Mies ei halua naimisiin, vaikka lapsiakin jo on

kaikki kihloihin menevät naiset uskovat, että nyt mies on valmis naimisiin kun kerran oli valmis laittamaan nimettömään sormuksen, jonka hintalapussa luki "kihlasormus". Mutta yllätys yllätys, mies ei sitten haluakaan naimisiin eikä ajatellut sormuksen sellaista lupausta edes merkitsevänkään.



Sitten näitä "pellekihloissa" olevia naisia ymmärrettävästi harmittaa ja he yrittävät kääntää jo olemassa olevaa selkeää määritelmää kihlauksesta muuksi oman mielensä mukaan, että heidän mitätön "pellekihlauksensa" olisi sentään edes jotain.



Mutta maailmassa on jo tietyt määritelmät asioille, kuten kissa on kissa eikä koira, vaikka joku epätoivoisesti niin väittäisi. Korkeintaan tekee itsensä naurunalaiseksi kissaa koiraksi väittäessään.

Mutta kaikille se (suhteellisen pieni) leskeneläke ei ole taloudellisesti ollenkaan merkittävä.



Ja mitä tulee tsunamiesimerkkiisi - jos tosiaan tuon takia lapsi on jäänyt virallisesti isättömäksi, niin silloinhan on jotain vikaa lainsäädännössä. Koska avoparien avioituminenhan ei epäkohtaa poistaisi - osa lapsista olisi silti huonommassa asemassa, esim. jos vanhemmat eivät ole keskenään parisuhteessa ollenkaan.



Lakien ja käytäntöjen täytyy sopia nykymaailmaan ja vastata nykytodellisuutta. Niin iso osa lapsista syntyy avopareille tai muille ei-naimisissa oleville, että kyllä näidenkin lasten juridisten oikeuksien täytyy voida toteutua, myös mainitun kaltaisissa tilanteissa.



Ja miksi muutenkin aina ehdotetaan ratkaisuksia avioliittoa - miksi ei koskaan sitä, että lakia muutettaisiin jotenkin?



(Ja ei, en ole vaatimassa että avoliitto muutettaisiin juridisesti avioliiton kaltaiseksi, jos joku nyt siitä aikoo älähtää! Minusta avioliitossa on niin paljon epäkohtia, että en todellakaan kaipaa sitä konseptia itselleni.)

kaikki kihloihin menevät naiset uskovat, että nyt mies on valmis naimisiin kun kerran oli valmis laittamaan nimettömään sormuksen, jonka hintalapussa luki "kihlasormus". Mutta yllätys yllätys, mies ei sitten haluakaan naimisiin eikä ajatellut sormuksen sellaista lupausta edes merkitsevänkään.

Sitten näitä "pellekihloissa" olevia naisia ymmärrettävästi harmittaa ja he yrittävät kääntää jo olemassa olevaa selkeää määritelmää kihlauksesta muuksi oman mielensä mukaan, että heidän mitätön "pellekihlauksensa" olisi sentään edes jotain.

Mutta maailmassa on jo tietyt määritelmät asioille, kuten kissa on kissa eikä koira, vaikka joku epätoivoisesti niin väittäisi. Korkeintaan tekee itsensä naurunalaiseksi kissaa koiraksi väittäessään.

eikö ihmiset sitten muka keskustele sen kumppaninsa kanssa? Luulisi, että tulee ainakin juteltua, että mitä se kihlaus tarkoittaa ja miksi ostetaan "kalliit" sormukset???

Mutta edelleen: Voisiko joku ystävällisesti kertoa, MIKÄ on se asia, jota nimenomaan NAISET (teidän mielestänne) haluavat avioliitolta, mutta joka ei ole miehille lainkaan tärkeä? Eli miksi ajattelette, että juuri naiset haluavat naimisiin, mutta miehet ovat vastahankaisia?

Kiinnostaa oikeasti, kertoisitte nyt! Ajatus on toistunut niin monessa ketjussa ja viestissä - kai teillä on joku ajatus näiden väitteiden takana?

kaikki kihloihin menevät naiset uskovat, että nyt mies on valmis naimisiin kun kerran oli valmis laittamaan nimettömään sormuksen, jonka hintalapussa luki "kihlasormus". Mutta yllätys yllätys, mies ei sitten haluakaan naimisiin eikä ajatellut sormuksen sellaista lupausta edes merkitsevänkään.

Sitten näitä "pellekihloissa" olevia naisia ymmärrettävästi harmittaa ja he yrittävät kääntää jo olemassa olevaa selkeää määritelmää kihlauksesta muuksi oman mielensä mukaan, että heidän mitätön "pellekihlauksensa" olisi sentään edes jotain.

