Asiaa tuon synnäriketjun kammottaville anopeille!

"Kaverini menetti synnytyksessä paljon verta ja oli tosi heikossa kunnossa pari päivää

onneksi hänellä on ymmärtäväinen anoppi joka ei loukkaantunut siitä että pääsi katsomaan vauvaa vasta kun kotiutuivat ja että kaverin vanhemmilla oli tietysi iso huoli tyttärensä puolesta (vauva oli kunnossa) ja saivat (pikaisesti) käydä katsomassa."

miten jonkun mielestä on ok, että naisen äiti päästetään sairaalaan, mutta miehen ei. Ja miten se ei jonkun mielestä ole itsekästä?

Siis jos mies haluaa, synnytys on ollut suht normaali jne. Ennen kuin joku tulee viisastelemaan, että mun mies ei edes halunnut tms.

Jos kaikki on mennyt hyvin, niin kyllä se oma äitikin tulee sinne sairaalaan vauvaa pääasiassa katsomaan ja tuore äiti myös esittelee innoissaan vauvaa äidilleen. Miksi tätä ei voi sallia omalle miehelle ja anopille, vaikka sitten siellä kahviossa? (ja ei nyt oteta tähän esimerkeiksi mitään hirviönarsistianoppeja)

jos kaikki on mennyt hyvin, niin oma äiti tulee katsomaan vauvaa

Mua aina naurattaa/ärsyttää nää poikkeustapaukset, joita joku tulee kirjoittamaan ketjuihin. Kaikki normaaliälyiset ymmärtävät, että on poikkeustapauksia, joissa oma mielipide asiasta yleistasolla ei päde.

Jos anoppini olisi huomaavainen ihminen, ehkä olisimme paremmissa väleissä, ja voisinkin päästää hänet synnärille. Mutta kun hän ei ole! hän on ärsyttävä päsmäri joka tietää kaiken aina paremmin, kertoo kokoajan miten meidän pitäisi elää, ja miten lapsia kuuluu kasvattaa, kuinka heidät pitäisi pukea, mitä heille kuuluu syöttää, mitä tavaroita heille pitäisi ostaa, mitä rokotuksia antaa... aina kun näemme alkaa nalkutus välittömästi.

Olemme mieheni kanssa kolmekymppisiä aikuisia joilla on vakituiset työt, oma asunto ja auto, ja osaamme itsekin elää elämäämme ilman ohjeistamista. appivanhemmat eivät vaan milään sitä usko. Paras oli, kun appivanhemmat tulivat käymään (kutsumatta kun olivat taas ostaneet lapselle jotain turhaa) ja mieheni oli keittiössä syömässä, appiukko huusi keittiöstä vaimolleen että "tuu katsomaan, näillä on täällä ihan oikeaa ruokaa, tällasta uunissa tehtyä" no shit! Meillä syödään ihan joka päivä oikeaa ruokaa!

olen olemassa tuoreita äitejä, jotka eivät halua anoppiaan lähellekään synnytyssairalaa, vaikka oma äiti tulisikin katsomaan. Riippuu sitten vauvan isästä miten hän osaa tilanteessa navigoida, jotta kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Tuoreella äidillä pitäisi olla oikeus keskittyä vain toipumiseen ja vauvaa. Kaikki eivät ole hormonihöyryissään täysin normaalitilassa.

Uskotteko muuten, että on naisia, jotka vänkäisivät anopin kohdalla myös tuosta kahvioasiasta? Eli sitten keksisivät syitä, miksei se käy ja miksei anoppi voi odottaa useampaa päivää (vaikka oma äiti sai tulla heti). Tää oli ohis, mutta tuli vaan mieleen tällainen naistyyppi. Hankalia ihmisiä kun löytyy sekä miniöistä että anopeista.

Uskon myös että on olemassa anoppeja, jotka ilman näkyvää syytä tekevät lastenlapsistaan kiistakapuloita eli mietitään aivan turhaan miksi anoppia sorsitaan ja miniän oma äiti on läheisempi ja saa nähdä lapsenlapsensa päivää aikaisemmin tai tuntia ennen ja jatkossa enemmän ja silloin ja tällöin ja sitä ja tätä jne. On TODELLA rasittavaa, jos joutuisi vatvomaan vielä tuollaisia asioita - kuin kuka ehtii ensiksi - siellä synnytyslaitoksella.

