Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko tässä tilanteessa Suomeen lasten kanssa?
24.06.2011 |
Olen asunut jo pitkään ulkomailla, jonne muutin mieheni perässä. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, jotka on syntyneet ja kasvaneet ulkomailla ja kokevat asuinmaamme eli mieheni kotimaan omaksi kotimaakseen. Miehelläni on hyvä työ tai no hyvä ja hyvä, tulemme kuitenkin kohtuullisesti toimeen, emme elä kuitenkaan mitään rikasta elämää.
Minä olen ollut kotiäitinä ja asuinmaastamme en kunnollista työtä löydä :( Olen tehnyt vain joitakin osa-aikaisia hommia, lähinnä vapaaehtoispohjalta, mutta ikää on jo reilusti yli 30 ja juuri mitään työkokemusta ei ole sitten nuoruusvuosien. Lapsemme ovat jo isoja, molemmat koulussa. Minulla on kamala ikävä Suomeen ja koen syyllisyyttä siitä, että lapset vastaavat minulle englanniksi vaikka ymmärtävät suomea. He eivät osaa kunnolla kirjoittaa suomea ja puhumistakin vierastavat.
Lyhyestä virsi kaunis, olen nyt lasten kanssa pitkällä kesälomalla Suomessa ja hain huvikseni töitä täältä. Ajattelin, etten kuitenkaan saisi mitään. Mutta yllätys oli suuri, kun töitä tarjottiin ja työt alkaisi jo elokuussa. Tunne oli aivan mahtava kun minulle soitettiin, että haluaisivat palkata minut. Palkkakin olisi ihan ok. Käteen jäisi verojen jälkeen suunnilleen 1500 euroa. Siis minulle kiva, minähän olen ollut palkattomana kotiäitinä jo vuosia!
Lapsia en missään nimessä jätä. Mutta mietin sitä jos muuuttaisin lasten kanssa Suomeen ja mies jäisi kotiinsa. taloudellisesti ei suurta eroa olisi, sillä vaikka joutuisin vuokraamaan asunnon niin säästäisimme koulumaksuissa, joihin on nyt mennyt suunnilleen tuhat euroa kuukaudessa. Haluaisin siksikin tuoda lapset Suomeen, jotta oppisivat suomen kielen kunnolla nyt vielä kun ovat lapsia, jolloin kieli luultavasti tarttuisi paremmin kuin vaikka armeijaan tullessa.
Haluaisin asua Suomessa edes yhden vuoden. Ikävä on kova ja nyt kerrankin olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin pyykätä ja olla kotona.
Kuulostaako tämä aivan utopistiselta ajatukselta, että muuttaisin lasten kanssa takaisin Suomeen?
Kommentit (145)
ja jos joutuisivat maahanmuuttajaluokalle niin lapsilla olisi silti suomenkielinen piiri täällä. Nyt se on oikeastaan vain minä (paitsi Suomen lomilla) ja suomenkieliset dvd:t ja kirjat joita olen lapsille yrittänyt lukea.
t. ap
joutuisivat luultavasti johonkin "valmistavalle" luokalle kielitaidottomien maahanmuuttajien kanssa ja ne EIVÄT ole mukavia, joten vuodessa eivät koulussa paljoakaan oppisi eivät kieltä eivätkä mitään muutakaan. Jos/kun palaisitte takaisin, lapsenne joutuisivat sitten vuotta nuorempien kanssa samalle eli jäisivät ns.luokalleen eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset erottuvat suomalaisista, toisella on suomalainen etunimi, toisella ihan ulkomaalainen. Toisaalta heitä ei ole koskaan kohdeltu huonosti kun olemme Suomessa olleet.
Olen 34 ja tulen olemaan yli 40 silloin kun lapset on aikuisia.
