Mistä johtuu, että monet lapset käsittämättömän nirsoja?

mutta monen eri ikäisen lapsen äitinä ja juhlat järjestäneenä voin omasta puolesta sanoa, että omenapiirakka kuuluu aikuisten kahvipöytään. Kyllä meilläkin tehdään omenapiirakoita näin omena-aikaan arkisinkin ja ne menevät jakoon, mutta lasten tarjoilut ovat ihan eri tyyliä.

mutta ei saa sanoa hyi tai pahaa vaan pitää kohteliaasti kiittää, vaikka ei olisi mitään syönyt. Valitettavasti harva vanhempi kunnioittaa tätä vaan alkaa inttämään, että kyllä sinun täytyy maistaa. Miksi pitäisi? Ei kai kukaan mene kaverin synttäreille niin nälkäisenä, ettei ilman tarjoilua kestä sitä paria tuntia.



Aikuisten juhlissa on tärkeää, että on jokaiselle jotakin ja huomioitu niin vegaanit kuin karpitkin. Lastenjuhlissa näyttää tärkeintä olevan se, että lapset syövät itku kurkussa jotain, mistä eivät todellakaan pidä.

tarjolla myös sipsejä, karkkia sekä jätskiä ja ne kelpasivat kyllä.

tai blinejä ja mätiä. Pitäähän lasten oppia ruokia maistamaan.

taas täytekakku on ihan viimeinen juttu. Sitä ei halua kukaan.Samoin pulla.

yksiin juhliinsa mätivoileipiä:D Ehkä tämän takia minulla oli ihan väärä käsitys asiasta. Opinpahan nyt sitten tämän. Minulla on todella poikkeukselliset lapset, kun heille kelpaa herkut homejuustoista ja oliiveista marjapiirakoihin. Eikä mikään em. kuulu meillä arkiherkkuihin. Mutta asia selvä. Ensi kerralla pelkkää sipsiä ja karkkia pöytään. Kiitso kaikille kommenteista ja hyvää yötä! Ap

liian vierasta lapsille? Meillä kyllä täällä maaseudulla lapset rakastavat omenpiirakkaa, se on tuttu alkusyksyn herkku.

Kuka sitä muuten arkena vetää ympäri vuoden? Kuulostaa aika oudolta.

Minun äitini on kasvattanut meidät kolme lasta kaikkiruokaisiksi tällä konstilla:



Jos sanoin lapsena, että en halua syödä ruokaa, äitini vastasi: "ei ole mikään pakko syödä, mutta mitään muuta ruokaa ei tänään tule." Eikä mitään muuta ruokaa tullut. Jääkaapilla sai käydä vapaasti, mutta siellä ei päivällisen lisäksi hirmuisesti muuta syömistä ollut.



Äitini valmisti siis aina illalla töiden jälkeen ruuan perheelle. Jos ruoka ei maistunut, niin se ei maistunut. Syömisestä ei tehty numeroa. Äitini ei esim. alkanut voivotteleen syömättömyyttäni tai pakottanut maistamaan. Mutta kun muuta ruokaa ei tullut, opimme väkisin kaikkiruokaisiksi.



Luulen, että nirsoja lapsia kasvaa siten, että

1. vanhemmat syöttävät lapsille joka päivä samaa einesateriaa, eivätkä lapset totu eri makuihin.

2. syömisestä tehdään kauhea numero. Sanotaan esim., että on pakko maistaa tai ääritapauksessa lautanen syötävä tyhjäksi. Silloin lapsi on kiusallaankin syömättä ja ruuasta tulee vallan väline.

Minun äitini on kasvattanut meidät kolme lasta kaikkiruokaisiksi tällä konstilla: Jos sanoin lapsena, että en halua syödä ruokaa, äitini vastasi: "ei ole mikään pakko syödä, mutta mitään muuta ruokaa ei tänään tule." Eikä mitään muuta ruokaa tullut. Jääkaapilla sai käydä vapaasti, mutta siellä ei päivällisen lisäksi hirmuisesti muuta syömistä ollut. Äitini valmisti siis aina illalla töiden jälkeen ruuan perheelle. Jos ruoka ei maistunut, niin se ei maistunut. Syömisestä ei tehty numeroa. Äitini ei esim. alkanut voivotteleen syömättömyyttäni tai pakottanut maistamaan. Mutta kun muuta ruokaa ei tullut, opimme väkisin kaikkiruokaisiksi. Luulen, että nirsoja lapsia kasvaa siten, että 1. vanhemmat syöttävät lapsille joka päivä samaa einesateriaa, eivätkä lapset totu eri makuihin. 2. syömisestä tehdään kauhea numero. Sanotaan esim., että on pakko maistaa tai ääritapauksessa lautanen syötävä tyhjäksi. Silloin lapsi on kiusallaankin syömättä ja ruuasta tulee vallan väline.

