Voisitteko rohkaista omia lapsianne ottamaan luokan hiljaisimmatkin huomioon?

Mutta aika moni (eivät kaikki) on tässä ketjussa vain todennut, että sen ujon pitää mennä rohkeasti mukaan. Mikä voi olla sille ujolle ihan mahdoton tehtävä.

Meillä toinen lapsi on ujo. Hän meni päiväkotiin 3-vuotiaana. Kaikki ne päiväkotivuodet aina joku päiväkodin ope (siis ammattikasvattaja) tuli sanomaan, miten lapsi on ujo ja miten siitä pitäisi päästä eroon. Puhukaa lapselle, tehkää jotain jne jne. Emme ikinä ymmärtäneet miten ammattikasvattaja ei ymmärrä ujoa lasta. Kummasti koulussa opettajalta ei ole tullut samanlaista viestiä. Ope tietää, että lapsi on ujo ja he ovat sopineet miten tietyt asia hoidetaan, esim kun lapsi tarvitsee apua, hän viittaa ja ope menee lapsen luo, kun taas se vilkkaampi lapsi tod näk huutaa/sanoo opee, tule auttamaan. Välituntiseuraakin on löytynyt.

Eikä vilkkauteen auta että sanotaan että istus nyt paikoillasi. Moni muu konsti kuitenkin autaa ja vilkas oppii olemaan rauhallisemmin. Ujokin oppii elämään temperamenttinsa kanssa ja menemään mukaan. Molemmat vaatii työtä sekä kasvattajilta että siltä lapselta.

Sen johtopäätöksen voi tästä ketjusta tehdä. Ujous on tempperamenttipiirre, kuten vilkkauskin tai avoimuus. Ei siihen auta, että sanotaan että avaa suusi ja mene mukaan. Ei se niin toimi.

Inhosin riehumisleikkejä yms. joista suurin osa muista piti. Tällä ajalla yleensä keinuin yksin. Olin mukana vain silloin kun leikittiin jotain rauhallisempaa.



Asialle on vaikea koulussa tehdä mitään jollei siellä ole muita samanhenkisiä. Etsikää tytöllenne harrastus josta hän saa samanhenkistä seuraa. Kyläilkää sukulaisissa joilla on tyttönne ikäisiä lapsia.



Onneksi kuitenkin n. 10-ikävuoden jälkeen tilanne muuttuu kun riehumisleikit alkavat jäädä kaikilta pois ja välituntisin lähinnä jutellaan:)

Tiedän, että esikoiseni luokalla (on kylläkin vasta tokalla) on tyttö, joka on kovin arka eikä oikein ota kontaktia kavereihin. Tämä sama tyttö on ollut lapseni kanssa samassa kerhoryhmässä, eskarissa ja nyt sitten koulussa. Hän vetäytyy omiin oloihinsa eikä lähde muiden mukaan. Tyttöni on kutsunut tämän tytön synttäreilleen, josta hänen äitinsä on aina tosi innoissaan, tyttö ei vaan tunnu itse olevan vaan jää pitkin hampain juhliin. Onneksi meillä on sentään lemmikkieläimiä, joista tämä tyttö tykkää, joten jos hän ei ole halunnut tulla leikkeihin tai kisoihin mukaan niin hän on saanut paijailla ötököitä kun siitä tuntuu tykkäävän. Kylään hän ei kutsuista huolimatta muuten tule. Olen näitä kutsuja esittänyt suoraan äidillekin, joten ei ole pelkästään tyttäreni pyyntöjen varassa. Välitunneillakaan hän ei tahdo tehdä mitään, vaikka lapseni sanoo, että monta kertaa pyydettiin. Joskus lapseni kertoo, että jäi X:n seuraksi pihalle seisoskelemaan, mutta hän ei jutellut mitään eikä tehnyt mitään.



Minun tyttäreni on itsekin arhako ja sellainen hitaasti lämpenevä, mutta toisaalta todella empaattinen, reilu ja pidetty kaveri. Jotenkin tuntuu, että pelkkä ujous ja arkuus ei voi olla ainut syy miksi joku vetäytyy täysin muiden toiminnasta pois.

että lapsen pitää itse kasvaa ja olla ja löytää oma tapansa. Ei voi äiti työntää, eikä kaverit - saati kaverien äidit - vetää.



