Mies ei halua naimisiin, vaikka lapsiakin jo on

naisen korvaan kiihkeällä hetkellä, että anna ny, korjaan jälkeni ja vien sut vihille jos vahinko sattuu.

Ja nainen uskoi ja levitti jalkansa ja kohta huomas olevansa au-äiti.

´Joitain naisia on ollut aina helppo höynäyttää.

Minä en ikinä suostuisi moiseen! Minä sanoin aina kaikille pojille, että en anna ennen kuin ollaan naimisissa (en edes pussannut ketään!), ja lopulta sitten joku suostui kanssani avioitumaan. Ensi suudelma vaihdettiin siinä alttarilla. Kyllä avioliitossa seksikin on ihan erilaista. Mies hoitaa hommat, muttei tarvi huolehtia siitä, kuka korjaa jäljet. Minä teen meillä kotityöt, mies tuo leivän taloon. Meillä on sellainen jako, että avioliitto on minun juttu ja seksi on sitten miehen juttu. On kiva, että kumpikin on saanut sen, mitä on halunnut. Meillä kun mies ei oikein siitä avioliitosta välittänyt, enkä minä toisaalta taas seksistä.

Etenkin, kun tiedän näitä tapauksia, että mies ei oikeasti halua naimisiin (ehkä pelkää omaisuttaan tai jotain) ja nainen sitten leikkii, kuinka hänkään ei halua... On varmasti myös niitä, joilla molemminpuolista. Jos jotain tapahtuu... esim. kuolema, se maistraattiin käveleminen olisi ollut pieni asia taata hyvä tulevaisuus sille lapselle/lapsille. Ok, voihan sitä sissinä yksinhuoltajanakin olla, mutta entä raskaana/kun lapsi on pieni... miksi ei maksaa sitä pientä hintaa siitä, että takaa turvallisuuden. Tällainen ihminen tuskin ottaa vakuutuksiakaan?

Jos mies kuolee, niin yhtälaillahan sitä on yksinhuoltaja, oli oltu naimisissa tai ei. Mikä siinä avioliitossa sitten tekisi leskeydestä ratkaisevasti helpomman? Varmasti joutuu olemaan sissinä ihan molemmissa tapauksissa. Ei tule mieleen kuin leskeneläke, mutta entä, jos se ei merkitse ihmiselle mitään? Se on aika pieni, ja kaikki eivät sitä edes saa - mitä taas moni ei tunnu tajuavan. Yhtä hyvinhän voisi sanoa, että olisi ollut pieni vaiva hankkia paremmin palkattu ammatti tms. Onko oletus aina se, että kaikki omaisuus ja rahat ovat miehen ja naisella ei ole mitään omaa? Ihmeellistä ajattelua!

Lapsihan nyt aina saa perhe-eläkettä jos vanhemmat ovat olleet naimisissa. Ja vaikka määrä olisi pieni niin kun sen kertoo 12kk:lla per vuosi ja 18v:lla niin luvusta tuleekin yllättävän iso. Kuka äiti ei haluaisi lapsellaan olevan oikeus tällaiseen pesämunaan elämää varten? No, nähtävästi sitten ainakin moni aaveemammaäiti.

Etenkin, kun tiedän näitä tapauksia, että mies ei oikeasti halua naimisiin (ehkä pelkää omaisuttaan tai jotain) ja nainen sitten leikkii, kuinka hänkään ei halua... On varmasti myös niitä, joilla molemminpuolista. Jos jotain tapahtuu... esim. kuolema, se maistraattiin käveleminen olisi ollut pieni asia taata hyvä tulevaisuus sille lapselle/lapsille. Ok, voihan sitä sissinä yksinhuoltajanakin olla, mutta entä raskaana/kun lapsi on pieni... miksi ei maksaa sitä pientä hintaa siitä, että takaa turvallisuuden. Tällainen ihminen tuskin ottaa vakuutuksiakaan?

Jos mies kuolee, niin yhtälaillahan sitä on yksinhuoltaja, oli oltu naimisissa tai ei. Mikä siinä avioliitossa sitten tekisi leskeydestä ratkaisevasti helpomman? Varmasti joutuu olemaan sissinä ihan molemmissa tapauksissa. Ei tule mieleen kuin leskeneläke, mutta entä, jos se ei merkitse ihmiselle mitään? Se on aika pieni, ja kaikki eivät sitä edes saa - mitä taas moni ei tunnu tajuavan. Yhtä hyvinhän voisi sanoa, että olisi ollut pieni vaiva hankkia paremmin palkattu ammatti tms. Onko oletus aina se, että kaikki omaisuus ja rahat ovat miehen ja naisella ei ole mitään omaa? Ihmeellistä ajattelua!

