Mistä johtuu, että monet lapset käsittämättömän nirsoja?

sellaista syotavaa joka ei lapsille kelpaa (nirsoja kun ovat) niin saastyypaa herkut teidan perheelle. Tarviiko synttareilla olla aina samat syotavat eli esim. karkkia ja sipseja. Oma moka jos ei kelpaa itse leivottu kakku tai piirakka vieraille. Olkoon sitten ilman herkkuja. Ja lapsilla on tapana kun yksi huutelee etta yok pahaa niin sitten saman sanoo kaikki vaikka todellisuudessa osa tykkaisi tarjottavasta herkusta. Asun ulkomailla jossa tarjotaan synttareilla aina pizzaa ja kakkua, ei muuta. No nain ei ole mun lasten synttareilla vaan meilla tarjotaan hedelmia, itse tekemaa taytekakkua, kekseja, suolatikkuja jne. Eli vaihtoehtoja on useampia terveellisesta ei niin terveelliseen.

mutta jos yrittäisi jotenkin ymmärtää, miten teillä on noin käynyt.



Ehkä ryhmässä on yksi ns. mielipidejohtaja. Tuon ikäiset lapset on ihan oikeasti vielä lapsia ja menevät yhden mukana. Muistan kun yhden lapseni synttäreillä eräs poika alkoi tunkea sipsejä limsaan ja räpiä. Koko muu porukka teki samaa perässä, vaikka tiesin, että ovat todella fiksuja kavereita yksin.



Jos siinä nyt vain kävi niin, että oli yksi voimakastahtoinen lapsi ja huusi, että yök ja toiset perässä matki sitä ajattelematta sen kummemmin. 8-vuotiaat on aika pieniä vielä ja menevät tuulten matkoissa.



Itse neljän lapsen äitinä olen aika paljon nähnyt monenlaista hassua käytöstä lapsilta. Joten tämä saattaisi olla yksi selitys.



Vai halusitko ketjun, missä haukutaan toisten lapset ja muut vanhemmat ja kehutaan sinut ainoaksi hyväksi äidiksi ja lapsesi ainoiksi, jotka osaa maistella kaikkia.

on kaksi lasta (kouluikäisiä). Olen hyvä ja monipuolinen kokki, en itse nirso eikä mieheni. MUtta... ensimmäinen lapsemme on todella nirso. Siis uusien asioiden maistelu on ollut työn ja tuskan takana ja suuri epäluuloisuus kaikkea uutta kohtaan. Etenkin liharuokia inhoaa ja yökkimisrefleksi on ollut jo vauvaistä lähtien.



Toinen lapsi taas syö aivan kaiken mitä eteen laitetaan ja mielellään maisteleekin uusia makuja.



Olen kuullut jo kaiken mahdollisen päänaukomisen asian suhteen mm. anoppi (surkea ruuanlaittaja) on jo vuosia sitten uhonnut, että hän kyllä opettaa miten lapsi saadaan syömään hyvin. Ja hitot, aina, kun lapset ovat siellä hoidossa on ruokana vain jotain nuudelia ja valmisnugettia! Siinähän sitä monipuolista ruokaa!



Koska tiedän kuinka nirso lapseni on, olen hänelle aina painottanut kohteliasta kieltäytymistä. Eli, jos kylässä sanoo kauniisti, ei kiitos, niin sitä tulee myös kunnioittaa. Kotonakaan ei koskaan sano, yäk en syö. Kotona on ns. pakko edes maistaa eri ruokia, mutta edes maistaa, jotta makuaisti vähän monipuolistuisi. Jälkiruokia meillä ei tarjota ikinä ja herkkupäivä on kerran viikossa.

Meillä vielä epäonnistui viime synttäreillä kakku kokonaan, mutta ei stressattu kun sen tietää, että ei kakkua kukaan kuitenkaan syö. Muutenkin vähän syövät lapset synttäreillä kun on kiire yhdessä touhuamaan. Jotain karkkia ja muutaman sipsin napsivat ja sitten jo painuivat legoilla leikkimään ja ulos taistelemaan leikkimiekoilla.

taas täytekakku on ihan viimeinen juttu. Sitä ei halua kukaan.Samoin pulla.

Pidä tanttajuhlat erikseen.



Karkki, sipsi, keksi ja jätski on lastenjuhlien tarjottavia.



Omenalle on muuten todella moni allerginen.

