Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko tässä tilanteessa Suomeen lasten kanssa?
24.06.2011 |
Olen asunut jo pitkään ulkomailla, jonne muutin mieheni perässä. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, jotka on syntyneet ja kasvaneet ulkomailla ja kokevat asuinmaamme eli mieheni kotimaan omaksi kotimaakseen. Miehelläni on hyvä työ tai no hyvä ja hyvä, tulemme kuitenkin kohtuullisesti toimeen, emme elä kuitenkaan mitään rikasta elämää.
Minä olen ollut kotiäitinä ja asuinmaastamme en kunnollista työtä löydä :( Olen tehnyt vain joitakin osa-aikaisia hommia, lähinnä vapaaehtoispohjalta, mutta ikää on jo reilusti yli 30 ja juuri mitään työkokemusta ei ole sitten nuoruusvuosien. Lapsemme ovat jo isoja, molemmat koulussa. Minulla on kamala ikävä Suomeen ja koen syyllisyyttä siitä, että lapset vastaavat minulle englanniksi vaikka ymmärtävät suomea. He eivät osaa kunnolla kirjoittaa suomea ja puhumistakin vierastavat.
Lyhyestä virsi kaunis, olen nyt lasten kanssa pitkällä kesälomalla Suomessa ja hain huvikseni töitä täältä. Ajattelin, etten kuitenkaan saisi mitään. Mutta yllätys oli suuri, kun töitä tarjottiin ja työt alkaisi jo elokuussa. Tunne oli aivan mahtava kun minulle soitettiin, että haluaisivat palkata minut. Palkkakin olisi ihan ok. Käteen jäisi verojen jälkeen suunnilleen 1500 euroa. Siis minulle kiva, minähän olen ollut palkattomana kotiäitinä jo vuosia!
Lapsia en missään nimessä jätä. Mutta mietin sitä jos muuuttaisin lasten kanssa Suomeen ja mies jäisi kotiinsa. taloudellisesti ei suurta eroa olisi, sillä vaikka joutuisin vuokraamaan asunnon niin säästäisimme koulumaksuissa, joihin on nyt mennyt suunnilleen tuhat euroa kuukaudessa. Haluaisin siksikin tuoda lapset Suomeen, jotta oppisivat suomen kielen kunnolla nyt vielä kun ovat lapsia, jolloin kieli luultavasti tarttuisi paremmin kuin vaikka armeijaan tullessa.
Haluaisin asua Suomessa edes yhden vuoden. Ikävä on kova ja nyt kerrankin olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin pyykätä ja olla kotona.
Kuulostaako tämä aivan utopistiselta ajatukselta, että muuttaisin lasten kanssa takaisin Suomeen?
Kommentit (145)
ja työmatkoilla, että hänelle olisi varmaan sama missä hänen perheensä asuisi. Niin että voimahaleja vaan ap:lle, ehkä se mieskin alkaa taas arvostaa teitä jos häivytte vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmeessä! Sehän olisi kuin vaihto-oppilasvuosi :) Meillä on perheenä tiukka sympioosi etten muuttaisi ulkomaille ilman miestä, eikä mies suostuisi edes yksikseen jäämään, mutta jos teillä isä ei kuitenkaan ole kovin paljoa kotona niin kuullostaa minusta hyvältä kokeilulta. Itse olen ollut vaihtarina ja lisäksi asunut perheenä muutaman vuoden ulkomailla. Olemme nyt päättääneet ollan Suomessa, mutta suunnitelmissa on tuollainen vuoden stintti ulkomaille parinvuoden päästä.
Asun ulkomailla ja mulla on paljon sinun asemassasi olevia kavereita.
Itse muuttaisin tuossa tilanteessa tietyksi, ennalta maaratyksi ajaksi, esim. vuodeksi. Musta se olis hyva keino vahvistaa lapsille suomalaisjuuria, kielitaitoa, saada Suomesta kavereita ja tietysti hoitaa sun omaa Suomi-ikavaa, ihmissuhteita seka vahvistaa ammatillista osaamistasi.
Koulujutut ym. hoituvat aika helposti. Laittaisin lapset suomenkieliseen kouluun kielitaidon vuoksi. Lapset oppivat kielen tosi akkia, etenkin kun ovat sita sulta kuulleet. Lisaks se etta saa suomalaisia ikatovereita tekee kesavierailut ym. suomessa paljon kivemmaksi. Isommat lapset kaipaavat jo omia kavereita, ei vaan eri ikaisia sukulaisia.
Miten miehesi suhtautuis asiaan? Kannattaa miettia asiaa hanen kulttuuristaan kasin.
