Paljonko 17v maksamaan palkastaan kotiin?

on se että ap haluaa yht.kunnan ja oman alaikäisen lapsensa maksavan hänen elämisensä!

Ap hankkii vain lisää lapsia entisten lisäksi vailla huolta huomisesta.

Ja huoleen todellakin olisi syytä jos ei lauman isä(t) pysy kuvioissa, ei ole ammattia tai tarve opiskella laumasta huolimatta juuri nyt eikä ole varaa kustantaa laumansa elämistä ilman alaikäisen apua.

Ap, sinä olet se aikuinen teidän perheessä!

Lapsesi ovat sinun, ei lapsesi eli teinisi lapsia!

Sinulla on elatusvelvollisuus lapsiasi kohtaan, ihan jokaikistä lastasi joka on alle 18v.

Lasta ei saa rokottaa siitä ettei äiti eli vanhempi pysty heistä huolehtimaan.

Entäpä laumasi isä(t)?? johan tuollaisesta määrästä lapsia saa minimissäänkin väh600e/kk elatusmaksuja!

Ja väh toisen mokoman lapsilisiä vaikkei siitä 17v enää saakaan.

Haloo, pointti tässä on se että aikuisen vastuu on elättää lapsensa, ei toisinpäin!

Aikuisen tulisi voida elää ja toimia niin että hän voi antaa mahd hyvät eväät aikuistuvalle lapselleen lähteä pesästä!

Ap toimii nyt niin että teininsä jatkaa äitinsä viitoittamaa tietä eli lisääntymistä köyhyydessä ilman toista vanhempaa.



Surullisinta on se että ap ei ymmärrä lainkaan tätä asiaa eikä näköjään osa vastaajistakaan.

lapsia oli jo ennestään ainakin 2-3kpl?? ja vaikka taloudellinen tilanne ei varmankaan ihan riemastuttava ollut miehenkään läsnäollessa.

Vai elitkö miehesi siivellä ja varoilla ja nyt kun hän lähti niin on kinuttava rahaa alaikäiseltä jota kohtaan sinulla ap on elatusvelvollisuus lain mukaan!?!

Tajuatteko, että nykyinen tilanne ei ole jatkunut vuosia? Ap:n mies on lähtenyt raskausaikana, ja nyt se kyseinen vauva on puolivuotias.



Kyllä te samat akat olette muissa ketjuissa itkemässä lisää äitiysrahaa ja vaikka mitä muita tukia. Turha väittää, etteikö teidän rahoistanne pennikään ole koskaan tullut Kelalta tai sossusta.

lukemaan ap:n viestejä kun piti päästä kommentoimaan omien oletusten pohjalta.

AP:han sanoi jo että on lähdössä syksyllä opiskelemaan. Eikä ap:lla ollut mitään tietoa että lauman isä aikoo häippästä ja jättää laumansa yksin selviämään.

Ja mielestäni ap ei tässä vaadi teinä elättämään itseään tai sisaruksiaan, vaan ainoastaan osallistumaan itsensä elättämiseen. Ja minusta se on ihan oikein tässä tilanteessa.

on se että ap haluaa yht.kunnan ja oman alaikäisen lapsensa maksavan hänen elämisensä! Ap hankkii vain lisää lapsia entisten lisäksi vailla huolta huomisesta. Ja huoleen todellakin olisi syytä jos ei lauman isä(t) pysy kuvioissa, ei ole ammattia tai tarve opiskella laumasta huolimatta juuri nyt eikä ole varaa kustantaa laumansa elämistä ilman alaikäisen apua. Ap, sinä olet se aikuinen teidän perheessä! Lapsesi ovat sinun, ei lapsesi eli teinisi lapsia! Sinulla on elatusvelvollisuus lapsiasi kohtaan, ihan jokaikistä lastasi joka on alle 18v. Lasta ei saa rokottaa siitä ettei äiti eli vanhempi pysty heistä huolehtimaan. Entäpä laumasi isä(t)?? johan tuollaisesta määrästä lapsia saa minimissäänkin väh600e/kk elatusmaksuja! Ja väh toisen mokoman lapsilisiä vaikkei siitä 17v enää saakaan. Haloo, pointti tässä on se että aikuisen vastuu on elättää lapsensa, ei toisinpäin! Aikuisen tulisi voida elää ja toimia niin että hän voi antaa mahd hyvät eväät aikuistuvalle lapselleen lähteä pesästä! Ap toimii nyt niin että teininsä jatkaa äitinsä viitoittamaa tietä eli lisääntymistä köyhyydessä ilman toista vanhempaa. Surullisinta on se että ap ei ymmärrä lainkaan tätä asiaa eikä näköjään osa vastaajistakaan.

toisia siitä että on tehnyt useamman lapsen. Viisi on toki paljon, mutta ei nyt NIIN paljon... ja eihän nuo ole kaikki edes putkeen peräjälkeen.



