Äiti myi antamani ristiäislahjan huutonetissä :(

äidillä ei selvästi ole samanlaista tunnesidettä koruun kuin sinulla, eikä lapsellakaan vielä. Rahantarpeeseen myy "turhaa" tavaraa.



Voit kysyä (hämmästyneenä, ei vihaisena) äidiltä, että myykö hän lapsen saaman ristiäislahjan. Jos äiti vaan toteaa myyvänsä korun pois, anna olla. Tiedät sitten jatkossa miten toimia. Kalliita muistolahjoja ei kannata tuolle lapselle antaa. Tai ei ainakaan ennen kuin lapsi osaa kieltää niiden myynnin.

Kyllä ihmissuhteet ja suhteet sukulaisiin ovat tärkeämpiä kuin joku koru, olkoon kuinka arvokas tahansa. Voit toki mainita että myit sitten Liinun ristijäislahjaksi antamani korun jos oikein v-mäinen olet.

Kyllä ihmissuhteet ja suhteet sukulaisiin ovat tärkeämpiä kuin joku koru, olkoon kuinka arvokas tahansa. Voit toki mainita että myit sitten Liinun ristijäislahjaksi antamani korun jos oikein v-mäinen olet.

ihmiseen, joka on sua loukannut? Minusta on parempi nostaa kissa pöydälle ja puhua suoraan.

Ihan ystävälliseen, rauhalliseen sävyyn. Sanoisin, että olen loukkaantunut siitä, että myy lapselle lahjaksi antamani lahjan, ja että mielestäni hänellä ei ole edes oikeutta siihen. Muistuttaisin myös, että kyseessä on uniikki koru joka on tehty vain hänen lastaan varten. (Lisäksi huomauttaisin, jos hinta olisi vähänkään alakanttiin.)



En kylläkään vaatisi korua itselleni enkä huutaisi sitä myöskään. Mutta ottaisin kyllä asian puheeksi niin että äiti ehtisi ottaa sen pois myynnistä, jos ymmärtäisi yskää ollenkaan.

(tai hänen äitinsä) on luopumassa siitä.

Mikä pyhä velvollisuus kaikki lahjat on säilyttää? Lahjan saaja on lahjan uusi omistaja ja saa tehdä sillä mitä haluaa.

On tietenkin kyseenalaista voiko lapsen huoltaja luopua lapsensa lahjoista. Periaatteessa kai hänellä kuitenkin on hallintaoikeus lapsen omaisuuteen?

Ehti jo epäilemään tätä provoksi. Kunpa olisikin. En osannut edes kuvitella tällaista tilannetta tulevan kenellekään vastaan, joten provomielessä en olisi osannut keksiä. En tunne tuollaisia ihmisiä, joille lahjojejn myynti on arkipäivää, mutta hyvä huomata, että muitakin sellaisia on.



Ap.

Mikä pyhä velvollisuus kaikki lahjat on säilyttää? Lahjan saaja on lahjan uusi omistaja ja saa tehdä sillä mitä haluaa.

On tietenkin kyseenalaista voiko lapsen huoltaja luopua lapsensa lahjoista. Periaatteessa kai hänellä kuitenkin on hallintaoikeus lapsen omaisuuteen?

Mutta kuten itsekin sanot, on kyseenalaista voiko huoltaja luopua lapsensa lahjoista. Etenkään en ymmärrä, jos lahja on pienikokoinen (kuten koru), eli sen säilyttäminen ei vie valtavasti tilaa, toisin kuin vaikka jonkun huonekalun tai vaikka leikkimökin.

Eipä tulisi mieleenkään myydä lasten RISTIÄISLAHJOJA!

Tuolla käski ostamaan jatkossa lapselle lahjaksi risteilyjä tai kylpyläviikonloppuja! Kuka ihme sellaisia ostaa? Ja millä rahalla? Ja tietysti pitää itse lähteä lapsen kanssa vahdiksi. Kyllä on äiteillä vaatimukset! Ei ihme, jos lahjat muutetaan rahaksi.

Miettikää nyt vähän, voisitteko te itse mennä myymään vaikka vanhan äitinne korut? Tai mitä sanoisitte, jos teidän lapsenne myisi vaikkapa vihkisormuksenne tai muun teille arvokkaan korun maksaakseen vanhainkotimaksuanne siinä vaiheessa, kun ette enää itse kykene asioistanne huolehtimaan.



Minusta tässä ei ole niinkään olennaista se, minkä arvoinen koru on ja kuka mistäkin loukkaantuu.



Olennaista on se, että toisen ihmisen omaisuutta ei saa myydä.



Verratkaa tätä nyt niihin ketjuihin, joissa ihmetellään lapsen omalla tilillä olevien rahojen käyttöä perheen yhteisiin tarpeisiin.

Ikävä ja ahne ihminen, joka myy lapsen ristiäiskorun. Korunsäilyttäminen ei vie niin paljoa tilaa, että se pitäisi saada pois nurkista.

