Lue keskustelun säännöt.
Asiaa tuon synnäriketjun kammottaville anopeille!
10.07.2011 |
Tuossa "en halua isovanhempia synnärille" tms. ketjussa muutamat anopit vetivät pussillisen herneitä nenään ja olivat täysin kyvyttömiä ymmärtämään, miksi juuri synnyttänyt nainen saattaa tahtoa omat vanhempansa sairaalaan vierailulle, mutta ei anoppia. Itselleni tuo anoppien asenne kuulostaa todella sairaalle ja itsekkäälle, enkä pysty siihen samaistumaan vaikka kuinka yritän.
Jotkut vetosivat siihen, että ihan sama miten äiti jaksaa, vauvaahan sinne tullaan katsomaan. Ehkä tuossa piileekin se salaisuus ja koko jutun pointti! Naisen äiti tulee katsomaan, tukemaan ja onnittelemaan omaa lastaan ja tapaamaan samalla lapsenlastaan, kun taas miehen äiti tulee tapaamaan lapsenlastaan, siitä "synnytyskoneesta" viis. Miksihän oma äiti on läheisempi kuin anoppi? Toivotteko te, että pojallenne se anoppi on yhtä arvokas ja läheinen kuin te itse??? Tasa-arvo ei nyt vaan voi biologisista syistä toteutua kaikessa, sen kanssa on opittava elämään. Miten muuten, raivoatteko omalle pojallenne jos hän ei kutsu varpajaisiin äidin kavereita? Yhtä lailla se vauva on äidinkin ja varmasti äidinkin kaverit tahtovat vauvaa juhlia, vai mitä?
Ja siitä huolimatta, että lapsi on yhtä lailla miehenkin, synnärillä äiti ja vauva ovat pääasiassa, piste. Asiaa voi testata ihan käytännössä vaikka sillä, että isä ottaa vauvan kainaloonsa ja ilmoittaa lääkärille lähtevänsä sen kanssa kotiin koska vauva on yhtä lailla hänen...
Miten te anopit kestätte sen, jos nainen ottaa oman äitinsä synnytykseen tukihenkilöksi? Toinen mummo pääsee siis tapaamaan lapsenlapsen heti syntymässä ja toinen ehkä vasta päivien jälkeen? Onko tämä maailman kaikkien vääryyksien ehdoton ykkönen, pystyttekö tällaista julmuutta edes kuvittelemaan?
Huh. Anteeksi vuodatus, mutta alkoi ärsyttämään tuo joidenkin mummojen asenne niin kovaa, että oli pakko purkautua. Kiitos, helpotti.
Kommentit (156)
Ilmoittaa vaan tuleville mummoille etta viikon paasta sopii tulla.
Sitten kun itse tarvitsette lapsenlikkaa tai muuta apua niin mummot voivat ilmoittaa etta eensi viikolla sopisi, ei nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittaa vaan tuleville mummoille etta viikon paasta sopii tulla.
Sitten kun itse tarvitsette lapsenlikkaa tai muuta apua niin mummot voivat ilmoittaa etta eensi viikolla sopisi, ei nyt.
Eivät isovanhemmat ole mikään lastenhoito- tai avunantopalvelukeskus. Varsinkaan jos he eivät halua sitä olla. Jos lapsenlapsen ja isovanhemman suhteen kulmakivi on se, pääseekö vauvaa katsomaan alle päivän ikäisenä vai ei, asia jonka perusteella koko sukulaisuussuhteen syvyys jatkossa määritellään, näkisin sen olevan lähinnä isovanhemman menetys jos ei jatkossa riitä kiinnostusta luoda suhdetta lapsenlapseen.
Onkohan kukaan tuleva av-isoäiti täällä osannut vielä sanoa, että miksi se on niin tärkeää nähdä vauva heti, melkein synnytyssaliin rynnätä? Ihan vain mielenkiinnosta haluaisin tietää, mitä mummo (isän tai äidin puolelta) menettää jos lapsen näkee vasta 2. päivänä tai vaikka viikon kuluttua?
