Lue keskustelun säännöt.
Asiaa tuon synnäriketjun kammottaville anopeille!
10.07.2011 |
Tuossa "en halua isovanhempia synnärille" tms. ketjussa muutamat anopit vetivät pussillisen herneitä nenään ja olivat täysin kyvyttömiä ymmärtämään, miksi juuri synnyttänyt nainen saattaa tahtoa omat vanhempansa sairaalaan vierailulle, mutta ei anoppia. Itselleni tuo anoppien asenne kuulostaa todella sairaalle ja itsekkäälle, enkä pysty siihen samaistumaan vaikka kuinka yritän.
Jotkut vetosivat siihen, että ihan sama miten äiti jaksaa, vauvaahan sinne tullaan katsomaan. Ehkä tuossa piileekin se salaisuus ja koko jutun pointti! Naisen äiti tulee katsomaan, tukemaan ja onnittelemaan omaa lastaan ja tapaamaan samalla lapsenlastaan, kun taas miehen äiti tulee tapaamaan lapsenlastaan, siitä "synnytyskoneesta" viis. Miksihän oma äiti on läheisempi kuin anoppi? Toivotteko te, että pojallenne se anoppi on yhtä arvokas ja läheinen kuin te itse??? Tasa-arvo ei nyt vaan voi biologisista syistä toteutua kaikessa, sen kanssa on opittava elämään. Miten muuten, raivoatteko omalle pojallenne jos hän ei kutsu varpajaisiin äidin kavereita? Yhtä lailla se vauva on äidinkin ja varmasti äidinkin kaverit tahtovat vauvaa juhlia, vai mitä?
Ja siitä huolimatta, että lapsi on yhtä lailla miehenkin, synnärillä äiti ja vauva ovat pääasiassa, piste. Asiaa voi testata ihan käytännössä vaikka sillä, että isä ottaa vauvan kainaloonsa ja ilmoittaa lääkärille lähtevänsä sen kanssa kotiin koska vauva on yhtä lailla hänen...
Miten te anopit kestätte sen, jos nainen ottaa oman äitinsä synnytykseen tukihenkilöksi? Toinen mummo pääsee siis tapaamaan lapsenlapsen heti syntymässä ja toinen ehkä vasta päivien jälkeen? Onko tämä maailman kaikkien vääryyksien ehdoton ykkönen, pystyttekö tällaista julmuutta edes kuvittelemaan?
Huh. Anteeksi vuodatus, mutta alkoi ärsyttämään tuo joidenkin mummojen asenne niin kovaa, että oli pakko purkautua. Kiitos, helpotti.
Kommentit (156)
Miehellesi hänen oma äitinsä lienee yhtä tärkeä ihminen kuin oma äitisi sinulle. Miksi miehesi ei saisi esitellä omaa lastaan omalle äidilleen?
Yksinkertaisesti miniä on itsekäs ja omaa napaa tuijottava, jos ei miehen vanhemmilla (äidillä) ole väliä. Valitettavasti tämä näyttää olevan yleinen trendi.
Rukoilkaa te kaikki anoppia inhoavat itsekkäät miniät, kädet kyynerpäitä myöten ristissä, että saatte itse vain tyttäriä..muuten poikienne tulevat vaimot voivat kohdella teitä samoin, miten te kohtelette omaa anoppianne - ja se olisi teille vain oikein!!
t. Ei vielä kenenkään anoppi, mutta kahden pojan äiti
Mitä tarkoitat itsekkäällä? Onko sinusta itsekästä, jos ei heti synnytyksen jälkeen jaksa vierailuja, tai jos haluaa vaikka levätä, nukkua tai tarvitsee aikaa olla itsekseen? Ja onko se osoitus siitä, että miehen vanhemmilla "ei ole väliä"?
