Äiti myi antamani ristiäislahjan huutonetissä :(

Ettei olis äiti vaan piruuttaan laittanut tuota korua myyntikohteeksi sinua jotenkin testatakseen...? .



Jos se ajattelee, että tsekkaan meneekö se edes katsomaan niitä huutokohteitani ja laitanpas tähän alkuun oikein mojovan tavaran, jota hän (sinä) et kerta kaikkiaan voi olla kommentoimatta - jos siis olet ne kohteet läpi käynyt.



Olis kyllä älytön tempaus, ehkä vähän liian kaukaa haettua. Mutta mikä kenenkin mauttomaan huumoriin kuuluu...

Kyllä aika moni äiti, joka on Huutonetissä käy myös Vauvan aihevapaalla. Mä olen aika varma, että tämä on provo. Noita kummilahjakorun myyjiä ei monta ole ja tästä nyt varmasti tunnistaisi jokainen itsensä.

Kuten sanoin, myyvä foorumi ei ole varsinaisesti juuri "Huutonetti". Enkä ole lapsen kummi, eli kyse ei ole kummilahjasta, kuten myös kirjoitin. Eikä minua todellakaan haittaa, jos myyjä tunnistaa itsensä, päinvastoin. Ehkä hän ymmärtäisi tekojensa loukkaavan, jos lukisi tätä, koska aika moni on ollut samaa mieltä kuin minä. En oikein ole koskaan ymmärtänyt tuota epäluuloisuutta, jota täällä on jokaisen kirjoituksen kohdalla. Onko täällä niin paljon provoja oikeasti? Voiko täällä uskoa yhteenkään aloituksessa kerrottuun kohtaloon? Ja jos ei, onko tällaisella foorumilla mitään painoarvoa? Olen luullut täältä saatavan vertaistukea.



Tuhannet kiitokset kuitenkin kaikista vastauksista. Olen saanut vähän uskoa itseeni siinä, että en ehkä ole ihan outo, kun en oikein ymmärrä tuon äidin käytöstä. Keskustelen vielä mieheni kanssa, miten kannattaa toimia.

En usko muuten.

Kuten sanoin, myyvä foorumi ei ole varsinaisesti juuri "Huutonetti". Enkä ole lapsen kummi, eli kyse ei ole kummilahjasta, kuten myös kirjoitin. Eikä minua todellakaan haittaa, jos myyjä tunnistaa itsensä, päinvastoin. Ehkä hän ymmärtäisi tekojensa loukkaavan, jos lukisi tätä, koska aika moni on ollut samaa mieltä kuin minä. En oikein ole koskaan ymmärtänyt tuota epäluuloisuutta, jota täällä on jokaisen kirjoituksen kohdalla. Onko täällä niin paljon provoja oikeasti? Voiko täällä uskoa yhteenkään aloituksessa kerrottuun kohtaloon? Ja jos ei, onko tällaisella foorumilla mitään painoarvoa? Olen luullut täältä saatavan vertaistukea.

Tuhannet kiitokset kuitenkin kaikista vastauksista. Olen saanut vähän uskoa itseeni siinä, että en ehkä ole ihan outo, kun en oikein ymmärrä tuon äidin käytöstä. Keskustelen vielä mieheni kanssa, miten kannattaa toimia.

taidat ap olla oikein über-nössö jos sun täytyy puhua miehesi kanssa! Tarviitko siltä jotain henkistä tukea vai peräti luvan siihen, että voisit ihan suoraan kysyä moista asiaa? Miksi teet suoraan kysymisestä noin iso asian? Minä saattaisin lausahtaa vaikkapa kahvikupista kaverille/sukulaiselle, että "oot laittanu myyntiin antamani kahvikupin". Ei sen kummempaa!! Haloo, ootte aikuisia ihmisiä, enää ei tartte leikkiä "mitäköhä se ajattelee musta ja onkoha se enää mun bestis"-leikkejä.

puhun asiasta mieheni kanssa, koska hän se on lähisukulainen tämän myyjä-äidin miehelle. Mieheni joutuu myös kärsimään nahoissaan, jos tuo nainen riemastuu tarpeeksi. On minun mieheltäni kysyttävä, miten hänen mielestään kannattaa toimia. Jos hän olisi tilanteessa, jossa minä joutuisin vaikeuksiin sukulaiseni kanssa, todella toivoisin, että minulle kerrottaisiin etukäteen, mistä on kysymys.

koko juttu. Perhe ei ole sen arvoinen.

tuo korun huutaminen voisi olla hyvä ajatus, mutta en tiedä kehtaisinko. Voi, kun uskaltaisinkin, saisin sen takaisin! Tai voisin pyytää jotain tutttuani huutamaan sen... Hinta on vaan jo alussa tosi kova, onhan se arvokas. Ja olen sen jo kerran maksanut.

Unohda koko juttu. Perhe ei ole sen arvoinen.

