Mistä johtuu, että monet lapset käsittämättömän nirsoja?

nirsoilevat päiväkodissa, kun he eivät pidä siellä tarjottavasta laitosmaisesta valmisruuasta: eineslihapullista, makkarasta jne.

Päiväkodissa ja koulussa tarjotaan nimittäin valmiiksi kuorittuja ja uudelleen lämmitettyjä kumiperunoita ja valmiseineksiä, jotka on vielä valitettavan usein höystetty natriumglutamaatilla. Ai, niin mutta Saarioisellahan on äitien tekemää ruokaa!

Meidän lapset ovatkin eläneet päiväkodissa - ja myös koulussa - usein pelkällä salaatilla, maidolla ja leivällä. Esim. eineslihapulla ei kerta kaikkiaan maistu, kun on tottunut kotona tehtyihin lihapulliin! Kotiin tullessa lapsilla on kauhea nälkä ja pitää kiireesti saada äidin tai isän tekemään kotiruokaa.

että kaikkein nirsoimmat lapset ovat sellaisia, joille selvästi kotona syötetään pelkkää karkkia ja sipsiä. Heille ie kelpaa mikään tavallinen ruoka, kurkku tai edes omena. Heti ollaan huutamassa hyi ja yäk ja pahaa. Että kun ärsyttää. Makumieltymykset voivat olla osittain geeneissä, mutta syyttäisin vanhempia ja kasvatusta. Jos kotiruokavalio koostuu nakeista ja hampurilaisista, turha odottaa mitään terveellistä ruokaa rakastavia lapsia. Ja toinen ongelma on pakottaminen ja ruualla uhkailu. Jos kotona pakotetaan syömään ja syöminen asetetaan edellytykseksi sille ja tälle, lapsi alkaa reagoida ja kieltäytyy syömästä. Älkää siis pakottako.

kun en pidä pottumuusista,missä on sipulia ja läskisestä karjalanpaistista. Itse asiassa en tykkää edes siitä omppupiirakasta. Kirvelee jotenkin kitalakea.

Syön paljon erilaisia wokkiruokia, aasialaista, intialaista sekä erilaisia kasvisruokia.

Mutta tyypilliset karjalanpaistit yms. on todella äklöttäviä.

Mutta minähän olen nirso kun en tykkää ahtaa naamaani perinteisiä suomalaisia ruokia. Mutta pahinta on, että lapseni ovat samanlaisia. Syövät sulavasti hyvällä ruokahalulla voimakkaasti maustettuja ja eksoottisia ruokia. Mutta se läskisoossi yökityttää heitäkin ja hiivapullasta eivät tykkää lainkaan.

Kyllä on päiväkodintäti varmaan kicsinsä saanut kun huomaa, että tässä on nirsot lapset, jotka ei tykkää päiväkodin lihakastikkeesta ja keitetyistä potuista. Syövät kyllä, mutta ei ole herkkuruokaa. Kyllä on heillä laiska äiti kun ei ole viitsinyt opettaa lapsia syömään jauhokastikkeita ja vetisiä pottuja.

olen lastenhoitotyössä törmännyt samanlaiseen ilmiöön ja yllättynyt myös. Kaksi syytä joilla sama seuraus: vanhempien uusavuttomuus eli ei osata laittaa ruokaa ja syötetään niitä samaa muutamaa (valmis)juttua, ja sitten lasten "lapsellistaminen" eli vaikka mentäis porukalla ravintolaan ei siitä tehdä lapsille elämystä vaan lapsi ottaa aina nakit ja muusin ja herkuiksi on niitä sipsejä ja karkkeja. Onnittelut sinulle ap, olet helpottanut omien lastesi elämää jo nyt. Kun on tottunut monipuoliseen ruokaan niin osaa kaivata sitä myöhemminkin. Ja yleensä kodeissa joissa syödään monipuolisemmin, myös laitetaan ruokaa enemmän, toisinaan yhdessä lasten kanssa, ja se jos mikä on parasta asenne- terveys- ja kodinhoitokasvatusta. Ekan kerran törmäsin tuohon serkkuni kohdalla, jolle ysikytluvun alussa kelpasi vain pizza, ranskalaiset, suklaakakku ja mäkkäriruoka. Jälkimmäistä ei meillä kyläillessä edes saanut kun paikkakunnalle tuli tuo paholaisen kaari vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Silloinkin jo oudoksuin asiaa ja nyt tosiaan aikuisena huomannut että ihmeellisen yleistä.

