Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin, vaikka lapsiakin jo on
27.07.2011 |
Olemme olleet vuosia yhdessä ja kaksi lastakin on. Kihloissa olemme ja se mielestäni on lupaus avioliitosta. Aina kun otan naimisiin menon puheeksi, niin en saa mieheltä mitään järkevää vastausta.
Kommentit (154)
virallisten tilastojen mukaan avioeroja tapahtuu paljon vähemmän kuin avoeroja. Avoeroja tapahtuu niin paljon ja ne eivät ole edes virallisesti mitään liittoja, että niitä on mahdotonta edes tilastoida.
Ja vielä semmoset pointit, että naimisiinmennessä ei tarvitse järjestää kalliita pirskeitä, joten ette te rahaa tarvitse naimisiin mennäksenne.
Ja miksi naimattomat keskittyvät avioeroprosentteihin, miksi eivät keskity siihen, että yli puolet avioliitoista on koko elämän ajan kestäviä. Eivätkö he usko, että heidän liittonsa voisi kuulua niiden kestävien joukkoon, jos he jo etukäteen maalaavat negatiivisia kauhukuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai on vielä tilastollinen harha. Tämä on tullut vastaan monta kertaa. Ihmeellistä jos avoliittolaiset ei ole tätä lukeneet mistään.
Mutta miksi avoliittolaiset ei keskity siihen, että avoliittoja eroaa huomattavasti enemmän kuin avioliittoja. Itsekin olen eronnut kahdesta avoliitosta, mutta olen eka kertaa naimisissa 17 vuotta ja todennäköisesti olemme loppuelämän, koska niin hyvin menee.
virallisten tilastojen mukaan avioeroja tapahtuu paljon vähemmän kuin avoeroja. Avoeroja tapahtuu niin paljon ja ne eivät ole edes virallisesti mitään liittoja, että niitä on mahdotonta edes tilastoida.
Ja vielä semmoset pointit, että naimisiinmennessä ei tarvitse järjestää kalliita pirskeitä, joten ette te rahaa tarvitse naimisiin mennäksenne.
Ja miksi naimattomat keskittyvät avioeroprosentteihin, miksi eivät keskity siihen, että yli puolet avioliitoista on koko elämän ajan kestäviä. Eivätkö he usko, että heidän liittonsa voisi kuulua niiden kestävien joukkoon, jos he jo etukäteen maalaavat negatiivisia kauhukuvia.
Jos ette oikeasti halua naimisiin niin miksi täällä huudatte ja haukutte avioliittoa instituutiona ja räyhäätte, että minä ainakaan en halua sitä ja avioliitto olisi ollut este harrastaa seksiä mahdollisimman monen kanssa. Teidänhän pitäisi olla todella onnellisia kun ei kukaan pakota teitä naimisiin.
Ihmettelen vain avoliittolaisten halua vinkua lakien muutoksia, että saataisiin samat edut kuin avioliitossa esim. omaisuuden yms jos tulee ero....niinpä.
Sitten tänne tulee todella usein näitä aloituksia, että mies ei halua naimisiin jne...kyse kai on nyt näistä. Heitähän te avoliiton puolustajat morkkaatte. Mutta antakaa näiden naisten haluta naimisiin jos he tuntevat sen tärkeäksi.
Ja tässä teille opettavainen linkki epätoivoisista avoliittolaisista, jotka ei muka halua naimisiin kun se on niiiiiiiiiiiiin booooooring.
http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?/topic/12121-kosinnan-odotu…
Et voi pakottaa ketään naimisiin kanssasi.
Minä vain ilmoitin raskaanaollessani, että lapsillani tulee olemaan sama sukunimi kuin minulla, eli jos ollaan avoliitossa, niin miehellä on eri sukunimi kuin muilla perheenjäsenillä tai sitten mennään naimisiin ja koko perheellä on sama sukunimi.
Amerikkalainen ystäväni meni niinkin pitkälle, että muutti vauvansa kanssa pois kotoa omaan vuokrakämppään kun avomies kieltäytyi avoliitosta, ja lopulta mies tuli ruusukimpun ja timanttisormuksen kanssa oven taakse kosimaan polvistuneena kun aikuistui ja tajusi, ettei oikeasti halua elää ilman lapsensa äitiä. Mulla on käsitys, että Usassa tuollainen "tulos tai ulos" (naimisiin tai ero) -ajattelu on yleisempääkin.
miehellä on perillinen, vakituinen pimppa ja akka, joka tekee ruokaa ja passaa ja pesee pyykit.
aika kamalalta "suhteelta". Mietin vaan, riittääkö avioliitto naiselle korvaukseksi siitä, että on noin ikävä parisuhde? Eikös tuolloin kannattaisi etsiä kokonaan uusi, tasa-arvoinen ja aidosti rakkauteen ja kumppanuuteen perustuva suhde, avio tai avo?
