Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko tässä tilanteessa Suomeen lasten kanssa?
24.06.2011 |
Olen asunut jo pitkään ulkomailla, jonne muutin mieheni perässä. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, jotka on syntyneet ja kasvaneet ulkomailla ja kokevat asuinmaamme eli mieheni kotimaan omaksi kotimaakseen. Miehelläni on hyvä työ tai no hyvä ja hyvä, tulemme kuitenkin kohtuullisesti toimeen, emme elä kuitenkaan mitään rikasta elämää.
Minä olen ollut kotiäitinä ja asuinmaastamme en kunnollista työtä löydä :( Olen tehnyt vain joitakin osa-aikaisia hommia, lähinnä vapaaehtoispohjalta, mutta ikää on jo reilusti yli 30 ja juuri mitään työkokemusta ei ole sitten nuoruusvuosien. Lapsemme ovat jo isoja, molemmat koulussa. Minulla on kamala ikävä Suomeen ja koen syyllisyyttä siitä, että lapset vastaavat minulle englanniksi vaikka ymmärtävät suomea. He eivät osaa kunnolla kirjoittaa suomea ja puhumistakin vierastavat.
Lyhyestä virsi kaunis, olen nyt lasten kanssa pitkällä kesälomalla Suomessa ja hain huvikseni töitä täältä. Ajattelin, etten kuitenkaan saisi mitään. Mutta yllätys oli suuri, kun töitä tarjottiin ja työt alkaisi jo elokuussa. Tunne oli aivan mahtava kun minulle soitettiin, että haluaisivat palkata minut. Palkkakin olisi ihan ok. Käteen jäisi verojen jälkeen suunnilleen 1500 euroa. Siis minulle kiva, minähän olen ollut palkattomana kotiäitinä jo vuosia!
Lapsia en missään nimessä jätä. Mutta mietin sitä jos muuuttaisin lasten kanssa Suomeen ja mies jäisi kotiinsa. taloudellisesti ei suurta eroa olisi, sillä vaikka joutuisin vuokraamaan asunnon niin säästäisimme koulumaksuissa, joihin on nyt mennyt suunnilleen tuhat euroa kuukaudessa. Haluaisin siksikin tuoda lapset Suomeen, jotta oppisivat suomen kielen kunnolla nyt vielä kun ovat lapsia, jolloin kieli luultavasti tarttuisi paremmin kuin vaikka armeijaan tullessa.
Haluaisin asua Suomessa edes yhden vuoden. Ikävä on kova ja nyt kerrankin olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin pyykätä ja olla kotona.
Kuulostaako tämä aivan utopistiselta ajatukselta, että muuttaisin lasten kanssa takaisin Suomeen?
Kommentit (145)
"suomen arkielämän morkkaamista". Toki täällä on ankeat piirteensä, mutta kyllä musta juuri se, että täällä tosiaan jo ekaluokkalaiset voivat useimmissa paikoissa ulkoilla keskenään, kävellä itse kouluun, on todella suuri arvo. Itse asiassa jo se, että voi itsekin kävellä lasten kanssa päiväkotiin työntäen rattaita ja toisen pyöräillessä vieressä on asia, jota moni pitää täällä itsestäänselvyytenä, mutta sitä se ei todellakaan ole monissa muissa maissa. Ei yksinkertaisesti ole jalkakäytäviä, joka paikkaan pitää mennä autolla, jos meinaa hengissä johonkin päästä.
Häh?Kyllä pitää olla ihmisillä negatiivinen asenne jos tavallinen realiteettien esiin tuominen tulkitaan morkkaamiseksi?
