Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti myi antamani ristiäislahjan huutonetissä :(
24.08.2011 |
Annoin sukulaislapselle (nykyisin 3-vuotias) aikoinaan ristiäislahjaksi kauniin ja aika kalliinkin korun. Ajatelin,että tyttö pitää sitä sitten isompana tai ainakin säilyttää muistona. Nyt aiti kertoi, että hänellä on huutonetissä vaatteita ym. tavaraa myytävänä ja kertoi senkin, mistä ilmoituksen löydän. Meninkin katsomaan, olisiko siellä mitään minun lapsilleni. Ensimmäiseksi silmiin pisti tuo koru, josta oli oikein kuvakin. En kehtaa sanoa sukulaiselle mitään. Olenko ylireagoiva, vai miksi olen aivan ymmälläni??
Kommentit (159)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä ainakin sanoisin tuosta korusta. Silläkin uhalla, että äiti ottaa siitä herneen nenään. Sehän on lapsen, eikä äidin!
Riitaantumisenkin uhalla. Sanoisin, etät huomasin sen huutonetissä ja haluan sen takaisin jos hän ei kerran pidä siitä ja sanoisin myös että s eoli lapselle tarkoitettu eikä hänelle.
Tai sitten vaan pyydät jotakin tuttuasi huutamaan sen ja pidät korun itse.
Mä en voisi painaa tuollaista loukkausta ihan villaisella.
todellakin pyydät takaisin!! Silläkin uhalla et vetää herneen nenään....Sillehän se on nolo ei sulle....Laitat vaikka tekstiviestin,jos et muuten kehtaa
Tollasia ihmisiä oikeasti olemassa? Idiootti äiti lapsella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai oikeasti mainitset ettet ostanut sitä hänelle vaan lapselle. Ei mitään oikeutta myydä lapsen tavaroita!
Jos koru on todella arvokas, niin siinä tapauksessa hipoo jo rikoslaissa määriteltyä kavallusta.
Sinun sijassasi hakisin korun talteen ja antaisin tytölle takaisin vaikka rippikouluiässä.
Kyllä jotain järkeä pitää noissa lahjoissakin olla, kun kyse on kuitenkin arvokkaasta korusta ja ennen kaikkea muistosta. Törkeetä... Silläkin uhalla, että teidän välille tulee "ryppy rakkauteen", mutta kyllä sinä tässä asiassa moraalisesti oikeassa olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kävit katsomassa myynnissä olevia kohteita, koska hän oli neuvonut ja sano, että voisit ostaa korun itsellesi, hän tuskin edes muistaa, että koru on lahja sinulta tai ainakaan ei näytä välittävän.
muuten mitä tulee lahjoiksi saatuihin, minusta ihan ok myydä niitä sitten kun ei tarvitse, mutta kyllä meillä lahjaksi saadut vaunut ja sänky säästettiin toisellekin lapselle, vaikkei hän heti tulostaan ilmoittanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äiti yllättyy kun kauppakumppaniksi paljastut sinä...
En sanoisi mitään, en kommentoisi, huutaisin vain.
Jos se ämmeä ei sittenkään tuntisi mitään tunnontuskia, niin on menetetty juttu.
Huutamalla koru takaisin pysyy välit parempina kuin menemällä puhumaan asiasta.
Ja itsehän tuo kertoi, että kannttaa mennä huutikseen katsomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte kyl ihan outoja.
Vanhemmat päättää mitä lapsen tavaroilla tehdään. Ei lahjan antaja.
ja vaikkei lapsi siitä vielä ymmärrä, se voi olla hänelle tärkeä myöhemmin. Sano että olet loukaantuntut, sinulla on siihen täysi oikeus!
Tekisin kyllä myös ko. äidille selväksi ettet osta jatkossa lahjoja koska olet huomannut että hän ei lapsen omaisuudesta välitä. (Tietenkin vanhemmat myyvät pieniä vaatteita ym. mutta tämä tapaus antaa nyt ymmärtää että mamma myy vaikka lelut kesken leikin). Annat sitten lapselle lahjassa yhdessä tekemistä: reissun uimaan/leffaan/teatteriin/sirkukseen/muuhun lastentapahtumaan tai muuta kivaa yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on nyt 4v. Kummilahjaksi ja joka ikinen synttäri, nimppari, joulu on saanut hopeakoruja kuten sormus, rannekoru tai nilkkaremmi. Missä tuonikäinen niitä käyttää ja montako muistoksi tarvitsee kaapin pohjalle, kun ne eivät mahdu edes 10v isosiskolle eikä niitä voi suurentaakaan aikuiselle. Tai voi, mutta se maksaa enemmän kuin uusi eikä niistä saa koskaa eheän näköistä vaan jatkokset tulisivat näkymään.
Itsekin olen vakavasti harkinnut laittaisinko vaan myyntiin, kun lasta ne eivät kiinnosta pätkääkään eikä meillä ole rajattomat säilytystilat. Joku tietenkin kommentoi, että ei korut paljon tilaa vie. Joo, mutta meidän lapsilla on useampi lahjanantaja ja sitä säilytettävää muistoa - mukavaa ja käytännöllistä - muistolahjaa on ihan tarpeeksi.
Ootte kyl ihan outoja.
Vanhemmat päättää mitä lapsen tavaroilla tehdään. Ei lahjan antaja.
Jos lapsi on saanut arvokkaan korun, vanhemmat EIVÄT voi sitä myydä (tai no, voivat kyllä, mutta se on laitonta ja moraalitonta).
Ihan sama jos kummi olisi antanut lapselle 3999 euroa rahaa, se on lapsen omaisuutta, ei vanhempien.
Ikinä veisi yhtään lahjaa tuohon taloon. Voi lapsiparat, millaisen opin äidiltään saavat. Kaikkia hulluja sitä onkin! Myyköhän miehensäkin saamat lahjat?
oon niin arka, etten kehtaisi sanoa mitään, mutta pyytäisin jotain tuttua huutamaan korun ja antaisin se tytölle vaikka rippilahjana.
Mulla on itselläni niitä vauvakoruja, joita joku tässä uhkasi myydä tilanpuutteen takia. Ne on ihania muistoja, vaikkei niitä lapsena juuri käytettykään. Olisin todella vihainen, jos äitini olisi myynyt ne. Mikä ihmisiä nykyisin vaivaa???
Äiti on sekopää. Harmi, kun tuollaisia sukuun naituja tolloja on vaan pakko sietää.
Minä huutaisin takasin ja antaisin sen tytölle taikaisin kun on hiukan isompi. Jos olisin oikein ilkeä kertoisin korun tarinan.
Teepä näin. Annat sen korun sitten joskus uudestaan, kun tyttö on aikuinen. Vaikka 18 v. lahjaksi.
Alue: Aihe vapaa
Kerrot siina miten teetit taman korun hanen tyttarelleen eika kenellakaan muulla ole samanlaista. Jos sinulla ei ole kuvaa, tulosta huutisilmoitus.
Sano myos ihan selvalla suomen kielella etta tunteitasi on loukattu ja etta sinulla on kirjeesta kopio jonka naytat tytolle sitten kun han on tarpeeksi iso ymmartamaan.