Jos joku tarjoaisi minulle mehua, missä on marjat jääneet matkaan, ajattelisin varmaan itsekin, että yök.

Mutta saapahan ap nyt kohottaa itsensä akateemisten vanhempien yläpuolelle ja haukkua, että siinä nyt on uraäitien lapset yökkimässä. MINUN lapseni ovat niin hyvin kasvatettuja ja hitusen parempia kuin akateemisten vanhempien lapset ja juovat mehua, missä on marjoja ja syövät omenapiirakkaa.

Heh, heh. Ongelma on kyllä ap.lla. Säälittää vain sen 8v lapsi kun äitinsä suhtautuminen kavereihin on tuollainen. Lapsi yrittää sitten tasapainoilla niiden kavereiden ja äitinsä välissä.

Pidä tanttajuhlat erikseen.

Karkki, sipsi, keksi ja jätski on lastenjuhlien tarjottavia.

Omenalle on muuten todella moni allerginen.

Käpylehmät törmäsivät reaalimaailmaan.

olen lastenhoitotyössä törmännyt samanlaiseen ilmiöön ja yllättynyt myös. Kaksi syytä joilla sama seuraus: vanhempien uusavuttomuus eli ei osata laittaa ruokaa ja syötetään niitä samaa muutamaa (valmis)juttua, ja sitten lasten "lapsellistaminen" eli vaikka mentäis porukalla ravintolaan ei siitä tehdä lapsille elämystä vaan lapsi ottaa aina nakit ja muusin ja herkuiksi on niitä sipsejä ja karkkeja. Onnittelut sinulle ap, olet helpottanut omien lastesi elämää jo nyt. Kun on tottunut monipuoliseen ruokaan niin osaa kaivata sitä myöhemminkin. Ja yleensä kodeissa joissa syödään monipuolisemmin, myös laitetaan ruokaa enemmän, toisinaan yhdessä lasten kanssa, ja se jos mikä on parasta asenne- terveys- ja kodinhoitokasvatusta.

Meillä on tehty ruoat itse vauvaiästä asti ja eineksiä/valmisleivonnaisia on harvoin tarjolla, koska ne eivät tee kauppaansa. Lapset valitsevat ravintolassa usein lohi- tms. vaihtoehdon, jos sellainen vain on tarjolla.

Pizza ja harvoin pasta eivät maistuu. Pizzassa luulen syynä olevan sulatetun juuston. Pasta on ehkä mauton. Karkkia syövät todella harvoin, vaikka niitä on tarjolla aina viikonloppuisin ja välillä toki muutoinkin jossakin erikoistilanteessa. Sipsit eivät maistu muutoin kuin kaverisynttäreillä muutama.

Hänen äitinsä on totaalisen hysteerisen ruoan suhteen.



Ja lapsi leikkii lankarullilla ja vessapaperihylsyillä ja kulkee kotitekoisissa ja kierrätysvaatteissa. Äiidllä ei ole yhtään värisilmää, eikä niitä kädentaitoja, joten ompelukset ja neuleet on törkeän näköisiä ja niiden kanssa voi olla likaiset, linttaiset viisi numeroa liian isot poikien lenkkarit...

ja usein tottuvat hitaasti uusiin makuihin.

Teidän omenapiirakka on saattanut olla eri näköistä kuin kotona, tai sitten joku muistaa syöneensä joskus pahaa omenapiirakkaa.. Ja noihin hyi, yök, pahaa juttuihin lähdetään helposti mukaan.

(Omalta ala-asteajaltani muistan kuinka lempiruokani (pinaattiketto) kuului luokan inhokkiruokiin. En minäkään kehdannut sanoa pitäväni siitä :p)



Lapset myös käyttäyvät ryhmissä kovin eri tavalla kuin yksin vanhempien kanssa. Lapset villiintyvät toistensa seurasta ja lähtevät helpommin mukaan kaikkiin hölmöilyihin ja huonoon käytökseenkin.



Ja ne uudet maut ovat myös yksi asia. Esim. meidän kuopuksen lempiruokaa on graavilohi. Ukin laittama graavilohi häneltä kuitenkin jäi syömättä, sillä oli laittanut siihen vähän pippuria eikä se maistunut 'tavalliselle graavilohelle'.



Meillä tarjoillaan nykyään synttäreillä pelkästään karkkia, jäätelöä, poppareita ja perunalastuja. Niistä yleensä löytyy kaikille ilman yökkäilyjä.

