Kysymys teille, joiden mies on etäisä

kunnioittasi sinua!

Kun mies sopii tapaamisista lapsen/lasten kanssa, sovitteko ensin ajankohdan keskenänne vai sopiiko miehenne tapaamisen ja ilmoittaa asian teille kysymättä, sopiiko ajankohta.

Pääasiassa menee tapaamissopimuksen mukaan eli tiedän koska lapsi on tulossa. Kuitenkin mieheni lapsi on aina tervetullut meille myös sovittujen päivien ulkopuolella. En voi ajatellakaan että miehen pitäisi kysyä minulta lupaa lapsensa tulla meille! Ilmoittaa kyllä aina hyvissä ajoin ja on aina itse lapsen kanssa kun hän on meillä.

Toivon, että miehen lapsi kokisi meidän kotimme kakkoskotinaan, johon on aina tervetullut. Myös sitten kun päättää itse omista menoistaan.

vanhempiensa luokse AINA. Täysin käsittämätöntä edes kuvitellakaan, että näin ei olisi. Jos kumppanin entiset lapset eivät saa perheessä täyttä perheenjäsenen asemaa, on uuden kumppanin kieltäydyttävä yhteiselämästä - voittehan jatkaa seurustelua keskenänne ja tavata aina silloin, kun teille kummallekin parhaiten sopii. Piste.

siellä on keskustelemassa ihmisiä, jotka tuntevat uusperhe-elämää.



Tämä palsta on täynnä ydinperhejeesustelijoita, jotka ovat valmiina heittämään kiviä joka suuntaan ymmärtämättä asiasta juuri mitään.

Toivottavasti miehesi ymmärtää vaihtaa sinut inhimillisempään vaimoon.

äläkä ap pahoita mieltäsi noista "hirviöäitipuoli estää lasta tulemasta kotiinsa" -kirjoituksista, sillä eihän tässä siitä ollut alun alkaenkaan kyse.

voisitko vaikka kirjoittaa asiasta miehellesi, todeta että eri näkökulmista tilanne näyttää erilaiselta ja ehdottaa kompromissia?

Moni vanhempi voi olla ihan sokea omille lapsilleen, siis ettei tajua että muille ne ovat ihan tavallisia lapsia, ärsyttäviäkin. Ei kuitenkaan voi olettaa, että äitipuoli tai isäpuoli ottaisi lapset heti (tai koskaan) omiksi perheenjäsenikseen. Eikä kumpikaan ole väärässä.

Olen joskus kysynyt aikoinaan omalta mieheltäni, mitä mieltä hän olisi jos sukulaiseni tulisivat meille oleilemaan pitkiksikin ajoiksi siitä ennalta sopimatta ja niin, ettei hän tietäisi koska he lähtevät. Mies tietysti kommentoi että lapset ovat IHAN eri asia, mutta ehkä jotain ajatuksentynkää hänelle siitä kuitenkin jäi.

Nyt en puhu mitään, koska en jaksa riidellä (mies tuli sii kotiin). Mutta yritän ottaa asian esille rakentavasti.

Ihan kyyneleet nousi silmiin kun huomasin, että edes joku ymmärtää minua. Kiitos!

ap

Siinähän ap yrität rakentavasti selittää että SINUN kotiisi ei niillä ärsyttävillä kakaroilla ole asiaa kuin sinun luvallasi. Kyyneleet tuli silmiin täälläkin mutta ihan noiden lapsiparkojen takia, ei puolestasi :( Toivottavasti mies, jolle lapset näytävät tärkeitä olevan, ymmärtää piankin ettei kanssasi voi rakentaa sellaista tulevaisuutta mihin hänen lapsensakin oikeasti kuuluvat. Järkyttävää jos minun täytyisi alkaa mieheltäni kyselemään millonhan laseni saavat olla kotona! Menisi mies vaihtoon saman tien. Lapsien ehdoilla tässä edetään, ei narsistinyxien joiden pitää olla se maailman napa!