Onko sinulla koskaan ollut sellaista tilannetta, että olisit ollut niin kipeä, väsynyt, hämmentynyt, tms, että halusit olla ihan rauhassa? Pystytkö ymmärtämään sen, että jollekin synnytys ja sen jälkeiset tunnit voivat olla niin intiimi ja henkilökohtainen tila, että sen haluaisi jakaa vain oman kumppanin ja lapsen kanssa? Onko se sinusta itsekästä - pitäisikö kaikki jakaa aina koko suvun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei miehen äidillä ole enää mitään asiaa miehen elämään. En minkään laahaa isääni mukaan sänkyymme.
Miehellesi hänen oma äitinsä lienee yhtä tärkeä ihminen kuin oma äitisi sinulle. Miksi miehesi ei saisi esitellä omaa lastaan omalle äidilleen?
Yksinkertaisesti miniä on itsekäs ja omaa napaa tuijottava, jos ei miehen vanhemmilla (äidillä) ole väliä. Valitettavasti tämä näyttää olevan yleinen trendi.
Rukoilkaa te kaikki anoppia inhoavat itsekkäät miniät, kädet kyynerpäitä myöten ristissä, että saatte itse vain tyttäriä..muuten poikienne tulevat vaimot voivat kohdella teitä samoin, miten te kohtelette omaa anoppianne - ja se olisi teille vain oikein!!
t. Ei vielä kenenkään anoppi, mutta kahden pojan äiti
Mitä tarkoitat itsekkäällä? Onko sinusta itsekästä, jos ei heti synnytyksen jälkeen jaksa vierailuja, tai jos haluaa vaikka levätä, nukkua tai tarvitsee aikaa olla itsekseen? Ja onko se osoitus siitä, että miehen vanhemmilla "ei ole väliä"?
Onko sinulla koskaan ollut sellaista tilannetta, että olisit ollut niin kipeä, väsynyt, hämmentynyt, tms, että halusit olla ihan rauhassa? Pystytkö ymmärtämään sen, että jollekin synnytys ja sen jälkeiset tunnit voivat olla niin intiimi ja henkilökohtainen tila, että sen haluaisi jakaa vain oman kumppanin ja lapsen kanssa? Onko se sinusta itsekästä - pitäisikö kaikki jakaa aina koko suvun kanssa?
anoppi on tyttärensä perheessä enemmän lapsenvahtina (kun siellä häntä kohdellaan paremmin) ja antaa rahallista apua enemmän ja parempia lahjoja ja tukee muutenkin.
Juuri synnyttänyt äiti on itselleen tähti, hän haluaa itse olla se huomion keskipiste. Oma äiti, omat vanhemmat ja kaverit tulevat pönkittämään synnyttäneen sankaruutta. Anoppi taas tulisi ensisijassa katsomaan suvun uutta jäsentä, sitä VAUVAA. Se taas olisi huomion siirtämistä pois äidistä.
Näitä kommentteja kun lukee niin ymmärtää täysin miksi anopeilla on yleensä paljon läheisemmät suhteet tyttärensä kuin poikansa lapsiin.
ei miehen äidillä ole enää mitään asiaa miehen elämään. En minkään laahaa isääni mukaan sänkyymme.
Miehellesi hänen oma äitinsä lienee yhtä tärkeä ihminen kuin oma äitisi sinulle. Miksi miehesi ei saisi esitellä omaa lastaan omalle äidilleen?
Yksinkertaisesti miniä on itsekäs ja omaa napaa tuijottava, jos ei miehen vanhemmilla (äidillä) ole väliä. Valitettavasti tämä näyttää olevan yleinen trendi.
Rukoilkaa te kaikki anoppia inhoavat itsekkäät miniät, kädet kyynerpäitä myöten ristissä, että saatte itse vain tyttäriä..muuten poikienne tulevat vaimot voivat kohdella teitä samoin, miten te kohtelette omaa anoppianne - ja se olisi teille vain oikein!!
t. Ei vielä kenenkään anoppi, mutta kahden pojan äiti
Mitä tarkoitat itsekkäällä? Onko sinusta itsekästä, jos ei heti synnytyksen jälkeen jaksa vierailuja, tai jos haluaa vaikka levätä, nukkua tai tarvitsee aikaa olla itsekseen? Ja onko se osoitus siitä, että miehen vanhemmilla "ei ole väliä"?