eli en syö lainkaan ruokaa vaan ainoastaan voileipiä, jugurtteja, hedelmäsoseita jne. Lämmintä ruokaa olen syönyt viimeksi joskus 10 vuotta sitten. Eli kun muutin pois kotoa ja sain syödä mitä halusin, lopetin oikean ruuan syömisen. Olin saanut siitä liikaa kauhukuvia.

liian vierasta lapsille? Meillä kyllä täällä maaseudulla lapset rakastavat omenpiirakkaa, se on tuttu alkusyksyn herkku. Kuka sitä muuten arkena vetää ympäri vuoden? Kuulostaa aika oudolta.

Jos ilmoittaa menevänsä käymään, on tarjolla takuuvarmasti omena- tai marjapiirakkaa. Se on maalla tavalline iltapäiväkahviajan herkku. Ohut pohja, paljon täytettä.

kantaa, että on niin arkinen ruoka monelle, ettei sitä synttäreillä kiinnosta syödä. Äärettömän oudolta kyllä minustakin tuntuu, että täällä päin uraäidit vääntäisivät harvasen ilta omenapiirakkaa lapsilleen:D I



tse olen kotiäiti, mutta kyllä se omppupiirakka meillä kuitenkin on sellainen herkku jota tehdään kun tulee vieraita tai sitten synttäreille. Mikähän tässä nyt sitten on totuus?

tossahan ehkä joukossa tyhmyys tiivistynyt.



Mä olen kyllä lapsilleni opettanut, että juhlissa ottaa sitä, mistä tykkää. Ei niin, että ladotaan kaikkea lautaselle. Ja oikeasti lapsille monesti "juhlahetki" on parasta ja pari pientä herkkua, ilmapalloa, lapsiseuraa jne. Joskus unohtavat ihan syödäkin juhlissa.



Samaa mieltä, että omenapiirakat yms. maistuu paremmin aikuisille.



Luulen myös, että sekin vaikuttaa, että äidit ja isät ovat kaiken maailman ihmeruokavalioilla, karppaavat yms. siinähän sitä annetaan mallia.



Ja marjat mehussa on monesta aikuisestakin epämiellyttäviä. Mehu mehuna ja marjat marjoina.

heille varmasti olisi kelvannut muu kuin karkit ja sipsit. Nirsoilu ei kuitenkaan selitä lasten huonoa käytöstä! Toki meillä lapset on opetettu sanomaan "kiitos ei", jos ei maistu.

MInusta tuli samalla konstilla ongelmasyöjä eli en syö lainkaan ruokaa vaan ainoastaan voileipiä, jugurtteja, hedelmäsoseita jne. Lämmintä ruokaa olen syönyt viimeksi joskus 10 vuotta sitten. Eli kun muutin pois kotoa ja sain syödä mitä halusin, lopetin oikean ruuan syömisen. Olin saanut siitä liikaa kauhukuvia.

Kauhukuvia?? Kuten sanoin, meillä ei syömisestä tehty numeroa. Ja jogurtteja ja marjasoseita ei juuri jääkaapissa ollut, joten eipä tullut ongelmasyöjääkään. Harmi, että sinulle kävi noin. :(

MInusta tuli samalla konstilla ongelmasyöjä eli en syö lainkaan ruokaa vaan ainoastaan voileipiä, jugurtteja, hedelmäsoseita jne. Lämmintä ruokaa olen syönyt viimeksi joskus 10 vuotta sitten. Eli kun muutin pois kotoa ja sain syödä mitä halusin, lopetin oikean ruuan syömisen. Olin saanut siitä liikaa kauhukuvia.

Kauhukuvia?? Kuten sanoin, meillä ei syömisestä tehty numeroa. Ja jogurtteja ja marjasoseita ei juuri jääkaapissa ollut, joten eipä tullut ongelmasyöjääkään. Harmi, että sinulle kävi noin. :(

aika usein maitoa ja valo... Mutta kun vihdoinkin saattoi itse päättää syömisistään, ei käynyt edes mielessä, että se olisi oikeaa ruokaa. Lapsille teen lihapullia, wokkeja, keittoja jne, mutta itse en niitä syö.

ovat toki todella epäkohteliaita, mutta en minäkään lastenkutsuilla tarjoilisi omenapiirakkaa ja mehua, jossa marjoja mukana (perusviinimarjamehu kyllä maistuu lapsille muuten).