Eikö se mene niin, että pitää tehdä sen mukaan, mikä kummastakin tuntuu oikealta. Jos tuntuu oikealta elää avoliitossa niin sitten tehdään niin. jos tuntuu siltä, että halutaan mennä naimisiin niin sitten mennään.
No näin juuri! Tällä palstalla on joidenkin vaan kovin vaikea käsittää tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikkalainen ystäväni meni niinkin pitkälle, että muutti vauvansa kanssa pois kotoa omaan vuokrakämppään kun avomies kieltäytyi avoliitosta, ja lopulta mies tuli ruusukimpun ja timanttisormuksen kanssa oven taakse kosimaan polvistuneena kun aikuistui ja tajusi, ettei oikeasti halua elää ilman lapsensa äitiä. Mulla on käsitys, että Usassa tuollainen "tulos tai ulos" (naimisiin tai ero) -ajattelu on yleisempääkin.
No mahtoi se avioliitto sitten olla hänelle todella tärkeä asia. Itse olen jotenkin järkyttynyt, miten kukaan aikuinen voi käyttäytyä tuolla lailla?!
On sellainen asia kuin kunnia. On helppoa saada mies sänkyyn, vaikeaa saada naimisiin. Eihän kaikki tosin nykyään välitä kunniasta, mutta jotkut kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaa nuo naimattomien naisten kommentit mennä jo todella säälittävyyden asteelle. Eikö ole enää muita keinoja kuin käyttää surkeaa sarkasmia, happamuutta ja kyynisyyttä kommenteissanne.Teidän suruksenne avioliitto on yhä nykypäivää, useiden tutkimusten mukaan (vastikään oli sellainen väitöskirjakin julkaistu), ja yhä suurin osa menee naimisiin Sen Oikean löydettyään, jopa moni sitoutumiskammoinen mieskin. Se taitaa olla kovasti teiltä, naimattomat, pois.
Mutta onneksi meiltä onnellisesti naimisissa olevilta ei ole pois, että te saatte maistella vain niitä happamia pihlajanmarjoja ja happamuutenne takia kai ne miehenne kammoavat vielä enemmän naimisiinmenoa kanssanne.
Luehan vielä uudestaan minkälaiseen (kovinkin asialliseen?) viestiin tuo kritisoimasi kirjoitus oli kommenttina. En siis ottanut lainkaan kantaa avioliittoon, vaan vanhoillisiin asenteisiin.
Miksi sinulle olisi niin KAMALAA mennä miehesi kanssa naimisiin? Sama suhde ja rakkaus teillä jatkuisi naimisissa olessakin. En ymmärrä miten suurin rakkauden osoitus, avioituminen, voi olla joillekin niin KAMALAA sen rinnalla olevan rakkaan kanssa, että mieluummin juoksevat vaikka puolisoa karkuun kuin suostuvat avioitumiseen. No, epävarmuushan siinä monesti on takana, mutta moni ei sitä halua varmaan edes itse itselleenkään myöntää.
Sanoinko, että se olisi minusta KAMALAA? Kirjoitin, että en tekisi sitä mielelläni. Se johtuu siitä, että en pidä avioliittoinstituutiosta (useammasta syystä, jotka olen jo luetellut aiemmin tässä ketjussa). Mikäli mieheni äkkiä alkaisi haluta naimisiin, täytyisi asiasta tietenkin keskustella. Lopputulos riippuisi varmaan siitä, mikä hänellä olisi syynä mielenmuutokseen. Pitkä, syvällinen keskustelu täytyisi kuitenkin käydä, arvoista ja parisuhteesta yms. En usko, että enää tässä vaiheessa tuollaisen asian takia kumpikaan harkitsisi eroa, vaan jompi kumpi sitten joustaisi. Voisi se joustaja olla minäkin, riippuen hänen syistään haluta naimisiin.
