Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko tässä tilanteessa Suomeen lasten kanssa?
24.06.2011 |
Olen asunut jo pitkään ulkomailla, jonne muutin mieheni perässä. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, jotka on syntyneet ja kasvaneet ulkomailla ja kokevat asuinmaamme eli mieheni kotimaan omaksi kotimaakseen. Miehelläni on hyvä työ tai no hyvä ja hyvä, tulemme kuitenkin kohtuullisesti toimeen, emme elä kuitenkaan mitään rikasta elämää.
Minä olen ollut kotiäitinä ja asuinmaastamme en kunnollista työtä löydä :( Olen tehnyt vain joitakin osa-aikaisia hommia, lähinnä vapaaehtoispohjalta, mutta ikää on jo reilusti yli 30 ja juuri mitään työkokemusta ei ole sitten nuoruusvuosien. Lapsemme ovat jo isoja, molemmat koulussa. Minulla on kamala ikävä Suomeen ja koen syyllisyyttä siitä, että lapset vastaavat minulle englanniksi vaikka ymmärtävät suomea. He eivät osaa kunnolla kirjoittaa suomea ja puhumistakin vierastavat.
Lyhyestä virsi kaunis, olen nyt lasten kanssa pitkällä kesälomalla Suomessa ja hain huvikseni töitä täältä. Ajattelin, etten kuitenkaan saisi mitään. Mutta yllätys oli suuri, kun töitä tarjottiin ja työt alkaisi jo elokuussa. Tunne oli aivan mahtava kun minulle soitettiin, että haluaisivat palkata minut. Palkkakin olisi ihan ok. Käteen jäisi verojen jälkeen suunnilleen 1500 euroa. Siis minulle kiva, minähän olen ollut palkattomana kotiäitinä jo vuosia!
Lapsia en missään nimessä jätä. Mutta mietin sitä jos muuuttaisin lasten kanssa Suomeen ja mies jäisi kotiinsa. taloudellisesti ei suurta eroa olisi, sillä vaikka joutuisin vuokraamaan asunnon niin säästäisimme koulumaksuissa, joihin on nyt mennyt suunnilleen tuhat euroa kuukaudessa. Haluaisin siksikin tuoda lapset Suomeen, jotta oppisivat suomen kielen kunnolla nyt vielä kun ovat lapsia, jolloin kieli luultavasti tarttuisi paremmin kuin vaikka armeijaan tullessa.
Haluaisin asua Suomessa edes yhden vuoden. Ikävä on kova ja nyt kerrankin olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin pyykätä ja olla kotona.
Kuulostaako tämä aivan utopistiselta ajatukselta, että muuttaisin lasten kanssa takaisin Suomeen?
Kommentit (145)
Ulkomailla kehitysmaissa asuneena voin kommentoida, ettei se elämä Suomessakaan niin mahtavaa ole, että sen vuoksi kannattaa perhe hajottaa. Alkuperäisestä viestistä selviää aika hyvin, että heillä ei ole rahaongelmia nykyisessä kotimaassaan ja perheen äitikään ei ainakaan ole työnpuolesta kerennyt stressaantua, joten eiköhän tuossa ole jo hyvä arki kasassa. Suomeenkin mahtuu kaikenlaisia ongelmaisia perheitä, jotka roikkuvat minimitoimeentulolla ja vanhemmat voivat vain haaveilla kotona lastensa kanssa olemisesta jos haluavat tienata enemmän kuin sen mitä sossu maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn alussa sinulla olisi 4-6kk koeaika. Mitä jos saisit potkut tuona aikana?
Ette ilmeisesti olisi Suomen sairasvakuutuksen piirissä alussa (puoli-2v). Mitä jos sairastutte? Varmista että matkavakuutuksenne on hyvä.
Asun Suomessa ulkomaalaisen miehen kanssa, enkä päästäisi häntä ja lapsiamme ulkomaille asumaan ilman minua. Eikö miehesi vastusta tällaista eroa lapsista (ja sinusta)? Ette varmaan näkisi toisianne pitkiin aikoihin.