Ja sellaisen huomion olen kyllä tehnyt, että jos äiti on kamalan päällekäyvä, siitä on vain hallaa lapselle.

kertomaan mikä olisi paras lähestymistapa, kun lapseni on yrittänyt ujoa ja hiljaista lähestyä, mutta ilmeisesti väärällä tavalla.

Itse aikoinaan tutustuin ujoon lapseen. Sinnikkäästi jaksoin sanan silloin tällöin sanoa, pyytää leikkimään yms. Siinä sai ujo lapsi rauhassa kerätä rohkeutta ottaa osaa leikkeihin.

Ei kaiken tarvitse tapahtua salaman nopeasti.

Tuskinpa ap tarkoitti, että kaikkien muiden luokan tyttöjen on muututtava ja mentävä hänen tyttärensä ehdoilla. Itse ainakin käsitin, niin että hän pyytää senikäisen lasten vanhempia opettamaan lapsilleen, että on kohteliasta ja ystävällistä ottaa kaikki huomioon ja vaikka just pyytää mukaan ulos leikkimään myös sellaista, joka on hiljainen ja ujo. Ujoudessa ei ole mitään vikaa, ujo saa olla.



Olette osa valitettavan tyhmiä ja ärsyttäviä ihmisiä, kauhea huutoa aikuisilta ihmisiltä :D

mutta koulun alettua joka ilta kyselin kuulumisia.

Eräs tyttö hänen luokallaan istui aina yksin ruokalassa.

Muistutin tyttöäni miltä tuntuu olla ihan oudossa ja vieraassa porukassa.

Seuraavana päivänä tyttöni pyysi tätä yksinäistä porukan mukaan syömään ja enää ei ole yksinäinen.



Nuoret on ihania :)

luokan hiljaisimpia huomioon. Ujous on häpeä. Kärsikööt lopun ikänsä. Hienoa, ei tähän tule mitään muutosta.

En jaksa. Aikuisia ihmisiä!

ap

pösilöt vanhemmat kasvattavat omista lalpsista kusipäitä, jotka eivät ota ketään toista huomioon jos joku on vähän poikkeava. VITTU MITÄ PORUKKAA. se ei maksais mulle mitään että kehottaisin edes omia lapsia ottamaan huomioon myös muita, olemaan avoin.

Juurikin keskustelimme poikani kanssa, kuinka toiset tulee ottaa huomioon ja kuinka tärkeää on kyetä asettua toisen asemaan. Poikani rinnakkaisluokalla on tuttu poika, joka on hyvin arka ja viettää välitunnit pihalla yksinään. Ehdottomasti kehoitin poikaani tutustumaan häneen paremmin, myös siitä syystä, että poikani käyttäytyy itsekin rauhallisemmin rauhallisten seurassa. Aika vaikeaa on ollut tehdä tuttavuutta, mutta päivittäiset yritykset palkittiin ja viettävät nyt välkkänsä yhdessä. Ihan upeaa!

Täällä aina puolustetaan lasten huonoa käytöstä ja kiusaamista, tyylin kyllä se sinunkin lapsesi osaa. Ja kaikki lapset on sellaisia.



Mutta onpa huono tuuri kun kaikki luokan tytöt on tuollaisia raisuja! Meidän tytön luokalla suurin osa on noita rauhallisia, joten tuollaista ongelmaa ei ole. Muilla luokilla luulisi olevan samanhenkisiä tyttöjä?

Meillä on hiljainen poika ja ainakin vielä tähän asti (3. lk alkoi) parhaina kavereina ovat olleet tytöt. On ollut tosi mukavaa kun on ollut samanhenkisiä kavereita. Yritimme ekalla kutsua raisuja poikia kylään, mutta eihän siitä mitään tullut. Kenelläkään ei ollut kivaa, vaikka kaikki yrittivät ihan oikeasti.



Poikamme toisaalta on ihan mielellään välillä yksinkin. Hän mietiskelee asioitaan ja kävelee rauhassa sillä aikaa kun muut pelaavat jalkapalloa. Toisaalta poika oli pidetty esim. ip-kerhossa, koska osasi niin hyvin pelata kaikenlaisia lautapelejä ja neuvoa toisia rauhallisesti. Eikä hänellä mennyt hermot vaikka niitä sääntöjä sai toistella useastikin (ohjaajat kertoivat tästä ja näin itsekin hänen usein pelaavan muiden kanssa).



