Äiti myi antamani ristiäislahjan huutonetissä :(

Kysy siellä julkisesti miksi myy sinun antaman ristiäiskorun.

Mielestäni parasta on se, että soitat äidille ja kerrot huomanneesi, että koru on myynnissä. Kerro, että se on kummilapselle varta vasten teetetty ja tarkoitettu käyttöön sitten kun tyttö on suurempi.



Jos äiti ei tästä ymmärrä, että on tehnyt tyhmyyksiä ja ota korua pois myynnistä, niin voit sanoa että voisit ottaa sen itsellesi säilytykseen siksi aikaa, että tyttö kasvaa.



Jos tämäkään ei auta, niin voit tarjota siitä tietysti pientä rahasummaan. Tämä on äidin kannalta jo niin sikanoloa (siis jos rahan ottaa vastaan), että mulla menis varmaan kummius katkolle.



Tai voit olla tekemättä mitään ja antaa asian olla.



Olen kyllä pahoillani, että tällainen ihminen sattui kohdallesi joka ei ymmärrä kuinka paljon vaivaa ja ajatusta olet lahjaan laittanut.

Kysy siellä julkisesti miksi myy sinun antaman ristiäiskorun.

Jos vain olisi pokkaa! :DDD

T. ei ap

lapsen äiti ei tykännyt lahjasta ja sillä siisti. Mieti ensi kerralla tarkemmin, mitä viet tai jopa kkysy äidiltä. Lahjakortti koruliikkeeseen tms.

Ja koska koru on vielä varsin pieni säilyttää, ei se vie edes säilytystilaa.

Mullakin on tällainen sukulainen, joka realisoi heti kaiken käsiinsä saaman. Siinä on mennyt vanhempien vihkisormukset, arvokas piplia, kangaspuut, vanha hääpuku. Tämä rohmu osuu aina paikalle kun joku kuolee ja vie sitten parhaat päältä vaikka eivät edes hänelle kuuluisi. Tai "lainaa". Sitten kun perään kyselee on varas vohkinut, tuli polttanut, vesi tuhonnut, muurahaiset syönneet....

Ja lapsen asioita ja omaisuutta hoitaa vanhemmat. Tai siis voihan sitä pyytää takaisin, mutta ei vanhempien sitä ole pakko antaa. Itse asiassa he eivät edes saisi sitä antaa, lapsen omaisuutta kun ei saisi hävittää. Myydä sen toki saa jos korulle ei ole käyttöä eikä sitä voida säilyttää. Rahat pitäisi tallettaa lapsen tilille tai ostaa niillä jotain muuta myydyn tilalle. Vanhemmat eivät niitä rahoja saa itselleen ottaa.



Lähtökohta on siis se että lapsen saamat lahjat ovat lapsen omaisuutta ja sitä omaisuutta pitää vanhempien hoitaa hyvin, sitä ei saa hävittää eikä lahjoitella pois. Jos omaisuutta myydään on saadut rahat käytettävä lapsen eduksi tai talletettava hänen tililleen.

Kerään rohkeutta, että soitan hänelle ja lupaudun ostamaan korun itselleni. Kysyn häneltä, minkä hinnan hän siitä haluaa. Sittenhän näen, millainen arvo korulla hänen silmissään on. Hän takuulla muistaa minun tuoneen korun. Valitettavasti tunnen hänet niin hyvin, että luulen, että hän sanoo suuren summan, jonka sitten joudun maksamaan tavallaan toiseen kertaan. Eikä hän nolostu mistään, todennäköisesti naurahtaa iloisesti, että hän sai korun myytyä, rahaa itselleen ja minä sain korun, josta pidän.Eli win-win -tilanne parhaimmillaan.

tässä asiassa se olet kyllä sinä jolla on oikeus loukkaantua ja nostaa meteli. Ärsyttää kun on tuollaisia ihmisiä jotka voivat tehdä vaikka mitä törkeyksiä toisille, ja sitten heitä paapotaan kun pelätään niin kovin että he suuttuvat. Tottakai he voivat jatkaa törkeää käytöstään kun muut vain luimistelevat nöyrinä ympärillä.