Ja ohi topicin, että vaikka oma anoppini on mukava ihminen, niin oma äiti kun on aina oma äiti, myös sille anopin tyttärelle. Pitäisikö minun olla heidän suhteestaan esimerkiksi kateellinen? Oman äidin läsnäollesssa sitä saa olla täysin oma itsensä, väsynyt synnytyksestä tai äitiydestä, hämmentynyt, vaikka itkuinenkin jos siltä tuntuu. Ne negatiiviset tunteet, joita VOI olla välillä äitiyden taipaleella, on kuitenkin useasti helpompi näyttää ja paljastaa omalle äidille, joka tuntee sinut läpikotaisin ja osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Äidiksi synnytään siellä laitoksella, mutta kasvetaan vasta ajan kanssa.

naisen ja anopin välisestä suhteesta, vaan siihen liittyy se mieskin. entä jos se oma mieskin kokee oman äidin tai isän tosi tärkeäksi tullessaan isäksi?

Täytyy olla aika narsistininen ihminen, että rupeaa mitään tähteyksiä ja sankaruuksia yhdestä synnytyksestä vetämään. Melkoista diivailua tuommonen.

Jos suku haluaa jo sairaalaan tulla katsomaan niin minusta se kertoo vain siitä, että uusi tulokas on toivottu ja tuore perhe on tärkeä. Ei tulisi mieleenkään estää sukulaisia tulemasta. Sehän on nopea pikavisiitti kuitenkin. Monet tuovat tuomiset jo sairaalaan eivätkä sitten odota heti kutsua kotiin. Oikein hyvä näin.



Mulla oli aika rankka synnytys ja näytin seuraavana päivänä ihan haamulle mutta mitä siitä.

Olin hengissä ja vauva elossa ja terveenä.

Saivat silti tulla katsomaan meitä.

Kyllä sukulaiset ehtivät mut sitten ristiäisissä nähdä vähän hehkeämpänäkin. Mutta mulla nyt ei olekaan heikko itsetunto, kehtaan olla oma itseni.

aivan hyvin hoitaa suhteensa äitiinsä ja pitää yhteyttä vanhempiinsa ja tarjota vauvaa näytille siellä vierassalissa. Normaali mies, joka on ollut alatiesynnytyksessä tai sektiossa mukana alusta loppuun, voi kyllä hyvin ymmärtää jos tuore äiti ei ole ehkä heti valmis ottamaan vastaan vieraita. Oma mies ei olisi päästänyt ketään sairaalaan vierailulle, jos olisivat väkisin yrittäneet heti vauvan syntymän jälkeen. Tuntee vaimonsa ja näki, että olen kipeä ja rasittunut. Ei siinä kumpaakaan anoppia (tuoreen äidin tai isän) tullut ensimmäisenä mietittyä. Eikä mietitä muutenkaan.

Olen myös sitä mieltä, että normaali ihminen omaa tervettä järkeä ja tilannetajua sen verran, ettei paukauta toisen sairasvuoteelle lupaa kysymättä.

oon kyllä muuten samaa mieltä, mutta kun kyse ei ole vain naisen ja anopin välisestä suhteesta, vaan siihen liittyy se mieskin. entä jos se oma mieskin kokee oman äidin tai isän tosi tärkeäksi tullessaan isäksi?

Ja minä taas olen muutenkin sitä mieltä, että mies saa hoitaa lapset ja omien vanhempiensa suhteet ihan kuten parhaaksi näkee. Mikä minä olen niihin puuttumaan - en rajoita enkä pakota tai hösää muutenkaan.

Ja jos jonkun mielestä on itsetunnosta kiinni, ettei halua synnytyksen jälkeen vaikka appiukkoa sängynsä laidalle, niin sitten se varmaan on niin. Eihän se voi olla mitään muuta. :D

Ei siinä kumpaakaan anoppia (tuoreen äidin tai isän) tullut ensimmäisenä mietittyä. Eikä mietitä muutenkaan.

