Mies ei halua naimisiin, vaikka lapsiakin jo on

Älä vääristele toisten sanomisia. En missään kohtaa väittänyt, että avioliitto olisi kenellekään suurempi asia kuin lapsen hankkiminen. Ne molemmat ovat isoja asioita ja siksi lapsi kuuluisi hankkia vasta silloin, kun on valmis myös avioliittoon, eikä silloin jos epäröi niinkin suurta sitoutumista kuin avioliitto. Avioliitto ei ole mikään ulkoinen häärituaali, vaan rakkaudesta ja vapaasta tahdosta solmittu elämänikäinen liitto, johon kuuluu myös juridinen puoli. Jotkut susiparit haluavat vain avoimen suhteen, jossa ei tarvitse sitoutua virallisesti, mutta kaikki juridiset hyödyt pitää kyllä saada.

Älä vääristele toisten sanomisia. En missään kohtaa väittänyt, että avioliitto olisi kenellekään suurempi asia kuin lapsen hankkiminen.

No kuitenkin väitit ihmisten hankkivan lapsia ihmisen kanssa, johon eivät ole sitoutuneet, ja että samat ihmiset eivät kuitenkaan mene naimisiin, koska se on niin "iso asia", häärituaalit niin tunnepitoisesti latautuneita ja koko avioliitto niin "iso sitoumus", että SIIHEN menevät vain tosissaan rakastuneet. Tekstistäsi kyllä sai käsityksen, että uskoisit lapsen hankkimisen olevan joillekin (useille?) ihmisille pienempi sitoumus kuin avioliitto.

Ne molemmat ovat isoja asioita ja siksi lapsi kuuluisi hankkia vasta silloin, kun on valmis myös avioliittoon, eikä silloin jos epäröi niinkin suurta sitoutumista kuin avioliitto.

No tämähän pitää paikkansa vain silloin, JOS se avioliitto merkitsee näille ihmisille suurta asiaa. Jos se ei merkitse, niin silloin tilanne on toinen. Ei kaikille avioliitto ole mikään iso tai tärkeä asia.

Kannattaa muistaa, että eri ihmiset haluavat eri asioita. Eri ihmiset lataavat eri asioille erilaisia merkityksiä. Ja ihmisillä on erilaisia tapoja elää yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Vain sinun tai jonkun muun tapa ei ole oikea - eikä vain sinun tai jonkun muun tapa kerro aidosta rakkaudesta ja sitoutuneisuudesta.

Avioliitto ei ole mikään ulkoinen häärituaali, vaan rakkaudesta ja vapaasta tahdosta solmittu elämänikäinen liitto, johon kuuluu myös juridinen puoli. Jotkut susiparit haluavat vain avoimen suhteen, jossa ei tarvitse sitoutua virallisesti, mutta kaikki juridiset hyödyt pitää kyllä saada.

Eli sinä siis ET ymmärrä sitä, että ihmiset voivat elää muutenkin kuin miten itse elät??

Ja mitä tarkoittaa "elämänikäinen liitto"? Eihän avioliitto sellainen ole. Sehän on juridinen sopimus, joka on voimassa, ellei pariskunta päätä erota.

Kertokaa nyt vihdoin joku, että mikä on se asia, jokamielestänne avioliitossa on kovin tärkeä nimenomaan naiselle, mutta ei miehelle!



Kovin monessa viestissä annetaan ymmärtää, että miehet ovat useammin vastahankaisia, kun taas naisille on ihan hirveän tärkeää "päästä" naimisiin, eikä siksi kukaan nainen "voi" olla vapaaehtoisesti avoliitossa. Eli mitä nainen saa avioliitosta enemmän kuin mies?

Lapsen hankkiminen ja avioliitto ovat molemmat isoja asioita, mutta niissä on kysymys hieman erilaisesta sitoumuksesta.