Yllättävän usein olen törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat että tavallisesta arkiruoasta pitävät ovat jollakin mystisellä tavalla parempia ihmisiä kuin ne jotka pitävät toisentyyppisistä mauista.

Minut on elämäni ensimmäisten 16 vuoden aikana kyllästetty varsin kattavasti suomalaisella arkiruoalla. Eihän meillä kotona muuta syötykään.

Siitä huolimatta minun suussani maistuu pitsat ja hampparit, ja varsinkin aasialaiset rauoat paremmalta kuin tavallinen kotiruoka.

Aikuisena ihmisenä pystyn esim. kylässä syömään kotiruokaakin ja pystyn myös peittämään yökkäysrefleksin. Pystyn myös sanomaan, 'kiitos, oli oikein hyvää, en jaksa enempää'.

Näille suomalaisen kotiruoan palvojille kun olen tarjonnut omia herkkujani aasialaisesta menusta, olen kuullut 'hyi, yök' kommentteja.

Ihan kokeilumielessä olen heille näitä ruokia tarjonnut, sillä ovat aina kehuneet olevansa niin mahdottoman kaikkiruokaisia (varsinkin jos ovat jonkun muun nähneet nirsoilevan).

Ihmisillä on erilaisia makuaisteja. Jotkut maistavat karvaan maun sellaisissa ruoissa, jotka toisille maistuvat makealle (esim. peruna ja parsa). Koska lapsilla on makuaisti herkempi kuin aikuisilla, on heidän vaikeampi syödä tämmöisiä ruokia jos karvautta ei saa kunnolla peitettyä.

Näitä ihmisiä on kovin helppo moittia nirsoiksi ja huonosti kasvatetuiksi :p

paikoista nimen omaan palautetta, että lapset käyttäytyvät hyvin ja maistavat ennakkoluulottomasti kaikkia ruokia. Mutta ehkä meillä on käynty vain hyvä säkä. En nyt itsekään usko, että ollaan alueen ainoa perhe, jossa syödään monipuolisesti:) Ja mitä tulee yäk-huutoihin, niin tuo ryhmäilmiö pitää varmasti paikkaansa.



En tule jatkossa panostamaan enää lastenjuhlien tarjoiluihin, mutta yhä kyllä itse arvostan sitä, että joillakin (muillakin kuin meillä) on jotain itetehtyä ja tuorettakin pöydässä, jo ihan esteettisyydenkin vuoksi. Ruma on pöytä, missä pelkkää teollista lisäainemättöä. Meidän lapsille kyllä nimittäin kelpaa itsetehdyt marjapiirakat yms:)

Voi miten suloista. Usko tai älä, mutta ne meidän lapset siellä naapurissa saattaa sanoa yök sille naapurin tekemälle herkulle ihan muiden mukana.

Ihan oikeasti..minulla käy kyllä sääliksi sun lapsia kun heillä on tuollainen äiti.

paikoista nimen omaan palautetta, että lapset käyttäytyvät hyvin ja maistavat ennakkoluulottomasti kaikkia ruokia. Mutta ehkä meillä on käynty vain hyvä säkä. En nyt itsekään usko, että ollaan alueen ainoa perhe, jossa syödään monipuolisesti:) Ja mitä tulee yäk-huutoihin, niin tuo ryhmäilmiö pitää varmasti paikkaansa.

En tule jatkossa panostamaan enää lastenjuhlien tarjoiluihin, mutta yhä kyllä itse arvostan sitä, että joillakin (muillakin kuin meillä) on jotain itetehtyä ja tuorettakin pöydässä, jo ihan esteettisyydenkin vuoksi. Ruma on pöytä, missä pelkkää teollista lisäainemättöä. Meidän lapsille kyllä nimittäin kelpaa itsetehdyt marjapiirakat yms:)

lähteä mukaan muiden yök-juttuihin. Toisaalta ikääkin heillä alkaa jo olla sen verran paljon, etteivät he ehkä lähdekään mukaan.

