Kysymys teille, joiden mies on etäisä

Kyllä sopii... tosin joskus saattaa unohtaa kertoa jostakin menosta.

Lapsi tosin on aika säännöllisesti vuoroviikko systeemillä, mutta jos äiti haluaa tähän jotain poikkeuksia, niin me sovimme keskenämme kyllä etukäteen sopiiko vai ei. (Ja nythän on siis kyse periaatteessa äidin menojen mahdollistamisesta, eikä lapsen tarpeesta tulla isän luo). Olisi sitäpaitsi hupsua ellei sopisi, koska minä kuitenkin hoidan yhteisiä ja miehen lasta kun mies on töissä.

Etäisyys on äidin ja isän kotien välillä, sen enemmän tarvitaan sopimista ihan käytännön syistä. Lapsihan voi haluta mennä isälleen vaikka päivänä x, mutta hänen äidillään on muita suunnitelmia sille päivälle. Jos lapsi on vaikka 5v, niin tuskin se äiti niitä suunnitelmia peruu ja alkaa viedä lasta isän luokse.



Teinit tai melkein teinit, joiden vanhemmat asuvat lähekkäin, ovat jo eri asemassa. Tosin silloin on hyvä sopia sellaisista pelisäännöistä, kuten esim. mitä voi vapaasti syödä jääkaapista.

Murrosiässä tulee olemaan aika rankkaa jos siihen ikään mennessä ei ole voinut oppia luottamaan siihen, että aikuiset osaa sopia asioista hyvässä hengessä keskenään lapsen edun mukaisesti. Lapsen pitää pystyä luottamaan siihen, että aikuiset pystyvät nämä päätökset tekemään lapsen ikä toki huomioiden! Varsinkin, mitä pienempi lapsi, niin sitä tärkeämpää on se, että lapsi ei voi "mielihalujen" mukaan mennä kummalle lystää (jos vaikka asuvat lähekkäin), vaan tapaamiset menee sovitusti. Ennustettavuus tuo lapselle myös sitä turvaa. Ja ihan jos tutustutte nyt vaikka mihin tahansa (joita Suomessa tosin on hirvittävän vähän) aihetta käsittelevään tutkimukseen, niin kyllä asia näin on. Suomessa vuoroasumis -aiheesta lasten näkökulmasta on ainakin yksi gradu, tutustukaapa jeesustelijat ihmeessä siihen!!!

Vuoroviikkoasumista käsittelevissä teksteissä en muista ikinä törmänneeni siihen väitteeseen, että lasten kehitystä tukisi se, että heiltä kielletään toisen vanhemman tapaaminen toisen vanhemman viikolla. Itseasiassa mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on ettei kummastakaan vanhemmasta tule liian pitkää eroa vaan nimenomaan hänen on saatava soitella/tavata toista vanhempaa myös toisen viikolla mikäli hän siihen tarvetta kokee!

Ja tosiaan lastensuojelukin (sekä oikeus) kuulee myös melko pieniäkin lapsia, eli tosiaankaan lapsen ei kuulu pelkästään luottaa siihen että kaikki aikuiset aina toimivat hänen parhaakseen keskenään sopien, vaan hänen omaakin mielipidettään kuullaan ja se vaikuttaa.

Liittyviä mielipiteitä. En mä sitä koe mitenkään ahdistavaksi.



Harvoin kai etä voi lapsia tavata ihan täysin vapaasti. Onhan lapsen äidilläkin mielipide. Hän saattaa vaikka haluta tietää, kuinka monta lasta on koolla illalla ruokapöydässä!



Meillä lapset eivät tee aloitteita isän suuntaan, he tietävät, kuka heidän menoistaan viime kädessä määrää.

omistusasunto ja yhdessä sovitaan, koska lapsen sopii tulla.



kyllä musta olis aika törttöä olla kysymättä talouden toisen aikuisen mielipidettä. :/

Ehkäpä minä olenkin se ulkopuolinen aikuinen, jolle lapset itkevät ikäväänsä kun heidät on erotettu isästä?

meidän tilanteessa se kyllä on kaikista eniten juurikin tuo lapsen äiti, joka haluaisi lapsen erottaa isästään... koska hänen mielestään lapsen vain kuuluu olla enemmin äidin kuin isän kanssa. Varsinkin kun isän luona on uusi nainen, josta lapsi pitää.