Mietin myös sitä, että tämä irtiotto Suomeen voisi olla jonkinlainen aikalisä myös meidän avioliitossa. Jos olisimme Suomessa hetken niin osaisi varmaan arvostaa myös sitä kotielämää jos/kun muuttaisimme takaisin. Ajattelen myös sitä, että ehkä työnsaanti mahdollisuudet miehen kotimaassa paranisi jos minulla olisi edes 1 tai 2 vuotta kokemusta työstä Suomessa eli jotain tuoretta kokemusta toisin kuin yli 10 vuoden takaiset nuoruuden työt..
t. ap
Mun mielestäni sun ei enään kannata muuttaa. Muutat sitten kun lapset ovat isoja.
Sun lapset on jo 9 ja 11v. joka tarkoittaa sitä, että niillä on jo kavereita ja ne on oppineet sen maan kielen, missä te olette, täydellisesti.
Muutto suomeen olisi aika iso juttu!Toisekseen, vaikka täällä on moni asia hyvin niin totta on että ilmapiiri on muuttunut. Tai noh, riippuu kuka teidän lastenne isä on. Esim. värillisiä kohtaan suomalainen nuoriso on, ainakin pääkaupunki seudulla, paaaaaaljon törkeempää kuin ennen.
Toisaalta ilmapiiri on myös kansainvälistynyt. Jos löydätte oikean asuinpaikan, harrastukset ja koulun niin ok.
Miettisin myös sitä, että missä te asutte? Eli missä päin maailmaa?
Teilla voi olla siellä lapsille paljon paremmat mahdollisuudet kuin täällä suomessa?Jos miehesi asuisi jossakin euroopassa, niin sanoisin, että mikä ettei jos sinun miehellesikin asia olisi ok. Euroopassa kun lentää 3 tunnissa minne vain. Mutta jos tosiaan mies asuu amerikassa tai muualla maailmaa niin aen suosittele. Lastenne suhde isään jäisi tosi etäiseksi.
Sinuna pyykkäisin ja kuskaisin lapsia vielä ne 9 vuotta... (sori kuulostaa pitkältä ajalta mut todellisuudessa aika menee tosi nopeesti) ja sen jälkeen muuttaisin yksin takaisin suomeen.
Mut toiseelta sitten sä olisit jo liian vanha, ehkä, löytämään mitään työtä.
Tosi pahan pistit kyllä!!! En tosiaan ole oikein varma mitä sinun tulisi tehdä.
Minkä ikäinen olet?
Toisaalta jos aiot muutta niin muuta nyt. Myöhemmin voi olla liian myöhäistä....
Terv. itsekin paluumuuttaja. Luulin, että vain kokeilen muutta takaisin suomeen ja muutan sitten taas ulkomaille vuoden jälkeen mutta en enää haluakkaan lähteä...
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi lähteä, usko pois!
lapsesi puheeseen :)
Lapset vaan on sellaisia. Sun täytyy olla vain tosi päättäväinen ja puhua suomea.
Me asutaan suomessa ja mies on ulkomaalainen.
Lapset ei halua puhua miehen kieltä. Ja olen 100% varma ettei koulu ole yrittänyt vaikuttaa tähän! Enkä minäkään :D
Haluaisin, että puhuisivat mieheni kieltä mutta kun kaikki kaverit ym. puhuu suomea niin on todella vaikeeta.
niin ilmeisesti on kuitenkin kyse "arkikielestä" ja koulussa tarvittava kieli on ainakin 11-vuotiaalla aika vaativaa. Maantieto, biologia, fysikka, uskonto jne. tehdään esitelmiä ja muita projekteja.
ja englantia sujuvasti. Suomea ymmärtävät täydellisesti, mutta eivät suostu/halua/osaa puhua sitä kunnolla. Olen alkanut epäillä, että lasten koulu on jotenkin vaikuttanut tähän. :( Tai sitten lapset on vaan jollain tapaa "lukossa" asian suhteen. Siksikin haluaisin tuoda heidät pidemmäksi aikaa Suomeen.
Tarkkaa maata en halua sanoa, mutta Aasiassa sijaitsee.
t. ap
Ihmisiin, jotka ei halua puhua suomea, täällä suhtaudutaan vihamielisesti. Ja aivan aiheesta tietenkin. Maassa maan tavalla.