Ruokailu on meillä aina ollut iloinen tapahtuma ja aina silloin tällöin kokeillemme ennakkoluulottomasti ihan uusiakin ruokalajeja. Suosikkiruoat ovat kuitenkin perinteiset kanaviillokki, pinaattikeitto, hernekeitto, lihakeitto, palapaisti, veriletut kananmunakastikkeen, puolukan ja perunoiden kera, pataruoat, makkarakeitto, maksakastike...

tiedän myös, että omat lapset saattavat myös tehdä vaikka mitä yllättävää porukassa kun en ole paikalla:) Monenlaista olen kuullut vuosien varrella ja olen saanut posket punaisina nolostella. Ennen kuin palstamman lapsi ehtii murrosikään niin saa hänkin kyllä huomata, että se etanoita syövä, hyvin kasvatettu penska saattaa kaveriporukassa möläytellä mitä sattuu suustaan. Mutta niinhän se on ollut aina, että minun lapset ja naapurin kakarat. Helpompaa on elää kun hyväksyy sen tosiasian, että se oma kullannuppu siellä naapurissa voi käyttäytyä juuri niin kuin se naapurin kakara:)

olen lastenhoitotyössä törmännyt samanlaiseen ilmiöön ja yllättynyt myös. Kaksi syytä joilla sama seuraus: vanhempien uusavuttomuus eli ei osata laittaa ruokaa ja syötetään niitä samaa muutamaa (valmis)juttua, ja sitten lasten "lapsellistaminen" eli vaikka mentäis porukalla ravintolaan ei siitä tehdä lapsille elämystä vaan lapsi ottaa aina nakit ja muusin ja herkuiksi on niitä sipsejä ja karkkeja. Onnittelut sinulle ap, olet helpottanut omien lastesi elämää jo nyt. Kun on tottunut monipuoliseen ruokaan niin osaa kaivata sitä myöhemminkin. Ja yleensä kodeissa joissa syödään monipuolisemmin, myös laitetaan ruokaa enemmän, toisinaan yhdessä lasten kanssa, ja se jos mikä on parasta asenne- terveys- ja kodinhoitokasvatusta.

Meillä on tehty ruoat itse vauvaiästä asti ja eineksiä/valmisleivonnaisia on harvoin tarjolla, koska ne eivät tee kauppaansa. Lapset valitsevat ravintolassa usein lohi- tms. vaihtoehdon, jos sellainen vain on tarjolla. Pizza ja harvoin pasta eivät maistuu. Pizzassa luulen syynä olevan sulatetun juuston. Pasta on ehkä mauton. Karkkia syövät todella harvoin, vaikka niitä on tarjolla aina viikonloppuisin ja välillä toki muutoinkin jossakin erikoistilanteessa. Sipsit eivät maistu muutoin kuin kaverisynttäreillä muutama.

Lasten pitää OPETELLA moniruokaiseksi, syntyjään kaikki lapset nirsoilevat. Osalla se yhdistyy vielä allergioihin ja neofobiaksi kutsuttuun uutuuksien pelkoon.



Olen jutellut tästä moneen otteeseen siskoni kanssa, joka on ammatiltaan ravitsemusterapeutti. Hän sanoo, että nykyään lapset itse asiassa ovat kaikkiruokaisempia kuin koskaan - suomalainen ruokavalio on monipuolistunut todella kovasti.



Meillä minä ja mies harrastamme ruuanlaittoa ja lapsemme syövät hyvin monipuolisesti, myös etnoruokaa. SILTI heillä on ennakkoluulonsa, jotka kohdistuvat ennen kaikkea EPÄMÄÄRÄISEN NÄKÖISIÄ JA TUNTUISIA ruokia kohtaan! Eli lapsilla on luontainen varauma varsinkin sellaista ruokaa kohtaan, josta ei näe heti, mitä siinä on (muhennokset, pataruuat) ja sellaisia ruokia kohtaan, jotka tuntuvat suussa epämääräisiltä, esim. keitetyt vihannekset, sienet, kaali.



