Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko tässä tilanteessa Suomeen lasten kanssa?
24.06.2011 |
Olen asunut jo pitkään ulkomailla, jonne muutin mieheni perässä. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, jotka on syntyneet ja kasvaneet ulkomailla ja kokevat asuinmaamme eli mieheni kotimaan omaksi kotimaakseen. Miehelläni on hyvä työ tai no hyvä ja hyvä, tulemme kuitenkin kohtuullisesti toimeen, emme elä kuitenkaan mitään rikasta elämää.
Minä olen ollut kotiäitinä ja asuinmaastamme en kunnollista työtä löydä :( Olen tehnyt vain joitakin osa-aikaisia hommia, lähinnä vapaaehtoispohjalta, mutta ikää on jo reilusti yli 30 ja juuri mitään työkokemusta ei ole sitten nuoruusvuosien. Lapsemme ovat jo isoja, molemmat koulussa. Minulla on kamala ikävä Suomeen ja koen syyllisyyttä siitä, että lapset vastaavat minulle englanniksi vaikka ymmärtävät suomea. He eivät osaa kunnolla kirjoittaa suomea ja puhumistakin vierastavat.
Lyhyestä virsi kaunis, olen nyt lasten kanssa pitkällä kesälomalla Suomessa ja hain huvikseni töitä täältä. Ajattelin, etten kuitenkaan saisi mitään. Mutta yllätys oli suuri, kun töitä tarjottiin ja työt alkaisi jo elokuussa. Tunne oli aivan mahtava kun minulle soitettiin, että haluaisivat palkata minut. Palkkakin olisi ihan ok. Käteen jäisi verojen jälkeen suunnilleen 1500 euroa. Siis minulle kiva, minähän olen ollut palkattomana kotiäitinä jo vuosia!
Lapsia en missään nimessä jätä. Mutta mietin sitä jos muuuttaisin lasten kanssa Suomeen ja mies jäisi kotiinsa. taloudellisesti ei suurta eroa olisi, sillä vaikka joutuisin vuokraamaan asunnon niin säästäisimme koulumaksuissa, joihin on nyt mennyt suunnilleen tuhat euroa kuukaudessa. Haluaisin siksikin tuoda lapset Suomeen, jotta oppisivat suomen kielen kunnolla nyt vielä kun ovat lapsia, jolloin kieli luultavasti tarttuisi paremmin kuin vaikka armeijaan tullessa.
Haluaisin asua Suomessa edes yhden vuoden. Ikävä on kova ja nyt kerrankin olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin pyykätä ja olla kotona.
Kuulostaako tämä aivan utopistiselta ajatukselta, että muuttaisin lasten kanssa takaisin Suomeen?
Kommentit (145)
ja onhan tästä intohimo kadonnut ajat sitten :D
saavuttamatta mitään "omaa". lapset ovat ainoa saavutukseni ja elämäni on todella tylsää
päättynyt, jos sitä vain intohimon vuoksi jatketaan. Eikös se ole kiintymys ja rakkaus, joka avioliittoa pitää koossa,
Ekö toisaan voi nykyisessä kotimaassasi opiskella mitään, hankkia ammattia. Kai sinä kieltä osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutin saksasta lapsen kanssa ennen miestä, vei kela minulta hoitotuetkin, kun mieheni eli perheen elättäjä oli töissä saksassa. :o(
Tarkista asia kelasta!
ja olen kysynyt mielipidettä niin voisivat muuttaa. Ei olla tosin keskusteltu asiasta vielä kunnolla.