Paitsi kerran yksi lapsi (4v) halusi vain vettä (taisi olla dieetillä vaikka on hoikka tyttö :/)

ja täytyy nyt kyllä sanoa, että vaikka itse rakastan omenoita ja omenapiirakkaa, ei tasan tulisi mieleenkään tarjota lastenjuhlilla omenapiirakkaa!



Varsinkin kun nyt on taas se aika vuodesta, että joka huusholli hukkuu niihin omenoihin...

tiedän myös, että omat lapset saattavat myös tehdä vaikka mitä yllättävää porukassa kun en ole paikalla:)

Monenlaista olen kuullut vuosien varrella ja olen saanut posket punaisina nolostella. Ennen kuin palstamman lapsi ehtii murrosikään niin saa hänkin kyllä huomata, että se etanoita syövä, hyvin kasvatettu penska saattaa kaveriporukassa möläytellä mitä sattuu suustaan.

Mutta niinhän se on ollut aina, että minun lapset ja naapurin kakarat. Helpompaa on elää kun hyväksyy sen tosiasian, että se oma kullannuppu siellä naapurissa voi käyttäytyä juuri niin kuin se naapurin kakara:)

olen lastenhoitotyössä törmännyt samanlaiseen ilmiöön ja yllättynyt myös. Kaksi syytä joilla sama seuraus: vanhempien uusavuttomuus eli ei osata laittaa ruokaa ja syötetään niitä samaa muutamaa (valmis)juttua, ja sitten lasten "lapsellistaminen" eli vaikka mentäis porukalla ravintolaan ei siitä tehdä lapsille elämystä vaan lapsi ottaa aina nakit ja muusin ja herkuiksi on niitä sipsejä ja karkkeja. Onnittelut sinulle ap, olet helpottanut omien lastesi elämää jo nyt. Kun on tottunut monipuoliseen ruokaan niin osaa kaivata sitä myöhemminkin. Ja yleensä kodeissa joissa syödään monipuolisemmin, myös laitetaan ruokaa enemmän, toisinaan yhdessä lasten kanssa, ja se jos mikä on parasta asenne- terveys- ja kodinhoitokasvatusta.

Meillä on tehty ruoat itse vauvaiästä asti ja eineksiä/valmisleivonnaisia on harvoin tarjolla, koska ne eivät tee kauppaansa. Lapset valitsevat ravintolassa usein lohi- tms. vaihtoehdon, jos sellainen vain on tarjolla.

Pizza ja harvoin pasta eivät maistuu. Pizzassa luulen syynä olevan sulatetun juuston. Pasta on ehkä mauton. Karkkia syövät todella harvoin, vaikka niitä on tarjolla aina viikonloppuisin ja välillä toki muutoinkin jossakin erikoistilanteessa. Sipsit eivät maistu muutoin kuin kaverisynttäreillä muutama.

meillä 2v kieltäytyy syömästä hedelmiä, kasviksia ja välillä monta muutakin ruokaa. Sen ikäiselle ihan normaalia käytöstä sekin, ettei osaa sanoa "ei kiitos". 8v pitäisi osata sanoa muutakin kuin "yäk", ihan rehellistä lapselta sanoa ettei tykkää omenoista, kaikki ei vain tykkää niistä ja osalla on syynä lievä allergia. Ei siis saa pahoja oireita eikä oikein osaa itse määritellä vielä miksi ei tykkää, mutta ruoka-aineallergiat on nykyään yleisiä. "En tykkää" ei ole epäkohteliaisuutta, siihen voi olla ihan oikea syy miksi ei tykkää.

ja usein tottuvat hitaasti uusiin makuihin.

Teidän omenapiirakka on saattanut olla eri näköistä kuin kotona, tai sitten joku muistaa syöneensä joskus pahaa omenapiirakkaa.. Ja noihin hyi, yök, pahaa juttuihin lähdetään helposti mukaan.

(Omalta ala-asteajaltani muistan kuinka lempiruokani (pinaattiketto) kuului luokan inhokkiruokiin. En minäkään kehdannut sanoa pitäväni siitä :p)

Lapset myös käyttäyvät ryhmissä kovin eri tavalla kuin yksin vanhempien kanssa. Lapset villiintyvät toistensa seurasta ja lähtevät helpommin mukaan kaikkiin hölmöilyihin ja huonoon käytökseenkin.