Ja minä taas olen muutenkin sitä mieltä, että mies saa hoitaa lapset ja omien vanhempiensa suhteet ihan kuten parhaaksi näkee. Mikä minä olen niihin puuttumaan - en rajoita enkä pakota tai hösää muutenkaan.

Ja ennen kuin kukaan tulee taas heittämään kommenttia siitä kuinka lastenhoitoapu ja taloudellinen tuki kyllä kelpaa, mutta ei mitään olla valmiita antamaan vastalahjaksi isovanhemmille, niin emme tarvitse isovanhemmilta kumpaakaan edellä mainituista. Siksi kai sitä voikin järjestää elämänsä omien näkemystensä mukaisesti ja tehdä asiat omassa marssijärjestyksessä. Ei tarvitse pokkuroida tai ottaa joka käänteessä huomioon, ja voi antaa niiden isovanhempienkin vain rauhassa osallistua lastenlasten elämään, silloin kun haluvat ja jos haluavat.

jättää äidin rauhaan huoneeseensa jos äiti niin haluaa. Eihän se vauva enää ole kiinni äidissään, vaan ihan liikuteltavissa. Uskoisin että isä pystyy päivähuoneeseen vauvan viemään

että olen synnyttänyt kuopiossa, missä osastolle pääsee vain isä ja sisarukset. Ihanaa

Täytyy olla aika narsistininen ihminen, että rupeaa mitään tähteyksiä ja sankaruuksia yhdestä synnytyksestä vetämään. Melkoista diivailua tuommonen.

Jos suku haluaa jo sairaalaan tulla katsomaan niin minusta se kertoo vain siitä, että uusi tulokas on toivottu ja tuore perhe on tärkeä. Ei tulisi mieleenkään estää sukulaisia tulemasta. Sehän on nopea pikavisiitti kuitenkin. Monet tuovat tuomiset jo sairaalaan eivätkä sitten odota heti kutsua kotiin. Oikein hyvä näin.

Mulla oli aika rankka synnytys ja näytin seuraavana päivänä ihan haamulle mutta mitä siitä.

Olin hengissä ja vauva elossa ja terveenä.

Saivat silti tulla katsomaan meitä.

Kyllä sukulaiset ehtivät mut sitten ristiäisissä nähdä vähän hehkeämpänäkin. Mutta mulla nyt ei olekaan heikko itsetunto, kehtaan olla oma itseni.

Hienoa, että sulla meni asiat näin kivasti ja olet tyytyväinen. Onnittelut. Tajuat varmaan kuitenkin, että meitä ihmisiä on erilaisia ja että toiset meistä ovat ylipäänsä enemmän omaa yksityisyyttä kaipaavia? Jos luit ketjun, ehkä myös huomasit, että kyse ei ole siitä, onko tuoreella äidillä tukka hyvin ja ykköset päällä.

Olen sitä mieltä, että koska nainen on se, joka synnyttää, vain ja ainoastaan hän päättää, keitä haluaa vuoteensa vierelle päästää vai haluaako sinne ketään. Jos aikuiset ihmiset eivät tätä ymmärrä, niin se on heidän häpeänsä. Jos anopin on kerta kaikkiaan pakko nähdä vauva jo sairaalassa, mies voi halutessaan viedä sen näytille sinne kahvilaan tai vaikka huoneen oven ulkopuolelle, mutta vasta synnyttäneelle naiselle on annettava oma rauha, jos hän sitä haluaa. Mikä ihme siinä on niin vaikea ymmärtää? Kohta anopit varmaan tunkevat mukaan sinne synnytykseenkin.

Minulla ei olisi koskaan pokkaa ängetä kenenkään luokse sairaalaan ilman erillistä kutsua. En myöskään kysyisi "Saanko nyt tulla?" vaan sanoisin, että "Tulen mieluusti sitten katsomaan vauvaa, kun se teille parhaiten sopii." Näin kutsu sitten tosiaan tulisi oikeastikin sinä ajankohtana, kun vierailu olisi tuoreelle perheelle mieluisa. Vierailu vastahakoisen ihmisen luona nyt olisi minusta kaiken kaikkiaan kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Olen synnyttänyt kuopuksen 13 vuotta sitten ja ei silloin ainakaan saanut olla huoneessa yksin ja vaalia sitä yksityisyyttään ja olla yksin omassa rauhassaan.