Minustakaan tämä ei kerro lasten nirsoudesta, vaan siitä että kaverisynttäreillä ne tarjoilukuviot yleensä ovat jotain "extraa" kotiherkkuihin (marjamehu, piirakat) verrattuna.



En ole edes kakkuun jaksanut enää panostaa kun se tuntuu niin harvalle maistuvan vaan sen tilalla on ollut jo pitkään jäätelöä. Lisäksi keksejä, limsaa, karkkia, sipsejä, popcornia yms. hömppää.

Huonot käytöstavat ja pissismäinen hyi-iik-yök käytös on todella noloa ja johtuu varmaan kasvatuksen puutteesta ja muiden esimerkistä. Mutta oikea nirsous ja vaikeus joidenkin ruokien suhteen on kyllä mystistä esim mulle, jonka kahdesta lapsesta toinen syö ihan mitä vaan ja toinen on hyvin valikoiva. Me vanhemmat olemme aika herkuttelijoita ja syömme niin suomalaista perusruokaa kuin myös eri etnisiä ruokia ja paljon myös ulkona. Kotona väsätään sushia yhdessä lasten kanssa jne. mutta esimerkki ei ole toista lastamme "parantanut". Hänellä on hyvin tarkat kriteerit ruuan suhteen ja yrityksestään huolimatta ruokavalio aika suppea. Marjat, hedelmät, kasvikset haluaa syödä sellaisenaan, tykkää ruisleivästä, kananmunasta, kanasta paistettuna, jäätelöstä ja yleensä selkeistä perusjutuista. Mutta inhoaa esim pizzaa, hampurilaisia, täytekakkua, liharuokia ja kaikkea "epämääräistä". Syö ravintolassa yleensä kanaa tai kreikkalaista salaattia. Kylässä ollessaan syö vain mistä tykkää (eli yleensä ei juurikaan mitään) ,mutta ei tee siitä numeroa, koska ei oikeasti voi asialle mitään. Toivottavasti joskus repertuaari laajenisi, koska eipä aikuisena olisi äiti huolehtimassa, ettei elä pelkällä leivällä...

Meillä on kolme lasta ja keskimmäinen on nirso, mutta mun mielestä sen nirsous ei oo pahasta.

Tykkää perusruuasta, intialainen ruoka ja kiinalainen on sen suurta herkkua. Mutta sitten taas ei tykkää ketsupista, ei pitsasta, hampurilaisista, kakusta ja muutenkaan ei ole makean perää kovasti. Niin ja juustoa ei syö, lukuunottamatta fetaa.



Mua ei noi pahemmin häiritse, mutta olen huomannut että moni aikuinen tekee numeron siitä että poika ei esin. pidä hampurilaisista.



Mitä tulee ap:een vieraisiin, niin aika tökeröjä lapsia. Kyllä ei kiitos ja kiitos kuuluu jokaisen osata sanoa. Mutta en mä ainakaa ota nokkiini siitä että synttäreillä joku lapsi tai lapset maista joka sorttia mitä on tarjolla.

että meillä juurikin noin, kotona niitä on harvemmin tarjolla ja toki lapsi saa ravintolassa valita juuri sitä mitä haluaa. Sinne mennään nauttimaan eikä pakottamaan lapsia maistamaan etanoita - se tehdään kotona missä yääk-huudot ei kaiu muiden korviin

Häpeisin silmät päästäni, jos oma lapsi olis tollanen. Ja sitten täällä vielä näitä, jotka puolustelee käytöstavattomia apinoitaan. Ei voi ymmärtää.



Minkälaisessa maailmassa elää ihminen, joka vertaa sushia omenaan eksoottisena herkkuna?! Mitäs muita kasvikunnan tuotteita lapsenne pelkää? Onneks en oo ite koskaan tiennyt, että omenapiirakka tai marjapiirakka tai ei-esanssilitkuinen mehu on todellakin näin jumalatonta ihmeruokaa ja lapsille sopimatonta purtavaa. Jokainen tuttu mukula kyllä syö. Ja tosiaan siihen porkkanakakkuun tulee rasvaa, sokeria ja päälle kreemi. Ei huomaa yhtään, ettei kranttukakaroiden äireet leivo ikinä ;)



Ite muistan, että lapsena kaikki uus ja erikoinen oli just jännää ja hienoo. Ei kaikki omaankaan suuhun hyvältä oo maistunu, mutta hyvä, että tullu maistettua.