Sen sijaan, jos jo tapaamisen alussa toinen painottaisi kovasti avioliittoa, se luultavasti olisi tarkoittanut sitä, että on muitakin arvomaailman eroja.
Minulle avioliitto ei todellakaan ole suurin rakkauden osoitus. Ymmärrän, että se on sitä sinulle tai jollekin muulle. Ymmärrän sen, että eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä - jollekin muulle voi olla suurin rakkauden osoitus vaikka yhteisen lapsen hankkiminen tai kodin rakentaminen, tai vaikka se että luopuu omasta työstään hoitaakseen toista kotona sairauden aikana. Tai jokin muu. Mitään yleismaailmallista "suurinta rakkaudenosoitusta" ei ole olemassakaan. Joidenkin on kovin vaikea ymmärtää tämä - mutta ehkä kaikkien ei ole niin helppo hahmottaa maailmaa muualta kuin siitä omasta näkövinkkelistä käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikkalainen ystäväni meni niinkin pitkälle, että muutti vauvansa kanssa pois kotoa omaan vuokrakämppään kun avomies kieltäytyi avoliitosta, ja lopulta mies tuli ruusukimpun ja timanttisormuksen kanssa oven taakse kosimaan polvistuneena kun aikuistui ja tajusi, ettei oikeasti halua elää ilman lapsensa äitiä. Mulla on käsitys, että Usassa tuollainen "tulos tai ulos" (naimisiin tai ero) -ajattelu on yleisempääkin.
Kuulostaa tosi "onnellisesti naimisissa" olevalta pariskunnalta. Olipa romanttinen kosinta ja onpa onnellinen parisuhde!
taloudellinen turva ja tasa-arvo ajatellaan, että jos tulee ero, niin avioliitossa omaisuus jaetaan puoliksi. Avoliitossa jokainen pitää omansa.
Elämässä on vaan vaihtelevia tilanteita. Naiset ovat usein pidempään kotona lapsia hoitamassa, joten saavat tulevaisuudessa vähemmän eläkettä. Saattaa olla niin, että asunto on tullut ostettua vain toisen nimiin, jolloin mahdollisesti molemmat ovat osallistuneet asumiskuluihin, hankintoihin, mutta virallisesti varsinainen omaisuus kuuluukin sitten miehelle. Tai jos esim. nainen on käynyt töissä miehen opiskellessa, huolehtinut taloudesta, ja sitten mies saa töitä ja nainen jää kotiin huolehtimaan lapsista. Monet naiset eivät vaan osaa pitää omasta taloudellisesta tilanteestaan huolta ja jäävät sitten eron tullessa tyhjän päälle.
Tottakai kannattaa olla tietoinen omasta tilanteesta ja siitä, miten siviilisääty eri tilanteissa vaikuttaa. Mutta miksi kuvittelette, että ihmiset eivät olisi asoista tietoisia? Ja kuvitteletteko todella, että kaikissa avoliitoissa omaisuus on miehen nimissä, nainen on kotona ja mies töissä, jne?
Sellaisissa tilanteissa toki kannattaakn ehkä mennä naimisiin. Mutta tasa-arvosta on muitakin variaatioita kuin se, että "nainen saa puolet miehen rahoista". Esimerkiksi asunto voi olla molempien nimissä, molemmilla voi olla riittävästi omaakin omaisuutta, lastenhoito on jaettu tasan (myös mies ollut kotona), kummallakin oma ura... Tällöin nainen on jo lähtökohtaisesti taloudellisesti itsenäinen eikä sitä turvaa tarvitse hakea avioliitosta.
Kyllähän moni naimisissa olevakin haluaa pitää esim. omaisuudet erillään - avioehdon kautta - ja jokin syy siihenkin aina on. Ehkä monella avoparilla on samankaltainen tilanne ja siksi ei avioliitto toisi mitään mainittavaa taloudellista hyötyä tai turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai on vielä tilastollinen harha. Tämä on tullut vastaan monta kertaa. Ihmeellistä jos avoliittolaiset ei ole tätä lukeneet mistään.
Mutta miksi avoliittolaiset ei keskity siihen, että avoliittoja eroaa huomattavasti enemmän kuin avioliittoja. Itsekin olen eronnut kahdesta avoliitosta, mutta olen eka kertaa naimisissa 17 vuotta ja todennäköisesti olemme loppuelämän, koska niin hyvin menee.