Lapsen hankkiessaan puolisot sitoutuvat siihen lapseen, hoitamaan lasta yhdessä, mutta se ei aina välttämättä todista puolisoiden KESKINÄISESTÄ sitoutumisesta. Esimerkkinä juuri sellainen pari, jossa mies on suostunut lapseen ja kihloihin, mutta ei naimisiin, koska se on liian iso sitoumus, koska hän jollain tasolla epäröi sitoutumistaan naisystäväänsä. Tai jos esim. joku nainen on ottanut seurustelukumppanin vain siinä mielessä, että vauvakuume puskee päälle ja lapsi pitää saada, hinnalla millä hyvänsä, olkoon mies oikea tai ei ja aika vasta näyttää haluaako sitoutua puolison kanssa avioliittoon. Ja siihen lapseen he voivat olla täysin sitoutuneita ja hänen hoitoonsa ja miettineet vakavasti ja tarkkaan lapsen hankkimista, vaikka suhde puolisoon olisi epävarma tai menisi poikki.



Naimisiinmenossa ja avioliitossa sitoudutaan puolisoon loppuelämän ajaksi puolisoiden KESKINÄISEN rakkauden vuoksi, joka on ollut varmaa JO seurusteluaikana ja joka ei riipu siitä onko lapsia vai ei. Ja koska avioliitto on tarkoitettu koko elämän kestäväksi, ei kukaan siihen mene, jos ei ole siihen valmis. Siksi kai ihmiset tuntevat niin usein sitoutumiskammoa ja epäröintiä avioliittoa kohtaan, eivätkä siihen helpolla mene, koska suhtautuvat avioliittoon tositarkoituksella ja "vain kerran elämässä" periaatteella.



Ja koska lapsi ja avioliitto ovat molemmat suuria asioita, on ihanteellista, jos lapsi saa syntyä vanhempiensa avioliittoon, jossa vanhemmat ovat olleet valmiita tekemään ison sitoumuksen toisiinsa toistensa takia ja tälle perustalle on sitten hyvä sitoutua yhdessä siihen lapseen ja lapsen hoitamiseen.

Älä vääristele toisten sanomisia. En missään kohtaa väittänyt, että avioliitto olisi kenellekään suurempi asia kuin lapsen hankkiminen.

No kuitenkin väitit ihmisten hankkivan lapsia ihmisen kanssa, johon eivät ole sitoutuneet, ja että samat ihmiset eivät kuitenkaan mene naimisiin, koska se on niin "iso asia", häärituaalit niin tunnepitoisesti latautuneita ja koko avioliitto niin "iso sitoumus", että SIIHEN menevät vain tosissaan rakastuneet. Tekstistäsi kyllä sai käsityksen, että uskoisit lapsen hankkimisen olevan joillekin (useille?) ihmisille pienempi sitoumus kuin avioliitto.

Ne molemmat ovat isoja asioita ja siksi lapsi kuuluisi hankkia vasta silloin, kun on valmis myös avioliittoon, eikä silloin jos epäröi niinkin suurta sitoutumista kuin avioliitto.

No tämähän pitää paikkansa vain silloin, JOS se avioliitto merkitsee näille ihmisille suurta asiaa. Jos se ei merkitse, niin silloin tilanne on toinen. Ei kaikille avioliitto ole mikään iso tai tärkeä asia.

Kannattaa muistaa, että eri ihmiset haluavat eri asioita. Eri ihmiset lataavat eri asioille erilaisia merkityksiä. Ja ihmisillä on erilaisia tapoja elää yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Vain sinun tai jonkun muun tapa ei ole oikea - eikä vain sinun tai jonkun muun tapa kerro aidosta rakkaudesta ja sitoutuneisuudesta.

Avioliitto ei ole mikään ulkoinen häärituaali, vaan rakkaudesta ja vapaasta tahdosta solmittu elämänikäinen liitto, johon kuuluu myös juridinen puoli. Jotkut susiparit haluavat vain avoimen suhteen, jossa ei tarvitse sitoutua virallisesti, mutta kaikki juridiset hyödyt pitää kyllä saada.

