En halua nähdä kaveriani vain koska en kestä hänen tytärtään (4 v.)

tämän viikon. Olen tehnyt päätöksen, että leikki-ikäinen lapseni ei voi olla tekemisissä erään lapsen kanssa, joka on on tällä hetkellä vaarallinen muille lapsille. Kiusaaminen on ihan jatkuaa eikä varsinaista leikkimistä ole ollenkaan; lapsi ei tee muuta kuin kiusaa muita. Päätös on ollut vaikea, mutta en voi altistaa lastani jatkuvalle tönimisille ja lyömiselle, koska mielestäni tässä eo le enää mitään järkeä. Vanhemmat kieltävät lasta, mutta kielloista puuttuu johdonmukaisuus ja niissä ei ole "pontta". Vanhemmat analysoivat lapsen kanssa kiusaamista ja huonoa käytöstä mikä taas ei johda mihinkään, koska lapsi on vielä pieni. Tavallaan olen surullinen, koska lapsi selvästikin eristäytyy nyt muista, koska kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. En voi käsittää miten ulkoapäin fiksun oloiset vanhemmat eivät tajua, että asiaan pitäisi ehkä jollain tapaa puuttua. Älkää kehoittako juttelemaan vanhempien kanssa - siitä ei ole mitään apua - yritetty on.

Erehtyvät luulemaan, että heidän pienet lapsetkin ovat yhtä fiksuja kuin he itse ja sen takia heille voi puhua monimutkaisesti ja perustella, siis analysoida. Eikä pieni tajua siitä yhtään mitään :/

Kokemusta löytyy, ystävälläni kolme lasta. Lapset huusivat kun menin kylään: MEE POIS, ÄLÄ TUU TÄNNE! Lapsien äidin mielestä 5 vuotias ei vielä ymmärrä!



Syötyään 2, 3 ja 5 vuotiaat tulivat pyyhkimään kätensä minuun, äitiä ja lapsia se nauratti. KUN EI LAPSI YMMÄRRÄ. Lapset sotkevat kuin elukat syödessään. Kaikki ovat paskantaneet housuun 4 vuotiaaksi.



lasten äiti hoksas tämän, koska käyntini siellä väheni. Jopa tämän takia itse lykkäsin lapsen tekoa, että ei se voi olla noin vaikeaa. Ja ei se ole.



Nyt minulla itselläni on 9kk ikäinen tyttö, joka syö siististi, pyyhkii itseltään paperilla suun, käy potalla (yksi vaippa päivässä+yövaippa, suosittelen laittamaan potalle heti kun aletaan istuttaan) ja on rauhallinen. En ole tekemällä tehnyt siitä levotonta, niinkuin ihmiset nykyään huomaamatta tekevät... leluja sata ja koko ajan joku härveli kädessä tai nenän edessä pyörimässä.



Kaikista viisaista neuvoista saan kiittää 78 vuotiasta mummuani, joka itse on kasvattanut 8 lasta ja koko ikänsä ollut piikana perheissä. Ennenvanhaan ihmiset olivat viisaita...

Muistan kun joskus ystäväni totes että kun hän ei jaksa niistä samoista asioista sanoa ja niitä samoja asioita kieltää, mutta ymmärtääkseni se kasvattaminen on just sitä, johdonmukaista toistoa toiston perään?

Ihmiset on niin mukavuudenhaluisia laiskoja lössöjä paskoja. Pistää miettimään että kannattaako niitä lapsia hankkia koskaan. Vaikka itse jaksaisin kieltää uudelleen ja uudelleen, kuitenkin lapseni joutuisi tekemisiin näiden kanssa joita ei ole koskaan kielletty.

Ja kyllä puututaan.



Mutta me ei olla juuri tähän kyseiseen ongelmaanvoitu aiemmin juuri puutta, koska viimeksi tätä tapahtui, kunlapsi ei alle 2v osannut puhua kunnolla ja kompensoi ärsytystilanteissa sanojen puutetta äitiä (ei ketään muuta) läpsimällä. Tällöin saatiin loppumaan. Ja toivottavasti puuttumalla taas!