Lapsihan nyt aina saa perhe-eläkettä jos vanhemmat ovat olleet naimisissa. Ja vaikka määrä olisi pieni niin kun sen kertoo 12kk:lla per vuosi ja 18v:lla niin luvusta tuleekin yllättävän iso. Kuka äiti ei haluaisi lapsellaan olevan oikeus tällaiseen pesämunaan elämää varten? No, nähtävästi sitten ainakin moni aaveemammaäiti.

Vaikka se lapsen osuus olisi 150e/kk niin se on iso summa loppujan lopuksi. Pistetääs laskien jos vaikka se isä kuolee samana päivänä kun lapsi syntyy:

150e/kk * 12kk * 18v = 32400e

Ja tällaista summaako sitten aaveemamma ei haluaisi antaa lapselleen pesämunaksi?

Lapsihan nyt aina saa perhe-eläkettä jos vanhemmat ovat olleet naimisissa. Ja vaikka määrä olisi pieni niin kun sen kertoo 12kk:lla per vuosi ja 18v:lla niin luvusta tuleekin yllättävän iso. Kuka äiti ei haluaisi lapsellaan olevan oikeus tällaiseen pesämunaan elämää varten? No, nähtävästi sitten ainakin moni aaveemammaäiti.

lapsi saa perhe-eläkettä huoltajan kuoltua, jolloin edunjättäjä on kuollut äiti, isä tai muu huoltaja. Eli eipä taida koskea vain avioliitossa olleiden vanhempien lasta, koska "muu huoltaja" ei tietenkään ole naimisissa oleva äiti/isä. Yleisesti ottaen lapsen asemaan vanhempien siviilisääty ei vaikuta.

naisen korvaan kiihkeällä hetkellä, että anna ny, korjaan jälkeni ja vien sut vihille jos vahinko sattuu.

Ja nainen uskoi ja levitti jalkansa ja kohta huomas olevansa au-äiti.

´Joitain naisia on ollut aina helppo höynäyttää.

Minä en ikinä suostuisi moiseen! Minä sanoin aina kaikille pojille, että en anna ennen kuin ollaan naimisissa (en edes pussannut ketään!), ja lopulta sitten joku suostui kanssani avioitumaan. Ensi suudelma vaihdettiin siinä alttarilla. Kyllä avioliitossa seksikin on ihan erilaista. Mies hoitaa hommat, muttei tarvi huolehtia siitä, kuka korjaa jäljet. Minä teen meillä kotityöt, mies tuo leivän taloon. Meillä on sellainen jako, että avioliitto on minun juttu ja seksi on sitten miehen juttu. On kiva, että kumpikin on saanut sen, mitä on halunnut. Meillä kun mies ei oikein siitä avioliitosta välittänyt, enkä minä toisaalta taas seksistä.

alkaa nuo naimattomien naisten kommentit mennä jo todella säälittävyyden asteelle. Eikö ole enää muita keinoja kuin käyttää surkeaa sarkasmia, happamuutta ja kyynisyyttä kommenteissanne.

Teidän suruksenne avioliitto on yhä nykypäivää, useiden tutkimusten mukaan (vastikään oli sellainen väitöskirjakin julkaistu), ja yhä suurin osa menee naimisiin Sen Oikean löydettyään, jopa moni sitoutumiskammoinen mieskin. Se taitaa olla kovasti teiltä, naimattomat, pois.

Mutta onneksi meiltä onnellisesti naimisissa olevilta ei ole pois, että te saatte maistella vain niitä happamia pihlajanmarjoja ja happamuutenne takia kai ne miehenne kammoavat vielä enemmän naimisiinmenoa kanssanne.

Vaikka se lapsen osuus olisi 150e/kk niin se on iso summa loppujan lopuksi. Pistetääs laskien jos vaikka se isä kuolee samana päivänä kun lapsi syntyy:

150e/kk * 12kk * 18v = 32400e

Ja tällaista summaako sitten aaveemamma ei haluaisi antaa lapselleen pesämunaksi?

ainakin minun ystäväni sai kelasta jotain eläkettä (olisko sitten ollut juuri tuo?) äitinsä kuoltua, kunnes täytti 18. Hänen vanhempansa olivat eronneet, eli eivät siis olleet naimisissa äidin kuollessa.

se ystäväni oli siis asunut isänsä kanssa äitinsä kuollessa.

Jos ajatellaan että se mies on tienannut vaikka 3000e/kk. Hänen eläkkeensä olisi (raakasti sanottuna ja hieman alakanttiin) 1500e/kk. Siitä lesken osuus on 630e/kk. Kuka ei haluaisi tollaista rahaa itselleen? Päälle 7500e/v?