Mutta maailmassa on jo tietyt määritelmät asioille, kuten kissa on kissa eikä koira, vaikka joku epätoivoisesti niin väittäisi. Korkeintaan tekee itsensä naurunalaiseksi kissaa koiraksi väittäessään.

Kannattaa muistaa, että myös avioliitto ja hääperinne ovat muuttuneet. Aika moni asia on nykyisin sisällöltään erilainen kuin joskus aiemmin. Miksi tuo kihlausjuttukaan pitää ottaa niin haudanvakavasti? Onko se nyt niin paha, jos joku kutsuu kihlaukseksi yhdessä asumistaan tai vaikka seurusteluaan - tai vaikka joku menisi ihan huvikseen kihloihin muutamaksi kuukaudeksi, vaikka tekisi sen puolivitsinä? Pelkäättekö, että kallisarvoinen avioliittoinstituutio halventuu, kun siihen liittyvät perinteet "otetaan väärällä tavalla haltuun"?

koska jatkuvasti tältä ym. palstoilta ja elävässä elämässä saa kuulla naisten itkua siitä, että miesystävä ei halua naimisiin, vaikka suostui kihloihin. Ja se ON totta, että monet menevät kihloihin keskustelematta siitä mitä kihlaus tarkoittaa. Naiset eivät uskalla monesti mainitakaan sanaa "naimisiinmeno", mutta olettavat mielessään, että tottakai mies ajattelee kihlauksen tarkoittavan lupausta naimisiinmenosta. Vasta jälkeenpäin naiselle selviää, että mies ei edes ajatellut kihlauksen tarkoittavan mitään naimisiinmenoon viittaavaakaan.

yhteiskuntamme lapsen oikeuksien turvajärjestelmässä, siis avioliitossa, mielestäsi on?

Millaista järjestelmää ehdottaisit tilalle?

Mutta kaikille se (suhteellisen pieni) leskeneläke ei ole taloudellisesti ollenkaan merkittävä. Ja mitä tulee tsunamiesimerkkiisi - jos tosiaan tuon takia lapsi on jäänyt virallisesti isättömäksi, niin silloinhan on jotain vikaa lainsäädännössä. Koska avoparien avioituminenhan ei epäkohtaa poistaisi - osa lapsista olisi silti huonommassa asemassa, esim. jos vanhemmat eivät ole keskenään parisuhteessa ollenkaan. Lakien ja käytäntöjen täytyy sopia nykymaailmaan ja vastata nykytodellisuutta. Niin iso osa lapsista syntyy avopareille tai muille ei-naimisissa oleville, että kyllä näidenkin lasten juridisten oikeuksien täytyy voida toteutua, myös mainitun kaltaisissa tilanteissa. Ja miksi muutenkin aina ehdotetaan ratkaisuksia avioliittoa - miksi ei koskaan sitä, että lakia muutettaisiin jotenkin? (Ja ei, en ole vaatimassa että avoliitto muutettaisiin juridisesti avioliiton kaltaiseksi, jos joku nyt siitä aikoo älähtää! Minusta avioliitossa on niin paljon epäkohtia, että en todellakaan kaipaa sitä konseptia itselleni.)

tod. näk. sitten haluaa ihan avioliittoon asti :)

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

http://www.alfakurssi.fi/fi/index.htm

http://www.patmos.fi/fi/tunnetko_jeesuksen/?id=112

yhteiskuntamme lapsen oikeuksien turvajärjestelmässä, siis avioliitossa, mielestäsi on?

Avioliitto ei ole lasten oikeuksien turvajärjestelmä, koska se asettaa lapsen eriarvoiseen asemaan vanhempien siviilisäädyn perusteella. Avioliitto on kahden aikuisen välinen juridinen sopimus.

Sen suurin epäkohta on tietenkin se, että sen varjolla hankaloitetaan monien muiden ihmisten elämää eri tavoin. Henkilökohtaisesti en pidä avioliitosta sen heterokeskeisyyden ja patriarkaalisen historian vuoksi, mutta en myöskään siksi, että en pidä ajatuksesta, että parisuhteet yleensäkään täytyisi "virallistaa". Minun puolestani muut voivat kyllä tehdä mitä haluavat, itseäni avioliitto vaan ei ole koskaan kiinnostanut.

Omalla kohdallani koen epäkohdaksi myös monet sellaiset asiat, jotka muiden mielestä ovat avioliiton etuja. Esim. minusta se, että aviopuolisoiden omaisuus on oletusarvoisesti yhteistä on epäkohta, samoin se, että oletusarvoisesti puolisot perivät toisensa. Minusta esim. sukulaisilta perityn omaisuuden ei kuuluisi automaattisesti joutua varsinkaan erossa puolisolle, vaan mieluummin sisaruksille. (Lapset tietty muuttavat kuviota, mutta nyt puhunkin lapsettomasta parista - lapsethan perivät joka tapauksessa myös avioliitossa.)