Ei voi sanoa niin että jossain on halvepaa ruokaa kuin Suomessa, jos ei kerro sitä maata. Varmaan P-Koreassakin on halpaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin siihen päälle tulee lapsilisät + elatusmaksut, koska isä ei silloin asu samassa perheessä
eli kyllä ap:n netto tulot ovat sitten 1500€ +lapsilisä 210€, ellei saa yh korotusta, niin on 303€ ja minimi elatusmaksu on kahdesta 284€
Eli kuussa käteen yh korotuksilla laskien 2087€ ei se pätä huimaaa, mutta sillä PÄRJÄÄ. Vuokra-asunto pk seudulta kivalta alueelta vaikka 2h+k. Laitat lapset yhteiseen huoneeseen ja teet itsellesi olohuoneeseen kivan paikan!
Ihme valitusta täällä suomi mammoilla. Arjesta saa kivaa kun tekee sitä itse sitä!! Oma asenne ratkaisee ja oma sosiaalisuus. Itse olen sitä juuti etsimässä erakko ajan jälkeen ja mahdollisuuksi kivaan arkeen on vaikka kuinka!
Ei arjesta tarvitse ajatella vain työtä, pyykkäystä, kuskausta, ruuanlaittoa!
Tervetuloa suomeen!! Talvellakin on kivaa kun päättää, että on kivaa : ) Helsingissä se on vähän helpompaa kun on kaikenlaista mahdollisuutta ; )
jos nyt edes siihen joutuisivat. Veikkaisin 1-2kk ja sitten siirto tavalliselle luokalle ja sen jälkeen suomi s2 opetuksena.
Jos lapset oppivat Suomen ja voivat vaikka halutessaan hakea Suomen ilmaisiin yliopistoihin, saavat he merkittävän edun.
Lasten kielitaito ei ole mikään ongelma kun kerran ymmärtävät suomea. Puhuminen alkaa ihan itsestään kun Suomeen tulevat suomalaiseen kouluun jne.
Aikoinaan kun olin koulussa niin todella nopeasti ulkomailta tulleet lapset oppivat suomen kielen. Ja he eivät siis osanneet sanaakaan suomea muuttaessaan Suomeen. Ihan suomenkielisille luokille menivät, kun siihen aikaan ei ollut mitään maahanmuuuttajien luokkia.
Lapsille on muutenkin tärkeää tutustua suomalaisiin juuriinsa.
Tuolla ap:n palkalla kyllä pärjää Suomessakin.
Onhan monien perheiden isätkin rauhanturvaajina tms. ja näin poissa perheen elämästä. Eli sekään ei ole mikään este että mies jää kotimaahansa. Kyllähän sieltä pääsee Suomeen jos tulee ikävä lapsia. Nykyaikana on netin videopuhelut, joilla voi pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset oppivat Suomen ja voivat vaikka halutessaan hakea Suomen ilmaisiin yliopistoihin, saavat he merkittävän edun.
Mitä väliä mitä ne yliopistot maksaa kun ap:n mies on hoitanut kaikki maksut.
vaikka lapsiani ja miestani rakastan...
Ymmarran hyvin AP:ta. Tosin itse olen ollut asuinmaassamme toissa, mutta on vaikeaa olla vieraassa kulttuurissa - aina on se outolintu. Kylla aidillakin pitaa olla se oma elama, silla lapset vaistoaa, jos aiti ei ole onnellinen. Millaista perhe-elamaa sekin on, etta isa nakyy vain viikonloppuisin. Kaytannossa han siis jo on viikonloppuisa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:han on ollut kotona, eikä muuta tekemistä olekaan kuin vaalia omien lasten kielitaitoa.
Eikä muutossa ole mitään järkeä koululaisten kanssa. Nuo päätökset olisi pitänyt tehdä ennen koulun alkua.
Opiskele, ap, jollei töitä muuten löydy.
muuttaisin ehdottomasti. Jos elämä Suomessa ei ole sitä, mitä ajattelitte, niin sitten muutatte takaisin.
