En halua nähdä kaveriani vain koska en kestä hänen tytärtään (4 v.)

Sen verran voin lisätä, että meillä pidetään aina välillä taukoa yhden e-lapsen näkemisessä, koska tuon lapsen raivarit ( jotka äitinsä hoitaa aivan upeasti) oikeasti rasittaa ja ahdistaa lastani.

Toivotaavsti olet silti antanut tunnustusta tuolle erityislapsen äidille, se tulee varmasti tarpeeseen...

Jos 9 kk:n ikäinen pyyhkii itse suunsa eikä metelöi, on kyse kahdesta vaihtoehdosta: lapsi on temperamentiltaan rauhallinen tai hän ei syystä tai toisesta uskalla näyttää tunteitaan. On turha yrittää väittää, että 9 kk:n ikäinen olisi KASVATETTU hyväkäytöksiseksi. Toki tuon ikäiset innokkaasti matkivat ja pyrkivät miellyttämään perhettään mutta kyse ei vielä ole kasvatuksesta.



Palataan perusjuttuihin. Kyllä 4-vuotias saattaa lyödä, töniä ja repiä leluja ärsytettynä tai uhman puuskassa. Eri asia on se, miten siihen reagoidaan. Temperamentiltaan rauhalliselle lapselle riittää ehkä kerta. Sitten näille vilkkaammille saa olla sanomassa montakin kertaa.



Huonosti kasvatettu on sellainen, jota ei ojenneta perusjutuissa, kuten toisten kohtelemisessa.



Itselläni on toinen lapsista hyvin temperamenttinen, energinen, vilkas, utelias. Yhdistelmä, jossa vanhemmalla täytyy olla silmät selässä. Aina on ollut tiukka kuri ja selkeät rajat, mutta esim. isovanhemmat ja miehen sisko kauhistuivat ja ihan lapsen kuullen valittivat, miten pidetään liian tiukkaa kuria. Meillä taas niihin perusjuttuihin on puututtava, koska ne ovat kaiken pohja. Jos kerrankaan ei puutu, tapahtuu dominoilmiö. Lapsi ei siis ole ilkeä eikä huonotapainen, osaa kiittää, pyytää anteeksi ja leikkiä nätisti. Toisaalta rakastaa juoksemista, hyppimistä, kilpailua, on kovaääninen ja vilkas. Tämä yhdistelmä ärsyttää tietyntyyppisiä ihmisiä. Esim. miehen sisko vaatii, että lapsi ei saa puhua yhtään ruokapöydässä, koska hänen omat lapsensakaan eivät puhu (ei ole heillä sääntö vaan ihan vain se, että ilmeisesti kukaan ei halua sanoa mitään). Meillä taas ei edes yritetä vilkasta poikaa kasvattaa ns. hienosäädöllä vaan ruokapöydässä kysellään päivän kulusta, kerrotaan tapahtumista ja suunnitellaan tulevaa. Usein myös yritetään ohjata puhetta keskusteluksi eikä monologiksi. Tuntuu aina pahalta, kun sisko ärtyisästi käskee lastani olemaan hiljaa, koska hän ei jaksa kuunnella puhetta. Jos oma lapsi sattuu sanomaan jotain, tämä toki saa puhua, koska harvemmin puhuu.



Temperamenttisen lapsen kanssa on pakko antaa joitakin tiettyjä vapauksia pienemmissä jutuissa, koska muuten olisi elämä pelkkää kieltämistä. Niinpä lapsemme saa pomppia, hyppiä ja jopa riehua ulkona. Hänen huoneensa on kuin pommin jäljiltä, ja siivoamisesta tapellaan vain kerran viikossa. Lapsella on runsaasti urheiluharrastuksia (kolme), lapsi saa olla kotona äänekäs, kunhan ei huuda ja rajutkin leikit sopivat, kunhan ei sisällä juosta eikä satuteta toista eikä rikota esineitä.



Oma lapseni osaa käyttäytyä monissa tilaisuuksissa todella hyvin, ja toisaalta sitten joissakin kokeilee mahdollisuuksiaan. En koe epäonnistuneeni vanhempana, vaikka tämä temperamenttinen lapseni viimeksi hautajaisissa ei ihan loppuun asti jaksanut istua paikoillaan vaan meni käytävään juoksemaan. Myös kirkossa hän pyöri paikoillaan, kuiski kovaäänisesti ja oli selvästi turhautunut. Tiedän, että temperamentiltaan rauhallinen lapsi olisi istunut kuin tatti sen puolisen tuntia paikoillaan, mutta omaltani en voi edes sitä vaatia. Riittää, että hän ei juokse eikä metelöi ja yrittää parhaansa.



Kurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että saadaan 9 kk vanha pyyhkimään naamansa. Ihan oikeasti, tällä äidillä on edessä vielä pitkä taival, ennen kuin hän voi puhua kasvatuksesta.



Myös ne, joiden lapset tottelevat yhtä kieltoa, eivät varsinaisesti tiedä mitään kasvatuksesta, koska heillä on ns. helpot lapset, joille tarvitsee huomauttaa vain kerran (meidänkin esikoinen on tällainen). Kasvatuksesta tietävät vain ne, jotka todella joutuvat sitä lastaan jatkuvalla syötöllä kasvattamaan, opastamaan ja ohjaamaan. Aina se ei ole helppoa, ja itse olen kerran uuvahtanut niin täysin, että annoin lapseni pyöriä ja hyöriä terveyskeskuksessa, kun ei ollut enää voimia kieltää. Varmaan siitä kerrasta joku on tänne tehnyt aloituksenkin...

tarpeellinen tarpeellista. Lasten ei mielestäni tarvitse olla pikku-aikuisia, en odota sitä omiltani enkä vierailta. En myöskään ole kovin monissa asioissa tiukka tai "johdonmukainen", koska olen huomannut, että usein lapset joilla on tosi tiukka kuri ovat ahdistuneita ja siltikin sitten rikkovat sitä kuria heti kun silmä välttää. Meillä lapset saavat hyvin vapaan kasvatuksen, mutta sitten on nämä ehdottomat asiat, joissa ei ole mitään joustoa: ketään ei satuteta, ketään ei kiusata, ei toista lasta eikä aikuista. Hyvin ovat tämän sisäistäneet, enkä koskaan joudu häpeämään lapsiani. Sellaista en sitten taas ymmärrä ollenkaan, jollei lapset saisi näkyä eikä kuulua, kyllä lapset saavat temmeltää ja riehua, ja lapset saavat kahvipöydässäkin puhua jne... tällainen ei ole huonotapaisuutta mielestäni. Näkemyksiä on toki monia.

ymmärän miksi ammattiopistossa on opiskelijoita jotka käyttäytyy huonosti.



Rajattomuuteen on opittu jo kotona ja peruskoulukaan ei ole saanut heistä kasvatettua "kunnon kansalaisia"



Osa näistä rajoitta kasvaneista joutuu ammattistarttiin tai luoviin.



Normaalit opiskelijat ovat täysin kyllästyneitä näihin jotka häiritsevät tunteja toistuvasti, käyvät paikalla kun sattuu kiinnostamaan jne.



Pahimmat tapaukset joutuu lopettamaan opiskelun kesken.



Nyt te äidit ja isät jotka kasvatatte pieniä lapsia ottakaa oikeasti tosissanne kasvatustehtävä. Lapsenne tulee kärsimään huonosta käyttäytymisestään jatkossa. He eivät suoriudu peruskoulusta sellaisin arvosanoin että pääsisivät haluamalleen alalle tai käy niin surullisesti ettei heitä kiinnosta yhtään mikään.



Kiinnostusta löytyy kavereiden kanssa oleiluun, asiattomaan puhetapaan yms.



Luuserisakkia................



Toki on myönnettävä sekin tosiasia ettei kaikilla ole älykkyyttä riittävästi (ei vanhemmilla eikä lapsilla) ja sille ei valitettavasti voi mitään.



terveisin ammattiopettaja

Meillä aivan samanlaista. Vammaista lastani ärsytetään ja provosoidaan kokoajan.

Juuri tätä piiloon menemistä, pakoon juoksemista, ilmeitä ja haukkumista.

Lapseni tosi kultainen ja kiltti.

Tytöt ovat näitä tosi ärsyttäviä kiusaajia.

Pojat huomattavsti kivempia ja ongelmia ei synny.

Jotenki ihana kuulla että en ole yksin tän "ongelman" kanssa, joskus on nimittäin tuntunu et ongelma on vaan mun pään sisällä! Minä en kovin montaa tuon ikäistä tunne, tai ole juuri tekemisissä, niin ei ole oikein vertailukohtaakaan, että kuinka tuon ikäiset käyttäytyy...