Kuitenkin Suomessa on kullakin oikeus tehdä niin monta lasta kuin haluaa. Siihen ei ole esim. tulorajoja.



Se on kunkin oma elämäntapavalinta. Ja elämä vielä tuo yllätyksiä matkan varrella - kuten ap:llä yh:ksi jääminen. Ehkä he miehen kanssa yhdessä pärjäsivät vielä ihan ok.



Samalla tavoin voisi arvostella sitä, miksi joku ei kouluttaudu tai kouluttautuu matalapalkka-alalle tieten tahtoen, ja sitten joutuu ehkä hakemaan sossusta lisää rahaa jos ei palkka riitä.



Tai on muuten vaan elämäntapaihmisiä, jotka elää ties millä viherpipertäjätavalla. Ei heidänkään lapset välttämättä haluaisi oikeasti niin elää mutta joutuvat.



Tai uskonlahkot. Lapset joutuvat elämään niiden sääntöjen mukaan.



KUllakin siis oma tyylinsä elää ja vakaumuksensa. Jos se on halu tehdä useampi kuin normi 2 lasta, niin minkä sille muut mahtaa.



Ja oli ap:n tilanne mikä hyvänsä, on ehkä kohtuullista, että tienaava nuori maksaa jonkun verran kotiin.

Itse jouduin aloittaa maksamaan kotiin jo 16v:nä!! (Vaikka tavallaan opiskelin, olin oppisopimuspaikassa. En siis kehdannut mennä mihinkään kouluun kun tiesin, etteivät kuitenkaan voisi edes koulukirjoja maksaa.)



Vanhemmat perusteli kotiin maksamisen mm. niin että asumistuki laskee.





Eli siltä osin kuin sossu / KELA huomioi alaikäisen tuloja ja tulot suoraan laskee niiden takia, on kohtuullista että alaikäinen osallistuu perheen menoihin.

Toisaalta ihan suoraan se, että lapsilisä jää pois, ei ehkä ole sellaisenaan peruste periä just vastaavaa summaa. (Onhan vanhempi tiennyt että lapsilisä tulee jäämään pois.)



Mutta ap:n tapauksessa, jos perheen tt-tukikin / asumistuki laskee, niin voisi lapsi sen verran osallistua menoihin.

Ja tosiaan vaikka vanhemman tulee lapselle turvata elatus, ei se elatus pidä sisällään merkkivaatteita, välttämättä edes kännykkälaskua, herkkuja jne., joten nämä voi teini toki hommata itse.





olinkohan 30?

mutta mistä helkkarista tulkitset niin etten näe itseäni oman elämäni herrana? Voin vaikka lyödä vetoa että et pystyisi puoliksikaan sellaiseen elämään jota elän ja olen elänyt viime ajat.

Kaikki jotka tietävät arkemme pitävät minua supernaisena ja uskomattomana selviytyjänä. En todellakaan makaa kotona vauvan kanssa, tästä on seesteinen kotiäitiys kuule aika kaukana...

Miten luulet että yh käy töissä ja opiskelee yhtä aikaa kun ei edes voi toista niistä tehdä? Kuka hoitaa lapset? Kuka ne kasvattaa jos en ole koskaan kotona? Sitäpaitsi minulla on sairaus jonka vuoksi en voi itseäni ihan piippuun vetää ettei lapseni jää orvoksi.. Olen opiskellut ja käynyt töissä samaan aikaan silloin kun perheessä oli kaksi vanhempaa, ei silloinkaan jäänyt yhtään aikaa lapsille jotka alkoi oireilemaan joten se ei todella ole mahdollista.

Keikkatöissä kävisin mutta ei ole lapsille hoitajaa. Maksullista en voi ottaa kun palkkani olisi sama kuin mitä hoitajalle pitää maksaa.. Millekään pikkulikalle en näin montaa muksua jättäisi.

mutta ihan totta nyt ap, yhteiskunta ei ole sitä varten että se elättää sinua ja sinun perhettäsi.