Ja ne uudet maut ovat myös yksi asia. Esim. meidän kuopuksen lempiruokaa on graavilohi. Ukin laittama graavilohi häneltä kuitenkin jäi syömättä, sillä oli laittanut siihen vähän pippuria eikä se maistunut 'tavalliselle graavilohelle'.

Meillä tarjoillaan nykyään synttäreillä pelkästään karkkia, jäätelöä, poppareita ja perunalastuja. Niistä yleensä löytyy kaikille ilman yökkäilyjä.

Paitsi kerran yksi lapsi (4v) halusi vain vettä (taisi olla dieetillä vaikka on hoikka tyttö :/)

Ne teidän hyvinkasvatetut kullannuput voi käyttäytyä aivan eri tavalla ryhmässä. Yksi huutaa yäk ja kaikki muut matkivat perässä. Ihan turha syylistää muita vanhempia ja kehuskella täällä omaa paremmuuttaan kasvattajana. Itselläni on ystäväpiirissä monia fiksuja vanhempia, jotka laittavat maukasta ja monipuolista ruokaa kotona, ja silti joillakin vaan sattuu olemaan lapsi, joka on nirso. Tosiaankin se oman äidin tai isän tekemä omenapiirakka voi kelvata mutta naapurin paistama ei.

että kaikkein nirsoimmat lapset ovat sellaisia, joille selvästi kotona syötetään pelkkää karkkia ja sipsiä. Heille ie kelpaa mikään tavallinen ruoka, kurkku tai edes omena. Heti ollaan huutamassa hyi ja yäk ja pahaa. Että kun ärsyttää.



Makumieltymykset voivat olla osittain geeneissä, mutta syyttäisin vanhempia ja kasvatusta. Jos kotiruokavalio koostuu nakeista ja hampurilaisista, turha odottaa mitään terveellistä ruokaa rakastavia lapsia. Ja toinen ongelma on pakottaminen ja ruualla uhkailu. Jos kotona pakotetaan syömään ja syöminen asetetaan edellytykseksi sille ja tälle, lapsi alkaa reagoida ja kieltäytyy syömästä. Älkää siis pakottako.

Ei liity näihin ruokajuttuihin. Mutta esimerkki juuri näistä, että muiden lapset ja minun lapsi osaa käyttäytyä.

Minulla on kiltti poika, joka ei taatusti kiusaisi muita. Mutta niinpä vain tuli koulusta soitto, että oli nakellut pienemmän pojan lakkia muiden kanssa ja kiva-koulu keskustelut on menossa kiusaamisesta.



Kun se tollo kakara ei ollut tajunnut, että se on kiusaamista kun nakellaan toisten lakkeja ja reppuja yms. ja hänen omaa lakkiaankin oltiin nakeltu ja heitelty. Oli ollut leikkiä hänen mielestä kun niin oli tehneet muutkin.



Sinne koululle sitten matkasin minäkin koulukiusaajan äitinä.



Sama ilmiö on ollut ap.n juhlissa. Yök-leikki on ollut lasten mielestä kivaa, eikä olla tajuttu, että tässä on kyse nyt käyttäytymissäännöistä. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

toinen lapsi on nirso ja toinen ei.. En tiedä mistä johtuu. Mutta en ole pakottanut itkun kanssa syömään, maistamaan kyllä. Kun lapsi on jääräpäisesti päättänyt, että ei pidä jostakin, niin ei..



Käytöstavat ovat ainakin minun läsnäollessani olleet hyvät, kiitos ja ei kiitos tulevat luonnostaan. Mutta en osaa sanoa, miten käyttäytyisivät isossa lapsiporukassa. Itsekin olen miettinyt, eilen viimeksi, että miksi toinen lapsi nirsoilee, mutta toinen ei.

ja tuollaista huomannut.

Olin työharjoittelussa päiväkodissa aikoinaan ja huomasin kyllä, että siellä on luokattoman huono taso työntekijöissä. Aivan ihme hiippareita.

että kaikkein nirsoimmat lapset ovat sellaisia, joille selvästi kotona syötetään pelkkää karkkia ja sipsiä. Heille ie kelpaa mikään tavallinen ruoka, kurkku tai edes omena. Heti ollaan huutamassa hyi ja yäk ja pahaa. Että kun ärsyttää.