Onko sinulla koskaan ollut sellaista tilannetta, että olisit ollut niin kipeä, väsynyt, hämmentynyt, tms, että halusit olla ihan rauhassa? Pystytkö ymmärtämään sen, että jollekin synnytys ja sen jälkeiset tunnit voivat olla niin intiimi ja henkilökohtainen tila, että sen haluaisi jakaa vain oman kumppanin ja lapsen kanssa? Onko se sinusta itsekästä - pitäisikö kaikki jakaa aina koko suvun kanssa?
Etkä annan miehesi pitää omaa sukuaan omana turvaverkkonaan.
Ja odotan kyllä poikani haluavan esitellä lapsiaan minulle yhtä lailla kuin tyttönikin. Loukkaantuisin, jos ei poikani kutsuisi minua katsomaan lastaan.
Onhan se syntynyt vauva miniästä irrallinen olento, lasta ei esitellä muuallakin kuin miniän sängyn vieressä.
äiti on tällasissa asioissa se läheisempi ja voi tulla synnytyssairaalaankin. Jokainen anoppi sen tietää ja muistaa jos haluaa!
Kaikkien pitäisi muistaa myös että äitee on tehnyt kovan työn ja ansaitsee hitusen huomiota, rakkautta ja kunnon kukat jos niistä tykkää.
Tämän asian pitäisi jo kuulua normaali sivistykseen:))
Terv. anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy sun miniääs.
Ja odotan kyllä poikani haluavan esitellä lapsiaan minulle yhtä lailla kuin tyttönikin. Loukkaantuisin, jos ei poikani kutsuisi minua katsomaan lastaan.
Onhan se syntynyt vauva miniästä irrallinen olento, lasta ei esitellä muuallakin kuin miniän sängyn vieressä.
äiti on tällasissa asioissa se läheisempi ja voi tulla synnytyssairaalaankin. Jokainen anoppi sen tietää ja muistaa jos haluaa!
Kaikkien pitäisi muistaa myös että äitee on tehnyt kovan työn ja ansaitsee hitusen huomiota, rakkautta ja kunnon kukat jos niistä tykkää.
Tämän asian pitäisi jo kuulua normaali sivistykseen:))
Terv. anoppi
äiti on tällasissa asioissa se läheisempi ja voi tulla synnytyssairaalaankin. Jokainen anoppi sen tietää ja muistaa jos haluaa! Kaikkien pitäisi muistaa myös että äitee on tehnyt kovan työn ja ansaitsee hitusen huomiota, rakkautta ja kunnon kukat jos niistä tykkää. Tämän asian pitäisi jo kuulua normaali sivistykseen:)) Terv. anoppi
kun lastenhoitoapua tarvitaan, niin ehdottaa kääntymistä sen oman äidin puoleen, se kun on läheisempi. Kannattaa muistaa sanoa, että "kun ei ole alusta asti saatu olla tekemisissä, niin on ne teidän lapset jääneet vähän etäisiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen äiti ei ole koko suku vaan rakkaan MIEHESI ÄITI Miehellesi hänen oma äitinsä lienee yhtä tärkeä ihminen kuin oma äitisi sinulle. Miksi miehesi ei saisi esitellä omaa lastaan omalle äidilleen?
Tässä sekoitetaan nyt kaksi asiaa. Toisaalta vaaditaan miniältä nöyryyttä ja sitä, että ottaa vastentahtoisestikin appivanhemmat, vaikka kuinka tuntisi itsensä vierailun aikana "alastomaksi" ja olo olisi kiusallinen. Eli toisaalta ohitetaan täysin synnyttäneen naisen tarve lepoon, rauhaan ja yksityisyyteen. SUURIN OSA TEKSTEISTÄ ja kirjoittajista on ottanut kantaa tähän, painottanut miniän oikeutta yksityisyyteen synnytyksen jälkeen.