Pysykää siellä missä olette, olette siellä onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vaikeaa antaa mitään neuvoa...
Kaikki riippuu tavallaan aika paljon siitä, että missä päin maailmaa asutte.
jos asuisitte Thaimaassa, niin sanoisin, että muuttakaa vain suomeen. Jos asutte Kiinassa, niin mitettisin vielä. Kiina on aika hyvässä maineessa ja asemassa nykyään. Kasvava maa ym. hieno kulttuuri. Jos lapsesi oppivat Kiinan kielen ja Suomen niin voivat ehkä löytää sitä kautta hyvän sauman löytää tulevaisuudessa jotain hyvää. (ps. mikä minä olen sanomaan, että onko Kiinalainen kulttuuri versus Thaimaalainen parempi, mutta en ole koskaan käynyt Thaimaassa niin en voi tietää)
Jos asutte Japanisssa niin miettisin vielä.
Japanissa elintaso on aika korkea....
Mutta, mutta...
Ajattelisin kaikkea nyt ennen muuta lasteni kautta.
Unohtaisin nyt itseni. Onhan se kivaa ajatella itseään mutta kun on kerran mennyt lapset tekemään, niin niistä on huolehdittava.
Punnitsisin mielessäni nyt, että minkälainen vaikutus muutolla olisi lasteni tunne-elämään versus siihen, millaisen elämän voisin heille taata.
Aasiassa kilpailu on kovaa, vain parhaat pärjäävät! Huom! väkiluku!
Suomessa on helpompaa. Toisin lapseni suomeen, jos haluaisin heille hyvän koulutuksen ja uskoisin siihen, että lapseni olisivat valmiita tekemään sen eteen töitä. Ja itsekin osaisin kannustaa siihen. Mutta
lapsesi ovat tosiaan jo melko "vanhoja"
Millä tavalla muutto suomeen vaikuttaisi heidän tunne-elämäänsä?
Koska hän on kuitenkin suomalainen- miksi hänen miehensä kotimaa yms. menevät edelle?? Jos ap on käytännössä yksin vastuussa lapsista nytkin, eipä se arki paljoa muutu. Suomessa sentään voi päästää lapset yksin ulos.
Helsinki ei ole niin kallis paikka asua kuin täällä pelotellaan. Esim. meillä ihan uusi, ylimmän kerroksen vuokra-asunto (3h+k+s) 1050€/kk. Koska alue on kiva ja asunto tuliterä, ei todellakaan mahdoton hinta maksettavaksi. Suomalaisten "kaikki maksaa liikaa narinari"-asenne se vaan sieltä puskee!
Jos olisikin niin että ap "uneksisi", so what? Eikö parin kuukauden onnellisuus voisi olla se juttu, josta sitten on helppo lähteä (arjen koittaessa) takaisin turvalliseen perhe-elämään? Sanotte, että tuhannet suomalaiset naiset kokevat itsensä orjiksi...eikö se soita kelloja kenenkään muun päässä kuin minun?? Kuka ihme tahtoisi elää elämänsä orjan asemassa, vieläpä siksi että yhteiskunta sitä vaatii..!
t. "itsekäs" äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska hän on kuitenkin suomalainen- miksi hänen miehensä kotimaa yms. menevät edelle?? Jos ap on käytännössä yksin vastuussa lapsista nytkin, eipä se arki paljoa muutu. Suomessa sentään voi päästää lapset yksin ulos.
Helsinki ei ole niin kallis paikka asua kuin täällä pelotellaan. Esim. meillä ihan uusi, ylimmän kerroksen vuokra-asunto (3h+k+s) 1050€/kk. Koska alue on kiva ja asunto tuliterä, ei todellakaan mahdoton hinta maksettavaksi. Suomalaisten "kaikki maksaa liikaa narinari"-asenne se vaan sieltä puskee!