Jos sinun täytyy laittaa lapsi hoitoon ja mennä töihin, sitten sinun tulee tehdä niin.

Sinä olet elatusvelvollinen ja sinä vastaat siitä onko teillä rahaa ruokaan tai mihin raha käytetään, ei yhteiskunta.

Mieti minkälaista elämää haluat elää? Jos haluat pärjätä taloudellisesti paremmin, se ehkä edellyttää sitä että opiskelet ja käyt töissä yhtä aikaa ja olet todella tiukoilla taloudellisesti, mutta sitten sinun on tehtävä niin.

Vastaajat ovat kimmastuneet sinulle pääosin siksi että et näe itseäsi oman elämäsi herrana, vaan kohteena, joka saa yhteiskunnalta ja jopa lapseltaan rahaa, ilman että olisi itse toimija, siis talouden turvaaja ja perheen aikuinen. Toimimalla kuten aloituksessasi kerrot, asetat itsesi lapsen asemaan ja nostat oman lapsesi perheen aikuiseksi. Siitä ei seuraa hyvää ei lapsen eikä sinunkaan kehityksellesi: lapsesi joutuu ottamaan vääränlaista vastuuta perheestä ja sinä menetät selkärankasi kun et voi tuntea aitoa ylpeyttä siitä että vanhempana kykenet hoitamaan tehtäväsi (joka on toki yksinhuoltajalla raskaampi kuin kahden aikuisen perheessä).

Suosittelisin lämpimästi sinua miettimään millaisen tulevaisuuden haluat itsellesi ja toimiin sitä kohti jo tänään. Tee suunnitelma opintojasi ja taloudellista selviämistäsi varten. Tarvitset tiukan budjetin ja mahdollisesti hyville ystävillekin on käyttöä. Älä kajoa lapsesi rahoihin, vaan jos mahdollista, auta häntä laittamaan ne säästöön tai vielä parempaa, sijoittamaan ne turvallisesti. Säilytät itsekunnioituksesi ja tuet nuortasi paremmin kuin uskotkaan. Selviätte kyllä, hyviä vinkkejä säästökohteiksi tulikin jo ja jossain aiemmissa ketjuissakin on ollut sellaisia.

Elämäsi kuluu koko ajan ja on aika alkaa ottaa siitä itse vastuuta olemalla toimija valittamisen sijaan. Se palkitsee kyllä! Muista kehua itseäsi onnistumisista ja arvostaa sitä että todella teet töitä perheen pärjäämisen takaamiseksi.

mitä neuvoja sinulle ap antaa,



ne eivät kelpaa niin kauan kuin toivot että taivaasta vain tippuisi lisää rahaa ja kaikki on päin persettä kun yhteiskunnan tuet on niin pienet.



Aika moni yritti jo sanoa että näkökulmaa pitäisi vaihtaa, moni aika ystävällisestikin.



Oivallat asian jos päätät ryhtyä henkisesti perheen aikuiseksi. Se on sinun tehtäväsi vaikka ei varmasti helppo tai mukava olekaan. Niin kauan kuin et tätä halua tehdä ts. näe itseäsi ainoana perheen aikuisena joka hoitaa aikuisen asiat ja suunnittelee perheen tulevaisuutta, johon kuuluu se että kykenee itse elättämään perheensä, on ihan turhaa jauhaa kanssasi.



Mieti mitä sinulle on kirjoitettu, asiallisia vastauksia siitä mitä tehtäviä aikuisella on. Mieti ennenkuin jyräät vastaukset muttakun-kommenteillasi.

ei kyllä mielestäni tarkoita samaa kuin että vaadittaisiin olemaan aikuinen ja vastuussa koko perheen elatuksesta.