Vaikka se lapsen osuus olisi 150e/kk niin se on iso summa loppujan lopuksi. Pistetääs laskien jos vaikka se isä kuolee samana päivänä kun lapsi syntyy: 150e/kk * 12kk * 18v = 32400e Ja tällaista summaako sitten aaveemamma ei haluaisi antaa lapselleen pesämunaksi?

ainakin minun ystäväni sai kelasta jotain eläkettä (olisko sitten ollut juuri tuo?) äitinsä kuoltua, kunnes täytti 18. Hänen vanhempansa olivat eronneet, eli eivät siis olleet naimisissa äidin kuollessa.

Mieheni oli avoliitossa ja kihloissa monta vuotta. Lapsikin heillä oli. Ei halunnut naimisiin kuulemma koskaan.



Kun me tapasimme samassa työpaikassa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mies erosi avokistaan ja meidät vihittiin 3 kuukauden päästä. Mies sanoi, että nyt hän tietää, mitä on rakastaa oikeasti ja haluaa mennä naimisiin.



Olemme olleet naimisissa 14 vuotta ja meillä on 3 lasta. Hänen ex-avokkinsa on kieltämättä vähän katkera ja yrittää sekoittaa huoltajuusasioita ja kostaa lapselle. Mutta olen sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt ymmärtää heti alussa, että ei siitä mitään tule, koska mies ei halunnut sitoutua häneen. Kun oikea tuli kohdalle, ei mies epäröinyt hetkeäkään.

Noh, oletettavasti olivat nyt kuitenkin olleet naimisissa kun lapsi syntyi?

Lapsi saa sitä eläkettä HUOLTAJAN kuoltua. Eli jos kuollut vanhempi on ollut lapsen huoltaja, hän saa sitä. lapsi saa eläkettä myös, jos hänen kuollut huoltajansa on joku muu kuin isä tai äiti.

Jos ajatellaan että se mies on tienannut vaikka 3000e/kk. Hänen eläkkeensä olisi (raakasti sanottuna ja hieman alakanttiin) 1500e/kk. Siitä lesken osuus on 630e/kk. Kuka ei haluaisi tollaista rahaa itselleen? Päälle 7500e/v?

leskeneläkkeen suuruus riippuu sekä vainajan että puolison tuloista. Kaikki eivät sitä todellakaan saa tai sitten saavat vain tosi vähän, onhan näillä palstoilla ollut erilaisia esimerkkejä siitäkin.

Mieheni oli avoliitossa ja kihloissa monta vuotta. Lapsikin heillä oli. Ei halunnut naimisiin kuulemma koskaan.

Kun me tapasimme samassa työpaikassa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mies erosi avokistaan ja meidät vihittiin 3 kuukauden päästä. Mies sanoi, että nyt hän tietää, mitä on rakastaa oikeasti ja haluaa mennä naimisiin.

Olemme olleet naimisissa 14 vuotta ja meillä on 3 lasta. Hänen ex-avokkinsa on kieltämättä vähän katkera ja yrittää sekoittaa huoltajuusasioita ja kostaa lapselle. Mutta olen sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt ymmärtää heti alussa, että ei siitä mitään tule, koska mies ei halunnut sitoutua häneen. Kun oikea tuli kohdalle, ei mies epäröinyt hetkeäkään.

Mutta mikä oli pointti?

Ei tuo ole mitenkään yleistettävissä muiden ihmisten parisuhteisiin niin kuin eivät muutkaan yksittäistapaukset, joita on varmasti hyvin monenlaisia myös päinvastaisia kuin tuo.

Varmasti ihminen, jolle avioliitto on merkitykselinen, tekisi juuri noin. Me kun olemme kaikki erilaisia siinä, mitä pidämme tärkeänä ja mitä haluamme.

niin kyse on siitä, että mies ei ole varma, onko nainen hänelle se oikea.

Eri asia on jos kumpikin haluaa elää avoliitossa niin silloinhan ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos keskustellaan asiasta ja mies sanoo, että ei ole valmis tai ei aio ikinä mennä naimisiin, se on suoraan suomennettuna, että en ainakaan sinun kanssa vaan sitten vasta kun tapaan sen oikean, kenen kanssa haluan sitoutua.

Mieheni oli avoliitossa ja kihloissa monta vuotta. Lapsikin heillä oli. Ei halunnut naimisiin kuulemma koskaan.

Kun me tapasimme samassa työpaikassa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mies erosi avokistaan ja meidät vihittiin 3 kuukauden päästä. Mies sanoi, että nyt hän tietää, mitä on rakastaa oikeasti ja haluaa mennä naimisiin.