Tilastoista ei voi ennustaa yhdenkään suhteen tulevaisuutta. Nuo tilastot on otettu esiin luultavasti vastauksena niihin kirjoituksiin, joissa avioliitto on määritelty "loppuelämän kestäväksi" tai joissa on sanottu avoliitossa olevan "takaovi auki" (siis sama ovi kuin avioliitossa).
Ei noista tilastoista, kummastakaan, oikeastaan saa tähän väittelyyn muuta irti kuin että sekä avioliitto tai avoliitto voi purkautua tai sitten se voi kestää vaikka loppuelämän. Eikä se erokaan aina kerro siitä, että menee hyvin. Itse asiassa tässä on sellainen linkki, jossa on hiukan erilainen näkökulma aiheeseen:
Jos ette oikeasti halua naimisiin niin miksi täällä huudatte ja haukutte avioliittoa instituutiona ja räyhäätte, että minä ainakaan en halua sitä ja avioliitto olisi ollut este harrastaa seksiä mahdollisimman monen kanssa. Teidänhän pitäisi olla todella onnellisia kun ei kukaan pakota teitä naimisiin.
Valinnanvapaus on aina hyvä asia. Mutta eihän kukaan ole HAUKKUNUT avioliittoa instituutiona - on vain kerrottu, miksi se ei ole oma valinta. Sitä taas on joidenkin ollut vaikea käsittää, tai ainakaan uskoa, kun näkemys onkin eri kuin oma. Huutanut ei ole kukaan.
Ihmettelen vain avoliittolaisten halua vinkua lakien muutoksia, että saataisiin samat edut kuin avioliitossa esim. omaisuuden yms jos tulee ero....niinpä.
Vääristelet - kukaan ei ole vaatinut lakimuutosta, jossa avoparin omaisuus jaettaisiin erossa. Mitä, jos lukisit koko ketjun uudestaan ja katsoisit, mistä oikeastaan on ollut puhetta?
Sitten tänne tulee todella usein näitä aloituksia, että mies ei halua naimisiin jne...kyse kai on nyt näistä. Heitähän te avoliiton puolustajat morkkaatte. Mutta antakaa näiden naisten haluta naimisiin jos he tuntevat sen tärkeäksi.
Suurin osa aloituksista on varmaan provoja, kun halutaan saada tämä sama väittely käyntiin yhä uudestaan ja uudestaan.
Ja tässä teille opettavainen linkki epätoivoisista avoliittolaisista, jotka ei muka halua naimisiin kun se on niiiiiiiiiiiiin booooooring.
<a href="http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?/topic/12121-kosinnan-odotu…" alt="http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?/topic/12121-kosinnan-odotu…">http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?/topic/12121-kosinnan-odotu…;
Heh, oli tosiaan aika hauska linkki :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missään nimessä.
Mutta kun mies on kosinut, ollaan heti seuraavana päivänä innoissaan suunnittelemassa vuosisadan häitä:D
Juu, taatusti uskotaan, että et menisi missään nimessä naimisiin ja koko homma ei kiinnista, juuh.
Miksi sinulle olisi niin KAMALAA mennä miehesi kanssa naimisiin? Sama suhde ja rakkaus teillä jatkuisi naimisissa olessakin. En ymmärrä miten suurin rakkauden osoitus, avioituminen, voi olla joillekin niin KAMALAA sen rinnalla olevan rakkaan kanssa, että mieluummin juoksevat vaikka puolisoa karkuun kuin suostuvat avioitumiseen. No, epävarmuushan siinä monesti on takana, mutta moni ei sitä halua varmaan edes itse itselleenkään myöntää.Sanoinko, että se olisi minusta KAMALAA? Kirjoitin, että en tekisi sitä mielelläni. Se johtuu siitä, että en pidä avioliittoinstituutiosta (useammasta syystä, jotka olen jo luetellut aiemmin tässä ketjussa). Mikäli mieheni äkkiä alkaisi haluta naimisiin, täytyisi asiasta tietenkin keskustella. Lopputulos riippuisi varmaan siitä, mikä hänellä olisi syynä mielenmuutokseen. Pitkä, syvällinen keskustelu täytyisi kuitenkin käydä, arvoista ja parisuhteesta yms. En usko, että enää tässä vaiheessa tuollaisen asian takia kumpikaan harkitsisi eroa, vaan jompi kumpi sitten joustaisi. Voisi se joustaja olla minäkin, riippuen hänen syistään haluta naimisiin.