Itsekin olin pienenä ujo ja hiljainen. En edes kaivannut juurikaan kavereita. Edelleen pidän yksin olosta, mutta esim. töissä olen koko ajan ”esillä” ja ihmisten kanssa paljon tekemisissä. Muut kuvaavat minua rohkeaksi ja sosiaaliseksi, vaikka pohjimmiltani olen mielestäni yksinäinen susi.



Ai niin, törmäsin kerran koulukiusaamisasiaan jossa hiljainen tyttö koki tulevansa kiusatuksi kun vähän väliä joku pyysi häntä mukaan, eikä hän saanut istua rauhassa. Aina joku tunki samaan pöytään ruokalassa ja alkoi jutella tms. Tuolle tytölle tuo oli rasittavaa ahdistelua, vaikka muut tietoisesti yrittivät ottaa häneen kontaktia positiivisessa mielessä. Luokan tukioppilas oli siis pahin kiusaaja. Että välillä näin...

Vaikea tilanne. Mutta pisti silmään, että tämä yksi ujo ja hiljainen ei kelpaa tyttäresi kaveriksi, koska ei sano kuin muutaman sanan...Hmm. Missä on suvaitsevaisuus? Muiden pitäisi soeputua sinun nyssykän kaveriksi, mutta itse hän ei hyväksy vielä nyssykämpää? En ymmärrä. Maailma on julma paikka ja siellä pitää osata pärjätä. Sinuna lopettaisin tuollaisten vaatimisen. Jos luokkakaverit pakotetaan leikkimään tyttäresi kanss, luuletko, että hän on yhtään suositumpi? Minä etenisin ihan toisella tavalla. Kehuisin häntä ja hyväksyisin hänet ujona. Hänellä ei ole kavereita. Ok. Onko kaikilla aikusilla kavereita? Hyväksy siis hänet. Aikuisia ujoja ja hiljaisia ei kukaan hyyssää tässä maailmassa. Etsisin tytölle hyvän harrastuksen, miksei parikin? Esim. kuvataidekerho? Siinä ollaan rauhallisesti ja sieltä voisi löytyä samanhenkisiä kavereita? Toinen hyvä idea olisi joku joukkuepeli, jossa ollaan sääntöjen mukaan. Esim. jalkapallo? tai telinevoikka? Lähtisin siis ihan toiseen suuntaan, jos ymmärrät.

TÄMÄ NEUVO MUUTEN TOIMII! Muita lapsia et voi muuttaa, mutta tyttöäsi voi ohjata maailmassa suuntaamaan ajatukset muualle ja etsiä kavereita muualta. Se kantaa aikuisenakin. Muiden muuttaminen ei kanna aikuisuuteen. Tiedän hissukan pojan, joka osallistui kansantanssiharrastukseen (tyttölaji) ja oli kohta tosi suosittu tyttöjen keskuudessa. Eli lähde harrastuksesta ja tytön kiinnostuksesta liikkeelle. Kunnioita häntä hänenlaisenaan. Et voi muuttaa häntä, mutta et muitakaan.

Vaikea tilanne. Mutta pisti silmään, että tämä yksi ujo ja hiljainen ei kelpaa tyttäresi kaveriksi, koska ei sano kuin muutaman sanan...Hmm. Missä on suvaitsevaisuus? Muiden pitäisi soeputua sinun nyssykän kaveriksi, mutta itse hän ei hyväksy vielä nyssykämpää? En ymmärrä. Maailma on julma paikka ja siellä pitää osata pärjätä. Sinuna lopettaisin tuollaisten vaatimisen.

Eihän täällä missään ap ole tätä mieltä ollut!

Meillä on siinä mielin hassu tyttö, että on aina etsinyt luokasta ne syrjityimmät ja leikkii niiden kanssa. On luokan suosituimpia itse, mutta sanoaa aina, että hän haluaa leikkiä näiden hiljaisempien kanssa, koska ne joutuis muuten oleen yksin.

Tytölläni on varaa tehdä tämä, koska on sen verran voimakas mielipidejohtaja luokassaan. Samalla luokalla on myös toinen voimakasluonteinen tyttö ja tämä käyttää energiansa kiusaamalla näitä hiljaisempia.

Kumpikohan meistä äideistä on ylpeämpi voimakastahtoisesta tytöstään? Minä vai sen kiusaajalapsen äiti?