Täytyy olla aika narsistininen ihminen, että rupeaa mitään tähteyksiä ja sankaruuksia yhdestä synnytyksestä vetämään. Melkoista diivailua tuommonen.

Jos suku haluaa jo sairaalaan tulla katsomaan niin minusta se kertoo vain siitä, että uusi tulokas on toivottu ja tuore perhe on tärkeä. Ei tulisi mieleenkään estää sukulaisia tulemasta. Sehän on nopea pikavisiitti kuitenkin. Monet tuovat tuomiset jo sairaalaan eivätkä sitten odota heti kutsua kotiin. Oikein hyvä näin.

Mulla oli aika rankka synnytys ja näytin seuraavana päivänä ihan haamulle mutta mitä siitä.

Olin hengissä ja vauva elossa ja terveenä.

Saivat silti tulla katsomaan meitä.

Kyllä sukulaiset ehtivät mut sitten ristiäisissä nähdä vähän hehkeämpänäkin. Mutta mulla nyt ei olekaan heikko itsetunto, kehtaan olla oma itseni.

Hienoa, että sulla meni asiat näin kivasti ja olet tyytyväinen. Onnittelut. Tajuat varmaan kuitenkin, että meitä ihmisiä on erilaisia ja että toiset meistä ovat ylipäänsä enemmän omaa yksityisyyttä kaipaavia? Jos luit ketjun, ehkä myös huomasit, että kyse ei ole siitä, onko tuoreella äidillä tukka hyvin ja ykköset päällä.

Olen sitä mieltä, että koska nainen on se, joka synnyttää, vain ja ainoastaan hän päättää, keitä haluaa vuoteensa vierelle päästää vai haluaako sinne ketään. Jos aikuiset ihmiset eivät tätä ymmärrä, niin se on heidän häpeänsä. Jos anopin on kerta kaikkiaan pakko nähdä vauva jo sairaalassa, mies voi halutessaan viedä sen näytille sinne kahvilaan tai vaikka huoneen oven ulkopuolelle, mutta vasta synnyttäneelle naiselle on annettava oma rauha, jos hän sitä haluaa. Mikä ihme siinä on niin vaikea ymmärtää? Kohta anopit varmaan tunkevat mukaan sinne synnytykseenkin.

Minulla ei olisi koskaan pokkaa ängetä kenenkään luokse sairaalaan ilman erillistä kutsua. En myöskään kysyisi "Saanko nyt tulla?" vaan sanoisin, että "Tulen mieluusti sitten katsomaan vauvaa, kun se teille parhaiten sopii." Näin kutsu sitten tosiaan tulisi oikeastikin sinä ajankohtana, kun vierailu olisi tuoreelle perheelle mieluisa. Vierailu vastahakoisen ihmisen luona nyt olisi minusta kaiken kaikkiaan kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Olen synnyttänyt kuopuksen 13 vuotta sitten ja ei silloin ainakaan saanut olla huoneessa yksin ja vaalia sitä yksityisyyttään ja olla yksin omassa rauhassaan.

Täytyy olla aika narsistininen ihminen, että rupeaa mitään tähteyksiä ja sankaruuksia yhdestä synnytyksestä vetämään. Melkoista diivailua tuommonen.

Jos suku haluaa jo sairaalaan tulla katsomaan niin minusta se kertoo vain siitä, että uusi tulokas on toivottu ja tuore perhe on tärkeä. Ei tulisi mieleenkään estää sukulaisia tulemasta. Sehän on nopea pikavisiitti kuitenkin. Monet tuovat tuomiset jo sairaalaan eivätkä sitten odota heti kutsua kotiin. Oikein hyvä näin.

Mulla oli aika rankka synnytys ja näytin seuraavana päivänä ihan haamulle mutta mitä siitä.

Olin hengissä ja vauva elossa ja terveenä.

Saivat silti tulla katsomaan meitä.