Joutuisitte elämään aika köyhästi palkallasi, jos ette saisi muita tuloja. Jos vuokra esim. on 700€, niin siihen tulee muutama sata lisää netistä, puhelimista, vedestä ja sähköstä. Bussikortit vielä kaikille ja sitten ruuat, vaatteet, hygienia, ehkä lääkkeitä, muu matkustaminen, lasten harrastusmenot ym. Ja alussa pitäisi hankkia huonekalut, astiat ym. Aika köyhää olisi.
Mutta ennen kaikkea minua mietityttää sinun ja miehesi suhde. Olisiko miehelle tosiaan ok että perhe muuttaisi pois pitkäksi aikaa?
5 vuodessa.
Viimeisen 10 vuoden aikana elinkustannukset ovat nousseet ihan järjettömästi.. tai siis hintataso ainakin. Ovat tosin palkatkin varmaan kasvaneet, mutta jos on asunut viimeksi pitkästi yli 10 vuotta sitten Suomessa niin varmasti 1500 eur tuntuu suurelta, mutta eipä sillä nykyään paljoa ostella.
[
Mutta tuota tupakansavusta riehumista en kyllä tajua. Eihän Suomessa edes kukaan polta enää???
Negerit polttaa kun pitää esittää niin kovaa poikaa. Muutoinkin Helsingissä ilmapiiri todella iloton noiden mamulaumojen myötä.
Kannattaa ehdottomasti katsella paikka jostain Keskemmältä. Jo Treen korkeudella voi kokea neljä vuodenaikaa, Hesassa ei enää. Hesassa talvet on hirveitä kokemuksia. Ja ne keväät, kun ei haista mitään kevään hajuja, mutta katupöly leijuu ilmassa puoleen kesään. Ei ikinä Hesaan jos muuttaa!
Suomessa asuvat ei tajua sitä, että Suomi on maailman ainoa maa, jossa ammattiyhdistysliike oikeasti toimii. Täällä pienipalkkaisenkin palkka nousee joka vuosi, yleensä samaa tahtia kuin hinnat. Usassa, Kanadassa, Australiassa jne. pienipalkaisilla on sama palkka kuin 80-luvulla.
Kun markkinat määrää palkanmuodostuksen, nousevat vain isopalkkaisten palkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa asuva tajuaa, että 1500 euron nettopalkalla ei oikeasti perhe elä. Piste.
Suomessa asuva tajuaa, että 1500 euron nettopalkalla ei oikeasti perhe elä. Piste.
Vuokra 500. Käteen tonni plus lisät. Varmasti elää ja jää säästöönkin. Ruokaan yhdeltä henkilöltä riittää 100 euroa. Jos aikuinen syö töissä ja lapset koulussa, niin ei niitä kuluja juuri jää. Suomessahan sähkökin on Euroopan halvinta (ellei jopa maailman halvinta). Samoin kaukolämpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkevän kokoisen asunnon 500 eurolla? Lisäksi ap ei saa lapsilisiä ja muita tukia ainakaan alkuun.
Saa kaksion 500 eur hintaan. Helsingissä, Vantaalla tai Espoossa ei ole näkynyt. Ei tuolla hinnalla saa edes yksiötä jos ei satu saamaan jotain tuettua asuntoa. Kyllä ne vuokrat alkavat sieltä 700 eur kaksioille ja sekin on vielä halpa.
Tuskin saa yksinhuoltajan tukia jos on aviossa ulkomaalaisen kanssa. Voihan tuon asian tietenkin tarkistaa, mutta ap ei ainakaan ilmoittanut eroavansa miehestään. Sähkö ja lämpö on Suomessa lienee halvempaa, mutta kulutuskin on suurempaa jo kylmän ja pimeän ilmaston vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin lapsilisän yh-korotus, joka on muistaakseni neljänkympin luokkaa.
Tuskin ainakaan missään slummialueella asuit. Kyllähän elämä köyhissä maissa on hyvätuloiselle helppoa ja saa kaikenlaista luksusta pienellä rahalla mihin ei Suomessa olisi edes keskituloisena varaa.