Eli sinä siis ET ymmärrä sitä, että ihmiset voivat elää muutenkin kuin miten itse elät??

Ja mitä tarkoittaa "elämänikäinen liitto"? Eihän avioliitto sellainen ole. Sehän on juridinen sopimus, joka on voimassa, ellei pariskunta päätä erota.

Sinä et ilmeisesti pysty muuta kuin tahallaan väärin ymmärtämään ja vääristelemään muiden sanomisia. Olen tunnistanut sinut tällaisista keskusteluista aikaisemminkin, kirjoitustyylisi ja kommenttisi ovat aina samanlaisia. Ja hyvin katkeraa.

Jos sanoin, että jotkut ovat hankkineet lapsia sellaisen puolison kanssa, jonka kanssa eivät halua naimisiin, mutta joille naimisiinmeno on kuitenkin tärkeä ja iso sitoumus ja jollaiseen menisivät jos rinnalla olisi Se Oikea, niin EN sillä tarkoittanut, ettäkö lapsi ei olisi ollut heille iso asia ja iso sitoumus. Taatusti lapsi on heillekin iso asia ja iso sitoumus, mutta ovat tyytyneet tekemään sen lapsen sellaisen seurustelukumppanin kanssa, josta ei ole heille aviopuolisoksi.

Tosin jos ap ei saa järkevää (vai selvää?) vastausta, niin toivoa on.

Minun avokkini on sanonut ihan suoraan, ettei aio kuuna kullan valkeana mennä naimisiin.

Ainakaan minun kanssani. Aina tuntuu takki tyhjältä kun asiasta tulee puhetta :(

Meillä on 1 yhteinen lapsi ja toinen tulossa, sekä olemme kihloissa.

lisään vielä vastaukseeni tuolle vääristelijälle, että jos jotkut ovat hankkineet lapsen sellaisen kumppanin kanssa, johon eivät ole valmiita sitoutumaan tosissaan avioliittoon asti, niin EI se estä heitä sitoutumasta lapseen, joko yksin tai yhdessä, eikä vähennä heidän sitoumustaan lapseen. Lapsi on iso sitoumus, sitä ei ole kukaan kiistänyt, mutta se sitoumus ei ole riippuvainen puolisoiden suhteesta. Kyllähän yksinhuoltajallekin lapsi on iso sitoumus.

Lapsen hankkiminen ja avioliitto ovat molemmat isoja asioita, mutta niissä on kysymys hieman erilaisesta sitoumuksesta.

Lapsen hankkiessaan puolisot sitoutuvat siihen lapseen, hoitamaan lasta yhdessä, mutta se ei aina välttämättä todista puolisoiden KESKINÄISESTÄ sitoutumisesta. Esimerkkinä juuri sellainen pari, jossa mies on suostunut lapseen ja kihloihin, mutta ei naimisiin, koska se on liian iso sitoumus, koska hän jollain tasolla epäröi sitoutumistaan naisystäväänsä. Tai jos esim. joku nainen on ottanut seurustelukumppanin vain siinä mielessä, että vauvakuume puskee päälle ja lapsi pitää saada, hinnalla millä hyvänsä, olkoon mies oikea tai ei ja aika vasta näyttää haluaako sitoutua puolison kanssa avioliittoon. Ja siihen lapseen he voivat olla täysin sitoutuneita ja hänen hoitoonsa ja miettineet vakavasti ja tarkkaan lapsen hankkimista, vaikka suhde puolisoon olisi epävarma tai menisi poikki.