Vanhempien vastuulla on sitten opettaa maistamaan ruokia ja totuttelemaan uusiin makuihin. Mikään opettaminen ei kuitenkaan välttämättä "pure", jos tenava on neofoobikko tai vaikkapa aistiyliherkkä (omista lapsistani yksi on asperger-lapsi, ja hän ei syö mitään maitoa tai kermaa sisältävää ruokaa vaikka mitä tekisi!)



Olennaista on, että lapsi tietää, ettei ruokaa yökitä, korkeintaan hiljaa siirretään sivuun lautasella tai sanotaan "ei kiitos".



Tosin synttärit voivat tilanteena olla sellainen, että siellä kaverilaumassa tulee reagoitua vastoin normaaleja käytöstapojaan. Eli hyvät tavat voivat unohtua, kun kaverit reuhuavat ja kiljuvat...

niin ja mehua, missä on marjoja ja omenapiirakkaa.

Tuota...hmm...en menisi ihan oikeasti kovin kehuskelemaan tuolla pohjalla, että lapsesi eivät ole nirsoja ja syövät monipuolisesti.

Naapurisi saattaa ajatella lapsistasi, että onpa nuo naapurin kakarat nirsoja kun eivät syö mitään eksoottisempaa.

lähteä mukaan muiden yök-juttuihin. Toisaalta ikääkin heillä alkaa jo olla sen verran paljon, etteivät he ehkä lähdekään mukaan.

Ruokailu on meillä aina ollut iloinen tapahtuma ja aina silloin tällöin kokeillemme ennakkoluulottomasti ihan uusiakin ruokalajeja. Suosikkiruoat ovat kuitenkin perinteiset kanaviillokki, pinaattikeitto, hernekeitto, lihakeitto, palapaisti, veriletut kananmunakastikkeen, puolukan ja perunoiden kera, pataruoat, makkarakeitto, maksakastike...

tiedän myös, että omat lapset saattavat myös tehdä vaikka mitä yllättävää porukassa kun en ole paikalla:) Monenlaista olen kuullut vuosien varrella ja olen saanut posket punaisina nolostella. Ennen kuin palstamman lapsi ehtii murrosikään niin saa hänkin kyllä huomata, että se etanoita syövä, hyvin kasvatettu penska saattaa kaveriporukassa möläytellä mitä sattuu suustaan. Mutta niinhän se on ollut aina, että minun lapset ja naapurin kakarat. Helpompaa on elää kun hyväksyy sen tosiasian, että se oma kullannuppu siellä naapurissa voi käyttäytyä juuri niin kuin se naapurin kakara:)

olen lastenhoitotyössä törmännyt samanlaiseen ilmiöön ja yllättynyt myös. Kaksi syytä joilla sama seuraus: vanhempien uusavuttomuus eli ei osata laittaa ruokaa ja syötetään niitä samaa muutamaa (valmis)juttua, ja sitten lasten "lapsellistaminen" eli vaikka mentäis porukalla ravintolaan ei siitä tehdä lapsille elämystä vaan lapsi ottaa aina nakit ja muusin ja herkuiksi on niitä sipsejä ja karkkeja. Onnittelut sinulle ap, olet helpottanut omien lastesi elämää jo nyt. Kun on tottunut monipuoliseen ruokaan niin osaa kaivata sitä myöhemminkin. Ja yleensä kodeissa joissa syödään monipuolisemmin, myös laitetaan ruokaa enemmän, toisinaan yhdessä lasten kanssa, ja se jos mikä on parasta asenne- terveys- ja kodinhoitokasvatusta.

Meillä on tehty ruoat itse vauvaiästä asti ja eineksiä/valmisleivonnaisia on harvoin tarjolla, koska ne eivät tee kauppaansa. Lapset valitsevat ravintolassa usein lohi- tms. vaihtoehdon, jos sellainen vain on tarjolla. Pizza ja harvoin pasta eivät maistuu. Pizzassa luulen syynä olevan sulatetun juuston. Pasta on ehkä mauton. Karkkia syövät todella harvoin, vaikka niitä on tarjolla aina viikonloppuisin ja välillä toki muutoinkin jossakin erikoistilanteessa. Sipsit eivät maistu muutoin kuin kaverisynttäreillä muutama.

