Kuinka paljon synnyttäminen sattuu?

mä sanoin jo salissa että "no TÄMÄN voin tehdä uudestaan vaikka huomenna". Eli sattui joo, mutta ei läheskään sellaista "mä kuolen"-kipua mitä olin odottanu. Mulla kesti koko homma 10h, ponnistus 20min, vauva oli 3400g. Otin epiduraalin jossain 7h:n kohdalla, sen laittaminen sattui hiukan, enemmän oli epämiellyttävää kun tohtori yritti pistää supistuksen aikana eikä tietysti homma meinannut silloin onnistua... Musta homma oli aika iisiä siihen asti kun supistusten välissä oli selvä tauko et sai hetken hengähtää, mut sitten kun se lepotauko kutistu olemattomiin ja supistuksia tuli peräkanaa, aloin kaivata puudutteota ja sainkin. Oksitosiiniin en suostunut ennen kuin epiduraali oli ollut tunnin ajan(halusin ensin katsoa josko puudutteen tuoma rentous jouduttaisi avautumista). Mutta, kuten sanoin, tekisin sen koska vaan uudelleen ja uskon että pahempaakin on. Sinne vaan ja tsemppiä :o)

kipukynnyksellä ei välttämättä ole osuutta siinä, kuinka paljon sattuu. kipu on niin subjektiivinen asia, ja vaikka kivun kokee jokainen erilailla, se ei tarkoita että jos on kivulias synnytys on silloin sillä ihmisellä alhainen kipukynnys, ei todellakaan. ihmisellä jolla on korkea kipukynnys voi olla helvetillinen synnytys ja ihmisellä jolla alhainen kipukynnys saattaa olla helppo ja vähemmän kivulias synnytys, vaikka hän alemman kipukynnyksen ihmisenä ajattelisi että oli nyt melko kivulias. kipua ei voi verrata, ei voi sanoa että koska minulla nyt oli hyvä asenne kipuun, synnytys sattui vaan vähän. hei haloo.

komppaan tätä

Onhan se yksilöllistä, miten kivun kokee, mutta yleensä synnytyskipua pidetään melko voimakkaana, ja se kestää monta tuntia.

Mutta toisaalta, moni meistä synnyttää monta kertaa, aika harva siihen yhteen kertaan vapaaehtoisesti tyytyy, joten sen verran voi päätellä, että se kipu ei ole kovin suurta verrattuna siihen, mitä se rakas lapsi tuo tullessaan. Ja näin vähän vanhempien lasten äitinä voin sanoa, että ei se edes ole pahinta, mitä lasten kanssa joutuu kokemaan.

Niin että tsemppiä synnytykseen, ammatti-ihmiset neuvovat noissa puudutuksissa, ja mikä tärkeintä, pitävät sekä äidin että lapsen hengissä.

kivun voimakkuus olla samallakin äidillä eri synnytyksissä kovin erilainen. Niin on ainakin minulla ollut.

Yhdessä synnytyksessä kipu oli sietämättömän kovaa, sellaista joka ei unohdu heti kun vauvan saa syliin, ei edes silloin kun se vauva on 8-vuotias. Se oli ensimmäinen synnytykseni, ja teki mieli potkia jokaista joka sanoi "kivun kokeminen on kovin yksilöllistä, ei se minusta paha ollut vaikka sattuikin kovasti".

Seuraavat synnytykset olivat sentään ns. normaaleja, eikä niissä kipu paha ollut vaikka sattuikin kovasti.

Älä usko jos joku niin väittää. Ei sellaista järjetöntä tuskaa unohda koskaan.

Neljättä synnyttäessäni ihmettelin jälleen kerran, että sattuuko se tosiaan näin paljon ja vannoin, että en koskaan synnytä.

Enää en ole niin varma asiasta. Muistan, että sattui ja ihmettelin, mutta en kuitenkaan sitä miten kamalalle kipu tuntui. Ehkä psyyke armahtaa.

hoitaisi sitten ne yösyötöt ja valvomiset :) Supistukset olivat kipetiä, mutta epiduraalin ansiosta loppuosa synnytyksesta oli helppoa. Ja lapset olivat melko pienikokoisia, sekin varmaan auttoi asiaa.