Jos se muija ottaa nokkiinsa huomautuksestasi ja alkaa levittämään jotain juoruja, niin mitäs sitten? sä voit sitten kertoa oman versiosi asiasta. kuulijat päättävät kumman puolella ovat.

Minusta on väärin että sinun pitäisi ostaa koru!



Mikset vain sano äidille, että olet loukkaantunut ja toivoisit, että lapsi saisi itse päättää säästääkö korun vai ei. Tarjoudu vaikka säilyttämään korua sen aikaa, että lapsi kasvaa, ja annat sen takaisin lapselle vaikka rippipäivänä?

eli törkeää toimintaa äidiltä, ihan lastakin kohtaan. Eli jos myy korun niin eihän lapsi tiedä koskaan mitään korua omistaneensakaan. Korulahjojen väheksyjille: minulla on ranteessani v. 1996 isoisovanhemmiltani saatu rannekoru, jolla on paljon tunnearvoa! Muuten, korussa ei tainnut olla kaiverrusta?

Jos esim. parilla kympillä selviää niin lunastaisi korun vaikka sitten maksusta takaisin ja antaisin kummitytölle sitten isompana. Jos esim. satasesta niin antaisin olla ja kantaisin kaunaa tätä ihmishaahkaa kohtaan ikuisesti. Rahaa ei ainakaan kannata antaa lahjaksi, kuten joku ehdotti, sillä ne se äiti nappaa käyttöönsä takuulla heti.

Meidän 4v on elämänsä aikana ollut tasan yhdet hienommat juhlat, joissa oli käsinauha. Sitä anoppi sitten kovaan ääneen kauhistelemaan miten se lapselle on käteen annettu, kummilta saatu kallis koru, putuaa vielä, ja johan sitä koko juhlaväki ihmettelemään. Mihinköhän se sitten oli tarkoitettu?



Lapsella on esim 3 vastasyntyneen kokoista sormusta, 2 rannekorua, 3 nilkkaketjua , eivät mahdu reilun vuoden ikäisellekään. 1 koru olisi ihan ok kummilta, mutta että joka kerta. Siellä ne nyt sitten korurasiassa ovat. Muutama kaulaketju on sopiva ja korvakorureikiä odottavat nallekorvikset.



Minun ne minisormukset yms eivät ole enkä niitä halua siksi kaulassani kantaa kuten moni. Itselläni on myös lahjaksi saatuja arvokkaita koruja, joita mieluummin harvoissa juhlissamme käytän kuin lapsen lainakoruja.



Eli kaikille lahjaostoksilla oleville vinkki: Miettikää ihan oikeesti mihin ja montako söpöstä minikorua koko ajan kasvava lapsi tarvitsee.

että pitäisikö antaa asian olla. Jos on tosiaankin niin, että uskot äidin myyvän korun sinulle. Onhan se kerrassaan sikamaista! Kannattaako sun tätä asiaa surra sen enempää?



Ja korvan taakse sitten vastaisen varalle, että lapselle lahjaksi namia tai muuta helposti kulutettavaa. Suuria summia tai suurta viitseliäisyyttä vaativia lahjoja ei kuitenkaan arvosteta.



Mua otta ihan vietävästi päästä sun puolesta!

Ootte kyl ihan outoja.

Vanhemmat päättää mitä lapsen tavaroilla tehdään. Ei lahjan antaja.

Jos lapsi on saanut arvokkaan korun, vanhemmat EIVÄT voi sitä myydä (tai no, voivat kyllä, mutta se on laitonta ja moraalitonta).

Ihan sama jos kummi olisi antanut lapselle 3999 euroa rahaa, se on lapsen omaisuutta, ei vanhempien.

Lapsi itse voi päättää - sitten aikanaan kun on tarpeeksi iso.

Kyllä lapsi ehtii itsekin myydä korunsa vaikka sitten opiskeluaikana. Viekää pankin tallelokeroon, jos kotona on liian ahdasta ettekä myy niitä rahanpuutteen poistamiseksi.