Ehkä olisi sitten helpompaa ottaa tyttö pois koulusta. Samoin voitaisiin ottaa kaikki muutkin sellaiset epäkelvot, jotka eivät ole tismalleen samanlaisia kuin kaikki muut.

ap

enkä taida lukeakaan, sillä epäilen ap:n saaneen aika ryöpytystäkin palstan tapaan, sanon vain: Kyllä, olen yrittänyt tehdä niin siitä lähtien kun eka luokka alkoi.Olen sanonut, että ketään ei syrjitä, jos jollain on paha mieli, lohdutetaan.Kuinka oppi mennyt perille...? En tiedä, luulisin, että kohtalaisen hyvin. Nyt neljäs luokka menossa.Tsemppiä ap, uskon kyllä, että tyttösi tulee saamaan sen sydänystävänkin, tytökin tuppaa rauhoittumaan tuossa vaiheessa kun varsinainen remuamisleikki lakkaa kiinnostamasta.

meidän esikoisen luokalla on sellainen tyttö, joka jää sivuun. Ensin ajattelin, että se on jotenkin muiden vika, mutta nyt kun olen asiaa seuraillut, kyse onkin enemmän siitä, että _hänelle_ ei kelpaa mikään muu kuin oma malli eli jos ei saa määrätä, ei lähde mukaan.



On ainoa lapsi ja vanhempansa ovat ihan samanlaisia. Äiti on koulun vanhempainyhdistyksessä ja siellä ei kuulkaa mikään ole turvassa, jos hän ei saa tahtoaan läpi. Määrää ja säätää ja säätää ja ohjeistaa.



Miten sitten sanoa tuollaisesta? Luultavasti ei itse tajua ollenkaan, miksi ihmiset ennen pitkää alkavat vältellä... Ja että miksi se lapsensa koetaan jyräksi...

Koulu vaatii lapselta keskittymistä ja muiden ajattelemista suurimman osan ajasta. Välitunti on se hetki, kun se duracell-pupu saa edes hetkeksi vaihtaa vapaammalle ja päästellä vähän höyryjä! Olisi oikeasti paljon vaadittu, että välitunneista osa olisi varattu "hiljaiseen tekemiseen" - siihen on jo varattu kaikki koulutunnit.

Komppaan edellisiä, että oikeasti oma tyttösikin on onnellisempi, kun autat häntä löytämään itselleen sopivan kaverin. Siellä koulussa on taatusti joku muukin hiljainen piirtelijä, jos neidit vain löytäisivät toisensa.

Oma touhottajani muuten pystyy kotipihan leikeissä ottamaan huomioon pienemmät, hitaammat, hiljaisemmat ja kehitysvammaiset toverinsa, mutta välitunnilla on ihan pakko saada juosta ja kiivetä, että pystyy taas istumaan hiljaa seuraavan tunnin.

Oletko varma, ettei oma lapsesi sido kenkiä tarkoituksellisen hitaasti? Olisiko koulussa kuvataidekerhoa tms., jossa tyttösi voisi tutustua samanhenkisiin lapsiin?

Se oma napa on tärkeämpi, kuin pysähtyä ja miettiä kaveria. Paljonko olisi vaadittu, jos edes yksi välitunti tehtäisi jotain muuta.. Valitettavan usein nämä touhottajat jatkavat touhotusta läpi elämän eivätkä pysähdy huomaamaan sitä hiukan erilaista ihmistä lähellään.

Opettajan mukaan muut tytöt vain säntäävät ulos luokasta ennen kuin oma tyttö on saanut edes kengät jalkaan. ap