Kipu on niin kamala.

5 kertaa olen kuitenkin synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Synnytykset kestänyt alle 3h.

Itse luin kirjaa ponnistusvaiheeseen saakka molemmissa synnytyksissä eli se niistä "kivuista"..

Puudutuksista ei kokemuksia.

Tosiasia on, että synnytys on tuskallinen ja ahdistava kokemus. Käsittämätöntä miten sitä vielä nykyäänkin vähätellään!

Ei minusta sattunut niin paljon kun vaahdotaan.

Supistukset ovat sen viimeisen puolituntia järkyttäviä.

Muuten on ollut ihan hyviä kokemuksia, kolme takana joista yksi on sektio.



Voisin synnyttää vaikka joka viikko, kunhan ei tarttis olla raskaana sen pidempään.

Minustakaan ei synnytyskivut ole niin kamalia kuin tämän ketjun viesteissä väitetään. Yksilöllistähän se on tietysti. Olen saanut kolme lasta ilman puudutuksia,koska pelkään pistämistä... :) Ihan hyvin meni enkä kokenut kivun olevan ylivoimaista kestää. Siinä pitäisi osata supistuksien tullessa osata rentoutua, se auttaa! Toisaalta, voihan sitä kuvitella, että jos vaikka jonkin osan itsestään satuttaa johonkin, niin sitä automaattisesti jännittää lihakset.

Äläkä usko näitä jotka kertoavat:

"Joo, kyllähän se vähän sattuu mutta kyllä viimeistään kun vauva on sylissä, niin unohdat kaiken!".



Tätä kipua et unohda koskaan!!

(niin järkyttävä se on)

Äläkä usko näitä jotka kertoavat: "Joo, kyllähän se vähän sattuu mutta kyllä viimeistään kun vauva on sylissä, niin unohdat kaiken!". Tätä kipua et unohda koskaan!! (niin järkyttävä se on)

Molemmilla synnytyskerroilla eiduraalin/spinaalin jälkeen kivut olivat kokonaan tiessään ja synnytys oli suht "mukavaa". Missään vaiheessa avautumissupistuksia en kuvitellut pyörtyväni/oksentavani/kuolevani.

Jos hammasta tai korvaa on särkenyt niin olen mennyt heti lääkäriin. Kipu on niin kamala. 5 kertaa olen kuitenkin synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Synnytykset kestänyt alle 3h.

Jätätkö myös hammaslääkärissä puudutuksen pois ja pyydät juurihoidon luonnollisesti koettuna? :D

suunpielistä ja revi auki niin kovaa kuin ikinä pystyt niin kauan että tuntuu että huulet ja leukaperät repee, siltä ja vähän pahemmaltakin vielä tuntuu ainakin silloin alapäässä kun lapsen pää tulee ulos. Supistuksetkin sattuu pirusti (itsellä tuntu että näin piruja nauramassa mulle kun pahin kipu oli päällä-eli totaali kontrollin menetys) mutta kyllä ponnistaminen sattu vielä enemmän.

Päivän mittaan tuli supistuksia, alkoivat olla säännöllisiä, eivät kuitenkaan kovin kivuliaita. Illalla ajateltiin miehen kanssa käydä synnärillä näyttäytymässä varmuuden vuoksi, olinkin jo 5cm auki :D Siellä tepsuttelin pitkään käytävillä kunnes pyysin päästä saliin,että saisin hetken nukkua. No siellä menikin vedet ja sen jälkeen alkoi supistukset tuntua ja kunnolla. Epiduraalin laitto kesti aika kauan,kun piti aina odottaa,että supistus lakaa,jotta voi jatkaa. Ei sattunut piikki kyllä yhtään. Sitten kun puudutus alkoi vaikuttaa olin kuin taivaassa :D Ei kipuja missään. Ajattelin,että nyt voin hetken nukkua. Kätilö kuitenkin tarkasti ensin kohdunsuun tilanteen ja olinkin sitten jo kokonaan auki. Mitään tuntoa ei ollut missään, oli tosi kiva ponnistaa,kun tuntui ettei mitään tapahdu. Sieltä se poika kuitenkin tuli 7min ponnistamisen jälkeen :) Samalla vähän tikkailivat mua,kun pidin poikaa rinnan päällä, ei tuntunut kyllä yhtään että jotain tekisivät.