Kyllä sukulaiset ehtivät mut sitten ristiäisissä nähdä vähän hehkeämpänäkin. Mutta mulla nyt ei olekaan heikko itsetunto, kehtaan olla oma itseni.

Hienoa, että sulla meni asiat näin kivasti ja olet tyytyväinen. Onnittelut. Tajuat varmaan kuitenkin, että meitä ihmisiä on erilaisia ja että toiset meistä ovat ylipäänsä enemmän omaa yksityisyyttä kaipaavia? Jos luit ketjun, ehkä myös huomasit, että kyse ei ole siitä, onko tuoreella äidillä tukka hyvin ja ykköset päällä.

Olen sitä mieltä, että koska nainen on se, joka synnyttää, vain ja ainoastaan hän päättää, keitä haluaa vuoteensa vierelle päästää vai haluaako sinne ketään. Jos aikuiset ihmiset eivät tätä ymmärrä, niin se on heidän häpeänsä. Jos anopin on kerta kaikkiaan pakko nähdä vauva jo sairaalassa, mies voi halutessaan viedä sen näytille sinne kahvilaan tai vaikka huoneen oven ulkopuolelle, mutta vasta synnyttäneelle naiselle on annettava oma rauha, jos hän sitä haluaa. Mikä ihme siinä on niin vaikea ymmärtää? Kohta anopit varmaan tunkevat mukaan sinne synnytykseenkin.

Minulla ei olisi koskaan pokkaa ängetä kenenkään luokse sairaalaan ilman erillistä kutsua. En myöskään kysyisi "Saanko nyt tulla?" vaan sanoisin, että "Tulen mieluusti sitten katsomaan vauvaa, kun se teille parhaiten sopii." Näin kutsu sitten tosiaan tulisi oikeastikin sinä ajankohtana, kun vierailu olisi tuoreelle perheelle mieluisa. Vierailu vastahakoisen ihmisen luona nyt olisi minusta kaiken kaikkiaan kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Niin, kaikilla ei ole omia huoneita, mutta on ehkä vähän eri asia ottaa vieraita vastaan sängynlaidalle ja vastailla heidän kysymyksiinsä ja poseerata kameroille kuin kuunnella vaikka jonkun naapuripetiläisen tai sairaanhoitajien jutustelua.

En käsitä millä perusteella lapsen toinen mummo olisi vähäarvoisempi. Olisi mielestäni loukkaavaa myös miestäni kohtaan. Molemmat ovat perhettä ja näin ollen tervetulleita.

Kieltämättä synnytyksen jälkeen tekisi mieli kieltää kaikkia tulemasta että saisi omaa rauhaa vauvan kanssa mutta niin itsekäs en ole. Vauva on myös isovanhemmille uusi perheen jäsen.

olisi, että kaikki isovanhemmat haluavat tulla sairaalaan, ja molemmille vanhemmille aidosti sopii, että he kaikki tulevat. Mutta on ihan selvää, että näin ei aina ole.



Eli kysymys kuuluu, miksi synnyttänyt äiti ei halua anoppiaan/appeaan sairaalaan? Jotkut edellisessä ja tässä ketjussa esittävät, että anopin vierailun kieltäminen liittyy aina jonkinlaiseen kypsymättömyyteen tai mt-ongelmiin. Tällöin vika olisi äidissä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska ilmiö on niin yleinen. Meillä anoppi on käynyt synnärillä, mutta on myönnettävä, että minulle olisi ollut mieluisampaa TUOSSA TILANTEESSA, että hän ei olisi tullut. Olen kuitenkin ihan terve enkä mitenkään lapsellinen ihminen. Olemme anopin kanssa erittäin hyvissä väleissä. Tuo toive on koskenut nimenomaan synnytysten jälkeisiä paria päivää. Hormonit vaikuttivat minuun todella voimakkaasti. En halunnut olla vauvasta hetkeäkään erossa, ja koin todella voimakasta tarvetta "olla sovussa" kaikkien kanssa, esim. myöntyä kaikkien vaatimuksiin ja toiveisiin. Anopilla on tapana kritisoida kaikkea ja huolestua kaikesta, ja se tuntui tuossa tilassa todella hirveältä. Mutta hän siis kävi, en edes harkinnut kieltäväni, mutta mielestäni tuo tarve olla anopilta rauhassa synnärillä voi olla ihan normaalin ja kypsän ihmisen hetkellinen ja ymmärrettävä tila. Ja koska anoppi ei ole tuossa tilanteessa saanut mitään päätä sekoittavaa hormoniruisketta, niin mielestäni on hänen tehtävänsä olla fiksumpi ja joustavampi, eli jättää vierailu väliin ja niellä harminsa. Tietysti jos miniä jatkaa tuota hylkimistä pitempäänkin niin sitten vika on kyllä hänessä. Ja tietenkään ei voi pyytää omia vanhempiaan, jos ei huoli anoppia.

