Mistä johtuu, että monet lapset käsittämättömän nirsoja?

ravintolassakin lapset ottavat nakit ja ranskalaiset. Kohtuullisen suppea kokemusmaailma ruokien suhteen siis.

ympäristöön. Sitä en pidä ihmeenä, että lapset ovat nirsoja, nykyään kun lasten mielipiteellä on väliä, ja saa sanoa jos ei tykkää. Mutta meillä kyllä aina on ihan nätisti muksut todenneet, että ei kiitos. WT porukassa, johon ilmeisesti kuulutte, noi YÄÄÄK huudot on kai ihan tavallisia.

Välillä ei jokin maistu, mutta seuraavalla kerralla sitten sitäkin paremmin. Hyvää palautetta syömisistä on tullut juuri päivähoidosta esim. isommasta on sanottu, että jos hän ei syö, on ruoka silloin oikeasti pahaa. :)



Lapseni oppi kuitenkin sanan ällö päiväkodista. Se sana liittyi juuri ruokaan. Nyt alkoi kysymykset uuden ruoan kohdalla siitä, onko se ällöä. Jopa karkeista lapsi varmistelee, onko varmasti ällöä. Tästä päättelen, että tuollainen kysely ja varmistelu on varmana päiväkotikavereille ihan arkipäivää. Mietityttää kyllä, mitä ihmettä näille lapsille sitten tarjotaan.



Oma lapseni syö herkkuja varauksettomasti. Ainoastaan jotkut karkit eivät uppoa mutta kakku, pullat, keksit ja piirakat sujahtavat molemmilta lapsiltani ilolla suuhun, nehän ovat herkkuja. Samoin suolaiset ruoat esim. karjalanpiirakat, pikkupizzat, suolaiset piirakat jne. kyllä kelpaavat. Lastenkutsuilla on aina viimeinen pöydässä.



En osaa sanoa, miksi jotkut nirsoilevat mutta sen tiedän, että näitä on meidänkin kaverisynttäreillä nähty. Mitään suolaista ei syödä, eniten syödään karkkeja ja keksejä, kaikki eivät edes maista kakkua. Taitaa tuo teollinen ruoka jyrätä.

lapset ovat usein melko ennakkoluuloisia. Ja tuo yök-hyi on sellaista joukossa tyhmyys tiivistyy-huutelua. Ei kannata vetää hernettä nenään, jos lapset eivät tykkää leipomuksistasi.

olen lastenhoitotyössä törmännyt samanlaiseen ilmiöön ja yllättynyt myös. Kaksi syytä joilla sama seuraus: vanhempien uusavuttomuus eli ei osata laittaa ruokaa ja syötetään niitä samaa muutamaa (valmis)juttua, ja sitten lasten "lapsellistaminen" eli vaikka mentäis porukalla ravintolaan ei siitä tehdä lapsille elämystä vaan lapsi ottaa aina nakit ja muusin ja herkuiksi on niitä sipsejä ja karkkeja.



Onnittelut sinulle ap, olet helpottanut omien lastesi elämää jo nyt. Kun on tottunut monipuoliseen ruokaan niin osaa kaivata sitä myöhemminkin. Ja yleensä kodeissa joissa syödään monipuolisemmin, myös laitetaan ruokaa enemmän, toisinaan yhdessä lasten kanssa, ja se jos mikä on parasta asenne- terveys- ja kodinhoitokasvatusta.



Ekan kerran törmäsin tuohon serkkuni kohdalla, jolle ysikytluvun alussa kelpasi vain pizza, ranskalaiset, suklaakakku ja mäkkäriruoka. Jälkimmäistä ei meillä kyläillessä edes saanut kun paikkakunnalle tuli tuo paholaisen kaari vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Silloinkin jo oudoksuin asiaa ja nyt tosiaan aikuisena huomannut että ihmeellisen yleistä.

Voihan se olla että monessa perheessä ei leivota koskaan eli lapset eivät ole koskaan kotona syöneet muuta kuin kaupan keksejä ja karkkia, itsetekemistä mehuista nyt puhumattakaan.



Ja toisaalta, kyllä minäkin muistan lapsuudestani, että juhlissa parhaiten maistuivat ne keksit ja karkit, monikaan lapsi ei niin välitä kakuista ja pullista jos muitakin herkkuja on tarjolla. Mitään yök-ruokaa ne silti eivät todellakaan olleet silloin kenellekään.



Nuo yök-huutelut ovat huonoa kasvatusta, mutta tokihan tuollainen käytös myös tarttuu. Ei tarvitse kuin sen yhden luokan tai päiväkotiryhmän suosituimman näin huudella niin kohta jo suurin osa yhtyy huutoon. Nekin, joita on kotona opetettu ja muuten käyttäytyvät hyvin.

joissa tarjoilu on rasvatonta, sokeritonta ja mahdollisimman valjua. Meillä kun ei arkena saa kotona herkkuja, odottavat lapset, että juhlissa niitä olisi. Ja jos ei ole, jätetään omenapiirakat jne. syömättä (lisäksi toinen lapsi allerginen kanelille, eli jos sitä sattui piirakassa olemaan, niin voi ei). Vaikka ipanani on kasvatettu hyvin, voisivat he varsin hyvin ryhmätilanteessa "ei kiitoksen" sijaan kiljua muiden mukana "hyi". Miksi muuten mehussa piti olla marjoja mukana? Meillä ne olisi varmaan tulkittu roskiksi.



Meillä lapsilla on terves itsesuojeluvaisto eli he eivät noin vain maista kaikkea.