Naimisiinmenossa ja avioliitossa sitoudutaan puolisoon loppuelämän ajaksi puolisoiden KESKINÄISEN rakkauden vuoksi, joka on ollut varmaa JO seurusteluaikana ja joka ei riipu siitä onko lapsia vai ei. Ja koska avioliitto on tarkoitettu koko elämän kestäväksi, ei kukaan siihen mene, jos ei ole siihen valmis. Siksi kai ihmiset tuntevat niin usein sitoutumiskammoa ja epäröintiä avioliittoa kohtaan, eivätkä siihen helpolla mene, koska suhtautuvat avioliittoon tositarkoituksella ja "vain kerran elämässä" periaatteella.

Ja koska lapsi ja avioliitto ovat molemmat suuria asioita, on ihanteellista, jos lapsi saa syntyä vanhempiensa avioliittoon, jossa vanhemmat ovat olleet valmiita tekemään ison sitoumuksen toisiinsa toistensa takia ja tälle perustalle on sitten hyvä sitoutua yhdessä siihen lapseen ja lapsen hoitamiseen.

Tottakai tuo ero on itsestään selvä. Tässä nyt ei vaan muisteta sitä, että tuo avioliiton merkityshän pätee vain niiden kohdalla, joille sillä on merkitystä. Toki ymmärrän sen, että tällöin ihmiset menevät naimisiin halutessaan sitoutua toisiinsa. Mutta onko niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät mene naimisiin sitoutuessaan toisiinsa, koska sillä avioliitolla ei ole heille samaa merkitystä? Heillä sitoutuminen ilmenee jotenkin muuten. Eli kaikkien kohdalla vaikkapa avoliitto ei suinkaan ole "avioliiton säästelyä Sitä Oikeaa varten". Joillekin avoliitto merkitsee parisuhteen kannalta ja tunnetasolla ihan samaa mitä naimisissa oleminen joillekin toisille.

Etenkin, kun tiedän näitä tapauksia, että mies ei oikeasti halua naimisiin (ehkä pelkää omaisuttaan tai jotain) ja nainen sitten leikkii, kuinka hänkään ei halua... On varmasti myös niitä, joilla molemminpuolista.

Jos jotain tapahtuu... esim. kuolema, se maistraattiin käveleminen olisi ollut pieni asia taata hyvä tulevaisuus sille lapselle/lapsille. Ok, voihan sitä sissinä yksinhuoltajanakin olla, mutta entä raskaana/kun lapsi on pieni... miksi ei maksaa sitä pientä hintaa siitä, että takaa turvallisuuden. Tällainen ihminen tuskin ottaa vakuutuksiakaan?

Avioliitto on tosiaan lapsen edun mukaista. Lapsella ei ole lain silmissä isää, ennen kuin isyys on tunnustettu. Niin paljon voi kuitenkin tapahtua jo odotusaikana tai lapsen ensimmäisinä elinviikkoina.

En uskaltaisi ottaa tietoista riskiä, lapsen kustannuksella. Kun lapsi siitetään ja synnytetään avioliittoon, on lapsella juridinen turva ja oikeus molempiin vanhempiinsa kokoajan.

että on vanhanaikaista sakkia. Onko kaikille opetettu että avioliitto on joku rakkauden korkein taso? Tuntuu siltä että suurimmalle osalle naisista tulee joku elämässä epäonnistumisen tunne jos ei naimisiin pääse. Joltain uskikselta tuollaista voisikin odottaa, mutta ei normaalilta, täysjärkiseltä ihmiseltä. Juridiset syyt on juuri ja juuri ainoa järkevä peruste avioliitolle. Onko ne riittävät, sitä en tiedä.

Sinä et ilmeisesti pysty muuta kuin tahallaan väärin ymmärtämään ja vääristelemään muiden sanomisia. Olen tunnistanut sinut tällaisista keskusteluista aikaisemminkin, kirjoitustyylisi ja kommenttisi ovat aina samanlaisia. Ja hyvin katkeraa.