Se on kuitenkin ihan eri asia kuin vauvan esittely. Minun puolestani tuore isä voi esitellä vauvaa vanhemmilleen - jos haluaa - mutta mikäli äiti tarvitsee omaa tilaa, se esittely täytyy tehdä jossain muualla kuin siinä äidin sängyn vieressä.
Onko tämä kenties jotenkin kohtuuton toive?
Jotain kompromisseja sen anopinkin on osattava tehdä. Eli vaikka kuinka olisi "lukenut lehdistä tai av:ltä", miten synnytyssairaalassa vierailun rituaaliin kuuluu tulla ihmettelemään siihen miniän sängyn viereen, niin kyllä on osattava kunnioittaa toisen intimiteettisuojaa. Kahviossa voi ihan hyvin rupatella pojan kanssa, juoda kahvit, syödä pullaa, katsella vauvaa ja ottaa valokuvia.
Silloinhan kaikki saavat, mitä haluavat: Miniä saa toipua rauhassa synnytyksestä, mutta anoppi saa nähdä vauvan. Eri asia sitten, jos vauvan isäkin haluaa olla rauhassa - tällöin asia ei ole enää miniän ratkaistavissa.
PS. minua tämä asia ei ole koskenut - itselläni kun ei ole appivanhempia, jotka olisivat olleet tulossa käymään, eli en kirjoittele omista kokemuksistani.
Ei lasten mummolaan viemiseen miniää tarvita. Miehet muutenkin ovat liian nössöjä isiä. Voisivat paljon reippaamin pitää puoliaan vaimoaan vastaan siinä asiassa.
Tasa-arvo se pitää olla tässäkin asiassa.
Meidän molempien vanhemmat tulivat sairaalaan katsomaan vauvaa heti eikä siinä mitään vikaa ollut. Sittenhän oli tulokas esitelty eikä mun tarvinnut kahvitella eikä mitään. Kätevää.
Sääliksi käy sun miniääs.
Ja odotan kyllä poikani haluavan esitellä lapsiaan minulle yhtä lailla kuin tyttönikin. Loukkaantuisin, jos ei poikani kutsuisi minua katsomaan lastaan.
Onhan se syntynyt vauva miniästä irrallinen olento, lasta ei esitellä muuallakin kuin miniän sängyn vieressä.
äiti on tällasissa asioissa se läheisempi ja voi tulla synnytyssairaalaankin. Jokainen anoppi sen tietää ja muistaa jos haluaa!
Kaikkien pitäisi muistaa myös että äitee on tehnyt kovan työn ja ansaitsee hitusen huomiota, rakkautta ja kunnon kukat jos niistä tykkää.
Tämän asian pitäisi jo kuulua normaali sivistykseen:))
Terv. anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hieno hetki miehellekin kun tulee isäksi.
Miehen äiti ei ole koko suku vaan rakkaan MIEHESI ÄITI Miehellesi hänen oma äitinsä lienee yhtä tärkeä ihminen kuin oma äitisi sinulle. Miksi miehesi ei saisi esitellä omaa lastaan omalle äidilleen?
Tässä sekoitetaan nyt kaksi asiaa. Toisaalta vaaditaan miniältä nöyryyttä ja sitä, että ottaa vastentahtoisestikin appivanhemmat, vaikka kuinka tuntisi itsensä vierailun aikana "alastomaksi" ja olo olisi kiusallinen. Eli toisaalta ohitetaan täysin synnyttäneen naisen tarve lepoon, rauhaan ja yksityisyyteen. SUURIN OSA TEKSTEISTÄ ja kirjoittajista on ottanut kantaa tähän, painottanut miniän oikeutta yksityisyyteen synnytyksen jälkeen.
Se on kuitenkin ihan eri asia kuin vauvan esittely. Minun puolestani tuore isä voi esitellä vauvaa vanhemmilleen - jos haluaa - mutta mikäli äiti tarvitsee omaa tilaa, se esittely täytyy tehdä jossain muualla kuin siinä äidin sängyn vieressä.