Miettisin sitakin etta mitas jos vuoden aikana kuitenkin tulee ero. Missa maassa olette solmineet avioliiton ja miten lasten huoltajuus jarjestetaan? Taalla mulla on kavereita jotka haluais erota, mutta eivat voisi silloin vieda lapsiaan Eurooppaan. Taalla maassa taas on erittain vaikea loytaa tyota ja elattaa itseaan ja lapsiaan. Hankala tilanne.
Minakin kaipaan sita etta lapset vois leikkia ulkona ilman aikuista ja kavella yksin kaverille, mutta ehka sun ajatus yh elamasta on kuitenkin vahan ruusuinen. Ei sita yhteista aikaa valttamatta ole niin paljon toiden ja kotitoiden paalle. Lisaks ehka talous on tiukemmilla. Mutta onhan siina oma ihana vapaus. Kokeilemalla saa varmasti realistisemman kuvan.
Asenneilmapiiri on se mika mulla varmaan tokkis, se etta erilaisuus on pelottavaa monille suomalaisille, epaystavallisyys jne. Mutta siihenkin varmaan tottuu.
Perhe voisi olla yhdessa kesalla suomessa ja talvilomalla miehesi asuinmaassa. Ihan kiva vaihtoehto sekin.
Kantani on siis etta kokeile vaan! Ja tuu tanne kertoon miten ratkaisit asian.
etta sen yllapito on hankalempaa kuin voisi kuvitella jos ei ole omakohtaista kokemusta!
Asumme ulkomailla ja meilla on ystavapiirissa paljon kaksikielisia perheita. Lapset alkavat usein viimeistaan kouluikaan tullessaan vastustaa sita jos toinen vanhemmista puhuu heille omaa kieltaan. Luulen etta tajuavat etta se on erilaista ja haluavat olla samanlaisia kuin kaverit.
Yhden lapsen kanssa viela onnistuu Suomen kielen vaaliminen, mutta sitten kun koulukaverit ja sisarukset puhuvat lapselle kohdemaan kielta niin kieli kaantyy erittain helposti kohdemaan kieleksi.
nimim. suomenkieliset vanhemmat, jotka puhuvat suomea kotona, mutta lapset puhuvat ranskaa.
Muuta ihmeessa Suomeen. Vuosi on lyhyt aika koko elaman mittaa ajatellen ja saat todellakin sita kaipaamaasi miettimisaikaa, parisuhteesi ja muunkin elaman suhteen. Lapset sopeutuu kylla, ethan kuitenkaan ole heita mihinkaan tuntemattomaan viidakkoon viemassa vaan maahan jonka jo tuntevat, siella on sukulaisia ja kieltakin osaavat. Ruosteet karisee kylla nopeasti, jos kavereita haluavat!
Kasittaakseni saat HETI Kelan etuudet kun olet ilmoittautunut Suomessa taas asuvaksi suomen kansalaiseksi. Eli taman ketjun pelotteluja ei kannata kuunnella. Siihen ei vaikuta edes se etta puolisosi asuu ulkomailla, tai siis etta olet virallisesti naimisissa; ilmoitat vaan etta olette asumuserossa. Sehan teidan tilanne on, kun teilla on eri osoitteet virallisesti. Eli teet omalta ja lasten osalta muuttoilmoituksen Suomeen niin heti lahtee lapsilisat yms rullaamaan, samoin terveydenhuolto ja omalta kohdaltasi tyottomyysturva.
Sen kuitenkin sanoisin, etta varaudu kulttuurishokkiin. Itsellani oli 15 vuotta ulkomailla asumista takana, kun muutimme takaisin Suomeen, jota lomilla kaydessa olin pitanyt lintukotona ja KADEHDIN kaikkea mahdollista... sitten kun muutimme niin totuus valkeni ja en pystynyt jaamaan, minua ahdisti kylmyys ja ankeus ja kaiken rumuus ja epakohteliaat ihmiset ja yleisesti ihmisten huono elintaso (esimerkiksi Mersuja nakee tosi harvoin katukuvassa, kun taas nyk.kotimaassani on ihan tuikitavallinen auto, ja halpa). Minun oli pakko muuttaa takaisin ulkomaille ja koen etta taalla on nyt pysyva kotini, en enaa haikaile Suomeen ja olen todella onnellinen. Siina rytakassa vaan meille tuli ero, kun mies ei enaa tahtonutkaan muuttaa pois Suomesta. Mutta ero olisi tullut varmaan muutenkin niin etta se siita.