Tosin avoliittolaisilla anoppi pääsee joskus sanomaan viimeisen sanan
Eli jos ei olla naimisissa ja mies kuolee, ei avovaimolla ole mitään sanomista hautajaisista jne. jos ei ole mieheltä jäänyt asiasta lupalappua avovaimolle.Ei ole kerran eikä kaksi kun ollaan tilanteessa, jossa vaimolla ei ole mitään sanomista miehensä hautajaisista. Lähimmän omaiset eli lapset ovat alaikäisiä eikä heidän äitinään oleminen anna mitään oikeutta kalmoon.
Joten ehkä kannattaa pysyä väleissä. Avoliitossa mies on enemmän äitinsä kuin vaimonsa omainen!
Itselläni ei ole appea (kuollut) ja anoppi on niin huonossa kunnossa mm. muistisairauden takia, ettei kummastakaan olisi mitään asioita päättämään. Eli en vastaa omasta puolestani. Mutta kumpi tuossa esimerkissä sitten "voittaa" tai "häviää"? Miniä saisi miehen elävänä, anopille jäisi kalmo käteen. Noista vaihtoehdoista ottaisin kyllä ensin mainitun.
Muuten moni hautajaisia järjestellyt tuttavani olisi mieluummin keskittynyt ihan muihin asioihin kuin sukulaisten kutsumisiin ja hautajaisruokien tilaamisiin. Esim. ystäväni inhosi äitinsä hautajaisissa koko uskonnollista osuutta (on itse ateisti), ja oikeastaan hänelle hautajaiset eivät edes olleet merkittävä asia. Hänen henkilökohtainen surun käsittelyn rituaalinsa tapahtui toisaalla.
Joten tuollaisessa valtataistelussa miniä kyllä voittaisi (jos nyt KUKAAN voi noin sairaassa pelissä voittaa!) - hänellä olisi ollut yhteinen elämä ja yhteiset lapset miehen kanssa, anopille jäisi hautajaisten järjestely ja maksaminen. Ja tuskinpa anoppi saisi tavata koskaan rakkaan poikansa lapsia, jos sivuuttaisi miniän totaalisesti hautajaisista ;)
Joten kannattaa pysyä väleissä - lähisukulaisuus ei paljon lämmitä, jos itse kuitenkin menettää aika paljon!
Meillä kutsuttiin toisen lapsen syntymän jälkeen molemmat isovanhemmat sairaalaan (sairaalaan ei saanut tulla kuin vauvan sisarukset ja isovanhemmat).. Omat vanhemmat tulivat vaikka harvakseltaan nähdään, samoin miehen isä tuli mutta anoppia ei kuulunut..
Mun äiti oli soittanut anopille vielä toisena päivänä että onko tulossa että he menevät.. tää oli se toinen päivä jolloin anoppi oli toiseen kertaan jo soitettu että tuletko.. vastaukseksi mun äiti sai vain että "ei ole kutsuttu"..
kirjalliset kutsukortitko sitä pitää lähettää ,vai eikö poikansa kutsu jotenkin "aja asiaa".
toisaalta hyvä ettei tullut, koska kylillä olisin saanut kuulla kaiken miltä näytin tai mitä sanoin sairaalassa jne, mutta pojallensa oli vähän kovempi isku... ettei meidän perhe sen vertaa kiinnosta, muuten kyllä esittää että voivoi kun on ikävä.. niimpäniin.