Ja koska ap:n vauva on vain puolivuotias, on täysin kohtuutonta vaatia ap:ta menemään töihin. EIhän tuon ikäiselle saa edes hoitopaikkaa!

millaisen helvetin läpi olen mennyt viimeisen vuoden kun kauan tehty kuopus oli vielä mahassa (ei tehtailtu, useampi keskenmeno, käytiin jopa lapsettomuustutkimuksissa) ja mies häippäsi nuoren pillun perässä kun luulin kaiken olevan todella hyvin? Luuletteko että unelmoin suurperheen yksinhuoltajuudesta ja oikein pyrin siihen? Samalla yksi lapsistani sairastui masennukseen kun itselläkin oli jo vaikea se tilanne? Mitä saatte haukkumalla noin rajusti tuntematonta ihmistä? Järkyttääkö se että on oikeasti köyhiä ihmisiä olemassa eikä kaikkien teinien elämä ole huoletonta biletystä vanhempien rahoilla? ap

voi hyvin olla köyhistä oloista, kyse ei ole siitä vaan siitä että sinä olet vastuussa perheesi asioista, vaikka et olisikaan yksin vastuussa siitä että tilanne on mikä on. Empatiakyvyttömyys ei tarkoita sitä että pitäisi olla kanssasi samaa mieltä, vaan sitä että ymmärtää että tilanteesi on taloudellisesti vaikea, EIkä se johdu siitä että nuorellasi on ollut töitä, ja antaa siihen vinkkejä. Älä näe itseäsi uhrina vaan tee siitä kunnia-asia itsellesi että kykenet elättämään perheesi, se on sinun tehtäväsi ei yhteiskunnan. Itse sanoit aiemmin että nuori on liian nuori muuttaakseen pois, miten hän voisi olla silloin tarpeeksi vanha toimiakseen yhtenä perheen aikuisista? Ja sille vastaajalle joka on työkyvyttömänä ja nuori vaatii elättämään: nuoresi varmasit protestoi. Sitä enemmän sinulta kaivataan aikuisuutta ja vanhemmuutta. Onko todella niin ettei ole mitään mukavaa työtä jota voisit tehdä? Maailmahan on täynnä ideoita ja vain itse olet itsesi rajana. Älä lannistu vaan ryhdy perheesi aikuiseksi uudelleen!

sen, että kuinka paljon 17v:n pitäisi maksaa palkastaan ruokaan/asumiseen. Koska tilanne on mikä on, en itsekään näe mitään muuta järkevää toimintatapaa TÄLLÄ HETKELLÄ. Ja väliaikainenhan tuo ratkaisu on, vauva kasvaa, ap alkaa opiskella, teini aikuistuu ja muuttaa omilleen jne.

mitä neuvoja sinulle ap antaa, ne eivät kelpaa niin kauan kuin toivot että taivaasta vain tippuisi lisää rahaa ja kaikki on päin persettä kun yhteiskunnan tuet on niin pienet. Aika moni yritti jo sanoa että näkökulmaa pitäisi vaihtaa, moni aika ystävällisestikin. Oivallat asian jos päätät ryhtyä henkisesti perheen aikuiseksi. Se on sinun tehtäväsi vaikka ei varmasti helppo tai mukava olekaan. Niin kauan kuin et tätä halua tehdä ts. näe itseäsi ainoana perheen aikuisena joka hoitaa aikuisen asiat ja suunnittelee perheen tulevaisuutta, johon kuuluu se että kykenee itse elättämään perheensä, on ihan turhaa jauhaa kanssasi. Mieti mitä sinulle on kirjoitettu, asiallisia vastauksia siitä mitä tehtäviä aikuisella on. Mieti ennenkuin jyräät vastaukset muttakun-kommenteillasi.

Sanot, että tulosi on vanhempainraha + lapsilisät? Tuolla lapsimäärällä saat elatusmaksujakin jo yli 700 e/kk ja kun tuo elatusmaksu lasketaan noihin sun tuloihisi lisää, on nettotulot kuukaudessa yli 2200 e, joten se on enemmän kuin monella työssä käyvällä. Ja sitten pitäisi vielä teiniltä rahaa saada. Häpeäisit!

Osaavat varmasti kävellä tai pyöräillä. Matka ei ole liian pitkä, jos eivät ole oikeutettuja koulun puolesta kyyteihin.



