Kuinka paljon synnyttäminen sattuu?

Yksilöllistä... Mulla onneksi nopeat synnytykset, eli vaikken ole kipulääkitystä saanut kummassakaan synnytyksessä, niin olen pärjännyt kipujen kanssa. Keskityin vain hengittelemään ja ajattelin että kohta se on ohi ja ihana vauva kainalossa. Ajattelin myös siinä supistusten lomassa että tämä nyt vain pitää kestää, synnytys on tervettä kipua ja on tämän niin moni muukin kestänyt ilman puudutuksia...

Mutta joo, varmasti ottaisin epiduraalin jos avautumisvaihe olis pidempi tai vedet menis alussa, joka on kuulemman kivuliaampaa. itsellä vedet meni vasta tokassa ponnistuksessa.

Propagandaa vaan.



JOitakin heikkopäisiä saattaa hieman sattua, kun eivät itseään pysty hallitsemaan.

Kaksi lasta olen synnyttänyt ja ekaa menin kanssa synnyttämään aivan järjettömästi peläten kun oli kuullut ja lukenut näitä "kauhukertomuksia". Rehellisesti sanoen olin odottanut paljon pahempaa kuin mitä se oli. Kipu ei ollut mitään terävää, pistävää tai viiltävää. Ennemminkin puristavaa paineen tuntua ja ahdasta olotilaa se oli. Avautuminen oli vaikeinta ja ponnistusvaihe yllättävän helppo vaikka sitä tietysti eniten pelkäsin. Puudutteita ei käytetty kummassakaan, ekassa oli ilokaasua tarjolla. Ei muuta kuin rohkeasti synnyttämään. Voi se olla sulle ihan helppoakin....

kertaa luomusti omasta tahdostaan ja sanoi, että hän ei kokenut synnytyksiä kovin kivuliaina. Itselläni on hieman eri kokemukset, mutta synnytykset ovat erilaisia.



Eka synnytykseni oli käynnistetty ja sain jossain vaiheessa epiduraalin. Sen laitosta ei ole muistikuvaa, mutta sen jälkeen olin jopa nukkunut. Toka lapsi leikattiin spinaalipuuduksessa eikä sen laittaminen juurikaan sattunut.



Tokan lapsen jälkeen jälkisupistukset oli pahat, ekasta en edes muista niitä. Kätilö kyllä sanoi, että ne on sitä pahemmat, mitä enemmän on synnytyksiä takana.



Äitini synnytykset ovat olleet nopeita, itsellä eka piti käynnistää, toinen ei lähtenyt syntymään käynnistyksistä huolimatta vaan piti leikata.

yksi epiduraalisynnytys ja kaksi luomua.



Ja nämä kaksi luomua oli tosi helppoja. Kyllähän se avautuminen jonkun verran sattui mutta ei mitään tajun lähtemistä lähelläkään. Molemmat oli tosi nopeita myös.



Tuo epiduraalisynnytys taas oli aivan järkyttävä, epiduraali pysäytti koko synnytyksen, tuli aivan sairaan huono olo, ja synnytystä ei saatu millään uudelleen käyntiin. Lopulta lapsi kiskottiin väkisin ulos. Tuloksena järkyttävät repeämät, joista toipuminen vei puoli vuotta. Että ei totisesti se epiduraalikaan kaikille ole mikään autuus. Nuo kaksi luomua oli suorastaan lastenleikkiä verrattuna tähän.

Kivun unohtaa aina siihen asti kunnes olet samassa tilanteessa uudestaan.. ;) Joka kerta siellä kirotaan, että ei enää ikinä ja kuitenkin jo kohta tekee mieli uutta vauvaa. =D

Sattuu tosi paljon ja tekisi mieli peruuttaa koko homma. Kummassakaan synnytyksessä en ole saanut puudutteita, kun ei ole vaan ehtinyt. Toisen lapsen synnytys oli kuitenkin hyvä kokemus jaa ponnistin vaan, kun tiesin ettei ole vaihtoehtoa.

Paljon riippuu myös siitä, miten kauan synnytys kestää.



Mulla on olleet nopeat synnytykset ja olen ilmeisesti hyvä kestämään kipua, koska yhdessäkään synnytyksessä en ole tarvinnut kivunlievennystä.



Synnytys voi kivusta huolimatta olla upea kokemus, näin ainakin minulla.

akvarakkulat kivunlievityksenä. Mulla on tosin ilmeisesti aika korkea kipukynnys, sillä lapset olivat kohtuullisen isoja (3700g ja 4500g). Olin kuopuksen synnytettyäni vähän järkyttynyt, sillä hänet oli arvioitu kiloa pienemmäksi..



Kivunlievitys on muinoin ollut ihan erilaista kuin nyt. On hyvä, että saa kivunlievitystä, jos sitä kokee tarvitsevansa. Minusta kipu oli ihanaa kipua.