Olisi kiinnostavaa tietää, missä kohtaa kommenttini tai kirjoitustyylini on sinusta "hyvin katkeraa". Toivottavasti et sekoita minua kehenkään toiseen! Mutta olisi ystävällistä antaa muutamia esimerkkejä, kun kerran päätit lähteä henkilökohtaiselle solvauslinjalle. Ilkeämielisimminhän näissä ketjuissa yleensä kirjoittelevat ne, jotka haluavat korostaa avioliiton asemaa muihin verrattuna. Ja yleensä katkeraksi vanhaksipiiaksi on ollut tapana leimata kaikki ne naiset, jotka ihan ilman muiden arvostelua toteavat vain että eivät halua naimisiin tai että heille avioliitto ei merkitse mitään, jotta se olisi tärkeä. Sinä aiot ilmeisesti jatkaa sillä linjalla, vai?

Jos sanoin, että jotkut ovat hankkineet lapsia sellaisen puolison kanssa, jonka kanssa eivät halua naimisiin, mutta joille naimisiinmeno on kuitenkin tärkeä ja iso sitoumus ja jollaiseen menisivät jos rinnalla olisi Se Oikea, niin EN sillä tarkoittanut, ettäkö lapsi ei olisi ollut heille iso asia ja iso sitoumus. Taatusti lapsi on heillekin iso asia ja iso sitoumus, mutta ovat tyytyneet tekemään sen lapsen sellaisen seurustelukumppanin kanssa, josta ei ole heille aviopuolisoksi.

Jaa, no kyllä varmasti kaikenlaisia valintoja ja pariskuntia tähän maailmaan mahtuu. Veikkaan kuitenkin, että nykyaikana on harvinaisempaa, että naiset "tyytyvät" johonkin vain saadakseen lapsen. Lapsen kun voi hankkia yksinkin. Vai väitätkö sinä, että avoliitossa on kovinkin usein kyse pelkästä tyytymisestä? Onko vaikea ymmärtää, että avoliitto voi usein olla ihan molemminpuolinen ja tietoinen valinta?

Etenkin, kun tiedän näitä tapauksia, että mies ei oikeasti halua naimisiin (ehkä pelkää omaisuttaan tai jotain) ja nainen sitten leikkii, kuinka hänkään ei halua... On varmasti myös niitä, joilla molemminpuolista.

Jos jotain tapahtuu... esim. kuolema, se maistraattiin käveleminen olisi ollut pieni asia taata hyvä tulevaisuus sille lapselle/lapsille. Ok, voihan sitä sissinä yksinhuoltajanakin olla, mutta entä raskaana/kun lapsi on pieni... miksi ei maksaa sitä pientä hintaa siitä, että takaa turvallisuuden. Tällainen ihminen tuskin ottaa vakuutuksiakaan?

Jos mies kuolee, niin yhtälaillahan sitä on yksinhuoltaja, oli oltu naimisissa tai ei. Mikä siinä avioliitossa sitten tekisi leskeydestä ratkaisevasti helpomman? Varmasti joutuu olemaan sissinä ihan molemmissa tapauksissa.

Ei tule mieleen kuin leskeneläke, mutta entä, jos se ei merkitse ihmiselle mitään? Se on aika pieni, ja kaikki eivät sitä edes saa - mitä taas moni ei tunnu tajuavan.

Yhtä hyvinhän voisi sanoa, että olisi ollut pieni vaiva hankkia paremmin palkattu ammatti tms.

Onko oletus aina se, että kaikki omaisuus ja rahat ovat miehen ja naisella ei ole mitään omaa? Ihmeellistä ajattelua!

täysjärkinenkö nainen sitten tekee lapsen miehelle, joka antaa kyllä kihlasormuksen, mutta joka ei ole valmis lunastamaan kihlaukseen kuuluvaa lupausta. Että mies on kyllä valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta, kunhan lupausta ei tarvitse oikeasti toteuttaa, koska ei oikeasti ole siihen valmis. Sitten nainen itkee miehen sitoutumiskammoa, vaikka on lapsikin. Näitä itkijöitä riittää pilvin pimein ja miehet pääsevät kuin koira veräjästä.

eikä tarvinnut käydä keskusteluja, menemmekö naimisiin vai emme kun on jo yhteisiä lapsia.