Kansainvälisessä koulussa olleet lapset ovat tosiaan muutenkin tottuneet siihen, että koulukaverit vaihtuvat ja sitä paitsi, jos ovat tähän asti asuneet ikänsä yhdessä paikassa, niin eihän tämä muutto ole sen kummempi, kuin että lähtisi Suomesta pariksi vuodeksi ulkomaille.
Jos omat ulkomaankokemukset ovat enimmäkseen Euroopasta tai jenkeistä, voi olla vaikea käsittää sitä, että Aasiassa ei oikeasti ole helppo mennä työmarkkinoille varsinkaan, jos oma koulutus ja työkokemus ei ole kummoinen. Ap:n tilanteessa olisi kullanarvoista päästä rakentamaan myös omaa elämää, ja samalla lapsille tulisi toisen kotimaan kulttuuri tutummaksi.
Itse en ole myöskään kaivannut kotiapulaisia ym., vaikka ymmärrän,että jonkun mielestä sellainen elämä kuulostaa hohdokkaalta. Suomi on erityisesti lapsiperheelle todella hyvä maa elää ja todellakin lintukoto moneen muuhun paikkaan verrattuna.
Minustakin etäsuhde ja se, että isä ei ole lapsille arjessa läsnä on ainoa arveluttava asia tuossa. Mutta väliaikaisena tilanteena ei ylitsepääsemätön ongelma ollenkaan.
t. tyytyväinen paluumuuttaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme Suomeen viime vuonna ja emme meinaa tottua elämään täällä. Mietimme jo muuttoa muualle.
Suomalaisuus ei vain iske meihin: mentaliteetti, iloton ilmapiiri, alkoholin ja tupakan suurkulutus, pahvilta maistuva ruoka, kalliit elinkustannukset, korkeat verot, syrjintä ja lasten kiusaaminen jne.
Ahdistus nousee pintaan lähes päivittäin, vaikka olemme ns. etuoikeutettujen joukossa, sillä meillä on hyvät tulot, asunto arvoalueella jne. Puitteet ovat siis kunnossa. Yritänkin muistuttaa itseäni, kuinka minun pitäisi olla kiitollinen ja katsoa asioita positiivisemmin.
En ole koskaan ollut masentunut, mutta nyt alakulo ja turhautuminen kalvaa liiankin usein; lasta kiusataan ja syrjitään; meillä vanhemmillakaan ei ole ystäviä täällä; ruokahalu kateissa; kalliit asumis- ja elinkustannukset tuntuu kohtuuttomalta ottaen huomioon pienituloiset ja keskivertopalkansaajat; kaupungilla liikkuessa tupakansavu tulee kuvottavana löyhkänä kaikkialla vastaan; alkoholi tuntuu kuuluvan normaaliin katukuvaan ja virtsatahroja löytyy rakennusten julkisivuista ja jopa kerrostalojen ulko-ovien edestä. GRRRRRRRRRRRRR.
kuin Suomessa? Jossain Pohjois-Koreassa kenties?
Totuus lienee kuitenkin se, että olette asuneet paikassa, missä teidän paikkanne on siisti ja hieno, mutta kulman takana toisin, olettaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pienituloisella" on kuitenkin varaaa taulutelkkareihin, matkusteluun yms, kuten usein Suomessa?
ap olisi tullut vieraasta kulttuurista tänne Suomeen, niin iso osa ylistäisi vuoden seikkailua lapsille ja ap:lle. Kiitettäisiin, että ap haluaa myös turvata lasten kielitaidon molemmilla äidinkielillään.
Erityisesti kun nuo lapset ovat tottuneet siihen, että kaverit vaihtuvat, niin voisin suositella tällaista vuoden mittaista seikkailua. Raskasta tulee varmasti olemaan, ikävä tulee olemaan miestä ja lasten isää.
Kysymys onkin tapaamisista. Saisisiko mies järjestettyä esim kerran kuukaudessa pidemmän vapaajakson? Tai te? Mielestäni vähintään kerran kuussa pitäisi lasten saada nähdä isänsä.