Tuossa "en halua isovanhempia synnärille" tms. ketjussa muutamat anopit vetivät pussillisen herneitä nenään ja olivat täysin kyvyttömiä ymmärtämään, miksi juuri synnyttänyt nainen saattaa tahtoa omat vanhempansa sairaalaan vierailulle, mutta ei anoppia. Itselleni tuo anoppien asenne kuulostaa todella sairaalle ja itsekkäälle, enkä pysty siihen samaistumaan vaikka kuinka yritän. Jotkut vetosivat siihen, että ihan sama miten äiti jaksaa, vauvaahan sinne tullaan katsomaan. Ehkä tuossa piileekin se salaisuus ja koko jutun pointti! Naisen äiti tulee katsomaan, tukemaan ja onnittelemaan omaa lastaan ja tapaamaan samalla lapsenlastaan, kun taas miehen äiti tulee tapaamaan lapsenlastaan, siitä "synnytyskoneesta" viis. Miksihän oma äiti on läheisempi kuin anoppi? Toivotteko te, että pojallenne se anoppi on yhtä arvokas ja läheinen kuin te itse??? Tasa-arvo ei nyt vaan voi biologisista syistä toteutua kaikessa, sen kanssa on opittava elämään. Miten muuten, raivoatteko omalle pojallenne jos hän ei kutsu varpajaisiin äidin kavereita? Yhtä lailla se vauva on äidinkin ja varmasti äidinkin kaverit tahtovat vauvaa juhlia, vai mitä? Ja siitä huolimatta, että lapsi on yhtä lailla miehenkin, synnärillä äiti ja vauva ovat pääasiassa, piste. Asiaa voi testata ihan käytännössä vaikka sillä, että isä ottaa vauvan kainaloonsa ja ilmoittaa lääkärille lähtevänsä sen kanssa kotiin koska vauva on yhtä lailla hänen... Miten te anopit kestätte sen, jos nainen ottaa oman äitinsä synnytykseen tukihenkilöksi? Toinen mummo pääsee siis tapaamaan lapsenlapsen heti syntymässä ja toinen ehkä vasta päivien jälkeen? Onko tämä maailman kaikkien vääryyksien ehdoton ykkönen, pystyttekö tällaista julmuutta edes kuvittelemaan? Huh. Anteeksi vuodatus, mutta alkoi ärsyttämään tuo joidenkin mummojen asenne niin kovaa, että oli pakko purkautua. Kiitos, helpotti.
koskaan välittänyt, kolme kertaa olen synnyttänyt ja viimeisellä kerralla olin kuolla ja makasin teholla pari päivää -eipä näkynyt omaa äitiäni silloinkaan.
Anoppi oli tukena ja hoiti kotonamme kahta vanhempaa sisarusta, hekin vielä silloin pieniä, 1v ja 2v.
Nyt kun lapset ovat 1v, 2v ja 3v, ovat välini anoppiini ihanat, äitiini eivät. Kiitollinen olen anopistani, joten en käsitä anoppi-vihaanne. En yhtään ihmettele, että anoppinne tahtovat sairaalaan katsomaan vain lapsenlastaan -en minäkään noin kiittämättömiä naisia sinne lähtisi katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se ole mitään anoppi-vihaa, jos tarvitsee vaikka unta ja lepoa synnytyksen jälkeen.
Oma äitini ei ole lapsenlapsistaan koskaan välittänyt, kolme kertaa olen synnyttänyt ja viimeisellä kerralla olin kuolla ja makasin teholla pari päivää -eipä näkynyt omaa äitiäni silloinkaan.
Anoppi oli tukena ja hoiti kotonamme kahta vanhempaa sisarusta, hekin vielä silloin pieniä, 1v ja 2v.
Nyt kun lapset ovat 1v, 2v ja 3v, ovat välini anoppiini ihanat, äitiini eivät. Kiitollinen olen anopistani, joten en käsitä anoppi-vihaanne. En yhtään ihmettele, että anoppinne tahtovat sairaalaan katsomaan vain lapsenlastaan -en minäkään noin kiittämättömiä naisia sinne lähtisi katsomaan.
niin voitko silti ymmärtää, että joku toinen on toisenlaisessa tilanteessa ja haluaa toimia toisin? Vai pitääkö kaikkien ajatella ja toimia kuten sinä?
Minullakin on mukava anoppi, mutta siltikään en haluaisi häntä tai appeani lapsivuoteen ääreen heti sen jälkeen kun olen synnyttänyt. En ole halunnut sinne edes omia vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittaa vaan tuleville mummoille etta viikon paasta sopii tulla.
Sitten kun itse tarvitsette lapsenlikkaa tai muuta apua niin mummot voivat ilmoittaa etta eensi viikolla sopisi, ei nyt.
On se nyt herranjestas käsittämätöntä, ettei tuoreelle perheenjäsenelle suoda yhtään yksityisyyttä, vaan anoppi on heti ajamassa MINÄ-MINÄ-MINÄ-asenteella "omia oikeuksiaan".
Meillä on tuttavapiirissä just tuollaisia tättähäärä-anoppeja, ollaan aina puskemassa mukaan kylään jonkun toisen mukana, "sattumalta", ja kun annetaan lasta hoitoon (anopin kamalan kinuamisen jälkeen), niin sitten valitetaan kun tullaan parin tunnin päästä hakemaan, että kun sen lapsen hoito on niin raskasta. Ja sitä valitetaan vielä seuraavalla viikollakin.