Itse kysyisin suoraan,miksi myy lapsensa korua, ja että lahjan myyminen on loukannut sinua. Jos hän siitä loukkaantuu niin ei mahda mitään, niinhän se on että koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...

Olen itse lahjoittanut saamiani lahjoja eteenpäin, mutta ne ovat olleet yksittäisiä astioita tms. mitkä eivät vain kaappeihin sopineet. Sain ylppärilajaksi niin paljon astioita, ja kun jotkut oli ihan eri sarjaa, mitä keräsin, ja vielä sellaisia joista en tykännyt, niin parin vuoden päästä hankkiuduin niistä eroon.

eipä paljon haittaisi, vaikka tuollaisen kanssa välit katkeaisivatkin! Onneksi kaverit voi valita, vaikkei sukulaisia voikaan!

Olen itse lahjoittanut saamiani lahjoja eteenpäin, mutta ne ovat olleet yksittäisiä astioita tms. mitkä eivät vain kaappeihin sopineet. Sain ylppärilajaksi niin paljon astioita, ja kun jotkut oli ihan eri sarjaa, mitä keräsin, ja vielä sellaisia joista en tykännyt, niin parin vuoden päästä hankkiuduin niistä eroon.

Ei tässä kukaan paheksukaan sitä, että lahjan saaja itse antaa epämieluisia lahjoja pois, vaan sitä, että lahjan saajan äiti hankkiutuu eroon tavarasta ilmeisesti ennen kuin lahjan saaja on kykenevä asiasta itse päättämään.

lapsen äiti ei tykännyt lahjasta ja sillä siisti. Mieti ensi kerralla tarkemmin, mitä viet tai jopa kkysy äidiltä. Lahjakortti koruliikkeeseen tms.

älä vie lahjoja. Korkeintaan se namipussi. Ilmoitat äidille, että lapsi saa lahjoja, kunnes on itse tarpeeksi vanha päättämään niiden kohtalosta.

minä käytin omiani aina jossain sukujuhlissa ja välillä niitä katseltiin yhdessä äidin kanssa muutenkin (leikkeihin niitä en yksin saanut).

Aina korostettiin, että nämä korut ovat _minun omat_ ja olin ylpeä niistä. Kun äidillä oli omat korunsa. Sellaisia muistoja siis. Eihän niitä muistoja toki tule, jos koruja laatikon pohjalla pidetään eikä lapsi edes tiedä mitään omistavansa.

Itse tykkään katsoa niitä ja näyttää omallekin tytölle, että näin pieni ranne äidillä oli joskus :) Sellaisia (turhia?) perinteitä vain...

oon niin arka, etten kehtaisi sanoa mitään, mutta pyytäisin jotain tuttua huutamaan korun ja antaisin se tytölle vaikka rippilahjana.

Mulla on itselläni niitä vauvakoruja, joita joku tässä uhkasi myydä tilanpuutteen takia. Ne on ihania muistoja, vaikkei niitä lapsena juuri käytettykään. Olisin todella vihainen, jos äitini olisi myynyt ne. Mikä ihmisiä nykyisin vaivaa???

Meillä lapsi on joka kerta paketin avattuaan ja korua katsottuaan menettänyt sen, kun kummi on sen välittömästi takavarikoinut ettei hajoa. Itkuhan siinä on tullut eikä koruille mitään käyttöä.

Minusta on jo kiusaamista itkettää lasta tuomalla joka harva tapaamiskerta kuin kiusaksi lahja, jonka saa nähdä ja jonka kummi sitten nappaakin pois odottamaan pieneksi jäntiä.

Olen joka kerta koittanut nätisti sanoa, että alkaa korulahjat jo riittää, mutta ei.

Ihan oikeesti mikä virka noilla on? Jos on väärin myydä ne, niin annanko ne sitten prinsessaleikkiin? Osa ei enää edes sovi enää 4v sormiin ja ranteisiin tai nilkkoihin.

koko ihminen. älä ainakaan anna lapsesi leikkiä sen lapsen kanssa!!

tuo juttu omien lahjakorujen käytöstä!

Minun mummini avasi aikoinaan minulle tilin jonne keräsi rahaa ja joka oli tarkoitus antaa minulle sitten kun täytän 18.v



Mummini sairastui pahasti ja oli vielä viimeistä erää viemässä tilille niin huomasi että tili oli tyhjä. Selvitti vielä kuolinvuoteellaan kuka rahat oli nostanut niin ihana äitini! 800€. Ikinä ei ole ollut tästäkään asiasta äitini kanssa puhetta, eikä kukaan muukaan ole kehdannut(/jaksanut) asiasta sanoa.



Mutta kyllä, näitä ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista moraalia, näitä vain löytyy.

äiti tuhlasi synttäri-, rippi- ja ylioppilaslahjarahani. Äiti kyllä monasti lupasi korvata ne, mutta eipä ole näkynyt. Olen 27. Silti pitäisi hänelle viedä kalliita lahjoja, koska olen työelämässä ja tienaan.