Jos on rento ja uskoo itseensä, se jo auttaa. Synnytys ponnistusvaiheessa tuntui kutakuinkin siltä kuin olisi kakannut tekniikkapallon:)

Itse en tunne ketään jolla on ollut helppo synnytys. Kyllä se on yleensä enemmän tai vähemmän hirveä kokemus ja tuskat ovat todella kovia. Asenne ei vaikuta tuskiin, sellaiset joilla on ollut onnekseen helppo synnytys vain ylentävät itseään sanomalla, että se on asenteesta kiinni. Totuus on että suurimalla osalla naisista synnytys on helvetillisin tuska koko elämän aikana.

että ihmettelen miten kukaan tekee sitä toista kertaa.

Minusta kipu oli ihanaa kipua.

Käsittämätön kommentti, on masokistista nauttia kivusta.

Synnytyksessä ei ole muuta ihanaa kuin vauva. Itse tapahtuma on hirveä.

Itse olin varautunut kipuun, mutta ei sitä voi tajuta miten kovaa kipua on olemassa ennen kuin tilanne on meneillään. Puudutusta ei edes huomaa siinä vaiheessa. Onhan aina muutama prosentti ihmisiä joille esim. kohdunsuun liha on niin venyvää että se avautuu parissa tunnissa jo ekalla kerralla tms, suurimmalla osalla se kuitenkin kestää ja kestää. Itse koin sen niin kovaksi, etten olisi enää kestänyt, jos sitä olis kysytty tai annettu vaihtoehto. Se kipu menee yli kaiken kohtuullisuuden. jotenkin sen vaan kestää, koska en ole kuollutkaan ja 3 lasta on.



Käynnistetty synnytys oli vielä hirveämpi.

Minulle on tehty synnytyspelon vuoksi kolme suunniteltua sektiota ja tosi helpolla olen päässyt.



Haavakipua ei juurikaan ole ollut ja olen itse pystynyt hoitamaan vauvan ensimmäisestä yöstä alkaen ... olenhan päässyt hyvin liikkeelle jo samana päivänä sektion jälkeen. Jälkisupistusten aiheuttama kipu oli paljon haavakipua kovempaa ja imetystys yllättävän tuskaista, mutta mikään näistä ei ole ollut mitenkään sietämätöntä.

parhaat neuvot ja kokemukset ovat näitä että menet vaan ja muistat hengittää ja että jokainen on erilainen, sinulla voi olla täysin muista poikkeava synnytys



pelot hoidetaan pelkopolilla, ei sektiolla, leikkauksen riskit on isot ja hoitavat oiretta eivät syytä pelkoon

kivut ovat äärimmäisen kovat. Joku tilasto, jonka sain kätilöltä synnytysvalmennuksen yhteydessä. Eli 80% synnyttäjistä selviytyisi periaattessa niistä kivuista ja synnytyksestä mikäli muita komplikaatioita ei ilmene.



Äidin väsyminen kipuihin ja siten keskeytynyt synnytys on aika yleinen hätäsektion syy.



Synnytyskivut ovat vakavasti otettava asia, ei mikään vähättelyn ja hengitystekniikan tiedustelun paikka.

Kivusta nautintoon on matkaa pelottoman vähän :D

Itse olen kahden alatiesynnytyksen jälkeen sitä mieltä, että synnytyksessä kipu ei ole lainkaan niin kovaa kuin saattaisi luulla. Esim. sormen jääminen oven väliin on paljon kivuliaampaa kuin synnytystyskipu.



Sen sijaan hillitön ponnistuspakko ja uuputtava, kova ponnistaminen ovat hankalampia asioita. Kipuun nimittäin saa hyvät kivunlievitykset, mutta näihin muihin vaivoihin ei oikein ole apua. Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja toisessa spinaalin ja niiden laittaminen tuntui vähemmän kuin tavallinen verinäytteen otto.



Silti suosittelen ehdottomasti alatiesynnytystä. Varsinkin toisesta synnytyksestä toivuin tosi nopeasti.

kaverini kertoi, ettei synnytys tuntunut pahalta ollenkaan. Itse olen synnyttänyt kolme kertaa ja jokainen synnytys on ollut erittäin pitkä ja vaikea. Kolmannella kerralla olin oikeasti kuolla ja jouduinkin teholle pariksi päiväksi. Olisi ollut ihanaa kokea edes kerran sellainen synnytys, josta voisi jälkikäteen kertoa sen olleen ihana kokemus, ei hengenvaarallinen :(

Ei mulla sellasia ollut. 2*sektio. Mutta suunniteltuja molemmat, ehkä siloin niitä ei tule

Älä höpäjä, ei se suunnitellusta sektiosta johdu :) Itse sain kuopuksen suunnitellulla sektiolla ja ne jälkisupistukset olivat yhtä helvettiä, alatiesynnytysten jälkeen taas niitä ei ollut.

Tuskin johtuu siis sektiosta niiden puuttuminen...

nämä kauheudet, joilla naiset pätee ovat urbaanilegendoja. Mä itse synnytin 34 tuntia, ja ilman muuta olisin ollut enemmin vaikka shoppailemassa. Mutta ei se ole ollut kuin 34 tuntia mun elämästä. Aika pientä. Ja hengissä selvittiin, kaikki.