Olin varautunut kyllä PALJON pahempaan, multa kun nyppää hiuksenkin päästä niin huudan kun hyeena :D

Alatiesynnytyksessä kipu oli kovaa mutta siinä vaiheessa kun mulle tuli tunne, että nyt en kestä enää, saikin ruveta ponnistamaan. Ja se ei sitten enää musta ollut kamalaa tai kauhean kivuliasta vaikka repesinki aika pahasti. Ja ilman mitään puudutteita siis.



Mun kokemukseni oli se, että luonto ei vaadi liikaa. Kun kipu tulee äärirajoilla, niin sitten tilanne jo helpottaakin. Mutta kokemuksia on tietysti yhtä monta kuin synnyttäjiä.

ahdistava. Päinvatoin!

Tosiasia on, että synnytys on tuskallinen ja ahdistava kokemus. Käsittämätöntä miten sitä vielä nykyäänkin vähätellään!

Ekani tein sellaisissa epiduraaleissa, etten tiennyt koko synnytyksestä tuon taivaallista. Joku olisi voinut katkoa jalkani moottorisahalla, eikä olisi tuntunut missään. Numero kakkonen saapuikin sitten maailmaan luomusti ja melkoisella rytäkällä. Jos pitäisi valita, niin mieluummin tekisin kolmosenkin täysin ilman kivunlievitystä kuin sellaisessa halvaantumisen tunteessa, minkä tuo epiduraali aiheutti (jälkikäteen todettiin, että jotain siinä meni pieleen, kun vielä tuntienkaan jälkeen eivät jalkani meinanneet kantaa).



Mutta aiheeseen palatakseni: kipu on kestettävissä. Ei ollenkaan niin kamalaa, kuin alunperin kuvittelin.

Ekassa synnytyksessä supistukset sattui ihan sairaasti, etten päässyt kippurasta tärisemästä enää pois. Nämä supistukset saatiin aikaan työntämällä suoneen oksitosiinia niin paljon kuin laki sallii. Onneksi tuli anestesia-setä ja pelasti tilanteen epiduraalilla. Sen laitto ei sattunut, eikä enää synnytyskään siitä eteenpäin. Vartissa poistui kivut.



Toka synnytys taas oli niin helppoa kauraa, etten halunnut edes ilokaasua, kun ei sattunut oikeastaan lainkaan. Migreenikohtaus on monta kertaa pahempi, kuin mitä tämä jälkimmäinen synnytys oli.

kauan joutuu vielä kestämään sitä kipua. Pari tuntia vai vuorokauden? Minulla on kaksi lasta, esikoisesta sain lopulta epiduraalin mikä oli taivas. Kuopus syntyi luomuna kun "ei ehditä antaa enää mitään" ja meinasi tulla paniikki siitä kivusta. Kolmatta lasta ei sitten koskaan tullutkaan. Minua ahdisti se totaalinen kontrollin menetys ja vähättelevät kätilöt.

Ei se kipu vaan se ettet tiedä oikeasti kuinka kauan sitä joutuu vielä kestämään. Minä esikoisen syntymässä olin satavarma että kuolen kun vihdoin monen tunnin säännöllisten ja tiheiden supistusten jälkeen mentiin synnärille ja kohdunsuu auki 0cm. Itku oli päästä. Siitä se kuitenkin lähti vauhdilla etenemään ja epiduraalin sain jo 2 tunnin kuluttua kun olin auki 5cm. Se auttoi mahtavasti.

Toisen synnytyksessä en ehtinyt saada mitään, mutta eipä kipukaan ollut lähellekään niin paha. Paljon siedettävämpi vaikka synnytys oli niin nopea, hyvä kun ehdittiin laitokselle.