Olet itse aiheuttanut oman tilanteesi, joten ota aivan itse vastuu omasta ja lapsiesi elämästä äläkä huuda 17-v. lastasi tai yhteiskuntaa avustamaan teidät kaikki elämässä eteenpäin. Vaadi lapsiesi siittäjiltä vastuun ottamista omista jälkiläisitään.

pusketaan isättömiä pentuja maailmaan hirmu sotalla. ei 17 vuotiaan lapsen kuulu elättää sisariaan eikä äitiään. hänen pitäisi säästää omaan elämään ajokorttiin ja muuhun. opiskelu hyvään ammattiin kannattaa. tehä töitä niska limassa elättääkseen suuren perheen katkeruus nousee pintaan vielä!ei se ole sun puoliso. nyt ois hyvä mennä opiskelemaan vaikka aikuiskoulutukseen saisit sinäkin pitää ne sossurahas.

mitä neuvoja sinulle ap antaa, ne eivät kelpaa niin kauan kuin toivot että taivaasta vain tippuisi lisää rahaa ja kaikki on päin persettä kun yhteiskunnan tuet on niin pienet. Aika moni yritti jo sanoa että näkökulmaa pitäisi vaihtaa, moni aika ystävällisestikin. Oivallat asian jos päätät ryhtyä henkisesti perheen aikuiseksi. Se on sinun tehtäväsi vaikka ei varmasti helppo tai mukava olekaan. Niin kauan kuin et tätä halua tehdä ts. näe itseäsi ainoana perheen aikuisena joka hoitaa aikuisen asiat ja suunnittelee perheen tulevaisuutta, johon kuuluu se että kykenee itse elättämään perheensä, on ihan turhaa jauhaa kanssasi. Mieti mitä sinulle on kirjoitettu, asiallisia vastauksia siitä mitä tehtäviä aikuisella on. Mieti ennenkuin jyräät vastaukset muttakun-kommenteillasi.

kylmältä ja kovalta ja suorastaan itsekkäältä, TYHMÄLTÄ ihmiseltä.

Mutta kuule, luulen että kyllä sinuakin vielä elämä opettaa....

Ap:han ON aikuinen, hän on jopa hommannut opiskelupaikan! Hänhän tekee muutoksia hiljalleen - jouduttuaan ensin shokkitilanteeseen eli jäänyt yksin 5 lapsen kanssa.

Miten tää palsta on taas näin täynnä jotain keskenkasvuisia ei-aikuisia kokemattomia "kakaroita", tulevat sitten vielä neuvomaan tänne miten ollaan "aikuinen"... Hohhoijaa... no, nää on niitä vouhaajia jotka aina suuna päänä äänessä jossain perhekerhoissa. Tietävät miten eletään.

Katsotaan sitten 10-20 v. päästä, oisko jo yhtään elämä teitäkin pehmentänyt.

En niistä huomannut mainintaa, mutta jos oli niin pahloittelut että utelin, etsin kohdan jossa se kerrotaan.

Osaavat varmasti kävellä tai pyöräillä. Matka ei ole liian pitkä, jos eivät ole oikeutettuja koulun puolesta kyyteihin. Olet itse aiheuttanut oman tilanteesi, joten ota aivan itse vastuu omasta ja lapsiesi elämästä äläkä huuda 17-v. lastasi tai yhteiskuntaa avustamaan teidät kaikki elämässä eteenpäin. Vaadi lapsiesi siittäjiltä vastuun ottamista omista jälkiläisitään.

Mitä jos hän olisi jäänyt leskeksi?

Minulla on 4 lasta, mulla ja miehellä hyvät työt, omistusasunto, mutta toki myös aika paljon velkaa. Ihan pärjäämme kuitenkin kun järkevästi eletään. Lapsiluku on valinta, ja olemme katsoneet että meillä on näihin myös varaa.

Mitä jos nyt vastoin kaikkia oletuksia mies lähtisi tai jäisin leskeksi. Ja jäisin siitä masennuksen takia tai muusta syystä työttämäksi. JOutuisimme muuttamaan ensinnä johonkin loukkoon ja yksin mun olisi hankala elättää 4 lasta, joista vanhimmat jo paljon kuluttavia teinejä.

Voisin ihan hyvin kysellä samaa kuin ap täällä

nyt. Enkä todella voisi ajatella, että olen itse itseni tähän loukkoon saattanut - elämä vaan tuo eteen kaikkea odottamatonta...

Niin, aion kyllä olettaa, että toisen asteen koulutuksen päättänyt 18v. täyttänyt nuori, jos silloin kotona vielä asuu, maksaa kyllä sitten kotiin vuokraa ja omat menonsa.

mutta mistä helkkarista tulkitset niin etten näe itseäni oman elämäni herrana? Voin vaikka lyödä vetoa että et pystyisi puoliksikaan sellaiseen elämään jota elän ja olen elänyt viime ajat.