Heille muutokset ovat onneksi tuttuja, sillä joka kouluvuosi vähintään puolet luokan oppilaista on vaihtunut. Eniten pelkään sitä, että jos lapset eivät alakaan puhua suomea. Serkkujensa kanssa juttelevat kyllä suomeksi vähäsen, mutta usein pyytävät minua tai siskoani kääntämään heidän englanninkielistä puhettaan serkuille, kun siis lasten serkut eivät osaa englantia. Yleensä on tosin käynyt niin, että loman loppupuolella (olemme siis useita viikkoja, joskus parikin kuukautta aina kesällä Suomessa) ovat puhuneet pelkkää suomea serkuille, mutta jostain syystä eivät minulle tahdo puhua suomea. Asia, jota olen ihmetellyt ja itkenytkin. Kysyin siitä jopa lasten koulussa niin opettaja vaan sanoi, että ihan hyvä, etteivät puhu suomea, koska voisivat mennä sekaisin. Opettaja on myös vaatinut minua puhumaan pelkkää englantia lapsille, mutten ole tähän suostunut.
mitä mieltä lapsesi ovat?
Olisiko Suomeen tulo heille hauska ja kiinnostava seikkailu?
Jos, niin sehän voisi olla heille ikään kuin vaihto-oppilasvuosi niin kuin joku aiemmin ehdotti.
Olen alkanut miettimään sitäkin miten paljon olen uhrannut mieheni vuoksi saavuttamatta mitään "omaa". lapset ovat ainoa saavutukseni ja elämäni on todella tylsää varsinkin nyt kun lapset on jo isompia. Herätän lapset aamulla, teen aamupalaa, ajan lapset kouluun, menen ostoksille tai kotiin, välillä lenkkeilen. Haen lapset koulusta, vien heitä harrastuksiin. Tuntuu vain siltä, että olen pelkkä orja.. vaikka tiedän, ettei mieheni tai lapset pidä minua orjana, mutta siltä se vaan on jo pidempään tuntunut.
Asutko siis USAssa?
Minka ikaisia lapsesi ovat?
Mita he ovat mielta tasta?
Menettaisivatko lapset koulupaikkansa ja luokkatoverit, vai paasisivatko samalle luokalle takaisin kun muuttaisitte takaisin?
Millaista tyota muuten hait? Mika on sinun koulutuksesi? Miten sait hakemasi tyon, milla perusteilla?
ja olen miettinyt myös sitä jos lasten koulussa on painostettu lapsia puhumaan vain englantia. he käyvät pääasiassa englanninkielistä koulua, ainoastaan pari ainetta opetetaan maan omalla kielellä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta, että lapset menettäisivät isänsä joksikin aikaa, mutta tuntuu, ettei nykytilannekaan ole hyvä. En nauti enää mistään ja ikävä omia sukulaisia kohtaan on vain kasvanut. Siskoni sai juuri vauvan ja haluaisin nähdä hänen kasvavan. Olen myös miettinyt sitä, että jos ensin muuttaisin Suomeen lasten kanssa niin saisin ehkä taivuteltua miehenkin Suomeen, jos vaan hänelle löytyisi työtä. Hänkin voisi sitten muuttaa meidän kanssa ja voisimme asua edes hetken Suomessa koko perhe.
t. ap
Itse olen asunut muualla kohta 20v, lapset syntyneet ja kasvaneet Suomen ulkopuolella. Minusta ratkaiseva tekijä tilanteessasi ei ole maa vaan perhe. Jos miehesi ei muuta mukana, tavallaan "eroatte".
Ihan käytännön kannalta on vaikea pitää normaalia lapsi- vanhempi (ja pari- )suhdetta yllä jos välimatka on pitkä.Olet ilmeisesti jonkinlaisessa käännekohdassa elämässäsi. Mieti tarkkaan, ja tee sitten niinkuin sinusta tuntuu oikealta. Paljon onnea ja halauksia matkaan!
