Miksi ihastunut käyttäytyy ihastustaan kohtaan joskus suorastaan tylysti?
Tarkoittaen sitä, että ei ole huomaavinaan, välttelee katsekontaktia eikä tervehdi? Ja selkeästi tekee sen tietoisesti, ehkä jopa korostetusti.
Mutta sitten kuitenkin vilkuilee, ja tarkkailee, kun luulee, ettei ihastuksen kohde huomaa mitään.
Mikä pyrkimys?
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.
Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.
Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.
Sivusta kommentoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.
Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.
Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.
Sivusta kommentoin
Ei tule tapahtumaan ainakaan selvin päin, korkeintaan jossain alkomahoolitilaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.
Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.
Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.
Sivusta kommentoin
Ei tule tapahtumaan ainakaan selvin päin, korkeintaan jossain alkomahoolitilaisuudessa.
No, naisena näin on tapahtunut, että joku ennestään tuttu on lähestynyt. Ja ihan selvin päin on tullut juttelemaan. Sitten on toki ollut niitä tapauksia, että on ollut kipinää, mutta ikinä ei ole selvinnyt oliko molemminpuoleista kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään asian eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.
Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.
Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.
Sivusta kommentoin
Ei tule tapahtumaan ainakaan selvin päin, korkeintaan jossain alkomahoolitilaisuudessa.
No, naisena näin on tapahtunut, että joku ennestään tuttu on lähestynyt. Ja ihan selvin päin on tullut juttelemaan. Sitten on toki ollut niitä tapauksia, että on ollut kipinää, mutta ikinä ei ole selvinnyt oliko molemminpuoleista kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään asian eteen.
Miehenä taas ei ole tapahtunut koskaan, naiset ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.
Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.
Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.
Sivusta kommentoin
Ei tule tapahtumaan ainakaan selvin päin, korkeintaan jossain alkomahoolitilaisuudessa.
No, naisena näin on tapahtunut, että joku ennestään tuttu on lähestynyt. Ja ihan selvin päin on tullut juttelemaan. Sitten on toki ollut niitä tapauksia, että on ollut kipinää, mutta ikinä ei ole selvinnyt oliko molemminpuoleista kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään asian eteen.
Miehenä taas ei ole tapahtunut koskaan, naiset ei uskalla.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit jäädä voivotteleen, että naiset on paskoja ja ei ikinä lähesty. Tai sitten voit tehdä kuten moni muu mies ja lähestyä naisia.
Minä siksi, että pidän ihastumisen tunteesta, mutta en todellakaan halua sen kehittyvän joksikin muuksi. Minun tunne, minun "ongelma", ja se laantuu kyllä aikanaan, kun ei tahallaan kaada bensaa liekkeihin.
Pelkää epäonnistumista ja pilvilinnojen romahtamista, arvonsa mitätöitymistä. Moni menee kieli keskellä suuta tai ylikompensoi käytöksensä täysin tarkoitusta vastaamattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.
Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.
Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.
Sivusta kommentoin
Ei tule tapahtumaan ainakaan selvin päin, korkeintaan jossain alkomahoolitilaisuudessa.
No, naisena näin on tapahtunut, että joku ennestään tuttu on lähestynyt. Ja ihan selvin päin on tullut juttelemaan. Sitten on toki ollut niitä tapauksia, että on ollut kipinää, mutta ikinä ei ole selvinnyt oliko molemminpuoleista kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään asian eteen.
Miehenä taas ei ole tapahtunut koskaan, naiset ei uskalla.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit jäädä voivotteleen, että naiset on paskoja ja ei ikinä lähesty. Tai sitten voit tehdä kuten moni muu mies ja lähestyä naisia.
Ja ottaa lisää turpiin henkisesti? Luuletteko, että miehet kestää loputtomiin kun ette itsekään kestä? Naisilla nyt vaan niin paljon helpompaa, kun miehet toimii.
Mä myönnän täysin olevani tälläinen. Yritän vaikuttaa siltä, että mulla on omaa elämää enkä kaipaa ketään vierelleni, vaikka ihastukseni pyörisi päässäni päivästä toiseen. Pelkään paljastuvani ja olisi tosi noloa, jos ihastukseni saisi vaikka tietää, että kattelen hänen kuvia useasti. Pelkään myös kuoliaaksi torjutuksi tulemista ja hylkäämistä, joten jos en anna liikaa huomiota, tuota pelkoa ei ole. Saan haaveilla turvallisesti ilman mahdollisesta hylkäämisestä tulevaa henkistä kipua. Olen sitoutumiskammoinen muutenkin, joten on turvallista pitää ihastus sopivan etäällä. Ärsyttävää varmasti, mutta jotenkin vaan sitä ihminen osaa olla kummallinen....