Jos olisikin niin että ap "uneksisi", so what? Eikö parin kuukauden onnellisuus voisi olla se juttu, josta sitten on helppo lähteä (arjen koittaessa) takaisin turvalliseen perhe-elämään? Sanotte, että tuhannet suomalaiset naiset kokevat itsensä orjiksi...eikö se soita kelloja kenenkään muun päässä kuin minun?? Kuka ihme tahtoisi elää elämänsä orjan asemassa, vieläpä siksi että yhteiskunta sitä vaatii..!
t. "itsekäs" äiti
Vaan myös hänen lapsensa.
"suomen arkielämän morkkaamista". Toki täällä on ankeat piirteensä, mutta kyllä musta juuri se, että täällä tosiaan jo ekaluokkalaiset voivat useimmissa paikoissa ulkoilla keskenään, kävellä itse kouluun, on todella suuri arvo. Itse asiassa jo se, että voi itsekin kävellä lasten kanssa päiväkotiin työntäen rattaita ja toisen pyöräillessä vieressä on asia, jota moni pitää täällä itsestäänselvyytenä, mutta sitä se ei todellakaan ole monissa muissa maissa. Ei yksinkertaisesti ole jalkakäytäviä, joka paikkaan pitää mennä autolla, jos meinaa hengissä johonkin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuttaisitte Suomeen edes vuodeksi. Sehän on teidän toinen kotimaanne.
Lasten suomi vahvistuisi ja saisit tavata sukulaisia ja tutustua työelämään. Anna se mahdollisuus perheellesi! Lapset saattavat haluta tänne opiskelemaan, joten on hyvä, että kielipohja on vahva.
Onnea tulevalle!
Siis kyseessähän ei ole vain miehen kotimaa vaan myös LASTEN? Daaa-a?
Lapset ovat asuneet ap:n maassa ainakin ensimmäiset 10 vuotta. Sehän on silloin heidän maansa? Haloo?
Isä on sieltä ja he ovat asuneet siellä ekat 10 v.! Puoliksi ovat suomalaisia joo...
Mutta puoliksi ovat myös jotain muuta plus ovat vielä asuneet jossakin muualla lähes varhais teini-ikään saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"suomen arkielämän morkkaamista". Toki täällä on ankeat piirteensä, mutta kyllä musta juuri se, että täällä tosiaan jo ekaluokkalaiset voivat useimmissa paikoissa ulkoilla keskenään, kävellä itse kouluun, on todella suuri arvo. Itse asiassa jo se, että voi itsekin kävellä lasten kanssa päiväkotiin työntäen rattaita ja toisen pyöräillessä vieressä on asia, jota moni pitää täällä itsestäänselvyytenä, mutta sitä se ei todellakaan ole monissa muissa maissa. Ei yksinkertaisesti ole jalkakäytäviä, joka paikkaan pitää mennä autolla, jos meinaa hengissä johonkin päästä.
Häh?
Kyllä pitää olla ihmisillä negatiivinen asenne jos tavallinen realiteettien esiin tuominen tulkitaan morkkaamiseksi?
"suomen arkielämän morkkaamista". Toki täällä on ankeat piirteensä, mutta kyllä musta juuri se, että täällä tosiaan jo ekaluokkalaiset voivat useimmissa paikoissa ulkoilla keskenään, kävellä itse kouluun, on todella suuri arvo. Itse asiassa jo se, että voi itsekin kävellä lasten kanssa päiväkotiin työntäen rattaita ja toisen pyöräillessä vieressä on asia, jota moni pitää täällä itsestäänselvyytenä, mutta sitä se ei todellakaan ole monissa muissa maissa. Ei yksinkertaisesti ole jalkakäytäviä, joka paikkaan pitää mennä autolla, jos meinaa hengissä johonkin päästä.