Ja sivuhuomiona, lapselle, joka on tottunut siihen ettei kotoa lähdetä yksin ulos, voi Suomessa tavallinen "Painukaa lähimetsään leikkimään"- kulttuuri olla vieras ja pelottava. Usein huomaan itse heijastavani omia arvojani ehkä liikaakin lapseeni, joka kasvaa ihan eri kulttuurissa kuin minä. Sukupolvikuilun lisäksi tulee kulttuurikuilu. :)
Helsingissä tai yleensäkin pk-seudulla eläminen on paljon kalliimpaa kuin muualla. Asuntojen hinnat ovat aika korkealla ja tuolla palkalla lasten kanssa ei ainakaan jää mitään säästöön. Miksi edes haluat viedä lapset pois isänsä luota ja siitä maasta, jossa he ovat kasvaneet?
Aluksi Suomessa oleminen vain lasten kanssa ja töiden paiskiminen voi tuntua kivalta, mutta kyllä se mukavuus pian pois karisee kun paratiisia ei löytynyt enää täältäkään.
Tällä tempulla saatat päätyä pienituloiseksi yh-äidiksi, jolla ei ole edes eläkekertymää Suomessa. Kiva sitten tehdä paskahommia henkensä pitimiksi. En heittäisi kaikkea sinuna roskiin vain sen takia, että olet kehittänyt itsetunto-ongelman ja siksi tunnet itsesi orjaksi. Aika monella suomalaisellakin naisella on noita tunteita kun pitää olla pitkä viikko töissä ja sitten vielä raivata asunto.
Suosittelisin, että kehittäisit itseäsi uudessa kotimaassasi. On sielläkin hanttihommia tai vapaa-ehtoistyötä, josta saisit sisältöä elämääsi ja halpoja koulujakin lienee.
Ei kannata. Tule vain lomalla Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele arkielämä ja sen laatu
Palasin itse Suomeen 5v sitten. Arkielämä edellisessä asuinmaassa oli parempaa, samalla rahalla asuimme keskustan lähellä jossa oli kahviloita ja kortteliravintoloita. Suomessa asumme lähiössä, ainoa palvelu on Siwa, jossa on huono valikoima. Suomessa kaikki on erittäin kallista niin kampaajalla kuin kahvilassakin käynti, laadukkaasta ruoasta puhumattakaan. Ulkoiluvaatteet talveksi maksavat ihan hemmetisti. Lapsille on pakko ostaa niin sukset kuin luistimetkin, vaikka omasta puolestani liikuntatunnilla voisi pelata vaikka koripalloa.
Lapset ovat 11 ja 9-vuotiaita. Pääsisivät varmaankin samalle luokalle kouluun, tosin käyvät kansainvälistä englanninkielistä koulua, jossa oppilaat vaihtuvat koko ajan ja ovat osaltaan siihen tottuneet, että joka vuosi vaihtuu iso osa koulukavereista.
Koulutukseni on lukio ja sen jälkeen kaupallisen alan opistotasoinen tutkinto. Hain ihan perustoimistotyötä ja ihmetyksekseni sen sain. Kai sitten arvostivat hyvää kielitaitoani ja ulkomaanvuosiani, vaikka vaan kotiäititasolta :D. en tiedä ehkä silläkin oli vaikutusta, että rekrytoija oli noin nelikymppinen nainen. Ehkä uskoi puheeni siitä suuresta motivaatiosta kotiäitivuosien jälkeen :D
t. ap
Asutko siis USAssa?
Minka ikaisia lapsesi ovat?
Mita he ovat mielta tasta?
Menettaisivatko lapset koulupaikkansa ja luokkatoverit, vai paasisivatko samalle luokalle takaisin kun muuttaisitte takaisin?Millaista tyota muuten hait? Mika on sinun koulutuksesi? Miten sait hakemasi tyon, milla perusteilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monet englanninkieliset koulut ovat kalliita ja niihin on jonoa. Halvat tai ilmaiset saattavat olla hankalalla alueella johon tarvitsisit auton tai asunnon lähelta esim. Espoon koulut eikä niissäkään välttämättä olo paikkoja.
Täällä toinen ulkosuomalainen ja hyvinkin samanlainen tarina.
