En halua nähdä kaveriani vain koska en kestä hänen tytärtään (4 v.)

:(



Olen ihan oikeasti suruissani tästä. Se lapsi on ku pellossa elänyt, ei mitään rajoja. En jaksa tässä nyt ihan kauheasti erittelemään mitä erityistä lapsi tekee, mutta hän on aivan mahdoton. Esim. minua hän saattaa lyödä ja läiskiä (viimeksi läiski mahaan ja olen raskaana, se oli niin viiminen tikki että otin lasta kädestä kiinni ja sanoin että toista ei saa lyödä, alkoi hirveä itku ja ulina että minä satutin häntä) ja huutaa että minä en saa hänelle sanoa mitään.



YMMÄRRÄN TÄYSIN, että hän on lapsi. Ja just siinä vinkura iässä, mutta kaikista kamalinta siinä on seurata sivusta sitä kun lapsen äiti ei tee asialle mitään. Puistossakin kun istutaan ja lapsi menee hyppimään lenkkareilla vesilätäkköön, äiti sanoo asiasta monta kertaa mutta ei sen vertaa jaksa nousta penkiltä ylös että menis kädestä pitäen ohjaamaan lapsensa pois lätäköistä.



Oon ihan kauhuissani että jos myös minun lapsestani tulee tuollainen, ja varmasti tuleekin ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta jotain rajoja on oltava. Ystäväni myös naureskelee että kuule kyllä sunki lapses tulee sinua lyömään. Varmasti tulee mutta eiköhän se sit oo eri asia hyväksynkö lapsen lyömistä vain en?! Eli en lupaa jäätelöä että lopettaa lyömisen, mutta kun jatkaa lyömistä ja ostaa silti jäätelön.



Muistan kun joskus ystäväni totes että kun hän ei jaksa niistä samoista asioista sanoa ja niitä samoja asioita kieltää, mutta ymmärtääkseni se kasvattaminen on just sitä, johdonmukaista toistoa toiston perään?



Olenko ainut ihan kauhea ihminen, eikö kenelläkään ole kokemusta vastaavasta? :(