Toki tiedän, että avioehdolla voi rajata tällaiset ongelmat pois, mutta itselleni on myös vastenmielinen ajatus, että parisuhteesta, joka on lähtökohtaisesti rakkaussuhde, tehdään "kauppakirjalla" jotain ihan muuta.

Nämä ovat siis esimerkkejä syistä, joiden vuoksi en ITSE halua mennä naimisiin. Omalla kohdallani en kaipaa tilalle mitään muutakaan järjestelmää.

Mutta yksi konkreettinen esimerkki avioliittoinstituution epäkohdasta on se, että sen varjolla syrjitään esim. osaa lapsista.

Lisäksi minusta kertoo jotain kieroa yhteiskuntamme asenteista, että avioliiton solmiminen on kyllä ilmaista, mutta avioliiton purkaminen onkin jo maksullista. Ja yksi epäkohta avioliittoinstituutiossa on sekin, että avioeron saamista joutuu odottamaan 6 kk. Jos ihminen haluaa eron vaikka väkivaltaisesti tai pettäneestä kumppanista, on silkkaa ihmisen oman tahdon aliarvioimista pakottaa hänet odottamaan jonkin "harkinta-ajan" verran ja sitten vielä MAKSAMAAN siitä, että pääsee eroon avioliitostaan, jossa ei halua olla.

Millaista järjestelmää ehdottaisit tilalle?

En ehdota mitään "järjestelmää", vaan mieluummin sitä, että kartoitettaisiin ne ongelmat, joita muut kuin avioliitossa olevat voivat kohdata ja korjattaisiin ne vastaamaan nykymaailman tilannetta. Näitä ovat esim. lapsen mahdollinen jääminen virallisesti isättömäksi joissain tapauksissa tai vaikka ne tilanteet, joissa avopuolison sivuuttaminen johtaa epäinhimillisiin tilanteisiin - kuten vaikka ettei sairaalassa anneta avopuolisolle tietoja tms. Lisäksi avopuolison perintöveroprosentin tulisi olla sama kuin aviopareilla - tämä koskee niitä tapauksia, joissa on tehty keskinäinen testamentti.

Eli ei kohdella eriarvoisesti erilaisia perheitä. Aviopareille jäisi kuitenkin se automaattinen omaisuuden jako, mahdollisuus samaan sukunimeen ja naimisiin menon perinne - nämähän ovat monelle kovin tärkeitä.

kun tuli esiin tämä jeesus-näkökulma. Jätän nuo linkit katsomatta, taidan arvata muutenkin, mitä siellä on. Tuossapa yksi syy pysytellä erossa kristinuskosta!

Kihlaus ei vaadi sormusta, mutta oikeasti kihlaus on lupaus avioliitosta. Sormusta vasemmassa nimettömässä voi pitää kuka tahansa, mutta sitä ei kannata kutsua kihlaukseksi.

Näin olen asian käsittänyt. T. eräs, joka ei omista kihla-eikä vihkisormusta, mutta naimisissa on ja on jopa kihlautunutkin aikoinaan.

En ymmärrä miten te muka olette kihloissa, kun kerran toinen osapuoli ei suostu avioliittoon, kihlaus on yhteinen päätös asiasta.

Vai luuletko että olet kihloissa jos mies on antanut sulle sormuksen?

en ole tuo, jolle vastasit, mutta toteanpa vain, että tuollaiset epäviraliset perinteet kuin kihlaus ovat loppujen lopuksi sisällöltään juuri sitä, millaiseksi ihmiset itse ne tekevät. Ja kihlaus merkityksineen taitaa olla jo nykyisin muuttanut muotoaan sen verran, ettei se enää ole kaikille mikään ehdoton päätös mennä naimisiin. Joten kyllä, voi olla kihloissa vaikkei koskaan menisi naimisiin.

En tosin itse ole, eli ei tarvitse alkaa minulle kettuilla asiasta ;) Kunhan huomautin.

avioliittoon.

Nämä sormukset ja romanttiset höpötykset on juuri niitä, mitä ei minusta liity koko asiaan ja vääristävät avioliiton merkityksen.

Kuvitellaan, että miehen pitää yllättäen kosia romanttisesti ja nainen läkähtyy tähän yllätykseen jne..

Siis miettikää. Näin iso asia pitäisi päättää sekunnissa kun sitä ehdotetaan yllättäen. Minä en ainakaan sellaiseen olisi suostunut. En tee sekunnissa päätöksiä talokaupoistakaan, enkä lapsista. Miksi naimisiin pitäisi mennä miehen yllättäessä kosien romanttisesti.

Asia on minusta niin iso, että parin pitää seurustelusuhteessa keskustella arvoista ja siitä, mitä haluaa. Ei niin, että nainen haluaa naimisiin, mutta ei uskalla sanoa, koska pelkää painostavansa miestä ja kokee, että ei se mies ehkä halua, ellei se kosi yllättäen.

