Voisitteko rohkaista omia lapsianne ottamaan luokan hiljaisimmatkin huomioon?

MIKSEI se ujo voi opetella pyörimään maailman ympärillä, eikä päinvastoin?

ylimääräistä huomiota itselleem eikä ainakaan kehtaisi valittaa sen puutteesta. Ujot ei nimenomaan tykkää olla huomion keskipisteenä joten pikemminkin siskosi on ujon vastakohta!

MIKSEI se ujo voi opetella pyörimään maailman ympärillä, eikä päinvastoin?

Koska se on ujo. Että se oppii pyörimään sen maailman ympärillä, se vaatii maailman maanittelua.

muihinkin ominaisuuksiin? Tyyliin, että jos joku nyt vaan ei osaa matikkaa, sillä matikkanerolla on velvollisuus tehdä muiden 12 oppilaan matikkaläksyt?



Tai kun minä en osaa ommella nappia, voin kiikuttaa sen joka kerta naapurin emännälle, joka on näppäräsormisempi?



Voinko käydä pöllimässä potut mökkinaapurin pellosta, kun minulla meni perunanviljely pieleen?



Entäs miten kun mies on surkea rahankäsittelijä, mutta serkkupoika on pankkiiri, niin voinko jatkossa panna meidän laskut menemään sieltä serkkupojan tililtä?



Kiva homma. Niillä kun on toi taito valmiiksi, niin hyvä että voin vaatia, että ottavat huomioon meidät vähemmillä taidoilla siunatut.

ihan sama kun miettis et miks se pyörätuolissa oleva ei vaan opettelis kävelemään....

mietippä vähän. Siitä matikkanerosta voi tulla vaikka matikan ope ja sitten se opettaa muita jne. Hyödynnetään kaikki taitojamme. Jos ei ite osaa kasvattaa pottuja, voi ostaa jonkun kasvattajan potuja jne.

ja ujouden halvaannuttama menee terapiaan.



Ei voi koko maailma lakata pyörimästä tuon takia.



Vai meinaatko että kaikkien pitää nyt vaan sulkeutua himaan, rypeä tuskassa ja tuhkassa ja jättää elämättä, kun "jollakulla on heikommin" ja "elämästä nauttiminen väärin". Just, onpa terve asenne!

Miksi sen sosiaalisesti lahjakkaan pitää olla ujojen maailmannapojen palvelija ILMAISEKSI jo alaikäisestä?

muihinkin ominaisuuksiin? Tyyliin, että jos joku nyt vaan ei osaa matikkaa, sillä matikkanerolla on velvollisuus tehdä muiden 12 oppilaan matikkaläksyt?

Tai kun minä en osaa ommella nappia, voin kiikuttaa sen joka kerta naapurin emännälle, joka on näppäräsormisempi?

Voinko käydä pöllimässä potut mökkinaapurin pellosta, kun minulla meni perunanviljely pieleen?

Entäs miten kun mies on surkea rahankäsittelijä, mutta serkkupoika on pankkiiri, niin voinko jatkossa panna meidän laskut menemään sieltä serkkupojan tililtä?

Kiva homma. Niillä kun on toi taito valmiiksi, niin hyvä että voin vaatia, että ottavat huomioon meidät vähemmillä taidoilla siunatut.

teidän mielipiteet voivatkaan olla. näitä voi ajatella myös järjellä.

Miksi sen sosiaalisesti lahjakkaan pitää olla ujojen maailmannapojen palvelija ILMAISEKSI jo alaikäisestä?

niin se vaan täällä suomessa menee että alaikäisinä perusasiat opitaan ilmaiseksi, että aikuisina voisi opit käyttää hyödyksi ja niistä maksettaisiin sitten palkkaa jne

Toiset kun osaa ottaa huomioon, niin maailma pyörii paljon paremmin ja ihmiset voivat paremmin, eikä tarvitse mennä terapiaan.

mutta sitähän tässä juuri ei tehdä, vaan ne ujot olla möllöttävät vaan ja heidän vanhempansakin vain vaativat MUILTA koko ajan jotain.



Nythän he nimenomaan eivät opi ikinä - kun perusajatus on aina ja ikuisesti se, että "muu maailma seisahtukoon, täältä tulee ujo ja kehityskelvoton!"

Kokeilisit joskus. Kaiken tunnesiirapin ja naiivin lässytyksen sijaan.

Oi kuinka suvaitsevaisia nämä riehuja-Nico-Pettereiden vanhemmat ovatkaan. Että te kaikki muut, keskittykää opettamaan lapsellenne kyynärpäätaktiikkaa ajoissa, koska tämä on maailma, jonka he koulussa kohtaavat!

Ujo ei ole nössykkä, nössö tai muutenkaan huono asia. Ihmisen temperamentille ei voi mitään. Ujokin on usein sosiaalinen ja puhelias tutussa porukassa. Mutta tutustuminen on tässä minusta se avainasia. Eli miten tutustua muihin lapsiin?