Jos vain saisin töitä Suomesta niin ehtottomasti sinne muuttaisin, edes vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron kokemuksesta, että Suomeen paluu olisi sinulle suurella todennäköisyydellä kulttuurishokki. Täällä on yleinen ilmapiiri huonontunut viimevuosina dramaattisesti (persutyyppinen ajattelu) ja asumisen, ruoan ja polttoaineen hinnannousu on tehnyt arjesta todella kallista. Jos sulle jää 1500 nettona rahaa käteen palkasta, niin se ei ole minusta niin kova palkka, jonka perässä kannattaisi tänne muuttaa.
Persuajattelu on tuonut vuosikausiin jotain hyvää ihmisille, toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja siitä, että isänmaa ei vajoa Keski-Euroopan tasolle
Tällä tempulla saatat päätyä pienituloiseksi yh-äidiksi, jolla ei ole edes eläkekertymää Suomessa. Kiva sitten tehdä paskahommia henkensä pitimiksi. En heittäisi kaikkea sinuna roskiin vain sen takia, että olet kehittänyt itsetunto-ongelman ja siksi tunnet itsesi orjaksi.
pk-seutu, 1500 euroa/kk netto ja 2 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minua jo suoraan sanottuna ostoskeskukset oksettaa. Ei niissä jaksa kiertää enää ja vaateostokseni teen parista kaupasta sen harvan kerran kun ostoksille päädyn. Suomessa nautin juuri asioista, joita ei kotona ole. Rauhasta, hiljaisuudesta, vehreydestä, raikkaasta ja viileästä ilmasta, rauhallisesta ajokulttuurista, näitä voisin luetella maailman tappiin asti :D
t. ap
Määrittele arkielämä ja sen laatu
Palasin itse Suomeen 5v sitten. Arkielämä edellisessä asuinmaassa oli parempaa, samalla rahalla asuimme keskustan lähellä jossa oli kahviloita ja kortteliravintoloita. Suomessa asumme lähiössä, ainoa palvelu on Siwa, jossa on huono valikoima. Suomessa kaikki on erittäin kallista niin kampaajalla kuin kahvilassakin käynti, laadukkaasta ruoasta puhumattakaan. Ulkoiluvaatteet talveksi maksavat ihan hemmetisti. Lapsille on pakko ostaa niin sukset kuin luistimetkin, vaikka omasta puolestani liikuntatunnilla voisi pelata vaikka koripalloa.
Määrittele arkielämä ja sen laatu
Palasin itse Suomeen 5v sitten. Arkielämä edellisessä asuinmaassa oli parempaa, samalla rahalla asuimme keskustan lähellä jossa oli kahviloita ja kortteliravintoloita. Suomessa asumme lähiössä, ainoa palvelu on Siwa, jossa on huono valikoima. Suomessa kaikki on erittäin kallista niin kampaajalla kuin kahvilassakin käynti, laadukkaasta ruoasta puhumattakaan. Ulkoiluvaatteet talveksi maksavat ihan hemmetisti. Lapsille on pakko ostaa niin sukset kuin luistimetkin, vaikka omasta puolestani liikuntatunnilla voisi pelata vaikka koripalloa.
Hieman vaikea arvioida puhutko paskaa jos ei teidä mistä maasta puhutaan
En haluaisi laittaa englanninkieliseen, koska haluaisin lasten omaksuvan suomen kielen nopeasti ja saavan kavereita, joilla ei ole englanninkielistä taustaa. Ihan vaan kielen oppimisen nopeuttamiseksi.
t. ap
monet englanninkieliset koulut ovat kalliita ja niihin on jonoa. Halvat tai ilmaiset saattavat olla hankalalla alueella johon tarvitsisit auton tai asunnon lähelta esim. Espoon koulut eikä niissäkään välttämättä olo paikkoja.
joutuisivat luultavasti johonkin "valmistavalle" luokalle kielitaidottomien maahanmuuttajien kanssa ja ne EIVÄT ole mukavia, joten vuodessa eivät koulussa paljoakaan oppisi eivät kieltä eivätkä mitään muutakaan. Jos/kun palaisitte takaisin, lapsenne joutuisivat sitten vuotta nuorempien kanssa samalle eli jäisivät ns.luokalleen eikö?