Kaikki jotka tietävät arkemme pitävät minua supernaisena ja uskomattomana selviytyjänä. En todellakaan makaa kotona vauvan kanssa, tästä on seesteinen kotiäitiys kuule aika kaukana...

Miten luulet että yh käy töissä ja opiskelee yhtä aikaa kun ei edes voi toista niistä tehdä? Kuka hoitaa lapset? Kuka ne kasvattaa jos en ole koskaan kotona? Sitäpaitsi minulla on sairaus jonka vuoksi en voi itseäni ihan piippuun vetää ettei lapseni jää orvoksi.. Olen opiskellut ja käynyt töissä samaan aikaan silloin kun perheessä oli kaksi vanhempaa, ei silloinkaan jäänyt yhtään aikaa lapsille jotka alkoi oireilemaan joten se ei todella ole mahdollista.

Keikkatöissä kävisin mutta ei ole lapsille hoitajaa. Maksullista en voi ottaa kun palkkani olisi sama kuin mitä hoitajalle pitää maksaa.. Millekään pikkulikalle en näin montaa muksua jättäisi.

mutta ihan totta nyt ap, yhteiskunta ei ole sitä varten että se elättää sinua ja sinun perhettäsi.

Jos sinun täytyy laittaa lapsi hoitoon ja mennä töihin, sitten sinun tulee tehdä niin.

Sinä olet elatusvelvollinen ja sinä vastaat siitä onko teillä rahaa ruokaan tai mihin raha käytetään, ei yhteiskunta.

Mieti minkälaista elämää haluat elää? Jos haluat pärjätä taloudellisesti paremmin, se ehkä edellyttää sitä että opiskelet ja käyt töissä yhtä aikaa ja olet todella tiukoilla taloudellisesti, mutta sitten sinun on tehtävä niin.

Vastaajat ovat kimmastuneet sinulle pääosin siksi että et näe itseäsi oman elämäsi herrana, vaan kohteena, joka saa yhteiskunnalta ja jopa lapseltaan rahaa, ilman että olisi itse toimija, siis talouden turvaaja ja perheen aikuinen. Toimimalla kuten aloituksessasi kerrot, asetat itsesi lapsen asemaan ja nostat oman lapsesi perheen aikuiseksi. Siitä ei seuraa hyvää ei lapsen eikä sinunkaan kehityksellesi: lapsesi joutuu ottamaan vääränlaista vastuuta perheestä ja sinä menetät selkärankasi kun et voi tuntea aitoa ylpeyttä siitä että vanhempana kykenet hoitamaan tehtäväsi (joka on toki yksinhuoltajalla raskaampi kuin kahden aikuisen perheessä).

Suosittelisin lämpimästi sinua miettimään millaisen tulevaisuuden haluat itsellesi ja toimiin sitä kohti jo tänään. Tee suunnitelma opintojasi ja taloudellista selviämistäsi varten. Tarvitset tiukan budjetin ja mahdollisesti hyville ystävillekin on käyttöä. Älä kajoa lapsesi rahoihin, vaan jos mahdollista, auta häntä laittamaan ne säästöön tai vielä parempaa, sijoittamaan ne turvallisesti. Säilytät itsekunnioituksesi ja tuet nuortasi paremmin kuin uskotkaan. Selviätte kyllä, hyviä vinkkejä säästökohteiksi tulikin jo ja jossain aiemmissa ketjuissakin on ollut sellaisia.

Elämäsi kuluu koko ajan ja on aika alkaa ottaa siitä itse vastuuta olemalla toimija valittamisen sijaan. Se palkitsee kyllä! Muista kehua itseäsi onnistumisista ja arvostaa sitä että todella teet töitä perheen pärjäämisen takaamiseksi.

mutta mistä helkkarista tulkitset niin etten näe itseäni oman elämäni herrana? Voin vaikka lyödä vetoa että et pystyisi puoliksikaan sellaiseen elämään jota elän ja olen elänyt viime ajat.

Kaikki jotka tietävät arkemme pitävät minua supernaisena ja uskomattomana selviytyjänä. En todellakaan makaa kotona vauvan kanssa, tästä on seesteinen kotiäitiys kuule aika kaukana...