Eräs vastanneista kertoi 4,5 - vuotiaan heittäneen kirjan vauvan päälle!!! :O Juuri tuollaista pelkään tapahtuvan, ja tuon luettuani taidan miettiä tosi tarkkaan milloin heidät uskallan kutsua kylään vauvaa katsomaan. Mieluiten siis päiväuniaikaan ;)



Kiitos kaikille vastanneille!!



AP



Ps. Ja "hauskaa" tässä on se, että aika kultaa muistot tässäkin tapauksessa, nähdään n. kerran viikossa kahdessa, ja sen viikon/kahden aikana kerkeän aina unohtamaan kuinka kauheaa heidän kanssaan on esim. kaupassa käydä. Ja heti kun taas tavataan ja olen sen 5 min heidän seurassaan, niin heti muistan että ainiinjoo. Viime reissu (jossa siis tyttö minua mätki mahaan) oli kyl kaikista kauhein, siksi en ole tätä unohtanut...

Että haastavan lapsen kanssa voi olla raskastamyös vanhemmilla. Omien lastenikin kanssa olo onniin intensiivistä, että otan heidät mukaan vain tapaamisiin muiden vastaavan ikäisten lasten kanssa tai harvojen todella läheisten ihmisten, lähinnä perheen kanssa. Ymmärrän hyvin että muut väsyvät lasteni seurassa, meno on tosi haipakkaa, ääntä kuuluu ja haverita ja kiukkuja sattuu. Kasvatan myös lapsia omalla tavallani, johon ei kuulu lasten perässä juokseminen ja ylisuojelu, minkä olen nähnyt olevan myös joillekin ulkopuolisille haaste.

Luulen, että ymmärrät paljon kun oma lapsesi täyttää 2vuotta, vatsinkin jos saat näitä tasperoita useamman kerralla.

Että haastavan lapsen kanssa voi olla raskastamyös vanhemmilla. Omien lastenikin kanssa olo onniin intensiivistä, että otan heidät mukaan vain tapaamisiin muiden vastaavan ikäisten lasten kanssa tai harvojen todella läheisten ihmisten, lähinnä perheen kanssa. Ymmärrän hyvin että muut väsyvät lasteni seurassa, meno on tosi haipakkaa, ääntä kuuluu ja haverita ja kiukkuja sattuu. Kasvatan myös lapsia omalla tavallani, johon ei kuulu lasten perässä juokseminen ja ylisuojelu, minkä olen nähnyt olevan myös joillekin ulkopuolisille haaste.

Luulen, että ymmärrät paljon kun oma lapsesi täyttää 2vuotta, vatsinkin jos saat näitä tasperoita useamman kerralla.

Tässä ei nyt ollutkaan kyse "lasten perässä juoksemisessta" ja "ylisuojelusta" vaan puhtaasti siitä että ap:n ja muiden vastanneiden tuttavien muksuilta puuttuu säännöt ja kuri.

Että haastavan lapsen kanssa voi olla raskastamyös vanhemmilla. Omien lastenikin kanssa olo onniin intensiivistä, että otan heidät mukaan vain tapaamisiin muiden vastaavan ikäisten lasten kanssa tai harvojen todella läheisten ihmisten, lähinnä perheen kanssa. Ymmärrän hyvin että muut väsyvät lasteni seurassa, meno on tosi haipakkaa, ääntä kuuluu ja haverita ja kiukkuja sattuu. Kasvatan myös lapsia omalla tavallani, johon ei kuulu lasten perässä juokseminen ja ylisuojelu, minkä olen nähnyt olevan myös joillekin ulkopuolisille haaste.

Luulen, että ymmärrät paljon kun oma lapsesi täyttää 2vuotta, vatsinkin jos saat näitä tasperoita useamman kerralla.

Et anna lyödä? Haukkua tms?

Taisi tosiaan olla kyse siitä ettei jotkut pidä minkäänlaista kuria lapsilleen.

vaikka kasvatus on jokapäiväistä ja monta kertaa päivässä tapahtuvaa, ei lapsi opi asioita, joissa hän on kehityksessä jäljessä.



sitten ikätovereiden kanssa tai muita kohtaan tulee kaikenlaista harmillista, ja sitten tilanteen raukeamiseksi ei yleensä auta tiukka käskytys, koska lapsi menettää tasapainonsa vielä pahemmin.



tottakai pitää viedä tilanteesta pois jne.



mutta tuli mieleen,että kaikki vanhemmat ei varmaan jaksa kasvattaa haastavia lapsia, eikä kasvattaminen ns. normaalien lasten kasvatuskeinolla auta ratkaisemaan asioita.

ja melkein saman ikäiset lapsetkin kyseessä. Vaikka kuinka ajattelen, että ei se ole lapsien vika, että on tuollainen vaan äidin niin silti en yksinkertaisesti vain halua ystävän lapsia lähelleni. Totta kai esitän ja en näytä todellisia tuneitani, en äidille enkä lapselle mutta sisällä tunnen näin.