Mun mielestäni sun ei enään kannata muuttaa. Muutat sitten kun lapset ovat isoja.
Sun lapset on jo 9 ja 11v. joka tarkoittaa sitä, että niillä on jo kavereita ja ne on oppineet sen maan kielen, missä te olette, täydellisesti.
Muutto suomeen olisi aika iso juttu!
Toisekseen, vaikka täällä on moni asia hyvin niin totta on että ilmapiiri on muuttunut. Tai noh, riippuu kuka teidän lastenne isä on. Esim. värillisiä kohtaan suomalainen nuoriso on, ainakin pääkaupunki seudulla, paaaaaaljon törkeempää kuin ennen.
Toisaalta ilmapiiri on myös kansainvälistynyt. Jos löydätte oikean asuinpaikan, harrastukset ja koulun niin ok.
Miettisin myös sitä, että missä te asutte? Eli missä päin maailmaa?
Teilla voi olla siellä lapsille paljon paremmat mahdollisuudet kuin täällä suomessa?
Jos miehesi asuisi jossakin euroopassa, niin sanoisin, että mikä ettei jos sinun miehellesikin asia olisi ok. Euroopassa kun lentää 3 tunnissa minne vain. Mutta jos tosiaan mies asuu amerikassa tai muualla maailmaa niin aen suosittele. Lastenne suhde isään jäisi tosi etäiseksi.
Sinuna pyykkäisin ja kuskaisin lapsia vielä ne 9 vuotta... (sori kuulostaa pitkältä ajalta mut todellisuudessa aika menee tosi nopeesti) ja sen jälkeen muuttaisin yksin takaisin suomeen.
Mut toiseelta sitten sä olisit jo liian vanha, ehkä, löytämään mitään työtä.
Tosi pahan pistit kyllä!!! En tosiaan ole oikein varma mitä sinun tulisi tehdä.
Minkä ikäinen olet?
Toisaalta jos aiot muutta niin muuta nyt. Myöhemmin voi olla liian myöhäistä....
Terv. itsekin paluumuuttaja. Luulin, että vain kokeilen muutta takaisin suomeen ja muutan sitten taas ulkomaille vuoden jälkeen mutta en enää haluakkaan lähteä...
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi lähteä, usko pois!
mutta saisinhan minä lapsilisät Suomesta? Vai saisinko? Rahallisesti tämä menisi kuitenkin plus-miinusnollaksi eli emme kuitenkaan mitään menettäisi rahallisesti ainakaan. Nythän minä en tienaa mitään ja lapsista maksetaan ne tonnin koulumaksut niin vaikka saisn vaan tuon 1500 niin olisihan meillä miehen kanssa tavallaan vara laittaa se lasten koulumaksuihin mennyt tonni ikäänkuin minun ja lasten elämiseen eli silloin olisi tuloni jo 2500 jolla varmasti pärjättäisiin eikä rahaa menisi enempää kuin nytkään.
No tiedä sitten jäisikö omaa aikaa enemmän, mutta kaipaan juuri sitä, että tekisin jotain merkityksellisempää kuin olisin vaan kotona. Ei ole tarkoitus vähätellä lasten merkitystä kuitenkaan. Mieheni kotimaassa en vain löydä työtä :( aina tulee joku este, liian pitkät työpäivät yleisemmin ja huono palkka. Viimeksi kun hain siellä töitä niin työtä olisi ollut 10-12 h/pv ja palkka euroissa mitattuna noin 500 euroa!
t. ap