Tämä esimerkkitapaus on minusta ihan ok. Naisella ja miehellä on ollut eri mielipiteet tulevaisuudesta. Asia ok nainen muutti pois. Mies mietti asiaa yksin ja totesi, että kyllä hän haluaakin naimisiin. Asia ok. Mikä sitten mättää. Uskon, että tämä avioliitto on onnellinen ja kestää heidän elämänsä loppuun asti.

Paremmin tuollainen kai kestää kuin sellainen yllättävä romanttinen kosinta, missä yhtäkkiä päätetään, että hei me mennään naimisiin ja pidetään isot bileet.

Romantiikalla ei pitäisi olla mitään tekemistä näin ison asian kanssa. Se rakastuminen ja rakkaus pitäisi olla jo päivänselvää siinä vaiheessa kun marssitaan kuulutuksia hakemaan. Ei mikään yllätys. Asiasta pitää kahden ihmisen keskustella aikuismaisesti ja siitä, millaista tulevaisuutta haluaa.

Jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei niin vaihtoehtona on, että toinen antaa periksi tai pari eroaa.

Ihmettelen tätä naisten ilkeämielistä ajattelua, että jos nainen haluaisi naimisiin, mutta mies ei ja ei sitten mennä niin asia ok.

Mutta jos nainen saa perusteltua miehelle järkisyyt, miksi kannattaa mennä naimisiin ja mies suostuu, ämmälauma ilkkuu, että mies on painostettu ja ero kyllä tulee kun ei se mies ihan oikeasti olis halunnut.

Ei ole tullut mieleen, että kun aikuiset ihmiset keskustelee niin mielipiteet voi muuttua.

Amerikkalainen ystäväni meni niinkin pitkälle, että muutti vauvansa kanssa pois kotoa omaan vuokrakämppään kun avomies kieltäytyi avoliitosta, ja lopulta mies tuli ruusukimpun ja timanttisormuksen kanssa oven taakse kosimaan polvistuneena kun aikuistui ja tajusi, ettei oikeasti halua elää ilman lapsensa äitiä. Mulla on käsitys, että Usassa tuollainen "tulos tai ulos" (naimisiin tai ero) -ajattelu on yleisempääkin.

Kuulostaa tosi "onnellisesti naimisissa" olevalta pariskunnalta. Olipa romanttinen kosinta ja onpa onnellinen parisuhde!

Olemme olleet vuosia yhdessä ja kaksi lastakin on. Kihloissa olemme ja se mielestäni on lupaus avioliitosta. Aina kun otan naimisiin menon puheeksi, niin en saa mieheltä mitään järkevää vastausta.

Tyhmä, et menit vääntämään lapsia? Katso peiliin!

En ymmärrä miten te muka olette kihloissa, kun kerran toinen osapuoli ei suostu avioliittoon, kihlaus on yhteinen päätös asiasta.

Vai luuletko että olet kihloissa jos mies on antanut sulle sormuksen?

en ole tuo, jolle vastasit, mutta toteanpa vain, että tuollaiset epäviraliset perinteet kuin kihlaus ovat loppujen lopuksi sisällöltään juuri sitä, millaiseksi ihmiset itse ne tekevät. Ja kihlaus merkityksineen taitaa olla jo nykyisin muuttanut muotoaan sen verran, ettei se enää ole kaikille mikään ehdoton päätös mennä naimisiin. Joten kyllä, voi olla kihloissa vaikkei koskaan menisi naimisiin.

En tosin itse ole, eli ei tarvitse alkaa minulle kettuilla asiasta ;) Kunhan huomautin.

Tunnen erään sinkkunaisen, joka pitää nimettömässään kahta sormusta. Ei ole ollut naimisissa. Mutta jos sinun mielestäsi siis kihlauksen voi itse määritellä miten huvittaa, niin voiko sinun mielestäsi tuo sinkkunainen väittää olevansa naimisissa, koskapa pitää kahta sormusta nimettömässä, jos hän kovasti haluaisi olla naimisissa? Tuo ajatusleikki siis sinun logiikkaasi käyttäen.

Ja rouvaa teeskentelevän happaman vanhanpiian sarkasmisia säälittäviä juttuja saamme lukea yötä myöten. No toivottavasti sinunkin miesystäväsi joskus kosii sinua.

älä sekoita minua neiti-ihmisiin äläkä myöskään niihin kunniatomiin rouvasihmisiin, jotka ehdottelevat tuhmuuksia miehilleen, pitävät rahoja itse kädessään (hieno nainen ei koskaan käsittele rahaa eikä edes tunne valuuttoja) ja puhuttelevat miestään etunimeltä.