Mutta ei siis kaikilla 4v lyöjillä kyse ole siitä, ettei lymiseen olisi puututtu, toisilla tilanteita ei ehkä vain aiemmin ole juuri ollut.



t. Nimerkki eskoisellaei ollut varsinaista uhmakautta ainakaan ennen tätä 4,5-vuoden ikää!

Poika on todella villi ja rajaton. Käyttäytyy yleensä kuin 2-vuotias eli riehuu ja räyhää, helposti suuttuu ja heittäytyy lattialle karjumaan. Välillä tuntuu että lapsi ei ymmärrä puhetta... kun yksinkertaisiakaan kieltoja tai ohjeita ei noudata. Kuitenkaan lapsella ei tietääkseni ole havaittu neurologista vikaa. Kyse on siis jostain muusta, ilmeisesti kasvatus on mennyt pahasti metsään. Oma tyttäreni pelkää tätä poikaa eikä halua mennä heille. Puheet yökyläilystä tämän perheen luona järkyttivät tyttöä niin että piti vakuutella ettei tarvitse mennä. Ja tyttöni on itse tosi reipas, sosiaalinen ja suosittu kaveri pihallamme ja päiväkodissa, harrastaa jumppaa ja muskaria ym. Koskaan ei ole ollut ongelmaa muiden lasten kanssa ja käytöstavat ovat hyvät. Ei tulisi mieleenkään että oma lapseni käyttäytyisi huonosti, 4,5 v. on kuitenkin jo tosi iso!!!!



Mutta siis esimerkkejä kaverin lapsen tekosista: halusi tyttäreltäni kädestä lelun joten otti lujaa kiinni poskesta ja repi. Tyttäreni ajoi pyörällä, poika juoksi vieressä ja yritti huitoa tyttöä täysillä isolla kepillä, onneksi osui vain käteen. Usein lyö ohimennen muuten vaan ilman syytä. Tämän perheen luona on nyt vierailut meidän osaltamme loppu, en vie vauvaa sinne murjottavaksi.

Omasta mielestäni poikani on ihan tavallinen ja hänen tyttönsä ahdistunut ja masentunut liian kovasta kurista.



Että repikää siitä! :/



(Ja tämä ahdistunut kullannuppu osaa myös olla ilkeä, heitti esim, minua paperitönkällä ja äitinsä vain hymyili... sairasta)

Olen tottunut jo lapsuudenperheessäni, että kaikki käyttäytyvät hyvin ja nyt omassa perheessäni ollaan samalla tavalla: ei huudeta, ei kiroilla eikä missään nimessä olla väkivaltaisia.



En olisi tekemisissä ap:n kertomuksen kaltaisten perheiden kanssa. En hyväksy räyhäämistä enkä halusisi altistaa lapsiani väkivallalle.

Ja ymmärrrän, miten vaikea on arvostaa ihmistä, joka naureskelee lyövälle lapselle. Ja minullakin on jostain tullut sellainen käsitys, että kasvatus on nimenomaan toistoa, toistoa ja toistoa. Sitä, kuinka monta kertaa toistaa, ei varmaan kannata laskea, lukumäärä voi joskus tuntua masentavalta... Mutta vaihtoehtoa ei ole.

Juuri noin kävi myös mulle.

Näin kammottavia perheitä josissa lapsille ei opetetu mitään.Lapset olivat vain tottuneet vaatimaan ja muut saivat kärsiä.

Omat lapset ovat sitten toista maata. Olen opettanut tervehtimään,kiittämään,ottamaan toiset huomioon,pyytämään anteeksi. Jostain syystä kaikki pitävät heistä.

Uskoisin että tuollaisia omahyväisiä itsekeskeisiä ilkimyksiä ei kukaan halua kotiinsa eikä sitten aikuisena työpaikalleen.