Lisäksi tärkeää olisi, etä lapset eivät vuoden aikana unohtaisi englanninkieltä. Pääkaupunkiseudulla on varmasti esim Suomi-Amerikka yhdistyksen järjestämiä englantikerhoja. sinne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi lähdössä vuodeksi (tai jopa mahdollisesti pidemmäksi aikaa) lasten kanssa omaan kotimaahansa jättäen lasten äidin Suomeen. Sanotaan nyt vaikka tekosyynä Marokkolaisen/Bangladeshin kielen ja kulttuurin opiskelu ja miehen uusi työpaikka kotimaassaan.
Hmm, millaisia kommentteja ketju saisikaan. Miestä pidettäisiin suurinpiirtein rikollisena ja ap:lle sanottaisiin, että kannattaa laittaa passit piiloon. Tapausta kommentoitaisiin lapsikaappaukseksi.
Mutta joo, suomalaiselle naiselle vaikuttaa olevan ihan sallittua erottaa lapset isästään hetken mielijohteesta ihan sen takia vain kun "mä haluun".
käteen vuokran jälkeen! Tai sitten joudutte asumaan yksiössä.
Muistathan, ap, että jos lasten isä ei halua lasten muuttavan Suomeen, et voi heitä Suomeen tuoda. Muuten kyseessä on lapsikaappaukseen verrattava asia.
ottaa mukaan, sillä tuo 1500e/kk käteen on hyvin vähän, etenkin jos mies ei ole mukana tienaamassa!! Sillä ei elätä kahta lasta millään. Suomi on kallis maa asumisen, ruuan yms. suhteen. En tiedä, miten saisitte asumistukea yms. tilanteessanne. Muuten olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos teidän olisi mahdollisuus asua vuosi Suomessa, niin kannattaisi ehdottomasti!! Lapsetkin näkisivät äidin kotimaan jne. Tuo raha-asia vaan pisti silmään, sillä yllätyin tosi paljon tuosta 1500e/kk = paljon ajattelusta.
Perheemme on aika samassa tilanteessa eli lapset syntyneet ulkomailla ja toinenmeistä kotona. Emme asu kummankaan kotimaassa jaan "neutraalissa" maassa. Lapset osaavat suomea mutta eivät puhu sitä kuin pakon edessä.
Jos mieheni haluaisi lähteä lasten kanssa kotiinsa, sanoisin EI! Jos minä haluaisin lasten kanssa Suomeen, mies tulisi lukaan, koska ei ole töissä tällä hetkellä. Jos olisi töissä, ei muuttoa edes mietittäisi.
Me ajattelemme asiaa kokonaisuuden kannalta. Meilläkin 2 koululaista ja heille olisi aika paukku muuttaa Suomeen ihan vaan koska äidillä on koti-ikävä. Ja vieläpä katkaista yhteys isään. Ei kerran kaksi tapaamiset riitä kunnollisen vanhemmuussuhteen ylläpitämiseen.
Eli tilanne oli sikäli sama, että lapset kouluiässä mutta eivät puhuneet suomea vaikka heille sitä vieraassa maassa puhuin (ymmärsivät kyllä, mutta välillä sekin hatarasti).
Meidän perheen paluumuutto (näin jälkikäteen mietittynä) oli pitkälti mun kaipuuta takaisin koulutusta (akateeminen) vastaavaan työhön ja mun halu tutustuttaa lapset suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Halusin oikeasti tutustuttaa lapsilleni suomalaisen elämänmenon ja antaa heille suomalaiset arvot (rehellisyys, luonnon arvostaminen etc). Halusin heidän tuntevan tämän maansa myös omakseen!
