. Luulen että tuolla "naisilla on helpompaa"-ulinalla vaan jokaisen naisen kiinnostus loppuu.

Luuletko, että naisille päin naamaa "ulisen" miten helppoa niillä on, kuten tällä palstalla totean? Ja tämä "ulina" ei poista sitä faktaa, että naisilla on helpompaa, ei vaikka miten koetat alentaa. Sinäkin siinä vaan patistelet aloittelemaan, vaikka joka kerta on jäänyt tyhjä käteen ja sitten päälle nimitellään ulisijaksi. Tästäkin huomaa, miten helppoa naisilla on, kun ei löydy empatiaa pätkän vertaa ja miehen vaan odotetaan suorittavan loputtomiin kuin jonkun koneen. Sitten täällä jotkut pari kertaa aloitetta tuloksetta yrittäneet naiset leimaa heti koko mieskunnan metsästäjiksi jotka ei tykkää aloitteista ja tämä on täysin yläpeukutettu syy olla tekemättä aloitteita koskaan enää.

Ihastuksen kohde on täydellinen ja pelottava ja siksi pelkää hänen torjuntaansa tai että hän lopettaisi huomioimisen. Jos ei ota riskejä, ei petykään, eikä tule torjutuksi.

Suuttuminen voi johtua myös siitä, että toinen ei huomaa tai huomioi tarpeeksi. Ihastumisessa tunteet menevät vuoristorataa ja niitä voi olla vaikea hallita, vaikka muuten olisi täysin rationaalinen ja rauhallinen ihminen.

Yritys tukahduttaa omia tunteita tai niiden näyttämistä, saa myös aikaiseksi kummallisia ilmentymiä. Tällöin voi vaikuttaa korostetun välinpitämättömältä. Tämä saattaa vaatia mieletöntä mielenhallintaa ja vaatii äärimmäisiä toimia eli toisen kaikenlaista välttelyä.

Jos esimerkiksi saa lopulta selville, että toinen seurusteleekin niin tuo tieto voi saada aikaiseksi suunnatonta raivoa, ahdistusta ja välttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet: siis ymmärrättekö te oikeasti mitä ne kemiat on, kun joku todella tuntuu siltä että tulee perhosia vatsaan? Vai katsotteko lähinnä sitä persettä tms.? Honest answers please.

En ole koskaan ymmärtänyt. Itse olen kokenut, että nyt on kemiaa, nyt tää kaikki toimii, ja sitten se nainen katoaa jonnekin vähin äänin. Nyt olisi tunkin heitto paikka, muttei kannata, enkä jaksa. Ja oon taas rakastunut, turhaan tottakai. Mut hauskaa iltaa kaikille ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kohde on täydellinen ja pelottava ja siksi pelkää hänen torjuntaansa tai että hän lopettaisi huomioimisen. Jos ei ota riskejä, ei petykään, eikä tule torjutuksi.

Suuttuminen voi johtua myös siitä, että toinen ei huomaa tai huomioi tarpeeksi. Ihastumisessa tunteet menevät vuoristorataa ja niitä voi olla vaikea hallita, vaikka muuten olisi täysin rationaalinen ja rauhallinen ihminen.

Yritys tukahduttaa omia tunteita tai niiden näyttämistä, saa myös aikaiseksi kummallisia ilmentymiä. Tällöin voi vaikuttaa korostetun välinpitämättömältä. Tämä saattaa vaatia mieletöntä mielenhallintaa ja vaatii äärimmäisiä toimia eli toisen kaikenlaista välttelyä.

Jos esimerkiksi saa lopulta selville, että toinen seurusteleekin niin tuo tieto voi saada aikaiseksi suunnatonta raivoa, ahdistusta ja välttelyä.

Minulla menee juuri noin, että menen aivan supertylyksi enkä välttämättä edes toivottele ihastukselle hyviä viikonloppuja tai sellaisia. Toivon kai jotenkin, että hän lakkaisi huomioimasta minua, kun se kaikenlainen pelkkä ystävällinenkin huomio ainoastaan ruokkii tätä epämiellyttävää tuntemusta. Jos minä saisin tietää, että ihastukseni seurustelee, niin uskoisin että se olisi pienimuotoisen miniankeutuksen jälkeen jopa suorastaan helpotus ja saattaisin vapautua aivan täysin. Näin on pari kertaa tapahtunutkin ja nykyään olen aivan luonnollisen sinut heidän kanssaan.

