Äiti myi antamani ristiäislahjan huutonetissä :(
Annoin sukulaislapselle (nykyisin 3-vuotias) aikoinaan ristiäislahjaksi kauniin ja aika kalliinkin korun. Ajatelin,että tyttö pitää sitä sitten isompana tai ainakin säilyttää muistona. Nyt aiti kertoi, että hänellä on huutonetissä vaatteita ym. tavaraa myytävänä ja kertoi senkin, mistä ilmoituksen löydän. Meninkin katsomaan, olisiko siellä mitään minun lapsilleni. Ensimmäiseksi silmiin pisti tuo koru, josta oli oikein kuvakin. En kehtaa sanoa sukulaiselle mitään. Olenko ylireagoiva, vai miksi olen aivan ymmälläni??
Kommentit (159)
koru pois ilman mitään selittelyjä. menet sisälle, sanot koru tänne ja lähdet. kaikenlaisia urpoja maa päällään kantaa, ei kannata vaivautua suurempiin kanssakäymisiin.
koru pois ilman mitään selittelyjä. menet sisälle, sanot koru tänne ja lähdet. kaikenlaisia urpoja maa päällään kantaa, ei kannata vaivautua suurempiin kanssakäymisiin.
Eihän se ole hänen korunsa, vaan sen lapsen koru. Ap ei taida olla lapsen huoltaja vaan kummi. Ei hänellä silloin ole mitään päätäntävaltaa lapsen koruihin, ei vaikka olisi ne antanut.
Kerään rohkeutta, että soitan hänelle ja lupaudun ostamaan korun itselleni. Kysyn häneltä, minkä hinnan hän siitä haluaa. Sittenhän näen, millainen arvo korulla hänen silmissään on. Hän takuulla muistaa minun tuoneen korun. Valitettavasti tunnen hänet niin hyvin, että luulen, että hän sanoo suuren summan, jonka sitten joudun maksamaan tavallaan toiseen kertaan. Eikä hän nolostu mistään, todennäköisesti naurahtaa iloisesti, että hän sai korun myytyä, rahaa itselleen ja minä sain korun, josta pidän.Eli win-win -tilanne parhaimmillaan.
Hyvä ajatus. Koska koruun laittamasi ajatus on selvästi tärkeämpi kuin raha, tuollainen ratkaisu on oikein hyvä, jossa saat kerrottua korun tunnearvosta sinulle, mutta selvästi tuot esille, että raha ei ole tässä se tärkeä asia. Sinulle myös jää mahdollisuus antaa koru uudelleen täysi-ikäiselle tytölle, jos silloin arvelet hänen arvostavan sitä.
En ollenkaan ymmärrä niitä, jotka kehottavat pilaamaan välit sukulaisiin. Aina joku tekee jotain tyhmää, mutta mitä hyötyä on siitä, että suku jakautuu leireihin, jotka ovat ikuisesti loukkaantuneita eivätkä puhu toisilleen. Parempi pitää hölmöihin etäiset mutta toimivat välit. Esimerkiksi ap voi olla myöhemmin arvokas tuki tytölle, jos pystyy keskustelemaan tästä tapahtumasta tai muusta vastaavasta tuomitsematta äitiä roistoksi.
ihan samaa mieltä. vaikka äiti on vinksahtanut, välit perheeseen kannattaa säilyttää. ei ola lapsen vika.
koru pois ilman mitään selittelyjä. menet sisälle, sanot koru tänne ja lähdet. kaikenlaisia urpoja maa päällään kantaa, ei kannata vaivautua suurempiin kanssakäymisiin.
Eihän se ole hänen korunsa, vaan sen lapsen koru. Ap ei taida olla lapsen huoltaja vaan kummi. Ei hänellä silloin ole mitään päätäntävaltaa lapsen koruihin, ei vaikka olisi ne antanut.
Ja sanoisin, et voin säilyttää sitä *****:lle kun teille ei kerta mahdu säilöön.
Laki on myös kyllä aika yksiselitteinen näissä asioissa. Koru on lapsen ja äidillä ei ole oikeutta sitä myydä.
tää voi olla totta, provo mikä provo.
tuttavapiirissä samanlainen muija.
Sillä ei ole tarkoitus kartuttaa äidin varoja.
Oikeasti se äiti on vaan huutonettiin hurahtanut ahne ämmä.
niin saadaan tietää, mitä moukka-äiti sanoi!
sehän sopii. toivottavasti ap:llä ei mene pupu pöksyyn!
