Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.

Näin niitä uusia koulukiusaajia kasvatetaan, kun kerran on ihan ok, että muut leikkivät ja yksi jätetään ilman!



Surullista, että miten vähällä empatialla tahansa varustettu ihminen saa hankkia lapsia.

Kahvikuppi kourassa lueskelin teidän tekstejä aamun ilahdutukseksi. :)



Pari asiaa korjaan: tuo poika on ainakin sen verran lapseni ystävä, että kutsui syntymäpäiville ja käy meillä leikkimässä. Myös me olemme lasteni kanssa käyneet heillä leikkimässä. Poika myös tulee usein pihaan jos kuulee meidän olevan ulkona. Silti valitsee mieluummin muuta seuraa jos sellaista on tarjolla, ja se on ihan ok. 3v on kuitenkin leikkitaidoiltaan toisenlainen kuin 2v, on ihan ymmärrettävää haluta kaltaistaan seuraa. Se ei häiritse minua, vaikka siitäkin lapselleni tulee joskus paha mieli.



Sitten toinen juttu: kaikki lapset pihassa olivat pihapiirin tuttuja lapsia. Oli ihan normaali hyvä tilanne mielestäni se, kun isommat leikkivät sen 3v kanssa. Tyttöni ei uskaltanut mukaan ja se on hänen "vikansa". On tosiaan vhän arka. En ole siitä loukkaantunut tai kokenut siitä mitään harmia, vaikka varmaan lapsi koki.



En tehnyt asiasta lapsen nähden mitään numeroa. tyttöni ei osaa lukea, eli ei varmasti ymmärrä mitä täällä kirjoittelen. :D Ei hän asiaa enää muista, enkä minäkään aio sitä sinänsä muistella. Kunhan nyt harmissani valittelin tänne tätä pikkujuttua, ja se nyt paisua posahti pitkäksi ketjuksi. :)



Mutta pihaan tosiaan jäätiin osin pallon takia, ja tyttöni pyysi nätisti saada kokeilla palloa. Mielestäni silloin olisi ollut kohtuullista saada vähän koittaa. Itse olisin sitten pienen hetken päästä sanonut että kiitos, nyt on meidän aika lähteä ruokaa laittamaan ja antanut pallon takaisin. Jos siinä kohtaa lapseni olisi itkenyt, sitten olisi. Oltaisiin kiitetty lainasta ja lähdetty pois. Tätä mieltä ilmeisesti pojan äitikin oli, kun kerran mainitteli lasta tekemään niin, mutta lapsi silti sai itse päättää.



Vastaavia tilanteita on ollut ennenkin, ja nämä nyt on näitä pieniä harmeja mitä äitiyteen ja naapuruuteen liittyy. Ei vakavaa, mutta pienistäkin harmeista saanee kirjoittaa. Minulla ja tuolla toisen perheen äidillä on erilaiset tavat kasvattaa, ja se aiheuttaa pieniä ajatusten yhteentörmäyksiä joskus.



ap

jos vanhemmat jo pienestä pitäen opettaisivat lapset ottamaan toiset huomioon, olemaan kohteliaita ja jakamaan.



Ikävää ruveta koulussa ekaluokalla opettamaan tällaisia SOSIAALISIA taitoja lapsille, jotka omivat välkituntivälineet, keinut, liikkatunnilla liikuntavälineet yms yms.



Nuo olisivat kuitenkin tarvittavia taitoja ja jos ne olisivat paremmin hallussa lapsilla, sillä saattaisi olla pitkällä tähtäimellä jopa yhteiskunnallista vaikutusta.