Itse neuvoisin kutsumaan lapsia ahkerasti kyläilemään kotiin ja tekemään heidän olostaan hauskaa, jotta myös se ujo vähän vapautuisi ja uskaltaisi olemaan oma, hieno ja arvokas itsensä.

Onneksi useimmissa luokissa on monenlaisia lapsia ja myös niitä vilperttejä, jotka mielellään ottavat hiljaisemmat mukaan leikkiin tai malttavat itse rauhoittua myös muuhun kuin päättömään riehuntaan.

Valitettavasti aika moni lapsi on "kasvatettu" eläintarhan säännöillä, joissa vain äänekkäät tilanvaltaajat nähdään "oikeanlaisina" lapsina. Muita voi haukkua nössöiksi.

vanhemmat saisi ymmärtämään että niitä vilkkaita toheltajia on ihan yhtä vaikea muuttaa toisenlaiseksi kuin ujojakin? Useimmat yrittää niitäkin kasvattaa, muistuttaa että pyytää kaikkia mukaan ja puhuu välillä hiljempaa, ja ainakin omani kohdalla edistystä tapahtuu koko ajan. Toivottavasti myös teidän ujot vähitellen oppivat voittamaan ujoutensa ja lähtevät mukaan vähemmällä houkuttelulla.

Tavoitehan pitäisi olla, että sekä ujot että kovaääniset oppivat toimimaan tietyn normin sisällä. Toiselta se vaatii itsehillintää, toiselta rohkaistumista, molempien on opittava "peittämään" oman temperamenttinsa heikkoudet. Kannattaa lukea koko Keltinkankaan kirja, niin tämäkin selviää eikä tule juuttuneeksi tuohon "temperamentti pitää hyväksyä sellaisenaan"-poteroon.

Eikä mun lapset ole ujoja, päinvastoin. Silti mulla nousee karvat pystyyn, jos joku AIKUINEN haukkuu automaattisesti nössöksi ujoa lasta. Se joka toista haukkuu on se itse -pitää harvinaisen hyvin paikkansa myös aikuisten kohdalla.

Että en minulle on turha suositella Keltinkankaan kirjallisuutta.

T: kasvatustieteen tohtori, kolmen temperementikkaan ja sosiaalisen lapsen äiti, joka pyrkii kasvattamaan lapsensa hyväksymään toiset ihmiset ja ottamaan heidät huomioon.

samanlaista sotkua, jossa ei tiedä mikä on lainattu mistäkin ja mikä mahdollisesti jonkinlainen oma ajatus?



Voisit ottaa lukijat huomioon!

mutta sitähän tässä juuri ei tehdä, vaan ne ujot olla möllöttävät vaan ja heidän vanhempansakin vain vaativat MUILTA koko ajan jotain.

Nythän he nimenomaan eivät opi ikinä - kun perusajatus on aina ja ikuisesti se, että "muu maailma seisahtukoon, täältä tulee ujo ja kehityskelvoton!"

olla että näiltä ujoilta ja heidän vanhemmiltaan vaaditaan myös jotain, mutta erilaisia asioita. Tarkoitin juuri että kaikenlaiset ihmiset kun hyödyntävät taitojaan, niin maailma pyörii. Minkään tarvitse pysähtyä.

ihan sama kun miettis et miks se pyörätuolissa oleva ei vaan opettelis kävelemään....

tai ainakin työnnellä vain ja ainoastaan sitä pyörätuolia, ei sais harrastaa semmosia urheilulajeja mihin se pyörätuolissa oleva ei pääse ettei sille pyörätuolissa olijalle tuu huono mieli. Sil on niin vaikeeta muutenkin. Sehän on pyörätuolissa...

Tosin fiksut vanhemmat keksis ehkä muita keinoja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen? Vaikkapa se, että kannustaa niitä muita niissä yleisurheilukilpailuissa sieltä pyörätuolista käsin tai pyörittää sitä hyppynarua niillä välitunneilla, kun ei voi ite hyppiä. onhan se ikävää ettei voi kävelleä niinkuin sekin ettei osaa olla yhtä impulsiivinen kuin muut. Mutta ei se estä sopeutumista. Enemmän se hissukka tarvitsee omaa äitiään kuin niiden muiden lasten äitien panosta.

Ap: nyt tuet ja kannustat lastasi, kutsut kavereita kylään. Ehdotat leikkejä ja otat opettajaan yhteyttä ja koetat saada hänetkin kannustamaan lapsia ottamaan oma tyttösi mukaan leikkeihin. Kyllä elämässä löytyy jokaiselle oma rooli.

samanlaista sotkua, jossa ei tiedä mikä on lainattu mistäkin ja mikä mahdollisesti jonkinlainen oma ajatus?

Voisit ottaa lukijat huomioon!

109=86

Ihan sama minulle, mutta uskokaa jo, että ujous ei ole huonoutta.

ihan sama kun miettis et miks se pyörätuolissa oleva ei vaan opettelis kävelemään....

tai ainakin työnnellä vain ja ainoastaan sitä pyörätuolia, ei sais harrastaa semmosia urheilulajeja mihin se pyörätuolissa oleva ei pääse ettei sille pyörätuolissa olijalle tuu huono mieli. Sil on niin vaikeeta muutenkin. Sehän on pyörätuolissa...