Ulkomailla kehitysmaissa asuneena voin kommentoida, ettei se elämä Suomessakaan niin mahtavaa ole, että sen vuoksi kannattaa perhe hajottaa. Alkuperäisestä viestistä selviää aika hyvin, että heillä ei ole rahaongelmia nykyisessä kotimaassaan ja perheen äitikään ei ainakaan ole työnpuolesta kerennyt stressaantua, joten eiköhän tuossa ole jo hyvä arki kasassa. Suomeenkin mahtuu kaikenlaisia ongelmaisia perheitä, jotka roikkuvat minimitoimeentulolla ja vanhemmat voivat vain haaveilla kotona lastensa kanssa olemisesta jos haluavat tienata enemmän kuin sen mitä sossu maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka edustaa paikallista keskiluokkaa.
Ihmiset voivat olla onnellisia omista murheistaan huolimatta vaikka siihen uuteen 50 tuuman taulutelevisioon, playstationiin ja jäätelökoneeseen ei ole varaa. Äideillä on aikaa olla lastensa kanssa ja elämä yleensäkin ottaen oli hitaampaa. Keskiluokalla on siellä suunnassa ainakin varaa isoihin asuntoihin, koska asuminen ei ole siellä verrannollisesti läheskään yhtä kallista kuin Suomessa jos asuu normaalilla asuinalueella. Tietenkin isorikkailla on omat alueensa erikseen, mutta suuren talon tai huoneiston kyllä saa huomattavasti halvemmalla normaalien ihmisten asuinalueelta.
Kummankin vanhemman ei siellä tarvi juosta kodin ja työpaikan väliä pää kolmantena jalkana ja elämä ei ole samanlaista oravanpyörää kuin Suomessa. Ystäville ja sukulaisillekin riittää enemmän aikaa. Tietenkin elektroniikka tms. on verrannollisesti kalliimpaa kuin Suomessa, mutta eipä niitä kaikkia romuja loppujenlopuksi tarvi jos elämä on muuten kunnossa kuten se monesti onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme Helsingin keskustassa ja täällä ilma on välillä sakeana tupakansavusta. Mulle tämä ei varmaan olisi niin iso juttu "normaaleissa olosuhteissa", mutta koska meille tulee asuntoon jatkuva tupakansavu naapurista, mulla on mitta ihan täynnä. En voi enää sietää vähimmässäkään määrin tupakointia ja se aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Asiaa ei helpota myöskään se, että olen raskaana ja superherkkä hajujen suhteen ;)
Edellisessä asuinmaassa myös poltettiin, mutta tupakointi ei koskaan ollut häiriöksi asti. Ja nuoren ihmisen näin polttavan vain pari kertaa. Humalaisen ihmisen näin vuosien aikana 3 kertaa, vaikka kaupungissa oli parikymmentä miljoonaa asukasta.
Ja kyllä, olet oikeassa. Mulla on asenteen kanssa ongelmia. Mulla on päiviä, jolloin kaikki on hyvin ja sitten taas jotakin tapahtuu: lasta jälleen kerran kiusataan tai syrjitään; yksinäisyys lyö vastaan; naapurista pöllyää venttiilien kautta tupakansavu; terveydenhoitajaa on mahdotonta saada kiinni; ympäristössä käyskentelee uhkaavasti käyttäytyviä sosiaalitapauksia (narkkareita?) ja taas joku pissaa julkisella paikalla jne. jne. jne.
Mutta nyt niitä positiivisia asioita: julkinen liikenne toimii kuin unelma ja esim. ratikat on yleensä siistejä; julkinen terveydenhuolto vastaa yllättävän pitkälle ulkomaista yksityistä terveydenhuoltoa; aaah, kirjastot; liikkuminen on helppoa ja miellyttävää, esim. lastenvaunut/pyörätuolit on hyvin huomioitu lähes kaikkialla; viralliset asiat on helppo saada järjestykseen ja viranomaisten toiminta tehokasta; Helsingin leikkipuistoissa lelut valmiina ja kuulemma ruokailuakin järjestetään (?); yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja lapsella on mahdollisuus olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi (edellisessä asuinmaassa äitiysloma 3 kk); matkustaminen kivaa leikkivaunulla varustellussa intercityssä -eikö siellä ole tilava vessa vaipanvaihtoakin varten?; ihmiset avaa ilahduttavan usein oven, kun olen vaunujen kanssa liikenteessä jne. jne.
