Lue keskustelun säännöt.
Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.
26.09.2011 |
Meidän rivarialueella asuu toinen lapsiperhe, joiden kanssa ollaan vähän enemmän tutustuttu. Tänään taas törmäsin aamupäivällä tuohon perheeseen, heidän 3v lapsi tuli pihaan äitinsä kanssa kun mekin siinä leikimme. Minun 2v tyttöni leikkii mielellään tuon pojan kanssa, mutta poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy. Ei siinä mitään, sellaisia ne lapset on.
No, nyt pojalla oli ilmapallo. Pihaan tuli myös koululaisia, joiden kanssa poika leikki ilmapallolla. Heittelivät sitä toisilleen. Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti "äiti minäkin haluaisin ilmapalloa" johon sitten sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan. Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua.
Sitten ne koululaiset lähti, ja tuo naapurinpoika jäi pihaan pallonsa kanssa. Pompotteli sitä ihan tyttöni vieressä. Tyttö sanoi pojalle, että "minäkin palloa?", mutta poika vaan käänsi selän. Tyttö sanoi minulle "äiti minä haluaisin palloa.." jolloin pojan äiti alkoi maanittelemaan poikaa: "kuule etkö antaisi tytön kokeilla, kuule kaverit antaa toisten kokeilla, antaisit nyt vähän kokeilla" ja kaikkeen poika vastasi tiukasti EIKÄ.
Tyttö alkoi itkemään, ja minä sanoin että kuule me voidaan ostaa sulle synttäreille oma ilmapallo. Mutta voi kuinka harmitti.
Siis pieni asia, mutta että kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta tuo poika ei antanut minun tytön kokeilla eikä äitinsä puuttunut lainkaan. Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa, ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut.
Onneksi on sunnuntaina ne synttärit, niin saa tyttö siellä sitten sielunsa kyllyydestä ilmapallotella.
Kommentit (245)
POPPARIT TULILLE!
mitä tälle äidille ja tyttärelle kuuluu nykyään?
onko tullut muita pettymyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitähän kuuluu nyt pian 7 vuoden päästä, tyttö taitaa olla nyt 10v?
onko mieli pahoitettu monesti?
Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.
Meidän rivarialueella asuu toinen lapsiperhe, joiden kanssa ollaan vähän enemmän tutustuttu. Tänään taas törmäsin aamupäivällä tuohon perheeseen, heidän 3v lapsi tuli pihaan äitinsä kanssa kun mekin siinä leikimme. Minun 2v tyttöni leikkii mielellään tuon pojan kanssa, mutta poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy. Ei siinä mitään, sellaisia ne lapset on.
No, nyt pojalla oli ilmapallo. Pihaan tuli myös koululaisia, joiden kanssa poika leikki ilmapallolla. Heittelivät sitä toisilleen. Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti "äiti minäkin haluaisin ilmapalloa" johon sitten sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan. Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua.
Sitten ne koululaiset lähti, ja tuo naapurinpoika jäi pihaan pallonsa kanssa.
Pompotteli sitä ihan tyttöni vieressä. Tyttö sanoi pojalle, että
"minäkin palloa?",
mutta poika vaan käänsi selän. Tyttö sanoi minulle "äiti minä haluaisin palloa.."
Tyttö alkoi itkemään, ja minä Mutta voi kuinka harmitti.
Siis pieni asia, mutta että kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta tuo poika ei antanut minun tytön kokeilla eikä äitinsä puuttunut lainkaan.
Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa, ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut.
poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy, joten eivät ole kavereita keskenään, joten miksi antaisi pallon EI KAVERILLE!
Upea