WT-porukkaan, koska tässä porukassa kaikki lapset olivat akateemisten vanhempien kasvatteja ja asumme aika keskiluokkalaisella alueella. Lapset olivat myös nätisti puettuja. Uskon myös tuohon "joukossa tyhmyys tiivistyy" -ilmiöön. Kun yksi keksii huutaa "yäk", niin muut yhtyvät.



Sille, joka sanoi, etteivät lapset tykänneet leipomuksistani, niin tiedoksi, etteivät siis edes halunneet maistaa.



Ja kyllä meidänkin lapsille keksit ja karkki maistuvat, mutta kyllä myös marjapiirakat ja hedelmät ylipäätänsäkin.

meidän lapsille. Meillä on Maijalla höyrystettyä oman puutarhan mehua tarjolla ja ei siinä marjoja ole.

siis nähneet kokonaista marjaa aikaisemmin?



Ja mistä keksit, että itse tehdyt, esim. piirakat olisivat rasvattomia ja sokerittomia? Kyllä meillä ainakin leivonnaisiin käytetään ihan voita ja sokeria myös. Mutta jos lapset ovat tottuneet vain teolliseen lisäainehöttöön, niin ehkä sitten se marjapiirakkakin on "terveysruoka".

Mutta itse sanon aina napakasti, että mitään ei saa sanoa pahaksi eikä huutaa yök. Jos ei tykkää, ei tykkää. Saapi jättää väliin, mutta ruoasta ei puhuta rumasti. Lapset tottelevat yleensä.



On muutama lapsi, jolla tuntuu olevan vaikea syödä muuta kuin jotain tiettyä, mitä kotona on. Mutta annan heidän olla rauhassa. Sanon myös omilleni, että mitään numeroa ei tehdä siitä, jos joku ei jotian syö. Samoin ohjeistan heitä aina kylään mennessä, että jos jostain ei pidä, sen voi jättää vaivihkaa vain syömättä tai ottamatta.

Ei myuöskään pidä mehusta. Ihan monipuolista, tavallista arkiruokaa syödään, keittoja yms. Ei tosiaankaan mitään ranskalaisia. Nuo eivät vaan ole ikinä uponneet.

ja ei meillä noita yök juttuja ole koskaan kuultu. Ehkä akateemiset ei sitten hanskaa noita käytöstapojen opettamista lapsille.

Pointti oli se, ettei edes haluttu maistaa. Kyllä meidän lapset maistaa reippasti sellaisiakin ruokia, jotka näyttävät vähän erilaisilta kuin kotona tehdyt. Mielestäni se on todellista nirsoutta, jos ei mehua yhtäkkiä voi maistaakaan, jos siinä on marja mukana, kun ei sitä kotimehussakaan ole.

tuntuvat olevan aika kiireisiä. voisiko tosiaan olla, ettei peruskäytöstapoja ole opetettu. Ei nimittäin kukaan kiittänytkään pöydästä noustessaan.

Ap

WT-porukkaan, koska tässä porukassa kaikki lapset olivat akateemisten vanhempien kasvatteja ja asumme aika keskiluokkalaisella alueella. Lapset olivat myös nätisti puettuja. Uskon myös tuohon "joukossa tyhmyys tiivistyy" -ilmiöön. Kun yksi keksii huutaa "yäk", niin muut yhtyvät.

Sille, joka sanoi, etteivät lapset tykänneet leipomuksistani, niin tiedoksi, etteivät siis edes halunneet maistaa.

Ja kyllä meidänkin lapsille keksit ja karkki maistuvat, mutta kyllä myös marjapiirakat ja hedelmät ylipäätänsäkin.

se jengi, joka ei tiedä mitä merkitsee sana sivistys

ja se jengi, joka kuvittelee sanan laatuaika tarkoittavan perheen kesken yhdessä elettyä aikaa.

Joku jo onnittelikin tuosta erilaisten ruokien maistattamisesta. Maalaisjärki kehiin nyt niin todistat ettet ole kumpaakaan noista jengeistä...

mutta niin helvetin vaikeaa tuntuu syöminen useimmille olevan. Myös aikuisille. Illanistujaisissa pitäisi olla tarjolla vaikka mitä, että jokaiselle löytyisi edes jotain.

Nyt lapsen syntymäpäivät lähestyy ja olen pohtinut tarjoiluja ja tullut siihen tulokseen, että tarjottavat on sellaisia mistä sankari erityisesti pitää ja jos ei kelpaa jollekkin niin on sitten ilman ja menee mäkkärin kautta himaan!

Itse syömme laaja-alaisesti kaikkea, niin nirsoperseet ärsyttää

mutta niin helvetin vaikeaa tuntuu syöminen useimmille olevan. Myös aikuisille. Illanistujaisissa pitäisi olla tarjolla vaikka mitä, että jokaiselle löytyisi edes jotain.

Nyt lapsen syntymäpäivät lähestyy ja olen pohtinut tarjoiluja ja tullut siihen tulokseen, että tarjottavat on sellaisia mistä sankari erityisesti pitää ja jos ei kelpaa jollekkin niin on sitten ilman ja menee mäkkärin kautta himaan!

Itse syömme laaja-alaisesti kaikkea, niin nirsoperseet ärsyttää

kaikkea ja tykkää etnisistäkin ruuista. Silti ei syö omenapiirakkaa! Toinen taas sellainen supernirso ja ei syö paljon mitään.



Ihan tavallista kotiruokaa ollaan aina tarjottu ja kovasti aina yritetty kannustaa maistamaan. Tosin olen aika onneton leipomaan.



Lapset vaan on niin erilaisia.

jotain järkevää sanottavaa itse aiheeseen. Aika naiivia pistää koko ilmiö jonkun ihmeellisen WT-käsitteen alle. Et taida olla penaalin terävin kynä.