Mutta tuota tupakansavusta riehumista en kyllä tajua. Eihän Suomessa edes kukaan polta enää??? Olen asunut vuosia Balkanilla, Italiassa ja Espanjassa, ja siellä tupakointi on paljon yleisempää. Myös esimerkiksi ravintolan terassilla, missä on lapsia, kaikki polttavat. Ei Suomessa enää.
En siis tarkoita, että pitäisin tupakointia hyvänä asiana mutta ehkä sulla on vähän asenteessakin ongelmaa...
Yritän nyt muistaaa mitä kaikkea kysyttiin. Lasten kielitaidosta ja miksi eivät osaa kunnolla suomea. Sen kun tietäisin :( Pienempinä puhuivat minulle suomea, mutta jostain 5-6 vuotiaasta asti ovat puhuneet vähemmän. Ei tämä ole minullekaan kiva juttu, että lapset eivät enää puhu suomea niin hyvin.
Miehen kanssa meillä menee ihan normaalisti jos niin voi sanoa, mutta hän on koko ajan töissä ja juteltiin tänään tästä aiheesta niin ei hänellä olisi mitään sitä vastaan jos lähtisimme. Mieheni on projektitöissä ja aloitti alkuvuodesta uuden projektin, jossa on ollut paljon ylitöitä ja välillä myös matkustelua. On itsekin kokenut sen raskaaksi, että näkee minua ja lapsia niin vähän. Hän sanoikin, että ajankohta Suomeen lähdölle voisi ollakin nyt hyvä, kun hänellä on pitkät työpäivät muutenkin. Lomilla pääsisimme näkemään miestä ja hänkin voisi matkustaa Suomeen.
Kävin tänään tapaamassa myös yli 80-vuotiasta mummoani ja kun kerroin hänelle että harkitsen Suomeen muuttoa välikaisesti niin mummolle tuli kyyneleet silmiin. Minä ja siskoni olemme mummon ainoat lapsenlapset ja mummo ei ole enää muutamaan vuoteen voinut edes matkustaa meidän luokse raskaan ja pitkän matkan takia. Hän ei välttämättä elä enää kauan :( ja haluaisin lasteni tutustuvan mummooni paremmin vielä kun on aikaa siihen.
Luulen, että se oli nyt tässä. Muutan Suomeen lasten kanssa. En usko, että kukaan joka ei ole asunut ulkopuolisena ulkomailla voi ymmärtää tuntemuksiani. Ulkomailla on mieheni ja lasteni koti, mutta minä olen aina siellä jollain tapaa ulkopuolinen. Mieheni sukulaiset eivät ole omia sukulaisiani ja haikeana olen katsonut kuinka mieheni sukulaiset saavat nähdä lasten kasvavan, mutta omani eivät :( tai siis niin usein.
Tiedän kyllä, että oli oma mokani, kun muutin ulkomaille ja valitsin tämän kohtalon. Mitä tulee meidän taloudelliseen tilanteeseen, ihan kohtuullista elämää vietämme, muttemme kuitenkaan mitään luksuselämää. Silti vaikka meillä on perusasiat kunnossa niin uskon, että elämänlaatu olisi lapsilla nyt tässä vaiheessa parempi kuitenkin Suomessa. Luultaavasti pystyisin setvimäään ajatuksiani myös avioliittoni suhteen jos pääsisin kotiympyröistä pois. Inhottaa jo ajatella jos palaammekin kotiin ja siellä taas jatkuu se oravanpyörä. Päivät kotona ja taksikuskina lapsia viemässä koko ajan. Lasten turhautumiset jos en jaksa koko ajan viedä jonnekin.