Ei tässä varmaan ole kyse kuin max. 50e lahjasta. Kyllä se nyt niinkin on, että äiti (vanhemmat) päättää mitä juttuja säästetään. Kaikkea ei vaan voi säästää. Inhoan muutenkin kaikenlaista muistoroipetta. En usko, että tässä nyt on äidin pahuudesta ja hyötymisenhalusta kyse. Ei varmaankaan vaan pidä korusta ja tarjoaa jollekin joka osaa arvostaa. Kyllä minä ainakin antaisin Kalevala Koruni henkilölle joka niitä osaa arvostaa, itse en niistä pidä. Vaikka rippilahjaksi olen saanutkin. Ärsyttää suoraan sanottuna säilyttää niitä. Taidanpa laittaa huutikseen ihan piruuttani!
Voiko tän rinnastaa siihen, että jos saa sukulaiselta jonkun susiruman bodyn "hupsunhauskalla kiroilevasiili tai emäntä-tekstillä" vauvalahjaksi, niin se on pakko säästää tai ainakin kerran vetää kultamusselin päälle. Kyllä meillä menee heti joko uffiin tai kirpparille!!! Kiitos ja kumarrus!
ole sama asia uniikkikoru ja potkupuku ei ole samalla viivalla tuossa tapauksessa. täällä on näköjään paljon aloituksen äidin kaltaisia tyyppejä. jonkinlainen moraalinen omatunto pitäisi olla!
Olen sitä mieltä, että lahja kuin lahja: jos ei tykätä, niin kiertoon vaan. Miks ihmiset ei voi vaan tuoda rahaa tai lahjakortteja, säästytään tällaisilta ketjuilta.
En usko, että tässä nyt on äidin pahuudesta ja hyötymisenhalusta kyse. Ei varmaankaan vaan pidä korusta ja tarjoaa jollekin joka osaa arvostaa. Kyllä minä ainakin antaisin Kalevala Koruni henkilölle joka niitä osaa arvostaa, itse en niistä pidä. Vaikka rippilahjaksi olen saanutkin.
Lainaamallani kirjoittajalla on kyllä nyt jäänyt lukematta ap:n aloitus. Ei 3v lapsi ole myymässä saamaan korua koska ei tykkää siitä. Vaan äiti ja tuskin tuo 3v vielä osaa sanoa tykkääkö tuosta uniikista hänelle valitusta korusta jonka käyttöaika on varmaankin vasta aikuisena tai likelle sitä.
On aivan eriasia jos sinä myyt joskus saamasi korut pois. Siitä vaan mutta älä myy lastesi saamia koruja luvatta. Siinä on ISO ero.
Olen sitä mieltä, että lahja kuin lahja: jos ei tykätä, niin kiertoon vaan. Miks ihmiset ei voi vaan tuoda rahaa tai lahjakortteja, säästytään tällaisilta ketjuilta.
Sitten kitistään kun lahjakortti on väärään liikkeeseen tai rahasumma väärä.
Helpompaa olisi kun ei enää annettaisi lainkaan lahjoja.
Ja laita sinä vaan omat lahjasi kiertoon heti. Ei se minua haittaa mutta älä laita lasten erityisiä huolella valittuja muistolahjoja eteenpäin ilman lasten lupaa (ja lasten pitää olla kohtuullisen isoja ennenkuin voivat antaa luvan). Varsinkin joku koru nyt ei vie edes isoa tilaa eikä pilaannu /tarvi huoltoa tai muuta vaivannäköä kun odottaa lasta.
Ahneille ihmisille ei mikään rahasumma tai lahjakortti riitä. Olen minäkin vahingossa juhlissa kuullut, kun lapsen äiti päivitteli kaverilleen, kuinka isovanhemmat antoi vähän rahaa lapselle lahjaksi. Eläkkeellä olvat, varattomat ihmiset!
asioista ap vaahtoaa. Ei kenekään ole pakko tykätä samoista lahjoista, kuin hän tykkää. Olisko kannattanut kysyä äidin mielipidettä, ennen kuin menee ostamaan oman mielensä mukaisia lahjoja? Turhaa tuhlausta.Sitten itketäänb ,kun se mieleinen kameekoru ei olekaan saajan mielestä kiva.
Olet helvetinmoinen luuseri. Ihan oikein että muut kävelevät ylitsesi.