Olemme olleet naimisissa 14 vuotta ja meillä on 3 lasta. Hänen ex-avokkinsa on kieltämättä vähän katkera ja yrittää sekoittaa huoltajuusasioita ja kostaa lapselle. Mutta olen sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt ymmärtää heti alussa, että ei siitä mitään tule, koska mies ei halunnut sitoutua häneen. Kun oikea tuli kohdalle, ei mies epäröinyt hetkeäkään.

Mutta mikä oli pointti?

Ei tuo ole mitenkään yleistettävissä muiden ihmisten parisuhteisiin niin kuin eivät muutkaan yksittäistapaukset, joita on varmasti hyvin monenlaisia myös päinvastaisia kuin tuo.

Varmasti ihminen, jolle avioliitto on merkitykselinen, tekisi juuri noin. Me kun olemme kaikki erilaisia siinä, mitä pidämme tärkeänä ja mitä haluamme.

niitä lapsia tehdä ennen avioliittoa. Ei olisi tullut mieleenikään tulla raskaaksi ennen avioliittoa.



Ja kyllä sen avioliiton tulee olla molemminpuolinen halua. Usein näkee pariskuntia joissa mies on "pakotettu" naimisiin tai on jotenkin siihen ajautunut. Nainen on kaiken järjestellyt ja luullut että mies ajattelee ja tuntee samoin

jos nainen haluaa naimisiin ja mies ei niin kyse on siitä, että mies ei ole varma, onko nainen hänelle se oikea.

Eri asia on jos kumpikin haluaa elää avoliitossa niin silloinhan ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos keskustellaan asiasta ja mies sanoo, että ei ole valmis tai ei aio ikinä mennä naimisiin, se on suoraan suomennettuna, että en ainakaan sinun kanssa vaan sitten vasta kun tapaan sen oikean, kenen kanssa haluan sitoutua.

voihan se niinkin olla. Mutta ei välttämättä. Itse olen nainen ja olemme avoliitossa (molempien tahdosta). Mutta jos mieheni yht'äkkiä alkaisikin haluta naimisiin, niin en minä kyllä oikein mielelläni suostuisi. Ja kyse ei ole siitä, että olisin epävarma suhteestani häneen - en ole. Kyse on muista asioista. Vaikea sitten sanoa, mitä tapahtuisi, jos asia olisi hänelle ihan hirveän tärkeä jostain syystä - kai se vähän riippuisi siitäkin, mikä se syy olisi jne.

Sen sijaan, jos mies olisi jo suhteen alussa kovasti painottanut, että haluaa sitten ehdottomasti naimisiin eikä muuten halua ollakaan kanssani, luulen että suhde olisi kariutunut. Ei niinkään sen naimisiinmenon toivomisen suhteen, vaan siksi, että minun näkökulmastani luultavasti avioliitto olisi saanut hänen mielessään liian suuren merkityksen, ja luulen että näkemyksemme parisuhteesta ja rakkaudesta olisivat olleet kovin erilaiset, ei olisi toiminut.

jos nainen haluaa naimisiin ja mies ei niin kyse on siitä, että mies ei ole varma, onko nainen hänelle se oikea.

Eri asia on jos kumpikin haluaa elää avoliitossa niin silloinhan ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos keskustellaan asiasta ja mies sanoo, että ei ole valmis tai ei aio ikinä mennä naimisiin, se on suoraan suomennettuna, että en ainakaan sinun kanssa vaan sitten vasta kun tapaan sen oikean, kenen kanssa haluan sitoutua.

voihan se niinkin olla. Mutta ei välttämättä. Itse olen nainen ja olemme avoliitossa (molempien tahdosta). Mutta jos mieheni yht'äkkiä alkaisikin haluta naimisiin, niin en minä kyllä oikein mielelläni suostuisi. Ja kyse ei ole siitä, että olisin epävarma suhteestani häneen - en ole. Kyse on muista asioista. Vaikea sitten sanoa, mitä tapahtuisi, jos asia olisi hänelle ihan hirveän tärkeä jostain syystä - kai se vähän riippuisi siitäkin, mikä se syy olisi jne.

Sen sijaan, jos mies olisi jo suhteen alussa kovasti painottanut, että haluaa sitten ehdottomasti naimisiin eikä muuten halua ollakaan kanssani, luulen että suhde olisi kariutunut. Ei niinkään sen naimisiinmenon toivomisen suhteen, vaan siksi, että minun näkökulmastani luultavasti avioliitto olisi saanut hänen mielessään liian suuren merkityksen, ja luulen että näkemyksemme parisuhteesta ja rakkaudesta olisivat olleet kovin erilaiset, ei olisi toiminut.