Sekin aika koomista veivaamista, kun roolit vaihtuu tasaisin väliajoin päinvastoin. Nainen tylyttää epävarmuuttaan ja mies ihastunut -> mies vetäytyy kuoreensa ja nainen viimein kerää rohkeutta -> mies innostuu taas mutta nainen jo ehti ottaa nokkiinsa jne.
Minun kokemukseni mukaan kyllä normaalit ihastuneet ihmiset kyllä osoittavat kiinnostuksensa. Yritätkö vain selitellä itsellesi, että joku on sinusta kiinnostunut, vaikka ei oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Sekin aika koomista veivaamista, kun roolit vaihtuu tasaisin väliajoin päinvastoin. Nainen tylyttää epävarmuuttaan ja mies ihastunut -> mies vetäytyy kuoreensa ja nainen viimein kerää rohkeutta -> mies innostuu taas mutta nainen jo ehti ottaa nokkiinsa jne.
Näinhän ne toimii romanttisissa elokuvissa.
No joskus joku poika oli muka rakastunut muhun yläasteella, haukku kuitenkin huoraksi kun en tuntenut samoin, pointti....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.
Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.
Jos toinen on ihastunut, koen, että hänellä on halua se selvittää ja tulla minulle siitä suoraan puhumaan. Jos ei tule puhumaan, that's it. Pakko suojella omaa sydäntä ja olla se tyly tyyppi.
Sivusta kommentoin
Ei tule tapahtumaan ainakaan selvin päin, korkeintaan jossain alkomahoolitilaisuudessa.
No, naisena näin on tapahtunut, että joku ennestään tuttu on lähestynyt. Ja ihan selvin päin on tullut juttelemaan. Sitten on toki ollut niitä tapauksia, että on ollut kipinää, mutta ikinä ei ole selvinnyt oliko molemminpuoleista kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään asian eteen.
Miehenä taas ei ole tapahtunut koskaan, naiset ei uskalla.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit jäädä voivotteleen, että naiset on paskoja ja ei ikinä lähesty. Tai sitten voit tehdä kuten moni muu mies ja lähestyä naisia.
Ja ottaa lisää turpiin henkisesti? Luuletteko, että miehet kestää loputtomiin kun ette itsekään kestä? Naisilla nyt vaan niin paljon helpompaa, kun miehet toimii.
Mulla on kaveripiirissä kyllä näitä aloitteita tekeviä naisia. Toki miehet enemmän aloitteita tekee, mutta monelle miehelle tämä ei tunnu hirveältä ongelmalta. Luulen että tuolla "naisilla on helpompaa"-ulinalla vaan jokaisen naisen kiinnostus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan kyllä normaalit ihastuneet ihmiset kyllä osoittavat kiinnostuksensa. Yritätkö vain selitellä itsellesi, että joku on sinusta kiinnostunut, vaikka ei oikeasti ole.
Tai sitten itse et ole huomannut kuin ne, jotka tulee kaljatuoppi kädessä örveltämään miten ihana olet.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan kyllä normaalit ihastuneet ihmiset kyllä osoittavat kiinnostuksensa. Yritätkö vain selitellä itsellesi, että joku on sinusta kiinnostunut, vaikka ei oikeasti ole.
On tilanteita (esim työpaikat), joissa kiinnostuksen osoittamisen myötä mahdollisuus menettää kasvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan kyllä normaalit ihastuneet ihmiset kyllä osoittavat kiinnostuksensa. Yritätkö vain selitellä itsellesi, että joku on sinusta kiinnostunut, vaikka ei oikeasti ole.
Itse veikkaan, että suurempi osa ihmisistä taas ei uskalla sanoa ihastukselleen yhtään mitään asiasta tai ilmaista sitä muutenkaan.
Miehet: siis ymmärrättekö te oikeasti mitä ne kemiat on, kun joku todella tuntuu siltä että tulee perhosia vatsaan? Vai katsotteko lähinnä sitä persettä tms.? Honest answers please.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan kyllä normaalit ihastuneet ihmiset kyllä osoittavat kiinnostuksensa. Yritätkö vain selitellä itsellesi, että joku on sinusta kiinnostunut, vaikka ei oikeasti ole.
On tilanteita (esim työpaikat), joissa kiinnostuksen osoittamisen myötä mahdollisuus menettää kasvonsa.
Totta, ja siksi elämäni ohjenuorana onkin ollut etten sekoita työtä ja ihmissuhteita keskenään ja se, että työn ja alkoholin pidän erillään. Olen näillä eväillä pärjännyt hyvin sekä työssä että ihmissuhteissa jo vuosikymmeniä.
Niin, jos saa sieltä omasta navasta perspektiiviä vaikka sinne toisenkin puolelle, niin takuulla itsellekään ei olisi mitenkään mieltä ylentävää jos on ihastunut ja toinen käyttäytyy kuin kokisi vastenmieliseksi. Ihan sama mitä tämän päässä liikkuu kun emmehän ole ajatustenlukijoita.