Että haastavan lapsen kanssa voi olla raskastamyös vanhemmilla. Omien lastenikin kanssa olo onniin intensiivistä, että otan heidät mukaan vain tapaamisiin muiden vastaavan ikäisten lasten kanssa tai harvojen todella läheisten ihmisten, lähinnä perheen kanssa. Ymmärrän hyvin että muut väsyvät lasteni seurassa, meno on tosi haipakkaa, ääntä kuuluu ja haverita ja kiukkuja sattuu. Kasvatan myös lapsia omalla tavallani, johon ei kuulu lasten perässä juokseminen ja ylisuojelu, minkä olen nähnyt olevan myös joillekin ulkopuolisille haaste.

Luulen, että ymmärrät paljon kun oma lapsesi täyttää 2vuotta, vatsinkin jos saat näitä tasperoita useamman kerralla.

Haastavaa on varmasti. Mutta yksi asia on ja pysyy. Kukaan.ei.saa.lyödä.toisia. Siihen täytyy puuttua aina. Ei poikkeuksia. Eikä se ole ylisuojelua.

erityislapsi vai huonokäytöksinen lapsi(koska lasta ei ole kasvatettu!)

Ap,n tapauksessahan on kyse ÄIDISTÄ, joka ei kasvata lastaan. Miksi pitää heti alkaa puhua erityislapsista.

Jos lapsi lyö ja tekee pahaa, mutta äiti ei sano mitään-tuskinpa on kyse erityislapsesta!!!!

Enemmänkin tyhmästä erityisäidistä.hah hah!

Kuten myös se toinen, aikaisempi kommentti, ettei "erityislapsuus" ole syy lyödä kasvatuskessa hanskoja tiskiin. Hirveän raskasta varmaan on kasvattaa eritysilasta, mutta sitten on etsittävä tukea. Diagnoosit ovat joskus oikeastaan pahasta, ne ovat helppo syy joillekin lopettaa kaikki ponnistelu.

Kyllä se on aika pitkälle vanhemmista kiinni, millainen lapsesta tulee. Toiset ei vaan osaa pitää kuria yllä...

kaverilla on kanssa vastaavanlainen prinsessa. Hän saa esim hakata kepillä toisia lapsia ja jos joku ottaa sen kepin pois niin se ottaja on se paha ihminen. Hirveä huuto alkaa, lapsi kiljuu ja äiti valittaa. Juu, ei kovin usein nähdä...

mä en vois kuvitellakkaan että mun neljä vuotias tai kukaan muukaan lapsista löis mua tai ketään muutakaan aikuista..

kyllä se on kuri ja rajat mitä lapsi tarvitsee.

ei tarvi tuollaista katsoa, jos ei halua eikä jaksa. Voithan sanoa kaverillesi, että voitte nähdä jos tyttö jää kotiin.



Kerro meille sitten kuinka kävi ko kaverisi tuli tytön kanssa vauvaa katsomaan :D

Äidillään ei ole mitään kuria lapselle. Olen yrittänyt aina itselleni tolkuttaa, että se ei ole lapsen vika. Viimeinen tikki oli kun lapsi 4-vuotiaana ajoi omaa poikaani ison kivenmurikan kanssa perästä tarkoituksena heittää tätä sillä. Ehdin juoksemaan väliin ja pidin puhuttelun, jonka aikana lapsi vain nauroi vasten kasvojani ja äiti hymisteli taka-alalla.

Minusta on aivan kamala karhunpalvelus sille lapsiparalle, että äiti ei viitsi yhtään laittaa rajoja lapselleen. Tuollaiset pellossa kasvaneet kakarat ovat vihattuja, minne ikinä menevätkin. Muut lapset karttavat, hoitajat ja opettajat inhoavat. Ja kouluaika menee takuten eteenpäin, kun lapsi ei ota mitään sääntöjä tai ohjeita kuuleviin korviinsa.