Miksi sinulle olisi niin KAMALAA mennä miehesi kanssa naimisiin? Sama suhde ja rakkaus teillä jatkuisi naimisissa olessakin. En ymmärrä miten suurin rakkauden osoitus, avioituminen, voi olla joillekin niin KAMALAA sen rinnalla olevan rakkaan kanssa, että mieluummin juoksevat vaikka puolisoa karkuun kuin suostuvat avioitumiseen. No, epävarmuushan siinä monesti on takana, mutta moni ei sitä halua varmaan edes itse itselleenkään myöntää.

ajatellaan, että jos tulee ero, niin avioliitossa omaisuus jaetaan puoliksi. Avoliitossa jokainen pitää omansa.



Elämässä on vaan vaihtelevia tilanteita. Naiset ovat usein pidempään kotona lapsia hoitamassa, joten saavat tulevaisuudessa vähemmän eläkettä. Saattaa olla niin, että asunto on tullut ostettua vain toisen nimiin, jolloin mahdollisesti molemmat ovat osallistuneet asumiskuluihin, hankintoihin, mutta virallisesti varsinainen omaisuus kuuluukin sitten miehelle. Tai jos esim. nainen on käynyt töissä miehen opiskellessa, huolehtinut taloudesta, ja sitten mies saa töitä ja nainen jää kotiin huolehtimaan lapsista. Monet naiset eivät vaan osaa pitää omasta taloudellisesta tilanteestaan huolta ja jäävät sitten eron tullessa tyhjän päälle.

Olemme olleet vuosia yhdessä ja kaksi lastakin on. Kihloissa olemme ja se mielestäni on lupaus avioliitosta. Aina kun otan naimisiin menon puheeksi, niin en saa mieheltä mitään järkevää vastausta.

kuin kaverini mies.olivat kihloissa ja kolme lasta .koko ajan kaverini yritti ottaa puheeksi että koskas häät pidetään ja aina sai vastaukseksi jotakin ympäripyöreää .Ukko halusi poitää varmaan portin auki koska sitten yks kaks 12 yhteisen vuoden jälkeen mies pamauttaa että terve mä muutan toisen naisen luo.

omia lapsiaan ei tapaa juurikaan.kaverilleni tämä tuli aivan seinän takaa ja oli aivan shokissa.nuorin lapsista oli silloin pieni vauva.

minä laittaisin tuossa tilanteessa kovan kovaa vastaan eli joko mennään avioon TAI sitten puretaan kihlat ja heippa

älkää antako miesten vedättää ihan 6-0

Ei se avioliitto estä mitenkään pettämästä ja jättämästä. Jos miettii tuttavapiiriä, niin enemmän niitä avioliittoja on hajonnut, kuin avoliittoja. Jokainen varmaan tietää prosentit, paljonko avioliittoja kaatuu. Jos ei tiedä, kannattaa vilkaista. Ei suhdetta mitata papin aamenella nykyisin, tai ei ainakaan pitäisi. Paljon muuta painaa pelissä. Meillä ainakin on tosi hyvä avoliitto, olemme erittäin perhekeskeisiä, ja väittäisin, että kukaan perheessä ei jää paitsi mistään ainakaan siksi, etteivät vanhemmat ole naimisissa. Tuskin edes mennään, koska sitten olisi syytä järkätä kunnon pirskeet, ja ne maksavat sen verran, että mieluummin käytämme perheen yhteisiin juttuihin senkin rahan!!

naisen korvaan kiihkeällä hetkellä, että anna ny, korjaan jälkeni ja vien sut vihille jos vahinko sattuu.

Ja nainen uskoi ja levitti jalkansa ja kohta huomas olevansa au-äiti.

´Joitain naisia on ollut aina helppo höynäyttää.

täysjärkinenkö nainen sitten tekee lapsen miehelle, joka antaa kyllä kihlasormuksen, mutta joka ei ole valmis lunastamaan kihlaukseen kuuluvaa lupausta. Että mies on kyllä valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta, kunhan lupausta ei tarvitse oikeasti toteuttaa, koska ei oikeasti ole siihen valmis. Sitten nainen itkee miehen sitoutumiskammoa, vaikka on lapsikin. Näitä itkijöitä riittää pilvin pimein ja miehet pääsevät kuin koira veräjästä.

Kuten minä. Ei ole ikinä tarvinnut kamalasti seksiin houkutella, avioliitto olisi lievästi sanoen ollut haittana harrastukselle nuorempana :)