t. ope

enkä kyllä jaksanut kaikkia vastauksia lukea. Voihan olla, että poika koululaisten leikkiessä säikähti pallon menevän rikki tai vaan halusi pallon viimein jo itselleen. Pojan äiti teki ihan hyvin, kun ehdotti pojalle pallon antamista tytöllekin, mutta kyllä tytön äidin olisi pitänyt heti ohjata lastaan leikkimään muilla leluilla ja antaa pojan edes hetken pitää palloa rauhassa. Paljon riippuu lapsen luonteesta: oma esikoiseni on tosi jääräpää, ja jos oikein hoen, että annapa toisen lainata lelua, annahan nyt, vastarinta vain kasvaa. Joskus lapsella on kuitenkin oikeus pitää lelunsa itse, eli voi vain ehdottaa lainaamista. Mutta jos omalle esikoiselleni sanon kautta rantain, että kyllä x varmaan ilahtuu, jos kohta annat kokeilla leluasi, luultavasti lainaakin. Ja toisen kädestä lapseni ei tavaroita ole juuri vienyt, arvostaa toistenkin omistusoikeutta. Jotkut luonteet sopii kolhoosiin ja jotkut ei. Ja todellakin pienten lasten kanssa on pienimmät murheet :) Mutta jos antaa lapsen kasvaa ihan pellossa, eli ei opeta todella mitään tapoja, saa aika lailla itseään kiittää myöhemmistä ongelmista. Luovimistahan se on: lapsen on hyvä oppia jakamaan, mutta toisaalta myös terveellä tavalla nauttimaan rauhassa omista leluistaan. Eli ihan varmaa vastausta ei tällaisiin kysymyksiin voi täältä näytön takaa edes antaa.

Ehkäpä se 3-v. poika ei olisi halunnut jakaa palloa edes niiden koululaisten kanssa, mutta ei uskaltanut sanoa isommille ei. Tai mielisteli niitä. Kun viimein sai pallon itselleen, ei todellakaan halunnut enää antaa sitä kiertoon. Pienemmällehän on helpompi olla tyly.



On hyvä opettaa sosiaalisuutta ja jakamista, mutta ei omasta lapsestaan kannata opettaa liian kilttiäkään, joka antaa aina periksi ja on muiden kynnysmatto. Minut opetettiin näin ja vituttaa vieläkin.



Otatte ap seuraavalla kerralla jonkun oman hienon lelun pihalle ettekä anna sitä kitinästä huolimatta pojalle. Voitte sanoa tuon palloepisodin syyksi. Ehkä oppii jotakin?

Älä käytä aikaas murehtien tollasia normaaliin elämään kuuluvia juttuja. Eikä tuon takia tarvitse alkaa lasta niin kovasti säälimään.

Voitko kuvitella miltä oikeasti tuntuu sääliä lasta, jota toiset lapset pilkkaa ulkoisen epämuodostuman vuoksi, heittelee kivillä ja tökkii kepillä. Minä tiedän miltä se tuntuu. Voin sanoa, että se särkee äidin sydämen.

Tarkoitan vaan sanoa, ettei se että lapsi ei saa leikkiä ilmapallolla silloin kun haluaa, tee mitään lapsen itsetunnolle.

ton ikäiset mielellään paistattelevat isompien ihailussa. Nyt se ihailu tuli lelun kautta. Tuon ikäiset antaisivat vaikka lempilelunsa ostaakseen sillä isompien hyväksyntää.

Ja lapset nyt mielellään dissaavat nuorempiaan, saavat siitä vallantunnetta (mikä ei nyt tietenkään ole kauhean hyväksyttävää!).



Lapset ON julmia.

Otatte ap seuraavalla kerralla jonkun oman hienon lelun pihalle ettekä anna sitä kitinästä huolimatta pojalle. Voitte sanoa tuon palloepisodin syyksi. Ehkä oppii jotakin?

Rehellisesti sanottuna mietin alkuun sanovani tytölle että älä anna sitten omaa palloasi sille pojalle. Mutta en sitten tehnyt niin, vaan sanoin, että tehdään sitten niin että leikitään me pojan kanssa reilusti jahka saat oman pallon. En vain tahdo oman lapseni oppivan, että oma tahto ylittää muiden pahan mielen.

Niin ja ei se tilanne mennyt niin, etteikö se poika olisi sillä omalla pallollaan saanut lainkaan rauhassa leikkiä. Eikä siinä ollut nähdäkseni mitään rikkoontumisen pelkoa. Mutta mistäs sitä ihan tarkkaan tietää.

Yhäkin ei tuon tytön tarvitse kaikkea saada, eikä lainata toisten tavaroita puistossa tms. Mutta tuo nyt oli tilanteena minusta tylsä.

ap, joka viettää tylsää sadepäivää

Ihan oikeasti ap, nyt suljet tän av:n ja meet tekemään jotain järkevämpää.

Ja tiedoksi että mä avaan tän palstan noin kerran kuussa. Ihmetyttää vaan, kun tätäkin ketjua selaa, niin miten hirveästi ihmiset käyttää aikaansa tänne kirjotteluun?

