Lue keskustelun säännöt.
Oonko mä narsisti? En halua lapselleni ilon tunnetta
19.05.2011 |
siis ihan kauheaa ajatella itsessään tuollaista oiretta, mutta tässä muutama miten kohtelen lapsiani.
- vaadin paljon, en anna ilmaa
- lapseni ei koskaan naura,
- en halua että hän onnistuu asioissa
- mies on lähdössä ulkomaille kuukauden päästä, toivon hänen kuolemaa
- patistan lapset siivoamaan, haukun laiskaksi ja saamattomaksi
- tosi vähän annan lasten vain olla, määräilen todella paljon mitä heidän pitää tehdä
pliis auttakaa
Kommentit (17)
niskaan jos jatkat tuolla lailla. Lapsellasi tulee varmasti olemaan jonkinlaisia käytöshäiriöitä koulussa ja aikuisena todennäköisesti joko holtitonta käytöstä, alkoholinkäyttöä tms. tai masennusta ja muita mt-ongelmia. Säästät itseäsi paljolta surkeudelta, jos menet terapiaan ja haet apua sekä itsellesi että vuorovaikutusongelmiin lastesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun on todellakin aikuistuttava, naurettavinta tässä on se, että olen kohta nelikymppinen. Kai mulla on joku kehitysvaihe elämässä jäänyt väliin. Mistä mä saan apua?
lapsesi täysin. Melkein itku tulee lastesi takia :(
pintaan joku vanha, lapsellinen käytös. Joka tapauksessa käytöksesi on haitallista lapsillesi, joten hakeudu lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun äiti oli/on tuollainen, paitsi että se tuskin toivoi kenenkään kuolemaa ja melko varmaan se toivoi niin paljon lastensa onnistuvan eri asioissa, että ajoi ahtaalle. äidilläni on todettu mm. vaativa persoonallisuushäiriö ja keskivaikea masennus. mulla todettiin aikuisiällä epävakaa persoonallisuus. hakeudupa ap oikeasti hoitoon, ettei sun lapsille tule esim. mun kohtaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ok. Monet eivät edes tajua, että kaikkinei ole kunnossa. Mene lastesi takia hoitoon. Muuten heidän elämänsä tuhoutuu ja en usko, että sitä haluat. Kerroit, että lapsesi eivät koskaan naura..tiedätkö se on todella hälyyttävää. Sinun pitää tehdä jotain pikaisesti...lapsillasi on oikeus olla onnellisia ja nauravaisia pieniä ihmisiä...hae apua.
Elämä on sinusta raskasta ja työlästä, kun on niin paljon asioita mistä sinun pitää yksin huolehtia ja mitä sinun pitää kontrolloida, ettei vain mikään horjuta heikkoa turvallisuudentunnettasi?
Uupuneena, stressaantuneena ja kontrollitarpeisena voi olla vaikea hyväksyä lasten huolettomuutta ja siitä kimpoavaa iloa, sillä se voi tuntua uhkaavalta lastenhan pitäisi olla varuillaan, ettei mitään ikävää satu yllättäen.
Ehkä et ole itsekään saanut kovin kaksisia eväitä kotoasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäonnistumista? Ja miehesi kuolemaa? Oletko pettynyt jos lapsi onnistuu, näytäykö sen lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaat omalle tk lääkärilles ajan ja sitä kautta pääset varmasti eteenpäin.
Tee se itsesi ja lastes vuoksi.
:(
Mutta mistä luulet itse tuon käytöksen johtuvan? Oletko aina ollut tuommoinen? Ennen narskudiagnoosia kysyisin, oletko kovin stressaantunut ja "vapaudenkaipuinen"? Musta tulee silloin hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säälittää lapsesi. Raukkaparat. Itse oon eläny lähes tuollaisen äidin kanssa. elä ihmettele jos lapsesi ei halua olla kanssasi kovin läheinen kun pääsee sinusta eroon.
hae apua ja äkkiä, ennen kuin lapsesi saa pysyviä vaurioita kehityksessään. Vanhemman tulisi olla lapselle tuki ja turva, johon luottaa. Puhu tunteistasi neuvolassa tai kouluterveydenhoitajalle.
kai mua stressaa vuorotyö ja tekemättömät kotihommat? mutta onko se syy? ei . mä haluaisin oikeesti olla ihana äiti. mutta joku mun sisällä taistelee sitä vastaan, ihan niinku mussa olis kaks persoonaa, toinen on kiukutteleva teini ja toinen on sellainen joka haluaa olla hyvä, mutta ei ole
mieti miltä lapsistasi tuntuu. Mitä he kohta uskaltavat tehdä kun oma äiti on tuollainen, jonka pitäisi olla kantava voima. Kun pyydät apua, niin teet palveluksen itsellesi ja lapsillesi. Se on parasta mitä voit tehdä. Ongelmia on perheissä, se on fiksu joka niihin hakee apua!!