Makumieltymykset voivat olla osittain geeneissä, mutta syyttäisin vanhempia ja kasvatusta. Jos kotiruokavalio koostuu nakeista ja hampurilaisista, turha odottaa mitään terveellistä ruokaa rakastavia lapsia. Ja toinen ongelma on pakottaminen ja ruualla uhkailu. Jos kotona pakotetaan syömään ja syöminen asetetaan edellytykseksi sille ja tälle, lapsi alkaa reagoida ja kieltäytyy syömästä. Älkää siis pakottako.

av.mamma sanonut, että sinä olet sen toisen penskasi kasvattanut karkkeja syöttämällä ja toiselle syöttänyt sinisimpukoita ja hillosipuleita. Siksi se toinen on nirso:D

toinen lapsi on nirso ja toinen ei.. En tiedä mistä johtuu. Mutta en ole pakottanut itkun kanssa syömään, maistamaan kyllä. Kun lapsi on jääräpäisesti päättänyt, että ei pidä jostakin, niin ei..

Käytöstavat ovat ainakin minun läsnäollessani olleet hyvät, kiitos ja ei kiitos tulevat luonnostaan. Mutta en osaa sanoa, miten käyttäytyisivät isossa lapsiporukassa. Itsekin olen miettinyt, eilen viimeksi, että miksi toinen lapsi nirsoilee, mutta toinen ei.

olen lastenhoitotyössä törmännyt samanlaiseen ilmiöön ja yllättynyt myös. Kaksi syytä joilla sama seuraus: vanhempien uusavuttomuus eli ei osata laittaa ruokaa ja syötetään niitä samaa muutamaa (valmis)juttua, ja sitten lasten "lapsellistaminen" eli vaikka mentäis porukalla ravintolaan ei siitä tehdä lapsille elämystä vaan lapsi ottaa aina nakit ja muusin ja herkuiksi on niitä sipsejä ja karkkeja. Onnittelut sinulle ap, olet helpottanut omien lastesi elämää jo nyt. Kun on tottunut monipuoliseen ruokaan niin osaa kaivata sitä myöhemminkin. Ja yleensä kodeissa joissa syödään monipuolisemmin, myös laitetaan ruokaa enemmän, toisinaan yhdessä lasten kanssa, ja se jos mikä on parasta asenne- terveys- ja kodinhoitokasvatusta. Ekan kerran törmäsin tuohon serkkuni kohdalla, jolle ysikytluvun alussa kelpasi vain pizza, ranskalaiset, suklaakakku ja mäkkäriruoka. Jälkimmäistä ei meillä kyläillessä edes saanut kun paikkakunnalle tuli tuo paholaisen kaari vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Silloinkin jo oudoksuin asiaa ja nyt tosiaan aikuisena huomannut että ihmeellisen yleistä.

Yllättävän usein olen törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat että tavallisesta arkiruoasta pitävät ovat jollakin mystisellä tavalla parempia ihmisiä kuin ne jotka pitävät toisentyyppisistä mauista.

Minut on elämäni ensimmäisten 16 vuoden aikana kyllästetty varsin kattavasti suomalaisella arkiruoalla. Eihän meillä kotona muuta syötykään.

Siitä huolimatta minun suussani maistuu pitsat ja hampparit, ja varsinkin aasialaiset rauoat paremmalta kuin tavallinen kotiruoka.

Aikuisena ihmisenä pystyn esim. kylässä syömään kotiruokaakin ja pystyn myös peittämään yökkäysrefleksin. Pystyn myös sanomaan, 'kiitos, oli oikein hyvää, en jaksa enempää'.

Näille suomalaisen kotiruoan palvojille kun olen tarjonnut omia herkkujani aasialaisesta menusta, olen kuullut 'hyi, yök' kommentteja.

Ihan kokeilumielessä olen heille näitä ruokia tarjonnut, sillä ovat aina kehuneet olevansa niin mahdottoman kaikkiruokaisia (varsinkin jos ovat jonkun muun nähneet nirsoilevan).

Ihmisillä on erilaisia makuaisteja. Jotkut maistavat karvaan maun sellaisissa ruoissa, jotka toisille maistuvat makealle (esim. peruna ja parsa). Koska lapsilla on makuaisti herkempi kuin aikuisilla, on heidän vaikeampi syödä tämmöisiä ruokia jos karvautta ei saa kunnolla peitettyä.

Näitä ihmisiä on kovin helppo moittia nirsoiksi ja huonosti kasvatetuiksi :p