Onko tämä kenties jotenkin kohtuuton toive?
Jotain kompromisseja sen anopinkin on osattava tehdä. Eli vaikka kuinka olisi "lukenut lehdistä tai av:ltä", miten synnytyssairaalassa vierailun rituaaliin kuuluu tulla ihmettelemään siihen miniän sängyn viereen, niin kyllä on osattava kunnioittaa toisen intimiteettisuojaa. Kahviossa voi ihan hyvin rupatella pojan kanssa, juoda kahvit, syödä pullaa, katsella vauvaa ja ottaa valokuvia.
Silloinhan kaikki saavat, mitä haluavat: Miniä saa toipua rauhassa synnytyksestä, mutta anoppi saa nähdä vauvan. Eri asia sitten, jos vauvan isäkin haluaa olla rauhassa - tällöin asia ei ole enää miniän ratkaistavissa.
PS. minua tämä asia ei ole koskenut - itselläni kun ei ole appivanhempia, jotka olisivat olleet tulossa käymään, eli en kirjoittele omista kokemuksistani.
lukiessa olen tosi kiitollinen ihanista, ymmärtäväisistä appivanhemmistani ja vanhemmistani. Synnytys oli pitkä ja rankka sekä vauvalle että äidille, joten onneksi sekä minun että miehen vanhemmat kunnioittivat toivettamme siitä, että saamme olla sairaala-ajan rauhassa, toipua, levätä ja tutustua vauvaan. Kummankaan vanhemmat eivät vetäneet hernettä nenään, vaan sanoivat, että ilmoitelkaa itse sitten, kun sopii tulla vauvaa katsomaan.
Meillä tosin ei mieskään halunnut heti esitellä vauvaa omille vanhemmilleen tai kenellekään muullekaan, joten mitään konfliktia siitä, kuka saa tulla synnärillä käymään, ei tullut, kun ihan yhdessä päätimme, että sairaala-aika ollaan vaan omalla porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annetaan toisille ihmisille yksityisyyttä ja yritetään ymmärtää, että me ihmiset olemme erilaisia. Jooko?
Sairaalaan ei ole pakko ottaa ketään vierailijoita kenenkään. Kyllä se on sairaalassa olijan päätettävissä että ketä sinne tulee vai tuleeko ketään. Enkä oikein ymmärrä, että ehdotetaan vastasyntyneen viemistä KAHVIOON. Itse en olisi antanut raahata vauvaa minnekään.
Minkäänlaista tunkeilijaa ei tarvitse sietää. Mummon oikeus ei mene vauvan ja äidin edelle, kai se pitäisi tyhmemmänkin ymmärtää. Sen vauvan ehtii kyllä nähdä pari päivää myöhemminkin.
Minä kunnioitan jopa mieheni yksityisyyttä sen verran, että kysyn häneltä haluaako minun tulevan vierailulle sairaalaan. Usein ei halua, koska se on hänestä epämiellyttävä tilanne, ja haluaa käyttää aikansa toipumiseen. On siis ollut sairaalassa paljon.
Minä kunnioitan jopa mieheni yksityisyyttä sen verran, että kysyn häneltä haluaako minun tulevan vierailulle sairaalaan. Usein ei halua, koska se on hänestä epämiellyttävä tilanne, ja haluaa käyttää aikansa toipumiseen. On siis ollut sairaalassa paljon.
Olen samaa mieltä muustakin ed. kirjoittajan tekstistä. Ei se isoäitiys herran jestas mihinkään voi kadota, ellei vauvaa näe alle vuorokauden ikäisenä. Tuntuu aika kummalliselta ja lapselliselta käytökseltä, ettei nainen (anoppi tai oma äiti) osaisi itsekin saman läpikäyneenä asettua synnyttäjän asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää, miten jotkut kehtaavat tuoda mukanaan synnytyssairaalaan vierailulle jotain ihan ulkopuolisia, kutsumattomia ihmisiä (omia kavereitaan, naapureitaan, tms)! Ja sitten käytäntö on se, että juuri synnyttänyt nainen ei kehtaa sanoa, ettei tällainen käy, koska heti on "anoppivihaaja".