On kiva olla se miehen tai naisen seurustelukumppani. Vähän väliä joku roikkumassa kumppanissa. Äyskimässä ja tuiskimassa kun tajuaa, että hän onkin varattu. Jotkut soittelee anonyymina jopa kumppanille, uteliaana kaivaa kaiken tiedon nais- tai miesystävästä. Se kokemus, että on ainoa ihastunut on usein harhaa. Monet kiinnostuu aina siitä samasta miehestä tai naisesta. Koska joillakin on karismaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kohde on täydellinen ja pelottava ja siksi pelkää hänen torjuntaansa tai että hän lopettaisi huomioimisen. Jos ei ota riskejä, ei petykään, eikä tule torjutuksi.

Suuttuminen voi johtua myös siitä, että toinen ei huomaa tai huomioi tarpeeksi. Ihastumisessa tunteet menevät vuoristorataa ja niitä voi olla vaikea hallita, vaikka muuten olisi täysin rationaalinen ja rauhallinen ihminen.

Yritys tukahduttaa omia tunteita tai niiden näyttämistä, saa myös aikaiseksi kummallisia ilmentymiä. Tällöin voi vaikuttaa korostetun välinpitämättömältä. Tämä saattaa vaatia mieletöntä mielenhallintaa ja vaatii äärimmäisiä toimia eli toisen kaikenlaista välttelyä.

Jos esimerkiksi saa lopulta selville, että toinen seurusteleekin niin tuo tieto voi saada aikaiseksi suunnatonta raivoa, ahdistusta ja välttelyä.

Minulla menee juuri noin, että menen aivan supertylyksi enkä välttämättä edes toivottele ihastukselle hyviä viikonloppuja tai sellaisia. Toivon kai jotenkin, että hän lakkaisi huomioimasta minua, kun se kaikenlainen pelkkä ystävällinenkin huomio ainoastaan ruokkii tätä epämiellyttävää tuntemusta. Jos minä saisin tietää, että ihastukseni seurustelee, niin uskoisin että se olisi pienimuotoisen miniankeutuksen jälkeen jopa suorastaan helpotus ja saattaisin vapautua aivan täysin. Näin on pari kertaa tapahtunutkin ja nykyään olen aivan luonnollisen sinut heidän kanssaan.

Toihan on kivaa. Jos se ihastuksesi on ihastunut sinuun, mutta ujo tai epävarma?

Tylyys on jokin sisäänrakennettu ominaisuus suomalaisissa. Ei ole mikään ihme, että ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot jatkavat kasvuaan ja persulit jäävät kyräilemään toisiaan.

peittää tunteitaan

Vierailija kirjoitti:

Tylyys on jokin sisäänrakennettu ominaisuus suomalaisissa. Ei ole mikään ihme, että ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot jatkavat kasvuaan ja persulit jäävät kyräilemään toisiaan.

Jo-o, suomalainen + ulkomaalainen= ero, ja tuon jälkeen lillillä onkin työ löytää mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylyys on jokin sisäänrakennettu ominaisuus suomalaisissa. Ei ole mikään ihme, että ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot jatkavat kasvuaan ja persulit jäävät kyräilemään toisiaan.

Jo-o, suomalainen + ulkomaalainen= ero, ja tuon jälkeen lillillä onkin työ löytää mies.

Suomalainen + suomalainen = tylyjä sinkkuja, jotka käyttävät toisiaan vain seksileluina, syntyvyys olematonta ja mielenterveysongelmat pilvissä eikä kukaan löydä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Menen lukkoon ja panikoin. Pelkään, että sanon tai teen jotakin typerää. Lisäksi pelkään, että entä jos ihastukseni pitää minua vastenmielisenä. Sittenpä todennäköisesti sanon tai teen jotakin typerää, koska olen niin hermostunut. Ehkä koetan olla hauska ja sanon jotakin, minkä toinen ottaa huonolla tuurilla loukkauksena, tai sitten olen vain tuppisuuna, enkä saa hymyä kasvoilleni edes väkisin. En uskalla katsoa silmiinkään. Uskon, että moni ihastus tässä matkan varrella on tulkinnut minun joko inhoavan itseään tai olevan täysi kaheli.