Miten luulet että yh käy töissä ja opiskelee yhtä aikaa kun ei edes voi toista niistä tehdä? Kuka hoitaa lapset? Kuka ne kasvattaa jos en ole koskaan kotona? Sitäpaitsi minulla on sairaus jonka vuoksi en voi itseäni ihan piippuun vetää ettei lapseni jää orvoksi.. Olen opiskellut ja käynyt töissä samaan aikaan silloin kun perheessä oli kaksi vanhempaa, ei silloinkaan jäänyt yhtään aikaa lapsille jotka alkoi oireilemaan joten se ei todella ole mahdollista.

Keikkatöissä kävisin mutta ei ole lapsille hoitajaa. Maksullista en voi ottaa kun palkkani olisi sama kuin mitä hoitajalle pitää maksaa.. Millekään pikkulikalle en näin montaa muksua jättäisi.

mutta ihan totta nyt ap, yhteiskunta ei ole sitä varten että se elättää sinua ja sinun perhettäsi.

Jos sinun täytyy laittaa lapsi hoitoon ja mennä töihin, sitten sinun tulee tehdä niin.

Sinä olet elatusvelvollinen ja sinä vastaat siitä onko teillä rahaa ruokaan tai mihin raha käytetään, ei yhteiskunta.

Mieti minkälaista elämää haluat elää? Jos haluat pärjätä taloudellisesti paremmin, se ehkä edellyttää sitä että opiskelet ja käyt töissä yhtä aikaa ja olet todella tiukoilla taloudellisesti, mutta sitten sinun on tehtävä niin.

Vastaajat ovat kimmastuneet sinulle pääosin siksi että et näe itseäsi oman elämäsi herrana, vaan kohteena, joka saa yhteiskunnalta ja jopa lapseltaan rahaa, ilman että olisi itse toimija, siis talouden turvaaja ja perheen aikuinen. Toimimalla kuten aloituksessasi kerrot, asetat itsesi lapsen asemaan ja nostat oman lapsesi perheen aikuiseksi. Siitä ei seuraa hyvää ei lapsen eikä sinunkaan kehityksellesi: lapsesi joutuu ottamaan vääränlaista vastuuta perheestä ja sinä menetät selkärankasi kun et voi tuntea aitoa ylpeyttä siitä että vanhempana kykenet hoitamaan tehtäväsi (joka on toki yksinhuoltajalla raskaampi kuin kahden aikuisen perheessä).

Suosittelisin lämpimästi sinua miettimään millaisen tulevaisuuden haluat itsellesi ja toimiin sitä kohti jo tänään. Tee suunnitelma opintojasi ja taloudellista selviämistäsi varten. Tarvitset tiukan budjetin ja mahdollisesti hyville ystävillekin on käyttöä. Älä kajoa lapsesi rahoihin, vaan jos mahdollista, auta häntä laittamaan ne säästöön tai vielä parempaa, sijoittamaan ne turvallisesti. Säilytät itsekunnioituksesi ja tuet nuortasi paremmin kuin uskotkaan. Selviätte kyllä, hyviä vinkkejä säästökohteiksi tulikin jo ja jossain aiemmissa ketjuissakin on ollut sellaisia.

Elämäsi kuluu koko ajan ja on aika alkaa ottaa siitä itse vastuuta olemalla toimija valittamisen sijaan. Se palkitsee kyllä! Muista kehua itseäsi onnistumisista ja arvostaa sitä että todella teet töitä perheen pärjäämisen takaamiseksi.

Lähtökohta on siis se että perhettä perustettaessa olisi hyvä jos sen tekevät kaksi aikuista. Elämässä voi sattua yhtä ja toista ja kaikkeen ei tietenkään voi varautua vaikka kuinka yrittäisi.

Elämä ei ole kilpailu. En ole vähätellyt elämäsi tilannetta, olen yrittänyt osoittaa sinulle että ymmärtämällä perheen aikuisen tehtävät voisit saada itsellesi enemmän itsekunnioitusta. Tarkoitan sitä että ihminen voimaantuu omassa elämässään kun oivaltaa konkreettisesti sen että vastaa itse perheensä asioista. Käytännössä se tarkoittaa sitä että elättää perheensä taloudellisesti, toimii henkisenä tukena ja kannustajana perheessään.