Ja vain siitä syystä, että äiti ei pidä kuria lapsilleen (meillä siis ystävällä kaksi lasta ja molemmat ihan samanlaisia).

Me asutaan vielä samassa kerrostalossa ja aina kun me ollaan ulkona niin hekin tulevat joten oikein poiskaan ei voi lähteä noin vaan. tyttö on muuten vaan kiero ja saa asiat aina näyttämään siltä, että hänessä ei ole vikaa ja hän saa tehdä ihan mitä vaan. Poika, joka on lapseni ikäinen, saa lyödä, haukkua, KIROILLA, ei tarvitse pyytää anteeksi yms. eli siis saa tehdä mitä vaan ilman että siitä koskaan mitään sanotaan. Mutta auta armias jos joku muu lapsi vaikka jopa ihan vahingossakin/tahallaan tekee jotakin tälle pojalle tai tytölle niin mikä meteli siitä nousee ädin taholta.

Olen ollut nyt muutaman vuoden kotona hoitamassa lapsia niinkuin tämä ystäväni ja olen seurannut koko ajan läheltä tätä kasvatusperiaattetta ja en voi muuta sanoa kuin että siinäpä kaksi tulevaa koulukiusaajaa :(

joten tiedän ihan tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Omaa lapsesi menee vielä joskus vähän suu pyörälle niinkuin meillä kun omaa lastani kiellän ja sitten kun toinen saakin vaikka lyödä yms. kun äiti ei siihen puutu ja sille ei mitään sanotakkaan...et miksi toi saa tehdä ja mä en ? No, nyt olen kyllä ottanut uuden lähestymistavan ja kiellän myös ystäväni lapsia kun näköjään hänestä siihen ei ole, ja suuttukuoon jos suuttuu :)

aika normaalilta kuulostaa ja todennäköistä että hän ajattelee sinusta ja kakaroistasi ihan samalla tavalla.

toisten kakarat ovat hirviöitä kaikkien äitien milestä.

Tulet oppimaan paljon,kun sinusta tulee äiti.

Opit nimittäin myös ITSE tekemään rajat, esim epämiellyttävien kavereiden suhteen.



Ota myös huomioon, että tuo kaverisi tulee tod.näk. neuvomaan sinua kaikessa, ja aliarvioimaan kykyäsi tai tietoasi olla äiti-vaan siksi kun hänestä tuli äiti ennen.



Ja juu-lapsi kuulostaa kauhukakaralta!

Naapurin poika alkaa kinuta vesipyssyä ulos. Äiti kieltää, koska on kylmä ilma ja ei halua lasten vaatteiden kastuvan. Poika vinkuu, kärttää, kitisee, potkii äitiä jalkoihin. Äiti kieltää yhä. Poika jatkaa väsytystaktiikkkaa. Puolen tunnin marinan jälkeen äiti ei enää jaksa, vaan antaa periksi. Ota nyt sitten. Mitä lapsi tästä oppi? Kitinä ja potkiminen kannattaa, aikuisen kieltoa ei tarvitse ottaa vakavasti. Seuraavalla kerralla kitinä on yhä sitkeämpää.



Oli pakko yllä kerrotussa tilanteessa mainita äidille asiasta. Kertoa mielipiteeni ja se, että johdonmukaisuus kasvatuksessa tuntuu lopulta lapsesta hyvältä. Arvatkaa ymmärsikö...

minäkään haluaisi tavata löyvää 4-vuotiasta! Kyllä 4-vuotias ymmärtää satuttavansa toisin kuin vauvat.

ap:n kertomus kuin suoraan minun ajatuksistani tällä hetkellä. Takana eilinen tuskatuttavan pitkä kauppareissu kaverin ja hänen 5 vuotiaan "pikku rinsessan"kanssa. Muistuttakaa mua pliis että en enää ikinä lähde heidän kanssaan minnekään!!



Ja silloin kun kaverin tyttö oli pari-vuotias ja voivottelin ääneen jostain et vähän noloo ku sun pikku-marika hakkaa tuota toista tyttöä. Niin kaverini tokaisi vain että kuule odotas vaan ku sulla on lapsi ja se tekee tollee... totesin että odotetaan vaan.