Jotkut aina haukkuvat suomalaista arkielämää. Ihan turhaan. Paluumuuttajalapset/nuoret rakastavat tätä kulttuuria, jossa saa pukeutua kuten haluaa ja voi mennä yksin bussilla minne haluaa, eikä äidin tarvitse tulla aina hakemaan. Voi istuskella kaupungin keskustassa puistossa ilman, että tullaan ryöstämään tai raiskaamaan. Pääsääntöisesti täällä on turvallista. Nuoret saavat olla omia itseänsä, muualla nuoret ovat enemmän homogeenisesti pukeutuvia ja pakotettu samaan muottiin.
Tuttavani ulkomailta kahden lapsen kanssa muutti tänne kahdeksi vuodeksi kun lapset olivat 13 ja 15. Eivät sen jälkeen enää viihtyneet kotimaassaan, vaan muuttivat tänne pysyvästi vuoden poissaolon jälkeen juuri mukavan arkielämämme takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta suunnitelma kuulostaa itsekäältä ja julmalta sekä lapsiasi että miestäsi kohtaan. Provoksi tosin uskon.
Asun itse ulkomailla, olen kamppaillut kielimuurin, alityöllisyyden ja työttömyyden kanssa vuosikaudet, joten sinänsä tuo AP:n (sepittämä) alkutilanne on ymärrettävä. Ja joskus haaveilen itsekin siitä, miten Suomessa työllistyisin vaivatta, saisin ystäviä, en olisi aina se outo lintu joka joutuu sopeutumaan joka vitun asiaan jne. Mutta se vaihtoehto on kerta kaikkiaan poissuljettu. En pakottaisi lapsia muuttoon vaikka tulisi ero miehen kanssa.
Sitäpaitsi siitä "turvallisesta" liikkumisesta ilman aikuisen valvontaa Suomessa en ole niin vakuuttunut. Kyllä lähimetsän pedofiili yllätti minut itsenikin kerran kultaisella ja niin turvallisella 70-luvulla. Enkä ollut ainoa sellaista kohdannut lapsi, vilauttelijoita ja käteenvetäjiä tuli vastaan muillakin, pussikaljaporukat pelotti, isot lapset kiusasi, lapsiporukalla töllisteltiin metsikössä pornolehtiä ja vanhemmille vaiettiin kaikesta. En päästäisi edes omia lapsiani ihan niin valvomatta kulkemaan kuin moni Suomessa tekee.
ekaluokkalaista päästäisi. Meidän lähiössä on isot pihat ja paljon valvovia silmiä.
Mutta suunnitelma kuulostaa itsekäältä ja julmalta sekä lapsiasi että miestäsi kohtaan. Provoksi tosin uskon.
Asun itse ulkomailla, olen kamppaillut kielimuurin, alityöllisyyden ja työttömyyden kanssa vuosikaudet, joten sinänsä tuo AP:n (sepittämä) alkutilanne on ymärrettävä. Ja joskus haaveilen itsekin siitä, miten Suomessa työllistyisin vaivatta, saisin ystäviä, en olisi aina se outo lintu joka joutuu sopeutumaan joka vitun asiaan jne. Mutta se vaihtoehto on kerta kaikkiaan poissuljettu. En pakottaisi lapsia muuttoon vaikka tulisi ero miehen kanssa.
Sitäpaitsi siitä "turvallisesta" liikkumisesta ilman aikuisen valvontaa Suomessa en ole niin vakuuttunut. Kyllä lähimetsän pedofiili yllätti minut itsenikin kerran kultaisella ja niin turvallisella 70-luvulla. Enkä ollut ainoa sellaista kohdannut lapsi, vilauttelijoita ja käteenvetäjiä tuli vastaan muillakin, pussikaljaporukat pelotti, isot lapset kiusasi, lapsiporukalla töllisteltiin metsikössä pornolehtiä ja vanhemmille vaiettiin kaikesta. En päästäisi edes omia lapsiani ihan niin valvomatta kulkemaan kuin moni Suomessa tekee.