Auktoriteettien totteleminen on siten oikeasti tärkeä kasvatuksellinen taito, vaikka sitä moni nykyään ei osaakaan arvostaa. Päätöksiä saa kyseenalaistaa joo, jos osaa tehdä sen rakentavasti ja niin, että ei periaatteessa pyyhi persettään kaikilla ohjeilla ja säännöillä.

että aika harvoin asiat hoidetaan niin nätisti että vaan otetaan keppi pois. Jossain puistossa kun menet hakkaamaan vierasta lasta niin se ottaa sen kepin kädestä ja lyö takaisin vähän kovempaa. Prinsessa ei usko, prinsessa tekee mitä tahtoo! Prinsessaa sattuu vielä leukaan joku päivä.

ja melkein saman ikäiset lapsetkin kyseessä. Vaikka kuinka ajattelen, että ei se ole lapsien vika, että on tuollainen vaan äidin niin silti en yksinkertaisesti vain halua ystävän lapsia lähelleni. Totta kai esitän ja en näytä todellisia tuneitani, en äidille enkä lapselle mutta sisällä tunnen näin.

Ja vain siitä syystä, että äiti ei pidä kuria lapsilleen (meillä siis ystävällä kaksi lasta ja molemmat ihan samanlaisia).

Me asutaan vielä samassa kerrostalossa ja aina kun me ollaan ulkona niin hekin tulevat joten oikein poiskaan ei voi lähteä noin vaan. tyttö on muuten vaan kiero ja saa asiat aina näyttämään siltä, että hänessä ei ole vikaa ja hän saa tehdä ihan mitä vaan. Poika, joka on lapseni ikäinen, saa lyödä, haukkua, KIROILLA, ei tarvitse pyytää anteeksi yms. eli siis saa tehdä mitä vaan ilman että siitä koskaan mitään sanotaan. Mutta auta armias jos joku muu lapsi vaikka jopa ihan vahingossakin/tahallaan tekee jotakin tälle pojalle tai tytölle niin mikä meteli siitä nousee ädin taholta.

Olen ollut nyt muutaman vuoden kotona hoitamassa lapsia niinkuin tämä ystäväni ja olen seurannut koko ajan läheltä tätä kasvatusperiaattetta ja en voi muuta sanoa kuin että siinäpä kaksi tulevaa koulukiusaajaa :(

joten tiedän ihan tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Omaa lapsesi menee vielä joskus vähän suu pyörälle niinkuin meillä kun omaa lastani kiellän ja sitten kun toinen saakin vaikka lyödä yms. kun äiti ei siihen puutu ja sille ei mitään sanotakkaan...et miksi toi saa tehdä ja mä en ? No, nyt olen kyllä ottanut uuden lähestymistavan ja kiellän myös ystäväni lapsia kun näköjään hänestä siihen ei ole, ja suuttukuoon jos suuttuu :)

enää olekaan väleissä tämän kaverin kanssa. Sääli, koska oltiin hyviä ja vanhoja ystäviä. Viimeinen pisara oli se, kun heitti kirjalla lattialla olevaa vauvaani päähän ja äiti vain naureskeli huvittuneena, että "taitaa olla vähän mustis". Ja tyttö oli 4-5-vuotias. Ja siis muutenkin meno ihan mahdotonta. Suklaakakun kanssa juostiin ympäri kämppää sotkien joka paikka äidin kiinnittämättä asiaan mitään huolimatta. Penska rikkoi meidän kalliin elektronisen laitteen, eikä äiti tarjonnut mitään korvausta, kun olisi pitänyt siirtää pois, kun tiesin, että sen ikäinen on tulossa kylään. Kas, kun minulla on nykyään itselläni kolme lasta ja heidän kavereitaan käy lähes päivittäin ja viimeksi viikonlopun synttäreillä täällä pyöri yhteensä ainakin 20 eri-ikäistä lasta ja mitään ei ole tarvinnut pois siirrellä ja kaikki on säilynyt ehjinä. Isommat kun tietää, ettei sellaista tehdä ja pienemmistä pitävät huolen vanhemmat.



Joo, ei tollasten tyyppien kanssa kande olla missään tekemisissä.