kun syövät pizzaa, mutta eivät ehkä tykkää kanaviillokista. On se kuulkaas kamalaa kun kokonaisen maan lapset on niin nirsoja. Miten on italialaiset äidit niin epäonnistuneet kasvatuksessaan.

kun syövät pizzaa, mutta eivät ehkä tykkää kanaviillokista. On se kuulkaas kamalaa kun kokonaisen maan lapset on niin nirsoja. Miten on italialaiset äidit niin epäonnistuneet kasvatuksessaan.

täällä Suomessa ja niitä syödään tiuhaan päiväkodissa ja koulussa. Joten luulisi, että yhdensänvuotias (vai minkä ikäisistä ap nyt puhuikaan?) jo sellaista osaa syödä yököttelemättä.

Italiassa taas on omanlaisensa ruokakulttuuri. Veikkaan, että sielläkin pidettäisiin nirsoutena, jos joku lapsi yököttelee vaikkapa nyt risotolle tai pasta puttanescalle.

ne naapurin kakarat on nirsoja kun eivät tykkää jauhokastikkeista ja perunasta. Tykkäävät perkeleen sikiöt jopa pizzasta.

Niin onhan se sitten niin, että italialaiset lapset on myös nirsoja kun ei tykkää näistä palstamammojen perusruoista. Ja kuinka nirsoja ne siellä Kiinassakin lie on kun ei sitä maksakastiketta ja pottua vissiin harrasta. Ryökäleet vain jotain riisiä ja wokkiruokaa hinkuvat.

Ei minun lapset ainakaan....

kun syövät pizzaa, mutta eivät ehkä tykkää kanaviillokista. On se kuulkaas kamalaa kun kokonaisen maan lapset on niin nirsoja. Miten on italialaiset äidit niin epäonnistuneet kasvatuksessaan.

täällä Suomessa ja niitä syödään tiuhaan päiväkodissa ja koulussa. Joten luulisi, että yhdensänvuotias (vai minkä ikäisistä ap nyt puhuikaan?) jo sellaista osaa syödä yököttelemättä.

Italiassa taas on omanlaisensa ruokakulttuuri. Veikkaan, että sielläkin pidettäisiin nirsoutena, jos joku lapsi yököttelee vaikkapa nyt risotolle tai pasta puttanescalle.

Liittynee jotenkin evoluutioon, että ruokia kohtaan ollaan epäluuloisia. Ja makuaisti kehittyy koko ajan, esim. sipuli on monelle lapselle tosi paha kammotus, sitä on hankala niellä. Aikuisena siitä usein oppii tykkäämään.



Omista lapsistani osa on perusnirsoja ja on saanut tuon yököttelyn tarttumaan sisaruksiinkin, jotka muuten kyllä söisivät melkein kaikkea.



Omenapiirakkaa en tarjoaisi itse lasten synttäreillä, se ei tunnu jostain syystä uppoavan monellekaan lapselle, vaikka omenoita muuten söisivätkin mielellään. Mutta esim. itseleivottu pulla on usein tehnyt synttäreillä kauppansa.



Pöytätapoihin joutuu meillä ainakin puuttumaan joka päivä ja juurikin kertomaan, että voi sanoa kohteliaasti ei kiitos, jos vaikka kutsuilla on tarjolla jotain, josta ei pidä. Ja samoin että ruualla maistetaan uusiakin juttuja, koska uudet maut vaativat totuttelua.



Mutta kaikille lapsillehan nämä eivät ihan kerta sanomalla mene perille. Toivon, että aikuisena osaavat jo käyttäytyä ruokapöydässä. Kaikki aikuisetkaan eivät kyllä osaa, harmi. :(

ne naapurin kakarat on nirsoja kun eivät tykkää jauhokastikkeista ja perunasta. Tykkäävät perkeleen sikiöt jopa pizzasta.

Niin onhan se sitten niin, että italialaiset lapset on myös nirsoja kun ei tykkää näistä palstamammojen perusruoista. Ja kuinka nirsoja ne siellä Kiinassakin lie on kun ei sitä maksakastiketta ja pottua vissiin harrasta. Ryökäleet vain jotain riisiä ja wokkiruokaa hinkuvat.