Menimme naimisiin ennen kuin aloimme puuhailla lapsia.

Mutta nythän onkin kyseessä naiset, jotka ovat niin vanhanaikaisia, että haluavat naimisiin, mutta heidän miehensä ei halua kun on niin uudenaikainen, että haluaa vain siittää lapsia ja paidanpesijän.

Ai, vai onko tämä niin uusi asia? Kyllä on tainnut maailmassa olla iät ja ajat tämä ilmiö, että miehet kulkee ja panee lapsia alkuun ja jatkaa matkaansa niin kauan, kunnes tulee sellainen nainen, kenen kanssa sitoudutaan kunnolla.

Joten oikeastaan tämä avoliitto ei ole mitenkään uudenaikaista. Aina on iät ja ajat ollut au-lapsia ja seksi on pyörittänyt ihmisiä.

että on vanhanaikaista sakkia. Onko kaikille opetettu että avioliitto on joku rakkauden korkein taso? Tuntuu siltä että suurimmalle osalle naisista tulee joku elämässä epäonnistumisen tunne jos ei naimisiin pääse. Joltain uskikselta tuollaista voisikin odottaa, mutta ei normaalilta, täysjärkiseltä ihmiseltä. Juridiset syyt on juuri ja juuri ainoa järkevä peruste avioliitolle. Onko ne riittävät, sitä en tiedä.

naisen korvaan kiihkeällä hetkellä, että anna ny, korjaan jälkeni ja vien sut vihille jos vahinko sattuu.

Ja nainen uskoi ja levitti jalkansa ja kohta huomas olevansa au-äiti.

´Joitain naisia on ollut aina helppo höynäyttää.

täysjärkinenkö nainen sitten tekee lapsen miehelle, joka antaa kyllä kihlasormuksen, mutta joka ei ole valmis lunastamaan kihlaukseen kuuluvaa lupausta. Että mies on kyllä valmis lupaamaan vaikka kuun taivaalta, kunhan lupausta ei tarvitse oikeasti toteuttaa, koska ei oikeasti ole siihen valmis. Sitten nainen itkee miehen sitoutumiskammoa, vaikka on lapsikin. Näitä itkijöitä riittää pilvin pimein ja miehet pääsevät kuin koira veräjästä.

Taas joku naimaton on vetänyt herneitä nenään, on niin epätoivoisia perusteluita avioliittoa vastaan.

Ai missä kohtaa olet lukenut jotain "perusteluja avioliittoa vastaan"? Sen sijaan kyllä kuulostaa oudolta joidekin tekstien avioliittokeskeisyys, ihan kuin koko suhteella ei olisi mitään väliä, siviilisäädyllä vain.

Ei avioliitto ole mikään parisuhteesta irrallinen olotila, vaan hyvän ja rakkauden täyteisen parisuhteen SEURAUS.

Joillain ihmisillä on, toisilla ei.

Miksi ostaa koko lehmä jos haluaa silloin tällöin vai kupin maitoa?

Sä pöljä olet tarjonnut sille kaikki avioliiton edut jo nyt ja noinhan siinä sitten käy. Toivottavasti olette hoitaneet omaisuusasiat järkevästi, koska mies joka tapauksessa ilmeisesti suunnittelee häipyvänsä jossain vaiheessa.

saisiko vihdoin vastauksen, että mikä varsinaisesti on se "lehmä", joka naisen pitäisi saada mies "ostamaan"?

Eli MITÄ erityisen tärkeää avioliitossa on muka juuri NAISELLE, mikä ei olisi sitten tärkeää miehelle?