Tuolle aiemmalle kirjoittajalle, mikäli äiti/isäpuoli ei pysty ottamaan lapsia perheenjäsenikseen on turha puhua mistään uusPERHEESTÄ. Uskomatonta verrata toisen omia lapsia joihinkin sukulaisiin! Toiset kun ovat perheen jäseniä, toiset vain sukua. Älkää hyvät ihmiset alkako seurustelemaan ihmisten kanssa joilla on lapsia mikäli ette tuon parempaan pysty.

No mun mielestä lapset ei voi kärsiä siitä, jos puolison kanssa yhdessä sovitaan hyvä aika heille tulla. Esim sellainen, että ei ole töitä tms. Eli ei kai tässä ole niinkään kyse luvasta tulla vaan siitä, milloin se olisi otollisinta. Meillä ainakin yhdessä jutellaan hyvät ajat. Että molemmilla vapaata ja sitten voidaan tehdä jotain kivaa kaik yhdessä. Ja onneksi mieheni exä ei ole katkera sellainen, nin ei aiheuta kyllä meille mitään probleemia. Päinvastoin.

vai etä isä?

Jos me olis sovittu, että lapset on mummolassa jonkun tietyn päivän, ja itse olisin suunnitellut sinä päivänä vaikka levitteleväni kankaita olohuoneen lattialla ja ompelevani kaikessa rauhassa, niin kyllä ottaisi päähän, jos mies olisi multa kysymättä sopinut mummun kanssa, että lapset ovatkin kotona (ellei olis joku erityinen syy, mummu sairastunut, tms.)

Joten en ihan ymmärrä, miksi ap saa noi paljon paskaa niskaan. En mä omiakaan lapsiani aina halua kotiin... : ) niin paljon puhutaan siitä, että vanhemmilla on oikeus omaan aikaan... äitipuolillako ei sitä ole?

Aikaan aloin seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli kaksi lasta. Pidin lapsista ja mielestäni oli ihanaa, että tulivat meille. Minulla oli ikävä heitä, kun olivat poissa.



Sitten omat lapset syntyivät (kaksoset). Silloin oivalsin, mistä oli kyse. Minä hoidin miehen lapset, kun omat eivät olleet vielä syntyneet. Kun syntyivät enkä jaksanut enää hoitaa kaikkia, vaan olisi tarvinnut miehen tukea jo tuplien hoidossa, mutta en sitä saanut. Mies oletti, että olisin huolehtinut kaikista neljästä yksin. Kun aloin kapinoimaan, oli miehen (exä nykyisin) silmissä paha äitipuoli.



Aika usein se kai menee näin, että mies laittaa joko tietämättään tai tietäen vastuun lapsista uudelle puolisolle. Ja se tekee sen, että nämä uudet puolisot alkavat jo etukäteen stressaamaan lasten tulosta. Tämä on seikka, mihin olisi hyvä puuttua jo alkumetreillä, mutta kun ei sitä tajua silloin.



Tsemppiä ap.

Aikaan aloin seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli kaksi lasta. Pidin lapsista ja mielestäni oli ihanaa, että tulivat meille. Minulla oli ikävä heitä, kun olivat poissa.

Sitten omat lapset syntyivät (kaksoset). Silloin oivalsin, mistä oli kyse. Minä hoidin miehen lapset, kun omat eivät olleet vielä syntyneet. Kun syntyivät enkä jaksanut enää hoitaa kaikkia, vaan olisi tarvinnut miehen tukea jo tuplien hoidossa, mutta en sitä saanut. Mies oletti, että olisin huolehtinut kaikista neljästä yksin. Kun aloin kapinoimaan, oli miehen (exä nykyisin) silmissä paha äitipuoli.

Aika usein se kai menee näin, että mies laittaa joko tietämättään tai tietäen vastuun lapsista uudelle puolisolle. Ja se tekee sen, että nämä uudet puolisot alkavat jo etukäteen stressaamaan lasten tulosta. Tämä on seikka, mihin olisi hyvä puuttua jo alkumetreillä, mutta kun ei sitä tajua silloin.

Tsemppiä ap.