...mutta mielestäni tuo tarve olla anopilta rauhassa synnärillä voi olla ihan normaalin ja kypsän ihmisen hetkellinen ja ymmärrettävä tila. Ja koska anoppi ei ole tuossa tilanteessa saanut mitään päätä sekoittavaa hormoniruisketta, niin mielestäni on hänen tehtävänsä olla fiksumpi ja joustavampi, eli jättää vierailu väliin ja niellä harminsa.

Mulla oli aika rankka synnytys ja näytin seuraavana päivänä ihan haamulle mutta mitä siitä.

Olin hengissä ja vauva elossa ja terveenä.

Saivat silti tulla katsomaan meitä.

Kyllä sukulaiset ehtivät mut sitten ristiäisissä nähdä vähän hehkeämpänäkin. Mutta mulla nyt ei olekaan heikko itsetunto, kehtaan olla oma itseni.

Nyt sitten joku veti itsetuntokortin. Tiesitkö, että terveeseen itsetuntoon kuuluu myös kyky määritellä omat rajansa ja pitää niistä kiinni?

Ja muutenkin huomaat, että pointti on mennyt kokonaan ohi. Ei tuossa ole kysymys mistään turhamaisuudesta tai siitä, että on "vähän väsyneen näköinen". Ihmisellä voi olla synnytyksen jälkeen ihan vaan tarve olla RAUHASSA. Eikö tämä mene jakeluun?

Ja jos nyt lähdet tuolle itsetunto-osastolle tuolla tavalla, niin kai sitten annoit appivanhempien tulla katsomaan, kun alapäätäsi mahdollisesti ommeltiin (koska sullahan on niin hyvä itsetunto ja kaikkihan tietää, mitä se synnyttäminen on) ja ei varmaan ollut mitään syytä pyytää vieraita poistumaan läkärintarkastuksenkaan ajaksi? Itse asiassa appihan olisi voinut ottaa sinulle kuvia siitä? Voit sitten ristiäisissä olla hehkeämpi, mutta synnärillä saavat kaikki oikein hekumoida sinun olotilallasi, eikös vain?

mutta tämän ketjun hirviöanopit joiden mielestä on I-H-A-N A-I-N-A miniän rooli joustaa ja sietää mitä hyvänsä anopilta, ihan riippumatta siitä kuinka huonossa kunnossa miniä on tai kuinka herkkä ja yksityinen tilanne hänellä on meneillään - ei, tuota jengiä en haluaisi osallistumaan elämääni millään tavalla.



Ihan turhia nämä hirviöanoppien uhkaukset että jos ei vauvaa näe 2 tunnin ikäisenä niin sitten he eivät halua koskaan osallistua lastenlastensa elämään eivätkä todellakaan hoida niitä, ihan kostoksi miniälle joka olisi ne kaksi päivää elämästään halunnut pyhittää ydinperheelleen. Tuon tason uhkauksia heittävillä ihmisillä ei selvästikään ole mitään aitoa halua olla poikansa perheen kanssa yhteistä sukua, tämä on vain joku sairas valtataistelu jossa pitää osoittaa että miniä ei ole täysvaltainen ihminen vaan vain hautomakone anopin ja poikansa välisessä primääri-ihmissuhteessa.



Hyi helvetti mitä jengiä, eivätpä teidän lapsenlapset kyllä menetä yhtään mitään siinä ettette te heiden elämäänsä kostoksi osallistu. Hävetkää nyt vähän, aikuiset ihmiset.