Tiedän että olen nyt vain lomalla Suomessa ja asuminen varmasti erilaista, mutta lapsetkin ovat nauttineet tosi paljon täällä olosta. Heistä oikein hehkuu sellainen vapaus, jota en kotona heistä ole nähnyt. Siskollani on onneksi ylimääräinen huone, jonne mahtuisimme asumaan siksi aikaa, kunnes löydettäisiin oma asunto.
t. ap
Sillä hyvin, hyvin moni perhe elää tuolla summalla- nimenomaan niin, että siitä maksetaan vuokrakin!
Jos aikoo elää törsäyskisaa, niin totta: ei tuolla summalla pärjää. Mutta fiksusti rahansa käyttävä saa tuolla vuokran, muut laskut sekä ruoan lisäksi satunnaiset heräteostoksensakin maksettua. Suomessahan on hyvät tuet niille, jotka eivät pysty töissä käymään- asumistukea saa noilla tuloilla varmasti.
mutta kannattaako muuttaa tarkoituksella Suomeen tekemään itsestään köyhä. Se on sitten eri asia.
I
Kummankin vanhemman ei siellä tarvi juosta kodin ja työpaikan väliä pää kolmantena jalkana ja elämä ei ole samanlaista oravanpyörää kuin Suomessa. Ystäville ja sukulaisillekin riittää enemmän aikaa. Tietenkin elektroniikka tms. on verrannollisesti kalliimpaa kuin Suomessa, mutta eipä niitä kaikkia romuja loppujenlopuksi tarvi jos elämä on muuten kunnossa kuten se monesti onkin.
Suomessa pitää juosta töissä kun täällä on sellainen systeemin että työssäkäyvät elättää myös sen väestönosan, joka ei syystä tai toisesta kyä töissä.
Mutta jos sinulle ei ole ongelma että ihmisiä kuolee parannettavissa oleviin tauteihin, niin pysy ihmeessä siellä missä olet.
Lisäksi ap:n lapset ovat todennäköisesti tottuneet täysin erilaisiin käytöstapoihin ja hierarkiaan esim. koulussa. Lapsille voi alkuun olla hyvinkin ahdistavaa kohdata suomalainen jurous ja puuttuvat käytöstavat.
Itse olen asunut muualla kohta 20v, lapset syntyneet ja kasvaneet Suomen ulkopuolella. Minusta ratkaiseva tekijä tilanteessasi ei ole maa vaan perhe. Jos miehesi ei muuta mukana, tavallaan "eroatte".
Ihan käytännön kannalta on vaikea pitää normaalia lapsi- vanhempi (ja pari- )suhdetta yllä jos välimatka on pitkä.Olet ilmeisesti jonkinlaisessa käännekohdassa elämässäsi. Mieti tarkkaan, ja tee sitten niinkuin sinusta tuntuu oikealta. Paljon onnea ja halauksia matkaan!
Ja sivuhuomiona, lapselle, joka on tottunut siihen ettei kotoa lähdetä yksin ulos, voi Suomessa tavallinen "Painukaa lähimetsään leikkimään"- kulttuuri olla vieras ja pelottava. Usein huomaan itse heijastavani omia arvojani ehkä liikaakin lapseeni, joka kasvaa ihan eri kulttuurissa kuin minä. Sukupolvikuilun lisäksi tulee kulttuurikuilu. :)
Ap, googlaa Monoclen lehtijuttu. SUomalaisten on vain niin vaikea itse huomata elämisen helppoutta ja hyvää tasoa, jos eivät ole asuneet muualla. Enkä tarkoita vain lomamatkoja.
Mutta 1500 eurolla kuussa ei täällä pärjää, joten olisitte riippuvaisia miehesi lähettämistä rahoista.
Kouluksi ehdotan jotain kansainvälistä koulua, sillä monessa lapset puhuvat keskenään suomea, vaikka opetus olisi millä kielellä. Ilmapiiri on suvaitsevaisempi, ollaan tottuneita kaikenmaalaisiin ja -näköisiin.
Asuntoa ei välttämättä löydä helposti ainakaan ns. hyvältä seudulta ja sinun budjetillasi. Jos asunto löytyy ja miehen mielestä on ok, niin sinuna muuttaisin tänne ainakin vuodeksi, pariksi.