Lain mukaan lapsi on alaikäinen kunnes on täysi-ikäinen. Se on lähtökohta sille että lapsen ansaitsemat tulot ovat hänen rahojaan, oli sinun taloudellinen tilanteesi kuinka kurja hyvänsä. Jos ymmärrät tämän, ymmärrät samalla myös sen että kajoamalla lapsesi rahoihin nostat hänet toiseksi perheen aikuiseksi oli taloudellinen tilanteesi mikä hyvänsä tai oli sinulla millaisia ongelmia hyvänsä.

Suurin vaikeus on varmasti se että neuvoista huolimatta niitä voi olla vaikeaa toteuttaa käytännössä. Täällä valittamisen sijaan hakisin vinkkejä siihen, miten muut pienituloiset tai vaikeita tilanteita läpikäyneet ovat selvinneet.

Saat aivan varmasti järjestettyä asiasi ja taloudellisen tilanteesi, kun vain itse ryhdyt toimijaksi sen sijaan että odotat että joku muu ratkaisee asiasi. Se joku muu ei ole lapsesi eikä yhteiskunnan tuki, vaan sinä itse.

Kysyit minulta kysymyksiä, jotka ovat oikeasti sinulle itsellesi. Osaat kyllä vastata niihin, ota ne haasteina.

Ja olen ihan varma että onnistut siinä vielä.

En todellakaan halua kasvattaa lapsistani mitään siivellä eläviä vellihousuja. Tietenkin jos muksu opiskelisi, olisi tilanne eri. Mutta ei ole minusta hyvää kasvatusta että muksu oppii että vanhemmat elättää jos kerran itse saa yksin samanverran palkkaa kuin vanhempi:O

Ja luulen olevani tässä oikeassa. Vai monenko teistä muksu on tienannut omaa rahaa 12-vuotiaasta? No niimpä, vähän arvelinkin... Tai monenko käy päivittäin ilmaiseksi töissä 8 tunnin vuoroja vuoden ajan? Työtodistuksetkin on sitten sen mukaiset, toisin kuin niillä jotka ei paskaduuneihin alennu kun äitiltä ja isiltäkin saa rahaa..

Jos ei muksu halua maksaa kotiin menee kouluun tai muuttaa omilleen. Nyt hän ainakin mielummin osallistuu asumiskuluihin, eikä halua vielä itsenäistyä. Pitäisikö ihan oikeasti antaa vaan mällätä rahat ja maksaa muksun eläminen niin että tottuu siihen että on 500-600e vaan itselleen joka kk? Tuskin olisi motivaatiotakaan itsenäistyä kun jäisi vähemmän taskurahaa omillaan asuessaan. Nytkin on asenne sellainen että haluaa töihin eikä kituuttaa opiskelijan tuloilla muutamaa vuotta, tuntuu liian pitkältä ajalta eli ikuisuudelta, kun ei kuulemma tarvitse enempää rahaa..

ap

Jolloin voin asua ilmaiseksi kotona tai sitten töihin, jolloin osallistun kuluihin kuten muutkin talouden ansaitsijat. Ja minusta tämä oli erinomainen ja reilu ratkaisu joka kannusti minua ottamaan vastuun elämästäni ja menemään siinä eteenpäin. Vaikkei meillä ole lainkaan tiukkaa taloudellisesti, saatan tehdä Samoin aikanaan omien teinieni kohdalla. Ihmisen täytyy saada tuntea olevansa tarpeellinen elämässään. Uskon tämän ehkäisevän jopa masennusta.

En niistä huomannut mainintaa, mutta jos oli niin pahloittelut että utelin, etsin kohdan jossa se kerrotaan.

kuin paahtoaa tänne. Siis kysyä ihan sieltä soskustas vaikuttaako nuo tulot ja hei, mitä tilinauhoja sä joudut sinne näyttämään? No omas! Ei sun siis niitä teinis tilinauhoja tartte näyttää...



Teini voi ostaa omat ylimääräiset vaattensa ja matkansa ym. hupinsa rahoillaan...



Kaikkee sitä, no ei ihmekään, että ootte sossun asiakkaita.



Ei pahalla

sen, että kuinka paljon 17v:n pitäisi maksaa palkastaan ruokaan/asumiseen. Koska tilanne on mikä on, en itsekään näe mitään muuta järkevää toimintatapaa TÄLLÄ HETKELLÄ. Ja väliaikainenhan tuo ratkaisu on, vauva kasvaa, ap alkaa opiskella, teini aikuistuu ja muuttaa omilleen jne.

zemii sulle ap!!