Sitä varten on parempi lähteä kotiin mahdollisimman pian. Yksityishuoneita ei liene monessakaan paikassa ole vaan vähintään kahden hengen huoneessa joutuu olemaan. Joten se siitä rauhasta sitten! Mieluummin sentään tuttu suku siihen norkoilemaan kuin ventovieras huonetoveriämmä.

Mulla oli aika rankka synnytys ja näytin seuraavana päivänä ihan haamulle mutta mitä siitä.

Olin hengissä ja vauva elossa ja terveenä.

Saivat silti tulla katsomaan meitä.

Kyllä sukulaiset ehtivät mut sitten ristiäisissä nähdä vähän hehkeämpänäkin. Mutta mulla nyt ei olekaan heikko itsetunto, kehtaan olla oma itseni.

Nyt sitten joku veti itsetuntokortin. Tiesitkö, että terveeseen itsetuntoon kuuluu myös kyky määritellä omat rajansa ja pitää niistä kiinni?

Ja muutenkin huomaat, että pointti on mennyt kokonaan ohi. Ei tuossa ole kysymys mistään turhamaisuudesta tai siitä, että on "vähän väsyneen näköinen". Ihmisellä voi olla synnytyksen jälkeen ihan vaan tarve olla RAUHASSA. Eikö tämä mene jakeluun?

Ja jos nyt lähdet tuolle itsetunto-osastolle tuolla tavalla, niin kai sitten annoit appivanhempien tulla katsomaan, kun alapäätäsi mahdollisesti ommeltiin (koska sullahan on niin hyvä itsetunto ja kaikkihan tietää, mitä se synnyttäminen on) ja ei varmaan ollut mitään syytä pyytää vieraita poistumaan läkärintarkastuksenkaan ajaksi? Itse asiassa appihan olisi voinut ottaa sinulle kuvia siitä? Voit sitten ristiäisissä olla hehkeämpi, mutta synnärillä saavat kaikki oikein hekumoida sinun olotilallasi, eikös vain?

etten olisi päivää myöhemmin voinut anopille vilauttaa minkä näköisen lapsenlapsen hän nyt sitten sai.

Mä tykkään, et nää rauhan vaatijat on varmaan tosi hankalia tapauksia muutenkin, sillä eihän synnärillä mitään rauhaa ole vaan ovet käy koko ajan ja ihmisiä lappaa. Rauhaa saa sitten kotona.

mutta tämän ketjun hirviöanopit joiden mielestä on I-H-A-N A-I-N-A miniän rooli joustaa ja sietää mitä hyvänsä anopilta, ihan riippumatta siitä kuinka huonossa kunnossa miniä on tai kuinka herkkä ja yksityinen tilanne hänellä on meneillään - ei, tuota jengiä en haluaisi osallistumaan elämääni millään tavalla.

Ihan turhia nämä hirviöanoppien uhkaukset että jos ei vauvaa näe 2 tunnin ikäisenä niin sitten he eivät halua koskaan osallistua lastenlastensa elämään eivätkä todellakaan hoida niitä, ihan kostoksi miniälle joka olisi ne kaksi päivää elämästään halunnut pyhittää ydinperheelleen. Tuon tason uhkauksia heittävillä ihmisillä ei selvästikään ole mitään aitoa halua olla poikansa perheen kanssa yhteistä sukua, tämä on vain joku sairas valtataistelu jossa pitää osoittaa että miniä ei ole täysvaltainen ihminen vaan vain hautomakone anopin ja poikansa välisessä primääri-ihmissuhteessa.

Hyi helvetti mitä jengiä, eivätpä teidän lapsenlapset kyllä menetä yhtään mitään siinä ettette te heiden elämäänsä kostoksi osallistu. Hävetkää nyt vähän, aikuiset ihmiset.

millään lailla vaikuttanut sun oikeuksiisi vilauttaa anopille vastasyntynyttäsi tai vaikka pilluasi. Kun se mikä oli oikea ratkaisu yhdelle ei ole aina oikea ratkaisu kaikille, vaikka se niin hirveän vaikea onkin av-mammalle ymmärtää.