Viisaasti ovatkin vanhemmat päättäneet, että se lapsen mummi onkin viimeinen oljenkorsi kun lapsi tarvitsee tilapäishoitajaa, mieluummin maksetaan palvelusta kuin kuunnellaan mummin valitusta.
Nää nykymummit ovat aivan helkutin itsekkäitä känttyjä, joiden päähän ei mahdu, että toisen yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Anoppi ei kuulu ydinperheeseen, eikä hänellä ole mitään oikeuksia lapseen. Syystä näin varmaan lakiin on laadittukin.
Onkohan kukaan tuleva av-isoäiti täällä osannut vielä sanoa, että miksi se on niin tärkeää nähdä vauva heti, melkein synnytyssaliin rynnätä? Ihan vain mielenkiinnosta haluaisin tietää, mitä mummo (isän tai äidin puolelta) menettää jos lapsen näkee vasta 2. päivänä tai vaikka viikon kuluttua?
Eivät tunnu tätä osaavan perustella. Eihän moni vastasyntynyt turvotukseltaan saa kunnolla edes silmiä auki ennen kuin päivän, parin päästä? Jokaikiseen sairaalaan saisi tulla ehdoton kielto vierailijoille siten, että vain isä ja sisarukset pääsevät katsomaan tulokasta.
Mua ainakin ällötti samassa huoneessa vierailleen anopin puoliso, joka sellainen porno ilme naamallaan vain tuijotti kun opettelin lastani imettämään. Hyi hel****tti! Kun mieheni saapui (onneksi!), hänkin huomasi naapurin appiukon tuijotuksen ja karjaisi minkä keuhkoista lähti, että "Nyt ukko V***uun tuijottamasta siitä!" Anoppi oli sen verran uuden lapsenlapsensa lumoissa, ettei nähnyt eikä kuullut mitään. Miniä kävi sääliksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tällä foorumilla on anoppeja yhtä tai kahta enempää. Mutta sitä ei ämmät osaa ajatella vaan mölisee ja huutaa pää punaisena.
Heh, antaa kyllä aika hauskan kuvan suomalaisesta naisesta.
olisivat loukkaantuneet jos ei olisi menty. Ei tainu niitä anoppia olla missään kuvioissa, asuivat muualla ja joku oli juoppo ja joku hirveän vanha. Poika on meillä nuorin, jolla ei ole vielä perhettä. Seurusteli monta vuotta, mutta kihlattu ei halunnut lapsia tai ei saanut. Tuskin oltais mentykäään synnärille, kotona olis ehken saatu käydä. Itselläni oli jo niin vanha anoppi ja äiti ettei kumpikaan olisi jaksanu tullakkaan katsomaan laitokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaamassa tai kirjoittamassa. Eiköhän täällä vain itse pienten lasten äidit mölise pää punaisena.
Onkohan kukaan tuleva av-isoäiti täällä osannut vielä sanoa, että miksi se on niin tärkeää nähdä vauva heti, melkein synnytyssaliin rynnätä? Ihan vain mielenkiinnosta haluaisin tietää, mitä mummo (isän tai äidin puolelta) menettää jos lapsen näkee vasta 2. päivänä tai vaikka viikon kuluttua?
Eivät tunnu tätä osaavan perustella. Eihän moni vastasyntynyt turvotukseltaan saa kunnolla edes silmiä auki ennen kuin päivän, parin päästä? Jokaikiseen sairaalaan saisi tulla ehdoton kielto vierailijoille siten, että vain isä ja sisarukset pääsevät katsomaan tulokasta.
Mua ainakin ällötti samassa huoneessa vierailleen anopin puoliso, joka sellainen porno ilme naamallaan vain tuijotti kun opettelin lastani imettämään. Hyi hel****tti! Kun mieheni saapui (onneksi!), hänkin huomasi naapurin appiukon tuijotuksen ja karjaisi minkä keuhkoista lähti, että "Nyt ukko V***uun tuijottamasta siitä!" Anoppi oli sen verran uuden lapsenlapsensa lumoissa, ettei nähnyt eikä kuullut mitään. Miniä kävi sääliksi...