Ongelmanahan noissa tapauksissa on mies ja miehen ja uuden välinen parisuhde mikäli noin pääsee käymään. EIkö hälytyskellot tuossa vaiheessa soi edes omia lapsia suunnitellessa jos mies jo ne entisetkin vähiksi tapaamisajoiksi työntää uuden puolison vastuulle? Exän silmissähän tuo teidän tilanteenne varmaan vaikutti sille että uusien lapsien tullessa ei vanhat enää olisikaan saaneet käydä ja kyllä silloin kuka tahansa äiti älähtää lapsien puolesta. Lähtökohta kuitenkin pitäisi olla että ensin huolehditaan ne olemassa olevat ja sitten vasta hankitaan lisää lapsia kun homma pelaa. Haluaisin minäkin perheeseemme vielä yhden lapsen, mutta järki sanoo ettei aika sitten riitä enää kaikille.

Jos me olis sovittu, että lapset on mummolassa jonkun tietyn päivän, ja itse olisin suunnitellut sinä päivänä vaikka levitteleväni kankaita olohuoneen lattialla ja ompelevani kaikessa rauhassa, niin kyllä ottaisi päähän, jos mies olisi multa kysymättä sopinut mummun kanssa, että lapset ovatkin kotona (ellei olis joku erityinen syy, mummu sairastunut, tms.)

Joten en ihan ymmärrä, miksi ap saa noi paljon paskaa niskaan. En mä omiakaan lapsiani aina halua kotiin... : ) niin paljon puhutaan siitä, että vanhemmilla on oikeus omaan aikaan... äitipuolillako ei sitä ole?

On se sääli että pitää tunkea ne edellisen liiton hedelmät etääitipuolen silmien eteen useana päivänä kuukaudessa, siihenhän vaan se 26 päivää aikaa viettää sitä omaa aikaa. Jollain onnettomalla saattaa olla niin huono tuuri että lapset on joka toinen viikko, sittenkin jää vaan joka toinen viikko omaa aikaa. Lähiäitipuolista ja -isitä nyt puhumattakaan. Miesparkaani kun ei saa omaa aikaa kuin muutaman päivän kuukaudessa kun ex vaivautuu lapset ottamaan, jos ottaa. Silloinkin mies puhelee lapsista ja suunnittelee mitä seuraavan viikon ohjelmaa, mutta minä olenkin löytänyt helmen rinnalleni :)

Eihän tässä nyt ollut siitä syke etteivätkö lapset saisi tulla isänsä luo vaan siitä että isän uusi puoliso on ulkopuolinen omassa kodissaan. Ei ollut kyse siitä että ap ei koskaan haluaisi lapsia luokseen, vaan siitä että hänellekin kerrottaisiin asiasta. Ei kyse ole mistään luvan kysymisestä vaan ihan normaalista mielipiteiden vaihdosta perhe-elämässä. Jos neuvottelut pidetään aikuisten kesken, eivät lapset siitä kärsi mitenkään.



Ja ei, minä en ole kenenkään äitipuoli.

Mikäli isällä ei siis ole päätösvaltaa omien lapsiensa tapaamiseen. Yleensä nuo ajat ovat vielä etukäteen sovittuja. Meillä on exän kanssa sovittu että jos yllättävää menoa lasten huoltoajalla tulee niin ensin kysytään toiselta vanhemmalta. Jos exmieheni nyt soittaisi ja kysyisi käykö lasten hoito x päivänä kun hänellä onkin menoa niin kyllä minä pystyn siihen vastaamaan kysymättä lasten isäpuolelta. Meillä kommunikoidaan sen verran muutenkin että suunnitelmat on yhteisiä. Kertoisiko tuo että siinä etävanhemman perheessä on kommunikointiongelmia ja kenties muitakin muutenkin? Mikäli ap normaalisti juttelee miehensä kanssa ja suunnitelmat on tiedossa, niin mikä ongelma siinä on? Kai mies sitten tietää jos teillä on jotain suunniteltua menoa ja osaa sanoa ei ja toisaalta voi luvata ottaa lapset jos erityisiä suunnitelmia ei ole? Pahimmillaan tuo voi olla jo vallankäyttöä suhteessa jos toinen voi olla sallimassa tai kieltämässä lapsien tapaamiset.