Ei minun lapset ainakaan....

kun syövät pizzaa, mutta eivät ehkä tykkää kanaviillokista. On se kuulkaas kamalaa kun kokonaisen maan lapset on niin nirsoja. Miten on italialaiset äidit niin epäonnistuneet kasvatuksessaan.

täällä Suomessa ja niitä syödään tiuhaan päiväkodissa ja koulussa. Joten luulisi, että yhdensänvuotias (vai minkä ikäisistä ap nyt puhuikaan?) jo sellaista osaa syödä yököttelemättä.

Italiassa taas on omanlaisensa ruokakulttuuri. Veikkaan, että sielläkin pidettäisiin nirsoutena, jos joku lapsi yököttelee vaikkapa nyt risotolle tai pasta puttanescalle.

ovat kumminkin suomalaisille perusruokaa. Sitä syödään päiväkodissakin vähintään kerran viikossa, samoin koulussa - muodossa jos toisessa.

Sen vuoksi vertauksesi on onneton. Kiinassa tai Italiassa ei ole sama ruokakulttuuri kuin täällä, eivätkä lapset siellä ole tottuneet suomalaisiin ruokalajeihin. Suomessa lapset tottuvat väkisinkin arkiruokiin, vaikka niitä ei juuri edes kotona syötäisikään.

SEN takia on vähän outoa, jos lapsi nyt ihan YÖKÖTTELEE jauhokastikkeelle ja potuille. Sen ei toki tarvitse olla lemppariruokaa, mutta sitä pitää osata jo yhdeksänvuotiaan SIETÄÄ yököttelemättä ainakin kylässä!

Minun äitini on kasvattanut meidät kolme lasta kaikkiruokaisiksi tällä konstilla: Jos sanoin lapsena, että en halua syödä ruokaa, äitini vastasi: "ei ole mikään pakko syödä, mutta mitään muuta ruokaa ei tänään tule." Eikä mitään muuta ruokaa tullut. Jääkaapilla sai käydä vapaasti, mutta siellä ei päivällisen lisäksi hirmuisesti muuta syömistä ollut. Äitini valmisti siis aina illalla töiden jälkeen ruuan perheelle. Jos ruoka ei maistunut, niin se ei maistunut. Syömisestä ei tehty numeroa. Äitini ei esim. alkanut voivotteleen syömättömyyttäni tai pakottanut maistamaan. Mutta kun muuta ruokaa ei tullut, opimme väkisin kaikkiruokaisiksi. Luulen, että nirsoja lapsia kasvaa siten, että 1. vanhemmat syöttävät lapsille joka päivä samaa einesateriaa, eivätkä lapset totu eri makuihin. 2. syömisestä tehdään kauhea numero. Sanotaan esim., että on pakko maistaa tai ääritapauksessa lautanen syötävä tyhjäksi. Silloin lapsi on kiusallaankin syömättä ja ruuasta tulee vallan väline.

eli en syö lainkaan ruokaa vaan ainoastaan voileipiä, jugurtteja, hedelmäsoseita jne. Lämmintä ruokaa olen syönyt viimeksi joskus 10 vuotta sitten. Eli kun muutin pois kotoa ja sain syödä mitä halusin, lopetin oikean ruuan syömisen. Olin saanut siitä liikaa kauhukuvia.

Pääsääntöisesti en edelleenkään 30+ iässä syö mitään lämmintä ruokaa. Ja vanhemmat ovat kokkeja :)

[/quote]

täällä Suomessa ja niitä syödään tiuhaan päiväkodissa ja koulussa. Joten luulisi, että yhdensänvuotias (vai minkä ikäisistä ap nyt puhuikaan?) jo sellaista osaa syödä yököttelemättä. Italiassa taas on omanlaisensa ruokakulttuuri. Veikkaan, että sielläkin pidettäisiin nirsoutena, jos joku lapsi yököttelee vaikkapa nyt risotolle tai pasta puttanescalle.