Alku oli täällä vaikeaa. Aivan hirveää, vaikeampaa kuin ulkomaillemuutto. Kaikki oli niin erilaista, kaikki oli suomessa muuttunut, ihmiset epäystävällisiä, epäkohtaliaita ja lapset täällä- ah niin huonokäytöksisiä- ainakin brittilapsiin verrattuna. Mutta jotenkin sitä silti 10 ulkomaanvuoden jälkeen näki ja tunnisti tämän yhteiskuntajärjestelmän ja systeemin hyvät puolet joita itse arvostan kovasti ja se antoi voimia jaksaa. Tämä meidän tasa-arvo! Ja joskus liki huvaittava rehellisyys! Ja vuodenajat! Aivan upeeta rytmittää vuotensa niiden mukaan! Ja luonto! Lasten kokemukset mustikkametsässä! Kaikki tää mikä meidän lapsuudessa tuli kyselemättä. Eritoten tämä tasa-arvo myös lasten kesken, ei ole yksityiskouluja on julkiset koulut joissa vanhemmat edustaa kaikkia ammattiryhmiä ja hyvin tullaan toimeen.
Ja mä itse- olen muuttunut niin paljon näiden vuosien aikana. Olen niin paljon itsevarmempi ja onnellisempi kuin kotirouvana. Nyt (joulukuussa) paluusta tulee 5 vuotta ja olen oikeasti edennyt ammatissani erittäin hyvin ja olen niin tyytyväinen. Oikeesti- edustan ammatissani kouluttautunutta, kielitaitoista äitiä, jolla on elämännäkrmystä ja kokemusta. Ja tiedätkö, siitä saa kolleegoilta vilpitöntä palautetta- myös miehiltä.
Varoitan kuitenkin että avioliittosi tulee todennäköisesti joutumaan koville ellei ole jo. Näin mulla ja useammalla ulkomaankoennnuksen-paluumuuton kokeneella tuttavalla. Emme ole (vielä) eronneet, mutta saa nähdä miten käy. Mut elämä jatkuu ja mulla on ollut 39-vuotiaaksi hyvä ja antoisa elämä- odotan innolla mitä vielä tuleman pitää.
Eli SUOSITTELEN lämpimästi paluumuuttoa!
No guts, no glory ,-))
Ap:lle sanotaan, että Suomessa arki tulee olemaan vaikeaa kun ei se nyt oikeasti mitään juhlaa ole 2 lapsen kanssa elää 1500 eur tuloilla. On myös ihan luonnollista olettaa, että ap:n elintaso on parempi (tai elämä ainakin helpompaa) siellä jossain kaukana ulkomailla, koska hän on vain kotona. Kyllä Aasiassakin usein köyhien perheiden naiset joutuvat töihin menemään, joten ilmeisesti hänen aviomiehensä saa turvattua perheen tulot kiitettävästi.
Toisekseen, miehellä on pidempi ura joten olettaisin, että hänen tulonsakin ovat paremmat verrannollisesti siellä ulkomailla mitä ap saisi ostettua 1500eur/kk Suomessa. Joten eikö ole parempi asua maassa, jossa perhe tienaa verrannollisesti enemmän sen sijaan, että aloitetaan nollasta Suomessa.
Miksi koko perheen pitäisi kärsiä kun yksi haluaa lähteä tekemään hyvin tavallisia töitä tuhansien kilometrien päähän Suomeen? Olisi tuossa nyt ollut vuosia aikaa tunkea jo sen uuden kotimaankin työmarkkinoille. Ap sanoi, ettei hän siellä kovin paljoa tienaisi, mutta maan hintatasokin on lienee alhaisempi ja toisekseen eipä tuolla Suomenkaan palkalla rikastu kun melkein kaikki menee vuoraan ja juokseviin kuluihin, joten huviahan se työnteko olisi joka tapauksessa... että onko sen vuoksi sitten järkevää aiheuttaa stressiä varsinkin lapsille. Isällekin varmaan kova paikka jos koko perhe lähtee vuodeksi pois tai ties kuinka pitkäksi aikaa.