Jopa ihan maaseudulla 80- ja 90-lukujen taitteessa oli kaikenlaisia pervoja. Muistan kerran kun yksi mies runkkaili katsellen mua ja kaveriani metsän laidassa, oltiin varmaan 10-vuotiaita ja muitakin tapauksia oli. Mutta juttu olikin se, että oltiin ns. vapaan kasvatuksen lapsia eikä vanhemmat olleet läsnä kun tuollaista tapahtui. En ole varmaan koskaan kertonut tuostakaan tapahtumasta äidilleni vaikka läheisiä ollaan.
Ihan oikeasti, ei Suomi mikään lintukoto ole vaikka puhdasta ilmaa ja järvivettä täällä onkin.
on leimattu "Suomen arkielämä ankeaksi". Sekö sitten on kokonaisuudessaan realiteetti. Satun nyt vain olemaan eri mieltä. Lapsiperheen näkökulmasta arkielämä nyt sattuu Suomessa olemaan lukuisiin muihin maihin verrattuna varsin helppoa ja mukavaa.
Ja mitä tulee Suomen kalleuteen, niin tottahan se on, mutta mitäs paratiiseja ne muut maat sitten ovat. Kyllä Suomessa nyt kuitenkin on varsin hyvä elintaso - yhäkin. Ja itse arvostan enemmän Suomen meininkiä siinä, että täällä kuitenkin ollaan suht tasa-arvoisia.
Totta, että jossain Kiinassa voi työkomennusperheellä olla hienot talot, siivoojat yms, mutta toisaalta moni sanoo kärsivänsä siitä, että itse asuu palatsissa, mutta kulman takana lapset kerjää kadulla ja kaipaavansa suomeen kenties vaatimattomampaan asuinympäristöön, mutta kaipaavansa juuri sitä, ettei täällä lapset joudu kerjäämään jne.
Lapset tarvitsevat tuossa iässä myös isäänsä ja jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Aika karua muuttaa tuossa iässä äitinsä kotimaahan, jonka kieltä ei osaa edes kunnolla ja jättää isä+kaverit taakseen ainakin vuodeksi. Luultavasti myös isän sukulaiset ovat läheisempiä lapsille. En lähtisi repimään perhettä erille.
Sinulla ei ole automaattisesti oikeutta Suomen sosiaaliturvaan jos sinulla ei ole heti työpaikkaa tms. Sen menettää kun oleskelee jonkin aikaa ulkomailla. Joudut hakemaan sitä palatessasi. Tuskin tosin on mikään ongelma jos varma työpaikka on jo tiedossa. Nimim. kokemusta on.
"suomen arkielämän morkkaamista". Toki täällä on ankeat piirteensä, mutta kyllä musta juuri se, että täällä tosiaan jo ekaluokkalaiset voivat useimmissa paikoissa ulkoilla keskenään, kävellä itse kouluun, on todella suuri arvo. Itse asiassa jo se, että voi itsekin kävellä lasten kanssa päiväkotiin työntäen rattaita ja toisen pyöräillessä vieressä on asia, jota moni pitää täällä itsestäänselvyytenä, mutta sitä se ei todellakaan ole monissa muissa maissa. Ei yksinkertaisesti ole jalkakäytäviä, joka paikkaan pitää mennä autolla, jos meinaa hengissä johonkin päästä.
Häh?Kyllä pitää olla ihmisillä negatiivinen asenne jos tavallinen realiteettien esiin tuominen tulkitaan morkkaamiseksi?
Ei voi sanoa niin että jossain on halvepaa ruokaa kuin Suomessa, jos ei kerro sitä maata. Varmaan P-Koreassakin on halpaa ruokaa.
ja englantia sujuvasti. Suomea ymmärtävät täydellisesti, mutta eivät suostu/halua/osaa puhua sitä kunnolla. Olen alkanut epäillä, että lasten koulu on jotenkin vaikuttanut tähän. :( Tai sitten lapset on vaan jollain tapaa "lukossa" asian suhteen. Siksikin haluaisin tuoda heidät pidemmäksi aikaa Suomeen.
Tarkkaa maata en halua sanoa, mutta Aasiassa sijaitsee.
t. ap