Eli jonku on aina oltava se kaiken nielevä kiltti oikea marttyyri?

Pidä perhe koossa, älä vaan pahoita mieltäsi, ettei vaan tapahdu jotain ikävää...

Plääh, saa itselleen tärkeistä asioista olla eri mieltä, vaikka välit menis, ni sukulaisiahan ne, valitettavasti, on kuitenki aina.

Olen saanut vähän uskoa itseeni siinä, että en ehkä ole ihan outo, kun en oikein ymmärrä tuon äidin käytöstä. Keskustelen vielä mieheni kanssa, miten kannattaa toimia.

Äiti vaikuttaa oudolta, mutta toimii täysin oikeuksiensa mukaisesti. Vanhemmat päättävät miten lasta kasvatetaan. Jos hän saa korusta hyvin rahaa ja käyttää ne lapseen, on lain kirjain täyttynyt. Vaikka hän toimii lain mukaan, on oikeutettua loukkaantua tuollaisesta käytöksestä.

Sukulais suhteisiin ei kannata lukea palstalta neuvoja. Keskustele miehesi kanssa. Jos itsestäsi tuntuu pahalta, se on oikeutettua keskustella asia. Mikään kärjekäs kommentti ei lohduta itseäsi eikä auta häntä. Hän toimii sen mukaan minkä katsoo oikeaksi. Ehkä hän on toiminut omasta mielestä äkkinäisesti ja ajatteli korjaavansa asiaa, kun antoi nettiosoitteen, mutta oikeuttaa itselle myyntiä sillä, jos et kommentoi.

Ei kannata olla, kuin et olisi huomannut koko ilmoitusta. tuntuu siltä ,että äiti halusi tosiaan katsoa, miten reagoit.

ei kukaan myy lapsensa kummilahjaa netissä eikä muuallakaan!

Jos sinulla vain on varaa huutaa koru itsellesi, tee niin. Ajattele sitä sijoituksena lapsen rippilahjaan. Voit sitten kertoa että sattuman kautta olet korun tytölle ostanut kahdesti ja maksanut siitä siten tuplahinnan.



Kerro rippipäivänä kumminpuheessasi kuinka tärkeä tyttö sinulle on ja kuinka sinulle oli tärkeää pelastaa tämä nimenomainen koru, koska se kuvastaa sinun tunteitasi tyttöä kohtaan ja koska se on todellakin teetetty tytölle.



Ei tarvitse kertoa enempää. Jokainen päättelee mitä päättelee.

Ei koru ole lahjaksi äidille vaan lapselle vaan lapsen on oikeus olla pitämättä korua ja myydä se sitten kun on tarpeeksi vanha päättämään asiasta itse. Siihen asti säilyttäisin.



Itse huutaisin korun itselleni ja antaisin sitten myöhemmin esim rippilahjaksi tms.



Kehtaahan hän myydä lapsen korua niin miksi et kehtaisi ostaa sitä ;)

on hyvä! Kaunis kummin puhe rippijuhlissa! Toivottavasti toi äiti on yhtä urpo vielä silloinkin!

kastelahjaksi säästölippaan, johon voi kaivertaa nimen ja muita tietoja. Kysyin, että kaverrutanko jo valmiiksi, johon sain vastauksen. "Älä, jos mä haluan myydä sen." Hmmm... Ymmärrän, että muut lahjat; vaatteet, lelut tms. laitetaan kiertoon, mutta tinaisen säästölippaan ajattelin olevan muisto. Kysyin vielä ennen ostamista äidiltä mielipiteen, että mikä olisi mieluisa lahja.

kastelahjaksi säästölippaan, johon voi kaivertaa nimen ja muita tietoja. Kysyin, että kaverrutanko jo valmiiksi, johon sain vastauksen. "Älä, jos mä haluan myydä sen." Hmmm... Ymmärrän, että muut lahjat; vaatteet, lelut tms. laitetaan kiertoon, mutta tinaisen säästölippaan ajattelin olevan muisto. Kysyin vielä ennen ostamista äidiltä mielipiteen, että mikä olisi mieluisa lahja.

Mä kyllä olisin hämmästynyt ja sanoisin luultavasti tuolle äidille, että "siis täh? en halua että antamani lahja myydään!!" Ja sit jos äiti ei tule järkiinsä, niin sanoisin "no sit en osta mitään".

Meillä kaveripiireisssä eikä sukulaisten kesken tarvitse pelätä loukkaavansa toista, voimme sanoa suoraan miltä mikin tuntuu. Ja sit jos huomaa loukanneensa jotakuta niin meillä pyydetään anteeksi ja ollaan aidosti pahoillaan.

Minä olisin vieny säästölippaan mennessäni!

Sääsätölipasjuttu oli jo aika paksua...

vienti ylipäätään kenellekään on niin vanha jäänne, että siitä pitäisi luopua. Nykyään kaikilla on jo kaikkea ja liikaa, kuten ketjusta näkee.