Appiukko on kuollut. Mutta en kyllä olisi tissiä lätkäissyt omankaan isäni silmien eteen.
Mutta anoppi ja äitini ja isäni ovat käyneet jokaisen viiden synnytyksen jälkeen katsomassa vauvaa ja ei ole kyllä koskaan sillä hetkellä tarvinnut imettää. Eivätkä ole "LAUKANNEET" sisään vaan ovat tulleet sovittuna aikana poikansa kanssa käymään.
En ymmärrä, miten tästäkin asiasta jotkut naiset saa niin vaikean asian. 2 lapsistani on poikaa. Nähtävästi minä kelpaan mummoksi vain tyttöjeni lapsille.
Itsellä kaksi poikaa ja ei tulisi mieleenkään tunkea itseäni miniän tahdon vastaisesti synnärille vastasyntynyttä tervehtimään.
Vauvan syntymä (oli se sitten ensimmäinen tai ei) on perheen oma, tärkeä hetki, ja tarkoitan tällä nyt isää, äitiä ja lasta (ja mahdollisia sisaruksia). Ei siihen ole anopeilla tunkemista ellei sinne erikseen kutsuta. Ja nimenomaan se synnyttänyt nainen vetää ne rajat vierailijoiden suhteen.
Kuinka moni näistä herneen nenään vetäneistä anopeista olisi mielellään ollut esim. rinta paljaana imettämistä opettelemassa oman anoppinsa haukankatseen alla? Tai appiukkonsa toljotettavana? Sitten kun se mies synnyttää lapsen, pääsee hän päättämään kuka lasta synnärille tulee katsomaan :-D.
On se kumma kun toisen yksityisyyttä ei kunnioiteta eikä ymmärretä. Itse teen toisin, sillä en koe että menettäisin jotakin ylitsepääsemätöntä jos en tapaisi lapsenlastani ennen synnytyssairaalasta kotiutumistaan. Valitettavasti myös lähipiiriini kuuluu tällaisia kamaliakin anoppeja, mutta tiukkoja rajoja heille vain, kyllä he siitä jossakin vaiheessa yskän ymmärtävät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyi aikanaan voiko tulla sairaalaan ja korosti että voin sanoa ei jos en jaksa. Ei muutenkaan koskaan tunge kylään kysymättä. Hoitaa kyllä lapsia silloin tällöin, mutta ei vaadi palkaksi minun tottelevaisuuttani. Anoppi hoitaa niitä lapsia siksi että ne ovat hänen lapsenlapsiaan joiden kanssa hän haluaa olla. Ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä josta minun pitää olla nöyrä ja kiitollinen ja tehdä kaikki kuten anoppi haluaa. Minä puolestani autan anoppia jos tarve vaatii, en siksi että miniän on pakko vaan siksi että haluan.
Keskinäinen kunnioitus, sillä tämä pelaa. Kumpikaan ei ole suuri sankari joka armosta antaa toiselle jotain, eikä kumpikaan vaadi toiselta mitään ihme kiitollisuutta tai nöyryyttä, eikä kummallakaan ole tarvetta määräillä toista. Ei tarvi tapella kun kummallakin on järki päässä ja osaa myös asettua toisen asemaan tarvittaessa.
Ja joo, anoppi kävi katsomassa kaikkia lapsia synnärillä, oma äitini ei. Meillä on erinomaiset välit anopin kanssa. Sellaisen ihmisen kanssa on helppo tulla toimeen joka kohtelee sinua kuin ihmistä.
Ilmoittaa vaan tuleville mummoille etta viikon paasta sopii tulla. Sitten kun itse tarvitsette lapsenlikkaa tai muuta apua niin mummot voivat ilmoittaa etta eensi viikolla sopisi, ei nyt.
