Toukokuisia 2012?
Kommentit (125)
aijon mennä,toi nuorempi (1,2v) on erityislapsi,ei down tms mutta on kuitenkin ja pelko erityislapseen on suuri. kuullostaa ehkä itsekkäältä. mutta niin helvetti vuosi se oli kaikkine sairaalakäynteineen jne että tahdon selvittää kaiken mahdollisen..
Ja siis pojasta ei tiedetty ennen kuin syntymän jälkeen että kaikki ei ole kunnossa. ultrassa puhuttiin vain pienikokoisesta
Yön aikana herätty n. 200 kertaa. Eilen illalla vessassa pönttöön tupsahti pikkiriikkinen veriklöntti. Ja aattelin, että no ny se vauva tippu :( Varasin heti täks aamuks ajan varhaisultraan ja pääsinki. Ja luojan kiitos siellä se pieni sydän sykki
Aluksi pahoittelut kaikille surun kohdanneille:( Ja toiseksi ihanaa kun meitä toukokuun plussanneita on jo näin paljon:) Hienoa Hennukka88, että ultrassa kaikki oli hyvin!
Äklöä oloa on ollut nyt pari kolme viikkoa. Onneksi ei ihan niin kamalaa kun edellisen kanssa mutta sohva vetää kyllä puoleensa koko ajan. Kahvi on vaihtunut teeksi, pelkkä ajatuskin kahvista saa puistattamaan. Väsyttää aivan tuhottomasti koko ajan ja nälkä on myös jatkuvaa mutta vain tiettyjä juttuja pystyy syömään. Kuola valuen menee ruan kanssa pöytään mutta sitten alkaakin tökkimään.
Itsellä vielä 1 ½ viikkoa ekaan neuvolaan ja ultraan. Nyt menee kyllä huomattavasti nopeampaa aika kun edellisen kanssa. Päivät on täynnä touhua ja kuopuksen perään katsomista, että välillä koko raskaus unohtuu. Mitä nyt tosin huono olo seuraa koko ajan.
Kuopus (1v) on sellainenkin elohiiri, että oksat pois. Koko ajan jotain "kiellettyä" tekemässä ja äkkiä pakoon kun huomaa, että mamma näki:D Sais tän ällötyksen piakkoin pois niin jaksaisi taas keskittyä kunnolla tuon tytön kanssa olemiseen. Pitäisi jaksaa panostaa enemmän pottailuun mutta olo ei anna myöten. Olisi tosi kiva jos tyttö olisi päiväkuiva ennen uutta vauvaa. Imetyskin olisi saatava loppumaan. Nykyään tuntuu roikkuvan rinnalla yöt läpeensä ja päivisinkin jatkuvasti. Sitten kun olotila helpottaa pitää ottaa oikein kunnon vieroituskuuri:)
Eipä tässä kummempia kun vointeja kaikille! Ja se suljettu keskustelu olis munkin mielestä jees. Jos joku osais:)!?!
Maisa 8+5 la 5.5
No minä nyt sitten menin ja perustin sen ryhmän. Eli toivottavasti pian saan sinne seuraa :D
Ryhmä löytyy sivun vasemmasta laidasta: klikkaa kohtaa RYHMÄT. Avautuvalta sivulta löytyy varmaankin heti ensimmäisenä meille tarkoitettu ryhmä, eli TouKoLaiSeT 2012.
Ryhmän on siis tarkoitus olla suljettu, joten ryhmään täytyy ensin liittyä jotta pääsee lueskelemaan ja kirjoittelemaan. Ja ilmeisesti minä sitten hyväksyn teidät ryhmään :)
Joten äkkiä nyt kaikki vaan liittymään, niin saadaan keskustelut aluilleen!
emmyli ja möttiäinen 5+5
Ensiksikin Tarmelaadille ja Ruutille pahoittelut :( Tuntuu niin pahalta lukea surullisia tarinoita.
En ole pahemmin palstaillut, ja viestejä on tullut aivan hirvittävän paljon uusia! Se on vain ihana juttu, että meitä onnekkaita on niin paljon..
Meillä kuuluu varhaisultra (vko 7-9) normaaliin neuvolaan ja eilen oli sitten tämä jännittävä päivä. Koko päivän olin ihan hermona, töistä ei meinannut mitään tulla kun jännitti ja pelotti niin paljon että vapisin. Mutta luojan kiitos, kaikki oli siellä vallan mainiosti! Pieni toukka sieltä löytyi, ja sydämen syke näkyi hienosti. Koko vastasi viikkoja (tänään 9+0) ja lääkäri oli tosi mukava kun kertoi kaiken niin tarkasti. Ultrakuvan sain mukaani todisteeksi näytettäväksi miehelle, että kyllä se vain totta on! Mies ei ikävä kyllä päässyt mukaan, mutta sitten rv 12 ultraan äitipolille tulee vaikka väkisin :) Siihenkään ei ole enää kauaa..
Nyt on alkanut miettimään, kuinka selviää kahden pienen lapsen kanssa sitten kun vauva syntyy. Esikoistyttö on kyllä ollut niin "helppo" lapsi, että toisaalta en usko että ongelmia tulee. Toisaalta taas en usko siihen, että yhtä helppoa lasta voitaisiin taas uudelleen saada, ja sieltä putkahtaa koliikki ja kaikki mahdollinen ja kaikki menee aivan sekaisin.. Kauhuskenaarioita mietin, vaikka ei pitäisi. :( Esikoinen täyttää kohta 2v, ja on oppinut juuri päiväkuivaksi, yöt nukkuu läpeensä ja juttelee omia juttujaan, ei koskaan ole kiukutellut turhasta. Tuntuu, että ollaan saatu liian kiltti lapsi, ja nyt se kaikki sitten kostautuu seuraavan muodossa. Ai kamala sentään, että mulla on hullut ajatukset! Ehkä keskityn nyt vain olemaan onnellinen tästä pienestä nyytistä, joka on varmasti aivan valloittavan ihana omana itsenään, olipa koliikkia tai ei.
Oletteko jo miettineet käyttekö Down-seulassa? Myö ei käyty esikoisen kohdalla, eikä käydä nytkään. Asiasta ei tarvinnut edes keskustella.
Hyvää oloa kaikille!