Sanonpahan vaan vanhanaikaisesti, että hankikkaa elämä!

numerolla jo vastasin, en tiedä millä. Juu, onhan tämä sinänsä naurettavan vähäpätöinen asia, mutta joskus jotain juttuja kannattaa analysoidakin, muttei kaikkia kaiken aikaa. En ollut sitä mieltä, että pojan olisi pitänytkään oikopäätä antaa pallo tytölle, muttei kukaan tilanteessa nyt varsinaisesti väärinkään toiminut. Mietin vain tuota sanontaa pienet lapset, pienet murheet. Musta tuntuu, että todennäköisemmin näitä isoja murheita tulee niille, jotka ovat suhtautuneet pikkulasten touhuihin välinpitämättömästi "opetelkoon pitämään puolensa", "elämä opettaa", "lapset ovat julmia" yms. Eiköhän se niin mene, että jos lapsiin panostaa järkevällä tavalla, kantaa kasvatus hedelmää sitten myöhemminkin. Ja pikkulasten kanssa ei yleensä keskustella niinkään abstrakteista aiheista "ystävyys", "toisten kunnioittaminen" vaan kädestä pitäen ja rautalangasta vääntämällä ja esimerkkiä näyttämällä näitä arvoja opetetaan arkielämässä, mikä tarkoittaa esim. ruokailua, leikkimistä ym. "vähäpätöistä". Eli joskus kannattaa ruutia tuhlata sellaisiin asioihin, jotka meidän tehotuotantoyhteiskunnassamme voivat vaikuttaa ihan turhilta ja tylsiltä.

Mutta ikävää tai ei, ei sinunkaan lapsesi voi aina saada kaikkea. Siihen vaan elämässä täytyy tottua.



Ei kaikesta kannata alkaa otaa hernettä nenään tai saa kulkea herne nenässä kaiken aikaa.

On ihan oikein että opetat lapsellesi jakamista ja ymmärrän hyvin tuon tilanteen. Luulen, että olisin itsekin pojan äitinä antanut välillä pallon tytöllesi, koska voi olla että poika jotenkin ihan uhmalla jätti antamatta pallon tytölle, koska tyttö on pienempi. No, näissä tilanteissa kukin kuitenkin toimii tavallaan eikä pojan äitiä sikäli voi syyttää.

kuvitteletko tosiaan, että kaikki pitävät sinun lapsestasi ja, että kaikki pyörii lapsesi ympärillä. voi pyhä sylvi, pienet on murheet apllä!!!

TYTTÖ ei saanut leikkiä toisen lapsen ilmapallolla! hui! äidillekkö tuli traumoja!?

äitikö ei jaksa kuunnella lapsen tinttailua? muiden tehtävä on antaa kaikki omat tavarat lapsellesi, ettei lapsellesi vaan tule pahaa mieltä?

ensi kerralla kun pojalle on ostettu joku uusi lelu niin vähintään vaade pojan vanhempien ostaa sinunkin tytölle samanlainen, ettei mielipahaa pääse syntymään!! :D

pojan synttäreille kutsu ei välttämättä lähtenyt pojan toiveesta kutsua sinun tyttöäsi, vaan saattaa olla mahdollista, että pojan äiti nyt vain päätti, että sinun tyttösi (hänen tuttavansa lapsi) kutsutaan mukaan, kun kerran ovat "leikkineetkin" yhdessä.

oletko varma, että poika haluaa tosissaan leikkiä sinun vauvasi kanssa, siis oikeen itse vartavasten haluaa leikkiä juuri sinun vauvasi kanssa!

vai olisiko niin, että te äidit tuputattte väkisin lapsianne kavereiksi keskenään ja kuvittelette, että lapsenne muka tykkäävät leikkiä keskenään? 3-vuotias ei välttämättä oikeasti tykkää yhtään sinun naperostasi, mutta kun äiti sanoo, että nyt kutsutaan synttäreille, kylään...yms. ei voi muutakuin yrittää sopeutua

3-vuotias saattaa pitää itseään jo isona ja sinun 2-vuotias saattaa hänestä tuntua oikeasti ihan täysin vauvalta ja vielä tyttökin, leikit ei välttämättä toimi yhteen!