Nyt mulla on pian kolme - vuotias pieni poika jolle on oikeasti pidetty kuria, ei ole ikinä lyönyt ketään, tavaroita on vienyt toisen käsistä mutta olen puuttunut asiaan välittömästi. Ei tulis mieleenkään olla puuttumatta!!! Nyt kun kaverini katsoo poikaani, en tiedä mitä hän ajattelee kun näkee että lasta ihan oikeasti voi kasvattaa ja pitää kuria (tai tiedä häntä muistaako hän keskustelujamme). Hänen tyttönsä on edelleen samanlainen, tällä hetkellä toisten päälle sylkeminen on tosi in!!

oman ystäväni lapset ovat niin raivostuttavia, ja tod. vapaan kasvatuksen saaneita hirviöitä. lapsilla on kuitenkin jo ikää 10 ja 9v..



lapsemme olivat keskenään kavereita mutta hänen lapsensa ovat alkaneet "kiusottelemaan" minun lapsia.. eivät ole kavereita enää nuo lapset.



jotenkin kuitenkin oloen vielä ystävä tämän naisen kanssa. yritän välttää tilanteita joissa joudun näkemään hänen lapsiaan, en esim. mene heille kylään kuin ihan pakosta..

kun lapsi terrorisoi ympäristöään. Huomaan sen siitä että lapsi ei tee omalle äidille niin kuin hän tekee vaikka minulle tai muille lapsille. Lapsi on ikäänkuin saanut sanattoman lupauksen terrorisoida ympäristöään. Usein tällaiset lapset ovat kotona kovassa kurissa. Luonnollisesti kaikki huono käytös ei johdu tästä asiasta.

tämän viikon. Olen tehnyt päätöksen, että leikki-ikäinen lapseni ei voi olla tekemisissä erään lapsen kanssa, joka on on tällä hetkellä vaarallinen muille lapsille. Kiusaaminen on ihan jatkuaa eikä varsinaista leikkimistä ole ollenkaan; lapsi ei tee muuta kuin kiusaa muita. Päätös on ollut vaikea, mutta en voi altistaa lastani jatkuvalle tönimisille ja lyömiselle, koska mielestäni tässä eo le enää mitään järkeä. Vanhemmat kieltävät lasta, mutta kielloista puuttuu johdonmukaisuus ja niissä ei ole "pontta". Vanhemmat analysoivat lapsen kanssa kiusaamista ja huonoa käytöstä mikä taas ei johda mihinkään, koska lapsi on vielä pieni. Tavallaan olen surullinen, koska lapsi selvästikin eristäytyy nyt muista, koska kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. En voi käsittää miten ulkoapäin fiksun oloiset vanhemmat eivät tajua, että asiaan pitäisi ehkä jollain tapaa puuttua. Älkää kehoittako juttelemaan vanhempien kanssa - siitä ei ole mitään apua - yritetty on.

Erehtyvät luulemaan, että heidän pienet lapsetkin ovat yhtä fiksuja kuin he itse ja sen takia heille voi puhua monimutkaisesti ja perustella, siis analysoida. Eikä pieni tajua siitä yhtään mitään :/

Mutta sitten joutuu kiusatuksi/syrjityksi..ja johan alkaa nyrkit heilua. Se, mitä en tässä tajua, on se ettei näiden toisten lasten touhuihin puututa missään mitenkään; vanhemmista ja päiväkodista on vissiin ok että koko ryhmästä YKSI jää ulkopuolelle tai että häneltä otetaan tavarat kädestä. Eilen vein lasta päiväkotiin ja pihalla olleet kakarat näkivät tämän; "hei, X tulee! mennään kaikki piiloon!" eikä ollut mistään leikistä kyse...aiemmin alkoivat samaan tapaan lällättämään ja sanoinkin heille, että saavat syyttää itseään jos lätty lätisee.

että minun melkein 4 v löisi ketään :O. minusta siinä ei ole todellakaan ole mitään normaalia, että lapsi lyö. Toki esim 2 v kommunikoi usein aggressiivisesti, koska puheenkehitys on vasta alussa, eikä oikein osaa muutoin kommunikoida ympäristön kanssa. En katselisi minäkään tuollaista pentua. Samoin mua rasittaa kakarat, jotka nuohoavat jatkuvasti vanhempien sylissä, lahkeissa, kitisevät siinä huomiota naama norsun v**ulla, niin etteivät aikuiset kertaikaikkiaan pysty keskustelemaan keskenään hetkeäkään. En tajua mitä noille lapsille on tehty :/.