Ja heti kun joku röyhkeästi uskaltaa rajata omaa tilaansa ja vaatia yksityisyyttä, niin heti tulee joku syyttämään huonosta itsetunnosta tai diivailusta, kun "pitää piilotella itseään" ja "miksei muka sitä vauvaa voisi vilautella muille" ja "eihän sairaalassa kuitenkaan saa levätä, niin kai siellä voi kuka tahansa käydä vaivaamassa". Ihan ihme porukkaa!!!
Eipä tarvinnut moisia miettiä, kun ei kukaan sukulainen saanut vierailulle tulla, eikä sitä lastakaan kahvioon viedä.
Itse olen myös hyvin läheinen anoppini ja appeni kanssa, mutta silti jostain käsittämättömästä syystä synnytyksen jälkeen hormonihuuruissa kaipasin vain ja ainoastaan omaa äitiäni ja olisin voinut itkeä hänen sylissään vaikka tuntikausia, vaikkei mitään erityistä syytä itkulle ollutkaan. No, tämä nyt oli ihan ot, mutta ehkä vaan taas esimerkkinä siitä minkä takia joskus oma äiti on tervetullut vierailulle, mutta kukaan muu ei.
Varmaan tässä on paljon tekemistä myös sillä, että kaikissa meissä herää erilaisia tunteita ja ajatuksia lapsen syntymän jälkeen. Itselläni heräsi aivan käsittämättömän raivokas suojeluvaisto ja jostain kummallisesta syystä koin appivanhempien vierailun käytävässäkin uhkana itselleni ja vauvalle! Mitään järkevää syytä tuohon en ole vielä löytänyt, mutta se oli valtavan voimakas ja pelottava tunne, voin siis vaan kiittää onneani, ettei meidän huoneeseen ollut sentään kenelläkään asiaa. Luojalle kiitos minulla on ymmärtävä anoppi, joka ei kertaakaan ihmetellyt miksi en tullut heitä käytävään tapaamaan ja mieskin näytti lasta oven takaa lyhyehkön ajan, jonka jälkeen toi lapsen takaisin minulle huoneeseen.
Kuten joku tuolla aiemmin viisaasti sanoikin, anoppi ei ole hormonihuuruissa, joten hänen osansa on käyttäytyä aikuismaisesti ja perääntyä. On aivan eri asia asettaa isovanhemmat eri asemaan vaikka kahden viikon kuluttua, kun lapsen ensimmäiset elinpäivät.
Niin ja tosiaan tuo samainen anoppi, jolle en olisi halunnut lasta kunnolla edes näyttää, saati että olisin itse näyttäytynyt, oli tänäänkin hoitamassa lastamme ja kyseli jo milloin saisi tulla uudestaan tai lapsi voisi mennä heille, jos vaikka miehen kanssa tehtäis jotain kahdestaan. Enkä joudu hänelle noita hoitokertoja mitenkään hyvittelemään.
Meitä kävi katsomassa koko lähisuku sairaalassa molemmilta puolilta, en silloin tajunnut kieltäkään koska olin itse tosi huonossa kunnossa. Jälkeenpäin vasta tajusin ettei revohkaa olisi tarvinnut ottaa vastaan vaan olisin voinut rauhassa toipua leikkauksesta ja voimieni mukaan tutustua lapseen. Seuraavan kerran teen kyllä tiukasti niin ettei kukaan kuin isä ja sisarus tule sairaalaan.Ei ollut kivaa, kun itse hädin tuskin tässäpäivässä ja kaakottajia vierailuajat läpensä.
Ja tuosta isoäiti asiasta, vaikka anoppi on ihana ja mukana perheemme elämässä niin kyllä oma äiti ainakin minulle on ollut se turvaverkko jolta uutena äitinä olen neuvoa kysynyt ja jolta olen konkreettista apua pyytänyt. Koska hän on minun äitini ei pelkästään lapseni isoäiti.