2-vuotiaat ovat vielä kovakouraisia ja helposti maistavat kaikkea mitä käteen osuu, yleensä 3vuotias puhuu jo suht hyvin, toisin kuin juuri 2vuotias puhuu vain sanoja ja pieniä lauseita. esim

minä palloa, 3vuotias ei välttämättä edwes aina ymmärrä mitä "vauva" tarkoittaa sanoessaan esim. minä lapiota, minä palloa, minä tuonne....yms

aina vaan minä sitä...minä tätä!!

3vuotias jo yleensä osaa puhua lauseita, mutta ei oikeen osaa arvuutella mitähän pieni oikeen haluaa...

Mutta ikävää tai ei, ei sinunkaan lapsesi voi aina saada kaikkea. Siihen vaan elämässä täytyy tottua.

Ei kaikesta kannata alkaa otaa hernettä nenään tai saa kulkea herne nenässä kaiken aikaa.

opettele sietämään pieniä vastonkäymisiä!

ei minunkaan tarvitse antaa astioitani sinulle vaikka sinä ne haluaisitkin, jos sinulle tulee siitä pahamieli niin olkoon sitte niin!1

minä en rupea ostamaan muiden kakaroillekkin leluja jos omilleni ostan!!!

En vaadi lapselleni kaikkea. Mutta jos meidät pyydetään jäämään pihaan sillä varjolla, että leikitään sitten jollain lelulla, niin todellakin oletan että sillä myös saa leikkiä. Edes hetken kokeilla. Ja jos kauniisti pyytää yleisessä yhteisessä leikissä ollutta lelua lainaan, todellakin minusta olisi kohteliasta antaa sitä kokeilla. Ja niin ehdottomasti toimisin itse ollessani toisella puolella tilannetta.



Tilanne on vähän sama kuin jos saisi kutsun jäätelökutsuille mutta sitä jäätelöä saisi vain ne kutsujat. Ei siis lainkaan sama kuin jos näkisi vain jossain jotain ihanaa ja haluaisi sen.



Tai jos nyt ei välitä siitä kutsutuksi tulemisesta vaan yhteisestä leikistä, niin vastaava aikuisten tilanne olisi se jos aikuiset yhdessä näkisivät ja toinen sanoisi että odotahan niin avaan telkkarin kun sieltä tulee tosi hyvä ohjelma, jäähän tähän! ja sen jälkeen katsoisi sitä telkkaria salaa toiselta. Yhtä epäkohteliasta mielestäni.



Mutta plääh tämä nyt menee ihan tyhmäksi koko ketju. Minulle tuli hetkellinen mielipaha, josta täällä vähän napisin. Ei se pitkään harmittanut, vaikka olenkin yhä samaa mieltä periaatteesta.



ap

ehkä poika ei halunnut antaa palloa tytöllesi kun tyttösi on rasittava pikkukakara joka tuuppautuu jokapaikkaan!

ei se että poika tuli taloyhtiön leikkipaikalla tyttösi lähelle pallottelemaan tarkoita, että ne leikkivät yhdessä!

ei ole oikein sinultakaan vaatia, että POJAN OMA pallo oltaisiin REVITTY VÄKISIN pojan käsistä, että sinun tyttösi voi MINÄKIN PALLOA!

MITÄ SITTEN IKINÄ TARKOITTAAKIN MINÄKIN PALLOA!

kaikilla voi ja saa olla omiakin tavaroita, kaikkea ei tarvitse jakaa, jonkun itku-maijan kanssa. itku-maijan täytyy nyt vain koota itsensä, pettymyksiä tulee taatusti elämässä ja paljon pahempiakin kuin minäkin palloa!

ei ole sinun pallo!!!voi voi!

seuraavaksi tyttösi haluaa jonkun toisen kengät; minäkin kengät! äiti minäkin kengät!

sitten äiti repii vieraan lapsen kengät toisen jaloista ja sanoo itku-maija haluaa lainata!

tietenkin itku-maijan pitää saada kun sanoo minäkin kenkä!!!





ihan oikeesti hei onko sulla ap kaikki intiaanit kanootissa!? ei taida olla!

elämään mahtuu paljon pettymyksiä, kaikkea ei aina voi saada, vaikka kunka haluaa! et voi repiä toisilta lapsilta väkisin toisten tavaroita, vain sen takia, että oma lapsesi nyt haluaa!!!