[/quote]

[/quote]

ovat kumminkin suomalaisille perusruokaa. Sitä syödään päiväkodissakin vähintään kerran viikossa, samoin koulussa - muodossa jos toisessa. Sen vuoksi vertauksesi on onneton. Kiinassa tai Italiassa ei ole sama ruokakulttuuri kuin täällä, eivätkä lapset siellä ole tottuneet suomalaisiin ruokalajeihin. Suomessa lapset tottuvat väkisinkin arkiruokiin, vaikka niitä ei juuri edes kotona syötäisikään. SEN takia on vähän outoa, jos lapsi nyt ihan YÖKÖTTELEE jauhokastikkeelle ja potuille. Sen ei toki tarvitse olla lemppariruokaa, mutta sitä pitää osata jo yhdeksänvuotiaan SIETÄÄ yököttelemättä ainakin kylässä!

[/quote]

Hyi hitto, perunaa ja jotain jauhosoosia. En tarjoaisi edes pahimmalle vihamiehelle.

Kuten sanoin, on kaksi eri asiaa se, mikä on kunkin lemppari ja se, mitä saa yököttelemättä alas kylässä käydessään.

jotain vehnäjauhoilla suurustettua kanakastiketta ja keitettyjä perunoita.



Anteeksi, lapseni ovat sitten nirsoja, koska eivät pidä itsekään tällaisista ruoista. Meillä syödään hiukan eri tavalla ja ovat tottuneet erilaiseen ruokaan. Joten päiväkodissa varmaan ajattelevat, että lapsemme ovat nirsoja.



Miksi se jauhokastike ja keitetty peruna on muka se ainoa oikea ruoka, mitä pitää syödä.

Olkoon ihan kuinka tahansa ylistettyä suomalaista perusruokaa. Enkä ilkeäisi tarjota vieraille.

Kuten sanoin, on kaksi eri asiaa se, mikä on kunkin lemppari ja se, mitä saa yököttelemättä alas kylässä käydessään.

rakastavat intialaista ruokaa. Myös esim. vietnamilainen, nepalilainen ja kiinalainenkin maistuu.:)



Vanhempana minua harmittaa, etteivät lapset pidä italialaisista, koska haluaisin viedä lapset Roomaan, mikä mielestäni on ihana kaupunki. -Tuo ruokapuoli kuitenkin mietityttää, vaikka tiedänkin, että siellä syödään myös paljon esim. kanaa...

ruoasta ei sanota "pahaa" ja sitä ei yökötekkä. No silti sitä joskus vielä kuulee. Ja jos nuorin on todella nirso, niin 17v ei syö oliiveja eikä aurinkokuivattua tomaattia ja keskimmäinen ei tykkää sipulista, vaikka tungen sitä joka paikkaan. ja nuorin..on aivan helkkarin nirso ja aloittaakin syömisen haistelemalla. Eli uskon hänellä olevna todella atrkan maku/hajuaistin ja siksi karsastaa joitakin ruokia. On ollut nirso ihan vauvasta saakka ja on aina mennyt painon kanssa -20 käyrällä. Onneksi poikaan uppoaa kuitenkin mm. lohikeitto, poronkäristys jne eli suht normaali kotiruoka. Kasviksista syö vain vesimelonia, kurkkua, porkkanaa ja salaatinlehtiä.

jotain vehnäjauhoilla suurustettua kanakastiketta ja keitettyjä perunoita.

Anteeksi, lapseni ovat sitten nirsoja, koska eivät pidä itsekään tällaisista ruoista. Meillä syödään hiukan eri tavalla ja ovat tottuneet erilaiseen ruokaan. Joten päiväkodissa varmaan ajattelevat, että lapsemme ovat nirsoja.

Miksi se jauhokastike ja keitetty peruna on muka se ainoa oikea ruoka, mitä pitää syödä.

Ihan oikeasti. Vai luetun ymmärtämisessä pahoja puutteita?

Tässä ei nimittäin kukaan ole sanonut, että jauhokastike ja peruna olisi AINOA OIKEA ruoka, mitä PITÄÄ syödä.

(yleensä kastikkeet muuten suurustetaan jauhoilla)

Vaan että se on arkiruoka, jota lapsien on syytä oppia SIETÄMÄÄN - ja useimmat oppivatkin, koska sitä joka tapauksessa syödään tiuhaan päiväkodissa ja koulussa. Kaikesta ei tarvitse tykätä eikä laittaa itse, mutta sille ei silti saa yökötellä, varsinkaan kylässä.

Siis sitä sietokykyä ja käytöstapoja on lapsille opetettava, koska heillä ei sitä luontaisesti ole.