Hei, ei se synnytys nyt sentään NIIIIIN ihmeellinen juttu ollut etten olisi päivää myöhemmin voinut anopille vilauttaa minkä näköisen lapsenlapsen hän nyt sitten sai. Mä tykkään, et nää rauhan vaatijat on varmaan tosi hankalia tapauksia muutenkin, sillä eihän synnärillä mitään rauhaa ole vaan ovet käy koko ajan ja ihmisiä lappaa. Rauhaa saa sitten kotona.

mutta tämän ketjun hirviöanopit joiden mielestä on I-H-A-N A-I-N-A miniän rooli joustaa ja sietää mitä hyvänsä anopilta, ihan riippumatta siitä kuinka huonossa kunnossa miniä on tai kuinka herkkä ja yksityinen tilanne hänellä on meneillään - ei, tuota jengiä en haluaisi osallistumaan elämääni millään tavalla. Ihan turhia nämä hirviöanoppien uhkaukset että jos ei vauvaa näe 2 tunnin ikäisenä niin sitten he eivät halua koskaan osallistua lastenlastensa elämään eivätkä todellakaan hoida niitä, ihan kostoksi miniälle joka olisi ne kaksi päivää elämästään halunnut pyhittää ydinperheelleen. Tuon tason uhkauksia heittävillä ihmisillä ei selvästikään ole mitään aitoa halua olla poikansa perheen kanssa yhteistä sukua, tämä on vain joku sairas valtataistelu jossa pitää osoittaa että miniä ei ole täysvaltainen ihminen vaan vain hautomakone anopin ja poikansa välisessä primääri-ihmissuhteessa. Hyi helvetti mitä jengiä, eivätpä teidän lapsenlapset kyllä menetä yhtään mitään siinä ettette te heiden elämäänsä kostoksi osallistu. Hävetkää nyt vähän, aikuiset ihmiset.

Et voi millään estää sitä vaikka olisit kuinka nipo ja kateellinen.

millään lailla vaikuttanut sun oikeuksiisi vilauttaa anopille vastasyntynyttäsi tai vaikka pilluasi. Kun se mikä oli oikea ratkaisu yhdelle ei ole aina oikea ratkaisu kaikille, vaikka se niin hirveän vaikea onkin av-mammalle ymmärtää.

Hei, ei se synnytys nyt sentään NIIIIIN ihmeellinen juttu ollut etten olisi päivää myöhemmin voinut anopille vilauttaa minkä näköisen lapsenlapsen hän nyt sitten sai. Mä tykkään, et nää rauhan vaatijat on varmaan tosi hankalia tapauksia muutenkin, sillä eihän synnärillä mitään rauhaa ole vaan ovet käy koko ajan ja ihmisiä lappaa. Rauhaa saa sitten kotona.

mutta tämän ketjun hirviöanopit joiden mielestä on I-H-A-N A-I-N-A miniän rooli joustaa ja sietää mitä hyvänsä anopilta, ihan riippumatta siitä kuinka huonossa kunnossa miniä on tai kuinka herkkä ja yksityinen tilanne hänellä on meneillään - ei, tuota jengiä en haluaisi osallistumaan elämääni millään tavalla. Ihan turhia nämä hirviöanoppien uhkaukset että jos ei vauvaa näe 2 tunnin ikäisenä niin sitten he eivät halua koskaan osallistua lastenlastensa elämään eivätkä todellakaan hoida niitä, ihan kostoksi miniälle joka olisi ne kaksi päivää elämästään halunnut pyhittää ydinperheelleen. Tuon tason uhkauksia heittävillä ihmisillä ei selvästikään ole mitään aitoa halua olla poikansa perheen kanssa yhteistä sukua, tämä on vain joku sairas valtataistelu jossa pitää osoittaa että miniä ei ole täysvaltainen ihminen vaan vain hautomakone anopin ja poikansa välisessä primääri-ihmissuhteessa. Hyi helvetti mitä jengiä, eivätpä teidän lapsenlapset kyllä menetä yhtään mitään siinä ettette te heiden elämäänsä kostoksi osallistu. Hävetkää nyt vähän, aikuiset ihmiset.