jos joku haluaa sinun miestäsi vähän "lainailla" onko se ihan ok? jos kerran haluaa ja jos muutkin ovat saaneet?

tajuaako 2vuotias jo täysin että hänet kutsutaan? vai lähinnä sinä äitinä vaan tajusit! silloin se ei ollut lapselle edes paha!siis jos ei tajunnut tulleensa kutsutuksi!!!

jos pojan äiti vaan halusi, että pysytte pihalla vielä, koska hän saa jutella vielä lisää sinun kanssa!!:)

jos hän mielummin seisoskelee toisen aikuisen kanssa, eikä yksin.....

ihan selvästi te aikuiset väkisin yritätte tehdä lapsistanne kavereita keskenään....



jäätelökutsuihin tuota ei todellakaan voi verrata, tyttösi sai tilaisuuden pallotella, mutta ei halunnut tai uskaltanut.

sai tilaisuuden ja jätti käyttämättä sen!!!

tarjotaan jäätelöä, vertaus... muttei huoli sitä

jäätelökutsuilla tarjotaan kaikille jäätelöt ei revitä yhdeltä jäätelöä käsistä pois!että mä haluan ton sun jäätelön ja mä sen otan!!



tyttösi oma vika, olisi pallotellut silloin kun muutkin pallottelivat!

miksi tyttösi pitäisi saada erikoiskohtelua, silloin kun pallotellaan yhdessä niin pallotellaan...

tai vertaa. kun käsketään syömään, käsketään kaikki yhtäaikaa, eikä niin, että yksi tulee sitten kun muut ovat syöneet ja ruoka on jo loppu ja hitain syöjä vielä syö, niin hitaimman lautanen viedään naamanv edestä sille joka ei tulluty muiden kanssa syömään............

pyöritty leikkipuistoissa 1,5 vuotiaan kanssa, olen huomennaut että sieltä löytyy mukavia ja mulkkuja vanhempia. Ihan sellasia kivoja jotka opettavat lapsilleen tapoja, ei saa ottaa kädestä, pitää lainata. Sitten on sellaisia jotka eivät kiellä, eivät vahdi. Siksi olen yrittänyt opettaa että muiden leluja ei (automaattisesti) saa ottaa koska sen leun voi omistaa jonkun kiva äidin lapsi tai sitten mulkun, jolloin sitä ei saa lainata.

poika tuli melko holtittomana pelleilemään oman pallonsa kanssa puistoon ja oli tyrkyttämässä palloa meidän pojalle.



Oikein kielsin, että älä koske, ettei vaan olisi lähtenyt poikani kädestä taivaan tuuliin. Ja eipä mennyt kauaa, kun pallo lähti korkealle puuhuun ja sinne jäi. Ja ihan naapurin poika sai itseänsä syyttää.

Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.nä leikimme. Minun 2v tyttöni

Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti "äiti minäkin palloa"

katseli sivulta ja

yritti vähän osallistua.

koululaiset lähti,

poika jäi pihaan pallonsa kanssa. Pompotteli sitä

Tyttö sanoi, "minäkin palloa?",

poika käänsi selän.

Tyttö sanoi minulle "äiti haluaisin palloa.."

pojan äiti : "kuule etkö antaisi tytön kokeilla, kuule kaverit antaa toisten kokeilla, antaisit nyt vähän kokeilla" ja kaikkeen poika vastasi tiukasti EIKÄ.

Tyttö alkoi itkemään

sanoin voidaan ostaa sulle oma ilmapallo.

voi kuinka harmitti.

kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta

ei antanut minun tytön kokeilla

eikä äitinsä puuttunut lainkaan.

Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa,

ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut.

.

kyllähän pojan äiti puuttui asiaan ja ehdotti ja kysyi pojalta antaisiko tytöllekkin! kädestäkö olisi pitänyt repiä, kun kerran tyttösi haluaa!?

pojan pallo, jos oli jo antanut muiden pallotella niin halusi välillä itsekkin pallotella OMALLA PALLOLLAAN!

tyttösihän sai mahdollisuuden olla mukana, miksi pitää saada vielä tonen mahdollisuus? JOS ON NIIN TYHMÄ ETTEI TARTU TARJOTTUUN TILAISUUTEEN, NIIN ANTAA OLLA!