Koruissa kuitenkin yleensä arvo säilyy jos ovat kultaa tai muuta arvometallia.

En yleensä sano tuon tyyppisistä asioista helposti, mutta nyt sanoisin.

Varmaan tuo tyttökin haluaisi aikuisena säästää tuollaisen muiston.



Äiti ei ehkä ajattele asiaa tytön näkökulmasta. Mä sanoisin äidille, että katsoin löytyykö meidän lapsille mitään ja huomasin korun. Kerro suoraan, että pahoitit mielesi. Avaa suusi jo tytönkin puolesta!

Eli kaikille lahjaostoksilla oleville vinkki: Miettikää ihan oikeesti mihin ja montako söpöstä minikorua koko ajan kasvava lapsi tarvitsee.

Tälle kirjoittajalle ei tainnut mennä jakeluun että ap:n ostama koru oli isommalle sopiva? Ap sanoi että voisi isompana käyttää. Että mitä ihmettä länkytät minikoruista? Keskitytäänpä ap:n ongelmaan.

Ap, mielestäni ei kannata ostaa korua takaisin. Suoraan asiasta sanominen sen sijaan kannattaa. Esim. soitto tai tekstari: Hei, pahoitin todella mieleni että myyt kummilapselleni ostamaani teetettyä korua huutonetissä. Ikävää ettet arvostanut lahjaani, ostanpa tästä lähtien jotain mitä ei kannata myydä. T: ap.

Itse kalliita koruja lapsena saanut, mutta säilytän vieläkin 3-4 v. saamiani hopeisia sydän- ja hevoskaulakoruja. Ne on söpöjä, niillä on tunnearvoa ja pidin niitä lapsena niin että ihan kuluivat...

Mainita tuolle ahneelle eukolle asiasta silloin kun miehensäkin on paikalla, onhan lapsen isälläkin asiaan sanomista. Ihan asiallisesti voit kertoa että olet pahoittanut mielesi kun lapsen lahjaa ollaan myymässä.

laita ap huutisilmoitus tänne näytille :DD

Minunkin mielestäni sinun pitää puuttua tuohon, ihan jo lapsenkin takia. Ei sitä lasta nyt kukaan muu ole puolustamassa. Silti olisi väärin jos joutuisit ostamaan korun takaisin itsellesi, sinähän sen olet jo maksanut! Joten ota puheeksi naisen kanssa ja sano että on lasta kohtaan väärin myydä lapsen omia lahjoja, ennen kuin lapsi voi itse päättää asioistaan.

joku tuntuu luulevan, että valehtelen, koska haluaa linkkiä tähän. En laita sitä siksi, että en halua tulla tunnistetuksi, vielä vähemmän haluan, että tuo sukulainen tunnistetaan siitä, että minä kirjoittelen tänne. Siitä ei seuraisi mitään hyvää, päinvastoin, hän osaisi tehdä minusta hullun muiden silmissä. Ei olisi ensimmäinen kerta. Tuo huutonetti on minulle yleisnimitys nettimyynnille, se ei tarkoita jotain nimenomaista myyntisivustoa. En ole koskaan sellaista harrastanut, ja siksikin aihe on minulle outo. Siksipä täältä neuvoa kyselinkin, kun ajattelin olevani vaan niin kalkkis, etten ymmärrä näin toimittavan normaalistikin nykyisin. Enkä ymmärrä, miksi asia on jonkun mielestä niin uskomaton, että vaivautuisin keksimään moista ja sitten vielä kirjoittelemaan tänne. Eli sinä epäilijä, jos olet juuri tuo sukulaiseni (joka tulee väkisin mieleeni kirjoitustavastasi), ole kiltti ja palauta koru minulle. Se on oikeasti minulle tärkeä, koska teetin ja suunnittelin sen väreineen ja materiaaleineen juuri tuota ihanaa pikkutyttöä varten. Pidän sen itselläni muistona.