Siinähän ap yrität rakentavasti selittää että SINUN kotiisi ei niillä ärsyttävillä kakaroilla ole asiaa kuin sinun luvallasi. Kyyneleet tuli silmiin täälläkin mutta ihan noiden lapsiparkojen takia, ei puolestasi :( Toivottavasti mies, jolle lapset näytävät tärkeitä olevan, ymmärtää piankin ettei kanssasi voi rakentaa sellaista tulevaisuutta mihin hänen lapsensakin oikeasti kuuluvat. Järkyttävää jos minun täytyisi alkaa mieheltäni kyselemään millonhan laseni saavat olla kotona! Menisi mies vaihtoon saman tien. Lapsien ehdoilla tässä edetään, ei narsistinyxien joiden pitää olla se maailman napa!



Tuolle aiemmalle kirjoittajalle, mikäli äiti/isäpuoli ei pysty ottamaan lapsia perheenjäsenikseen on turha puhua mistään uusPERHEESTÄ. Uskomatonta verrata toisen omia lapsia joihinkin sukulaisiin! Toiset kun ovat perheen jäseniä, toiset vain sukua. Älkää hyvät ihmiset alkako seurustelemaan ihmisten kanssa joilla on lapsia mikäli ette tuon parempaan pysty.

[/quote]

eikös se ole myös ap:n koti,miksi ei tuollaisesta voi SOPIA?En minäkään pidä jos olen jotain suunnitellu,ja miehen eksäkin on jotain suunnitellu niin mun suunnitelmat jyrätään,koska lapset on pyhiä?

Oliko sinullakin tiukat aikataulut, jolloin sait isää tavata, etkä saanut nähdä häntä noiden aikataulujen ulkopuolella miten tahdoit vaan joku ulkopuolinen taho määräsi mikä sopii ja mikä ei? Miksi sinusta sinulla pitäisi olla oikeus määrätä koska miehesi ja hänen lapsensa tapaavat?



Koskeeko määräysvaltasi muuten myös muita paikkoja, vai voiko mies lupaa kysymättä lähteä tapaamaan lapsia jonnekin muualle?

Kaikkialle noi katkerat exät tulee kommentoimaan. Helpottaisi niidenkin katkeraa elämää, kun ei availisi näitä ketjuja. Eikä niin katkeruudesta sokeutuneilta näköjään kannata odottaa minkäänlaista tajua siitä, mistä puhutaan.

Oliko sinullakin tiukat aikataulut, jolloin sait isää tavata, etkä saanut nähdä häntä noiden aikataulujen ulkopuolella miten tahdoit vaan joku ulkopuolinen taho määräsi mikä sopii ja mikä ei? Miksi sinusta sinulla pitäisi olla oikeus määrätä koska miehesi ja hänen lapsensa tapaavat?

Koskeeko määräysvaltasi muuten myös muita paikkoja, vai voiko mies lupaa kysymättä lähteä tapaamaan lapsia jonnekin muualle?

ne tapaamiset sanelee,se idiootti ex-äiti.

eikös se ole myös ap:n koti,miksi ei tuollaisesta voi SOPIA?En minäkään pidä jos olen jotain suunnitellu,ja miehen eksäkin on jotain suunnitellu niin mun suunnitelmat jyrätään,koska lapset on pyhiä?

Ettekö te keskustele keskenänne vai miksi miehesi ei sitten tiedä suunnitelmistasi? Eikö miehelläsi ole myös oikeus tehdä suunnitelmia? Se on miehesi asia mihin tärkeysjärjestykseen hän suunnitelmat laittaa. Sehän tässä vaan taitaakin olla ongelma äitipuolille, eihän ne lapset saa ykkösenä tulla. Kerran kuuntelin erään tuttava-äitipuolen vuodatusta asiasta kuinka HÄN vaatii prinsessakohtelua ja on oltava ykkösenä eikä ne lapset. Ei muuten ollut pitkäikäinen suhde.