Sen sijaan, jos jo tapaamisen alussa toinen painottaisi kovasti avioliittoa, se luultavasti olisi tarkoittanut sitä, että on muitakin arvomaailman eroja.
Minulle avioliitto ei todellakaan ole suurin rakkauden osoitus. Ymmärrän, että se on sitä sinulle tai jollekin muulle. Ymmärrän sen, että eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä - jollekin muulle voi olla suurin rakkauden osoitus vaikka yhteisen lapsen hankkiminen tai kodin rakentaminen, tai vaikka se että luopuu omasta työstään hoitaakseen toista kotona sairauden aikana. Tai jokin muu. Mitään yleismaailmallista "suurinta rakkaudenosoitusta" ei ole olemassakaan. Joidenkin on kovin vaikea ymmärtää tämä - mutta ehkä kaikkien ei ole niin helppo hahmottaa maailmaa muualta kuin siitä omasta näkövinkkelistä käsin.
sitten näin, että mies kuoli ja olivat avoliitossa.
Miehen lapset tulivat heti seuraavana päivänä ja lemppasivat naisen ulos kämpästä ja nainen sai ottaa matkaansa vain omat vaatteensa ja muut henkilökohtaiset tavarat. Joutui muuttamaan aluksi tyttönsä luo ja siitä sitten etsimään vuokra-asuntoa.
Mies oli hoidellut hommat hyvin. Talo ja auto yms oli miehen nimissä ja nainen maksellut niiden korjauksia ja remppoja kun mies oli koko ajan lupaillut, että mennään joo naimisiin joskus.
Lapset sai hyvän perinnön ja nainen jäi puille paljaille.
missään nimessä.
Mutta kun mies on kosinut, ollaan heti seuraavana päivänä innoissaan suunnittelemassa vuosisadan häitä:DJuu, taatusti uskotaan, että et menisi missään nimessä naimisiin ja koko homma ei kiinnista, juuh.
Niin joo, sehän oli sillä lailla, että kaikki naiset haluavat naimisiin... hmm. No mutta, kerrohan sitten sinä vaikka vihdoin, että MIKÄ on se juttu avioliitossa, joka on nimenomaan NAISELLE kovin tärkeä, mutta miehelle ei? Ajatus on toistunut aika usein tässäkin ketjussa, mutta kukaan ei ole osannut kertoa, mikä se muka on.
Kauhean pelottava ketju tämä kuitenkin on, paitsi jos kaikki te vanhoilliset kirjoittajat olette pelkkiä provoja (mitä todellakin toivon!)
Niin, sinä et ikinä pysty kuvittelemaan, että olisi sellainen nainen, jota avioliitto ei kiinnosta. Harmi, että ajattelusi on noin rajoittunutta. Entä uskotko, jos joku nainen sanoo, ettei halua koskaan lasta? Tai ettei halua miestä? Mitä muita yleismaailmallisia naisten yhteisiä haluamisen kohteita vielä on?
Kerro toki!
sitten näin, että mies kuoli ja olivat avoliitossa.
Miehen lapset tulivat heti seuraavana päivänä ja lemppasivat naisen ulos kämpästä ja nainen sai ottaa matkaansa vain omat vaatteensa ja muut henkilökohtaiset tavarat. Joutui muuttamaan aluksi tyttönsä luo ja siitä sitten etsimään vuokra-asuntoa.
Mies oli hoidellut hommat hyvin. Talo ja auto yms oli miehen nimissä ja nainen maksellut niiden korjauksia ja remppoja kun mies oli koko ajan lupaillut, että mennään joo naimisiin joskus.
Lapset sai hyvän perinnön ja nainen jäi puille paljaille.
Ei kuolinpesään saa koskea kukaan ennen perunkirjoituksia.
Oliko mies maksanut auton ja asunnon omilla rahoillaan? Jos oli, niin ei tuossa sitten mitenkään kovin pahasti käynyt. Olisiko ollut parempi, että miehen lapset olisivat saaneet hirveät perintöverot niskoilleen, mutta eivät saisi perintöä itselleen uuden vaimon hallintaoikeuden takia? Ei kai avioliiton tarkoitus ole se, että naiset pääsevät lypsämään miehiä jopa nuorten, kenties opsikelevien lasten kustannuksella?