Olet saanut omituisia vastauksia, mutta niinhän se täällä on aina, valkoinen roskaväki puolustelee omien lastensa jengiytymistä ja huonoa käytöstä vetoamalla siihen, että heidän lapsensa ne vasta sosiaalisia ja kivoja ovatkin. Nyt jo lukioikäinen poikani ei osallistunut riehumisleikkeihin vaan seisoi yleensä yksin koulun pihassa. Hän seurasi sivusta, miten muut saivat jälki-istuntoa milloin mistäkin syystä. Aina joskus tuli kollektiivinen rangaistus kaikille pojille, mutta sitä ei pojalleni langetettu, koska tiedettiin, ettei tämä ollut mukana. Muiden huomioonottamisesta puhuttiin koulussa. Siellä käytiin läpi kaikki "kiva kaveri" -jutut, mutta turhaan. Muutamat vanhemmat syyllistivät minua vanhempainillassa siitä, että hyväksyn lapseni hiljaisuuden. Vika oli minussa, joka olin kasvattanut nynnyn (ja tätä keskustelua käytiin silloin, kun puhuttiin muiden poikien huonoista tavoista). Poika kelpasi kyllä ryhmätyökaveriksi, koska jokainen tiesi, että hän teki täydellisen työn vaikka yksin. Harmi, että opettajakin tiesi tämän ja samasta ryhmätyöstä poikani saattoi saada arvosanan 10 ja ne muut arvosanan 6. Tilanne muuttui vasta yläkoulussa, jossa löytyi pari rauhallisempaa kaveria, joiden kanssa muodosti sitten luokan veturioppilaiden kolmikon. Vika ei ole äidissä eikä lapsessa vaan niissä luokkakavereissa, joiden vanhemmat eivät ole ikinä opettaneet omaa lastaan ottamaan muita huomioon. Koulu on lapsen työpaikka, siellä tullaan kaikkien kanssa toimeen ja otetaan kaikki huomioon. Myös ne hiljaiset. Välitunti ei ole aikaa, jonka saa käyttää muiden eristämiseen, se pitäisi opettajankin tietää. Eli vielä kerran yhteys opetajaan, vielä kerran vakava keskustelu siitä, mitä koulu aikoo tehdä perusopetuslain toteuttamiseksi tämän lapsen kohdalla. Ketään ei saa syrjiä, ei edes sitä hiljaista, ei edes välitunnilla.

Yksi eristetään, ei pyydetä mukaan kuin viime hädässä.

Syrjimistä on se, että jotakuta ei tämän pyytäessä oteta mukaan leikkeihin. Ei se, että muut eivät kilvan pyydä yhtä hiljaista ja syrjäänvetäytyvää mukaan leikkeihin.

Tiedän, että esikoiseni luokalla (on kylläkin vasta tokalla) on tyttö, joka on kovin arka eikä oikein ota kontaktia kavereihin. Tämä sama tyttö on ollut lapseni kanssa samassa kerhoryhmässä, eskarissa ja nyt sitten koulussa. Hän vetäytyy omiin oloihinsa eikä lähde muiden mukaan. Tyttöni on kutsunut tämän tytön synttäreilleen, josta hänen äitinsä on aina tosi innoissaan, tyttö ei vaan tunnu itse olevan vaan jää pitkin hampain juhliin. Onneksi meillä on sentään lemmikkieläimiä, joista tämä tyttö tykkää, joten jos hän ei ole halunnut tulla leikkeihin tai kisoihin mukaan niin hän on saanut paijailla ötököitä kun siitä tuntuu tykkäävän. Kylään hän ei kutsuista huolimatta muuten tule. Olen näitä kutsuja esittänyt suoraan äidillekin, joten ei ole pelkästään tyttäreni pyyntöjen varassa. Välitunneillakaan hän ei tahdo tehdä mitään, vaikka lapseni sanoo, että monta kertaa pyydettiin. Joskus lapseni kertoo, että jäi X:n seuraksi pihalle seisoskelemaan, mutta hän ei jutellut mitään eikä tehnyt mitään. Minun tyttäreni on itsekin arhako ja sellainen hitaasti lämpenevä, mutta toisaalta todella empaattinen, reilu ja pidetty kaveri. Jotenkin tuntuu, että pelkkä ujous ja arkuus ei voi olla ainut syy miksi joku vetäytyy täysin muiden toiminnasta pois.

mun tyttö sai koko eskari ajan olla ilman tyttöjen seuraa, vaikka ei ole ujo edes :((

kysyi tytöiltä saako tulla mukaan leikkiin ( itse ohjasin kysyyn , ja kuulin kun kysyi) niin nuo tytöt katseli nenän varttansa pitkin ja sanoivat et.....

ja koko eskari aikana ei saanut leikkiä kenenkään kanssa.. ja arvat sopii, ettei tullut yhtään leikkikutsua , sen enmpää kuin synttärikutsuakaan :((( ja nyt tuo porukka alkoi koulun.....

mä oon ihan ahdistunut täällä....