Kerroin etten tee lapsia avioliiton ulkopuolella ja perustelunani tähän on niin lapsen kuin molempien vanhempien oikeudet. Esimerkiksi:

Jos kumppanini kuolisi minun vielä odottaessa yhteistä lastamme,

Avoparina: joutuisin muuttamaan pois yhteisestä kodistamme, sillä asumme mieheni omistamassa asunnossa.

jos teidän omaisuus on vain miehen nimissä, niin tottakai silloin kannattaakin mennä naimisiin, mikäli haluatte omaisuuden olevan myös sinun.

Usein vedotaan tähän argumenttiin, kun kyseenalaistetaan muiden avoliitto. Mutta eivät kaikki naiset ole taloudellisesti niin riippuvaisia miehestä, eikä kaikilla ole omaisuus vain miehen nimissä. Monelle tuolla ei ole käytännön merkitystä - avioliitossakaan.

Avioliitto luo ennen kaikkea juridista turvaa perheen kaikille jäsenille. Toki avopari voi hoitaa leskeneläkkeen vakuutuksilla (ja maksaa siitä), hoitaa testamentilla jotain toisilleen (lakiosuutta ei kuitenkaan rintaperillisiltä voida viedä) ja odottaa että molempien elämäntilanne sallii yhteisen asuntolainan oton (mitä jos tavattaessa toisella on jo asunto, tai toinen vielä opiskelee, eikä ole valmis lainaan?), jotta asunnosta ei kuoleman tai eron sattuessa lennetä kuin leppäkeihäs, MUTTA tämän kaiken saa kuntoon muutaman minuutin maistraattikäynnillä.

Titenkin on hyvä pitää mielessä kaikki vaihtoehdot. Kyllä kaikki varmasti tietävät nämä avioliiton juridiset vaikutukset. Kaikille ne eivät kenties ole niin merkittäviä tai ajankohtaisia, jolloin ei tarvitse mennä naimisiin vain niiden takia, ellei avioliitolla ole mitään henkistä merkitystä myös.

Minua huolestuttaa, miten heikosti ihmiset tietävät oikeutensa ja velvollisuutensa.

no minä ainakin tiedän oikein hyvin ja olen silti valinnut avoliiton. Ei avioliitto toisi minulle oikeastaan mitään niin merkittävää hyötyä, että sitä tarvitsisin.

Odottelen silti vielä lehmä-maito -vertauksen avaamista.

Mutta nythän onkin kyseessä naiset, jotka ovat niin vanhanaikaisia, että haluavat naimisiin, mutta heidän miehensä ei halua kun on niin uudenaikainen, että haluaa vain siittää lapsia ja paidanpesijän.

Ai, vai onko tämä niin uusi asia? Kyllä on tainnut maailmassa olla iät ja ajat tämä ilmiö, että miehet kulkee ja panee lapsia alkuun ja jatkaa matkaansa niin kauan, kunnes tulee sellainen nainen, kenen kanssa sitoudutaan kunnolla.

Joten oikeastaan tämä avoliitto ei ole mitenkään uudenaikaista. Aina on iät ja ajat ollut au-lapsia ja seksi on pyörittänyt ihmisiä.

Tämä kommentti osoittaa sen, miten uskomattoman vanhoillisia asenteita ihmisillä vielä nykyään on. Todellakin toivon, että tämä on provo!

Mutta hei, edelleen jos kerran mielestäsi mies haluaa vain seksiä ja paidanpesijän, niin miten se tilanne sitten avioliitossa muuttuu? Ja onko teidän perheessä tosiaan niin, että sinä teet miehesi puolesta kaikki kotityöt, peset ja silität paidat ja mies antaa sinulle vastapalveluksena avioliiton? Se ei ole enää nykypäivää, kuten ei avoparien lasten kutsuminen au-lapsiksikaan.

Mutta, kuten sanottu, tuon on pakko olla provo, vaikea uskoa, että kukaan olisi noin vanhoillinen.