Ja jos taas nainen oli maksellut miehen nimiss olevaa autoa, niin se nyt oli silkkaa tyhmyyttä.
On sellainen asia kuin kunnia. On helppoa saada mies sänkyyn, vaikeaa saada naimisiin. Eihän kaikki tosin nykyään välitä kunniasta, mutta jotkut kuitenkin.
Olen tästä niiin samaa mieltä. Itse olen pitänyt aina kunniastani kiinni jalat tiukasti ristissä. Kunniallisuuttani korostan vielä avioliitossakin edelleen perinteitä kunnioittaen siten, ettei hyveellinen nainen nauti seksistä - siksi olen ehdottanut miehelle, että jätetään esileikki kokonaan pois ja keskitytään vain hänen nautintoonsa. Pistän silmät kiinni ja ajattelen isänmaata (sekä sitä, miten kunniallinen olen) ja annan miehen nauttia käsittämättömistä mieliteoistaan.
Sivumennen sanoen, en oikein ole ymmärtänyt, mikä siinä seksissä on muka niin hienoa, itse en ainakaan saa siitä mitään - mutta niin se kai on, mitä sinäkin tuossa oivaltavassa viestissäsi kirjoitit, että miehet haluaa seksiä ja naiset haluaa naimisiin. Ja meillä se toimii, ollaan tosi onnellisia yhdessä kultsin kanssa
On sellainen asia kuin kunnia. On helppoa saada mies sänkyyn, vaikeaa saada naimisiin. Eihän kaikki tosin nykyään välitä kunniasta, mutta jotkut kuitenkin.
Olen tästä niiin samaa mieltä. Itse olen pitänyt aina kunniastani kiinni jalat tiukasti ristissä. Kunniallisuuttani korostan vielä avioliitossakin edelleen perinteitä kunnioittaen siten, ettei hyveellinen nainen nauti seksistä - siksi olen ehdottanut miehelle, että jätetään esileikki kokonaan pois ja keskitytään vain hänen nautintoonsa. Pistän silmät kiinni ja ajattelen isänmaata (sekä sitä, miten kunniallinen olen) ja annan miehen nauttia käsittämättömistä mieliteoistaan.
Sivumennen sanoen, en oikein ole ymmärtänyt, mikä siinä seksissä on muka niin hienoa, itse en ainakaan saa siitä mitään - mutta niin se kai on, mitä sinäkin tuossa oivaltavassa viestissäsi kirjoitit, että miehet haluaa seksiä ja naiset haluaa naimisiin. Ja meillä se toimii, ollaan tosi onnellisia yhdessä kultsin kanssa
Taidat olla ihan naimaton ja VAIN avoliitossa ja juuri tuollainen kuin kuvailit. No senkös takia et pääsekään naimisiin. Sinun harmiksesi naimisissa olevilla on paljon paremmin ja nautinnollisemmin nuo asiat, vaikka kunniallisia ovatkin. No, sarkasmi sarkasmina.
miehellä on perillinen, vakituinen pimppa ja akka, joka tekee ruokaa ja passaa ja pesee pyykit.
Mutta akkaan ei tarvise sitoutua virallisesti, koska on vain napsinut rusinat pullista.
Juu ja en sinänsä ymmärrä, miten avioliitto tätä muuttaisi. Ihan samalla tavalla mies saattaa avioliitossa napsia rusinat pullista. Mutta ehkä hiukan joutunut näkemään vaivaa kun on joutunut kävelemään sinne maistraattiin ja sanomaan tahdon.
No jaa, sama se. Ei liikuta minua. Mutta itse olen käsittänyt, että tätä kai sillä meinataan.
Itse olen naimisissa. Ja olen sen verran vanhánaikaisesti kai kasvatettu, että ainoa perhemuoto oli avioliitto, missä halusin lapsia tehdä. Jos mies ei olisi halunnut naimisiin, en olisi kyseiselle miehelle lapsia tehnyt.
Onneksi mies, keneen rakastuin, oli saanut samanlaisen kasvatuksen ja halusi myös itse naimisiin ennen lapsien tekoa.
Eikö se mene niin, että pitää tehdä sen mukaan, mikä kummastakin tuntuu oikealta. Jos tuntuu oikealta elää avoliitossa niin sitten tehdään niin. jos tuntuu siltä, että halutaan mennä naimisiin niin sitten mennään.