On se nyt herranjestas käsittämätöntä, ettei tuoreelle perheenjäsenelle suoda yhtään yksityisyyttä, vaan anoppi on heti ajamassa MINÄ-MINÄ-MINÄ-asenteella "omia oikeuksiaan". Meillä on tuttavapiirissä just tuollaisia tättähäärä-anoppeja, ollaan aina puskemassa mukaan kylään jonkun toisen mukana, "sattumalta", ja kun annetaan lasta hoitoon (anopin kamalan kinuamisen jälkeen), niin sitten valitetaan kun tullaan parin tunnin päästä hakemaan, että kun sen lapsen hoito on niin raskasta. Ja sitä valitetaan vielä seuraavalla viikollakin. Viisaasti ovatkin vanhemmat päättäneet, että se lapsen mummi onkin viimeinen oljenkorsi kun lapsi tarvitsee tilapäishoitajaa, mieluummin maksetaan palvelusta kuin kuunnellaan mummin valitusta. Nää nykymummit ovat aivan helkutin itsekkäitä känttyjä, joiden päähän ei mahdu, että toisen yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Anoppi ei kuulu ydinperheeseen, eikä hänellä ole mitään oikeuksia lapseen. Syystä näin varmaan lakiin on laadittukin.
Anoppi ei ole perheenjäsen eikä lainkaan velvollinen hoitamaan lapsenlapsia. Onneksi miniät eivät nykyisin tarvitse omaa aikaa tai parisuhdeaikaa!
Ilmoittaa vaan tuleville mummoille etta viikon paasta sopii tulla.
Sitten kun itse tarvitsette lapsenlikkaa tai muuta apua niin mummot voivat ilmoittaa etta eensi viikolla sopisi, ei nyt.
vain siksi että saavat siitä glooriaa ja että saavat miniän "hyppysiinsä". Jos miniä ei tee kaikkea kuten anoppi haluaa niin silloinpas ei enää apua heru. Jos taas miniä tottelee ja on kiltisti niin anoppi armollisesti hoitaa niitä omia lapsenlapsiaan. Ei anna kovin hyvää kuvaa isoäidistä, joka noin helposti "hylkää" lapsenlapsensa. Kostonhimoinen ja ilkeä mummo, jolle ne lapsenlapset ovat vain väline kostaa miniälle.
Itsellä kaksi poikaa ja ei tulisi mieleenkään tunkea itseäni miniän tahdon vastaisesti synnärille vastasyntynyttä tervehtimään. Vauvan syntymä (oli se sitten ensimmäinen tai ei) on perheen oma, tärkeä hetki, ja tarkoitan tällä nyt isää, äitiä ja lasta (ja mahdollisia sisaruksia). Ei siihen ole anopeilla tunkemista ellei sinne erikseen kutsuta. Ja nimenomaan se synnyttänyt nainen vetää ne rajat vierailijoiden suhteen. Kuinka moni näistä herneen nenään vetäneistä anopeista olisi mielellään ollut esim. rinta paljaana imettämistä opettelemassa oman anoppinsa haukankatseen alla? Tai appiukkonsa toljotettavana? Sitten kun se mies synnyttää lapsen, pääsee hän päättämään kuka lasta synnärille tulee katsomaan :-D. On se kumma kun toisen yksityisyyttä ei kunnioiteta eikä ymmärretä. Itse teen toisin, sillä en koe että menettäisin jotakin ylitsepääsemätöntä jos en tapaisi lapsenlastani ennen synnytyssairaalasta kotiutumistaan. Valitettavasti myös lähipiiriini kuuluu tällaisia kamaliakin anoppeja, mutta tiukkoja rajoja heille vain, kyllä he siitä jossakin vaiheessa yskän ymmärtävät!
Eli jos ei olla naimisissa ja mies kuolee, ei avovaimolla ole mitään sanomista hautajaisista jne. jos ei ole mieheltä jäänyt asiasta lupalappua avovaimolle.Ei ole kerran eikä kaksi kun ollaan tilanteessa, jossa vaimolla ei ole mitään sanomista miehensä hautajaisista. Lähimmän omaiset eli lapset ovat alaikäisiä eikä heidän äitinään oleminen anna mitään oikeutta kalmoon.
Joten ehkä kannattaa pysyä väleissä. Avoliitossa mies on enemmän äitinsä kuin vaimonsa omainen!
lasten äiti tuskin enää on kovin innokas tuomaan lapsia mummolle kylään jos anoppi ei saa edes poikaansa ilman riitelyä hautaan.
Näin kävi tädilleni, poikansa hautajaisista ajoi avovaimon pois, alle kouluikäiset lapset olis siellä kuulemma voineet olla ilman äitiään. Avovaimo lähti itkevien lasten kanssa ja sen koomin ei mummo ole lapsia nähnyt. Nyt täti itkee ja suree kun ei poikansa lapsia saa tavata, multa ei vaan paljon sympatiaa heru. Joskus vois hetken miettiä ihan oikeasti mitä tekee.