Tosin fiksut vanhemmat keksis ehkä muita keinoja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen? Vaikkapa se, että kannustaa niitä muita niissä yleisurheilukilpailuissa sieltä pyörätuolista käsin tai pyörittää sitä hyppynarua niillä välitunneilla, kun ei voi ite hyppiä. onhan se ikävää ettei voi kävelleä niinkuin sekin ettei osaa olla yhtä impulsiivinen kuin muut. Mutta ei se estä sopeutumista. Enemmän se hissukka tarvitsee omaa äitiään kuin niiden muiden lasten äitien panosta.

Ap: nyt tuet ja kannustat lastasi, kutsut kavereita kylään. Ehdotat leikkejä ja otat opettajaan yhteyttä ja koetat saada hänetkin kannustamaan lapsia ottamaan oma tyttösi mukaan leikkeihin. Kyllä elämässä löytyy jokaiselle oma rooli.

Mun luokalla oli lapsi, joka istui pyörätuolissa. Ja kyllä meillä koko luokka joutui/sai sopeutua siihen, että hänen läsnäolleessaan leikittiin vain sellaisia leikkejä, joissa hän pystyi olemaan mukana! Ihan samalla tavalla pitäisi kohdella kaikkia. KOMPROMISSEJA kannattaa opetella, niin ujon kuin sosiaalisenkin lapsen kanssa. Aina ei voida mennä sen sosiaalisimman, suosituimman pillin mukaan, mutta aina ei tarvitse mennä ujoimmankaan toiveen mukaan. Jos ei mennä pyörätuolikeskusteluun (eli lapsella ei oikeasti ole mitään rajoittavaa vammaa) niin kaikki, IHAN KAIKKI voivat joustaa omassa toiminnassaan. Hyvä olisi kaikkien miettiä muutakin kuin omaa napaa.

Luojan kiitos minun lapsillani on kavereita. Voin vain kuvitella, kuinka sydäntäsärkevää olisi katsoa kärsivää, yksinäistä koululaista.

Oma lapseni on ujo. Hän aloitti jo neljännen luokan, eikä ole omasta luokastaan saanut läheisiä ystäviä. Muut tytöt ovat meneviä riehujia, jotka mennä viipottavat välitunnit puissa ja kuralätäköissä. Tyttäreni on hiljainen ja tykkää rauhallisista leikeistä ja kykenee kyllä keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

Tyttöä rohkaistaan joka päivä menemään mukaan riehumisleikkeihin, mutta on kömpelö, eikä edes osaa kiivetä puuhun..

Tuntuu niin raadolliselta patistaa omaa lasta menemään mukaan ja osallistumaan, kun muut ovat niin eri maata. Opettajalle on puhuttu asiasta, mutta levittelee käsiään - ei voi tehdä mitään. Tytöt sopivat kyläilyistä keskenään, eikä meidän tyttö pääse muille kuin todella harvoin. Korkeintaan silloin, kun jonkun kaikki muut kyläilysopimukset menevät mönkään.

Lapseni ei ole paha. Ujous ei ole tavatonta. Voisitteko te rohkaista omia lapsianne ottamaan ne luokan hiljaisimmatkin huomioon, jotteivät jäisi yksin ja eristäytyisi?

Oma lapseni on ujo. Hän aloitti jo neljännen luokan, eikä ole omasta luokastaan saanut läheisiä ystäviä. Muut tytöt ovat meneviä riehujia, jotka mennä viipottavat välitunnit puissa ja kuralätäköissä. Tyttäreni on hiljainen ja tykkää rauhallisista leikeistä ja kykenee kyllä keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

Tyttöä rohkaistaan joka päivä menemään mukaan riehumisleikkeihin, mutta on kömpelö, eikä edes osaa kiivetä puuhun..

Tuntuu niin raadolliselta patistaa omaa lasta menemään mukaan ja osallistumaan, kun muut ovat niin eri maata. Opettajalle on puhuttu asiasta, mutta levittelee käsiään - ei voi tehdä mitään. Tytöt sopivat kyläilyistä keskenään, eikä meidän tyttö pääse muille kuin todella harvoin. Korkeintaan silloin, kun jonkun kaikki muut kyläilysopimukset menevät mönkään.

Lapseni ei ole paha. Ujous ei ole tavatonta. Voisitteko te rohkaista omia lapsianne ottamaan ne luokan hiljaisimmatkin huomioon, jotteivät jäisi yksin ja eristäytyisi?

Puhut normaalista leikkimisestä riehumisena - kukaan ei kannusta lastaan riehumaan. Jos puhut muista lapsista noin tyttösi kuullen, ei hän varmaan koskaan uskalla mitään tehdäkään. Syököön siis kynsiään ja piipertäköön omissa oloissaan tai äitinsä kanssa :(