Kumpi meistä kirjoitti tämän, sinä vai minä? Vähäks me ollaan söpöjä hölmöjä!

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kohde on täydellinen ja pelottava ja siksi pelkää hänen torjuntaansa tai että hän lopettaisi huomioimisen. Jos ei ota riskejä, ei petykään, eikä tule torjutuksi.

Suuttuminen voi johtua myös siitä, että toinen ei huomaa tai huomioi tarpeeksi. Ihastumisessa tunteet menevät vuoristorataa ja niitä voi olla vaikea hallita, vaikka muuten olisi täysin rationaalinen ja rauhallinen ihminen.

Yritys tukahduttaa omia tunteita tai niiden näyttämistä, saa myös aikaiseksi kummallisia ilmentymiä. Tällöin voi vaikuttaa korostetun välinpitämättömältä. Tämä saattaa vaatia mieletöntä mielenhallintaa ja vaatii äärimmäisiä toimia eli toisen kaikenlaista välttelyä.

Jos esimerkiksi saa lopulta selville, että toinen seurusteleekin niin tuo tieto voi saada aikaiseksi suunnatonta raivoa, ahdistusta ja välttelyä.

Minulla menee juuri noin, että menen aivan supertylyksi enkä välttämättä edes toivottele ihastukselle hyviä viikonloppuja tai sellaisia. Toivon kai jotenkin, että hän lakkaisi huomioimasta minua, kun se kaikenlainen pelkkä ystävällinenkin huomio ainoastaan ruokkii tätä epämiellyttävää tuntemusta. Jos minä saisin tietää, että ihastukseni seurustelee, niin uskoisin että se olisi pienimuotoisen miniankeutuksen jälkeen jopa suorastaan helpotus ja saattaisin vapautua aivan täysin. Näin on pari kertaa tapahtunutkin ja nykyään olen aivan luonnollisen sinut heidän kanssaan.

Toihan on kivaa. Jos se ihastuksesi on ihastunut sinuun, mutta ujo tai epävarma?

En usko, kun ole huomannut kohtelun olevan erikoisempaa minulle kuin muillekaan. Lisäksi hän on aikamoisen extrovertti ja kaikki sanomiset tuntuu tulevan kuin kaupan hyllyltä, joten vaikea mieltää ujoksi tai epävarmaksi. Siinäkin yksi syy vaikeuteeni, kun uskon että olemme liian erilaisia luonteiltamme.

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä on muuten totta. Mulla oli kerran yhdestä miehestä sellaiset vibat, että heidän kaveriporukka ruotii jokaisen naisen tosi rumasti ja nauraa räkäisesti päälle. Pelkäsin, että nolaan itseni heidän kaikkien silmissä, joten ihastuksestani huolimatta esitin, etten ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä on muuten totta. Mulla oli kerran yhdestä miehestä sellaiset vibat, että heidän kaveriporukka ruotii jokaisen naisen tosi rumasti ja nauraa räkäisesti päälle. Pelkäsin, että nolaan itseni heidän kaikkien silmissä, joten ihastuksestani huolimatta esitin, etten ole kiinnostunut.

Siis just tämä sama fiilis mulle tuli tuosta miehestä! Että hän vain läpällä esittää kiinnostunutta ja jossain ringissä naureskelee kavereidensa kanssa minulle. Ei tällöin juuri tee mieli näyttää tunteitaan ja avata todellisia ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyly käytös voi johtua siitä, että ihastuksessa on joitain asioita jotka vähintäänkin alitajuisesti vaivaavat. Itse käyttäydyin tylysti miestä kohtaan, jonka tiesin valehtelevan minulle minkä ehtii ja esittävän jotain muuta kuin todellisuudessa on. Mitenkään tarkoituksellisen tyly en ollut, vaan se käytös tuli minusta ulos hänen seurassaan luonnostaan. Yllätyinpä muutaman kerran itsekin käytöksestäni... Ja siis kyllä, olin näistä vaivaavista asioista huolimatta auttamattomasti ihastunut kyseiseen mieheen.

Tämä. Olin ihastunut mieheen jossa oli piirteitä eräästä ilkeästä ihmisestä. Olin todella epäluuloinen, vaikkakin kiinnostunut. Onneksi mies oli sitkeä ja voitti luottamukseni, yhdessä ollaan edelleen.

Up