Muksuja mulla on neljä ja edelleen tahtoisin yhden lisää. Esikoiselta meitä kävi katsomassa sairaalassa kaikki mahdolliset, samoin toiselta. Mä olin kipeä, menettänyt runsaasti verta, hädin tuskin tajuissani ja tosiaan toivoin ihmisten vaan katoavan, riippumatta siitä mitä sukua ovat ja kelle. Mun puolesta isä sai viedä vauvan ja esitellä sitä jossain muualla kun mun vieressä. Huonekavereiden vuoksi pidin sängyn verhot tiukasti kiinni. Mun rinnat ja mun alapää, mun. Jopa imetystä neuvova kätilö ahdisti. Mun intimiteetti.
Kolmas oli suht helppo. Sairaalassa ei isovanhemmat käyneet, kummankaan puolelta, välimatkan vuoksi. Kotiin lappasi väkeä vähän turhan nopeasti, vieraita oli jo odottamassa kun kotiuduttiin. Sairaalaan olisin voinut huolia, vaikka verhot edelleen pidin kiinni huonekaverin vuoksi. Kotiin en olisi heti tahtonut. Etenkään pitkänmatkalaisia useammaksi päiväksi.
Neljänneltä mä olin tipassa runsaan verenvuodon vuoksi, ja katetroituna. Jopa miehen läsnäolo ahdisti. Kaikki mun kuset siinä näkyvissä ja muutenkin kipeä. Sairaalassa kävi vain mies ja lapset, sängyn verhot tiukasti kiinni. Kotiin en huolinut ketään kahteen viikkoon. Hädin tuskin pysyin pystyssä. Omalle äidillenikin soitin vasta kun vauva oli pari viikkoinen ja jaksoin olla jalkeilla kauemmin kuin vessareissun.
Edelleen, jos vielä joskus yhden saisin. Ne on mun rinnat ja mun alapää. Verhot pysyy kiinni. Jos on helppo synnytys niin tervetuloa kotiin katsomaan, kotiutumista seuraavana päivänä. Jos vaikea niin vasta kun pysyn pystyssä. Sairaalaan ei tarvi tulla, kenenkään (paitsi miehen) ja jos appivanhemmat välttämättä tahtovat, niin mies varmaankin kykenee esittelemään vauvan käytävässä. Mun sängyn viereen ei ole asiaa edes mun vanhemmilla, miksi ihmeessä mun pitäisi siihen laskea joku päällistelemään veritippaa, katetria, maitoista yöpaitaa, paljasta rintaa kun vauva imee? Siis miksi ihmeessä? Ja varmasti en laske.
Mistä sitä kukaan tietää, mikä toista loukkaa tai hävettää? Millainen ihminen tahtoo häpäistä oman tyttärensä tai miniänsä? Niinpä siis, minun vauvani on tavattavissa (jos hällä kaikki hyvin) minä en, ennen kuin olen kylliksi toipunut.
Näin kävi tädilleni, poikansa hautajaisista ajoi avovaimon pois, alle kouluikäiset lapset olis siellä kuulemma voineet olla ilman äitiään. Avovaimo lähti itkevien lasten kanssa ja sen koomin ei mummo ole lapsia nähnyt. Nyt täti itkee ja suree kun ei poikansa lapsia saa tavata, multa ei vaan paljon sympatiaa heru. Joskus vois hetken miettiä ihan oikeasti mitä tekee.
on aktiivisina ketjuina AV:lla sekä "Ei anoppia sairaalaan" ja "Miksi isovanhemmat ei osallistu".
Olisikohan asioilla jotain yhteyttä? Ei tietenkään mikään yksittäinen asia määrittelele suhdetta isovanhempiin, mutta jos uudet vanhemmat jatkuvasti suhtautuu niinkuin isovanhemmat olisivat ulkopuolisia, niin eihän se ole mikään ihme, että erityisesti isänpuolen isovanhemmat jaavat etäisiksi?
Luulen, että tähän keskusteluun on vastannut useita yhden lapsen vanhempia. Useimmat kuitenkin seuraavilla kerroilla suhtautuvat koko juttuun rennommin.