Ja sopimisesta/luvan kysymisestä. Ihan oikeastiko ajattelet, että se on sama asia? Onnea parisuhteeseesi (jos sellainen sinulla on).

Meidän tilanteessa lapsella on etukäteen sovitut tapaamiset, joista pääsääntöisesti pidetään kiinni. Mutta jos jotain muutoksia sovitaan, yleensä on kyse siitä, että exällä on joku riento, minne hän haluaa päästä ja ilmoittaa, että lapsi tulee silloin teille. Koska lapsi on niin pieni, että tarvitse aikuisen kotiin, niin mitenhän käytännössä ratkaisisit tilanteen jos mies on tällöin töissä ja minulla olisi myös sovittua menoa?

A) Sanot, että "tottakai lapsi voi tulla, perukoon äitipuoli menonsa. Onhan sinun rilluttelureissusi tärkeämpi"

B) SOVIT asiasta, että SOPIIKO lapsen tulo myös äitipuolelle, joka lasta hoitaisi

C) Joku yberhyvä vaihtoehto, joka on lapselle parasta, mutta missä ei tarvitse äitipuolen kanssa asioista sopia

...niin ja kyllä se olen minä, joka on yrittänyt pitää isän puolia ja kannustaa jaksamaan "riidassa" lapsen tapaamisessa, kun hän on ollut niin väsynyt tilanteeseen, että on miettinyt pitäisikö antaa periksi. Joten kyse ei todellakaan ole siitä, että haluaisin jotenkin rajoittaa mieheni ja hänen lapsensa tapaamista, päinvastoin!

Jos mielestäsi se, että äitipuolen kanssa neuvotellaan asioista on sama asia kuin "Ajaminen hampaat irveessä äitipuolen asiaa", niin kyllä minun mielestäni olet mennyt jo kauas metsään.

Hmm... ainiin, eihän sillä äitipuolella ole niitä tunteita tai yhtä suurta oikeutta olla osallisena perheen elämään ja asioihin, niinkö?

Vuoroviikkoasumista käsittelevissä teksteissä en muista ikinä törmänneeni siihen väitteeseen, että lasten kehitystä tukisi se, että heiltä kielletään toisen vanhemman tapaaminen toisen vanhemman viikolla. Itseasiassa mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on ettei kummastakaan vanhemmasta tule liian pitkää eroa vaan nimenomaan hänen on saatava soitella/tavata toista vanhempaa myös toisen viikolla mikäli hän siihen tarvetta kokee!

Lueppas nyt oikein huolella uudestaan tuo minun kirjoitukseni, noinko minä kirjoitin? Se, että vanhemmat ovat kykeneväisiä sopimaan keskenään vaihdot ei mielestäni ole kyllä läheskään sama asia kuin lapsen kieltäminen näkemästä toista vanhempaansa.. tai jos tämän näin osaa vääntää, niin kyllä aika kaukaa saa hakea :D

Ehkäpä minä olenkin se ulkopuolinen aikuinen, jolle lapset itkevät ikäväänsä kun heidät on erotettu isästä?

meidän tilanteessa se kyllä on kaikista eniten juurikin tuo lapsen äiti, joka haluaisi lapsen erottaa isästään... koska hänen mielestään lapsen vain kuuluu olla enemmin äidin kuin isän kanssa. Varsinkin kun isän luona on uusi nainen, josta lapsi pitää.

Ja sopimisesta/luvan kysymisestä. Ihan oikeastiko ajattelet, että se on sama asia? Onnea parisuhteeseesi (jos sellainen sinulla on).

Meidän tilanteessa lapsella on etukäteen sovitut tapaamiset, joista pääsääntöisesti pidetään kiinni. Mutta jos jotain muutoksia sovitaan, yleensä on kyse siitä, että exällä on joku riento, minne hän haluaa päästä ja ilmoittaa, että lapsi tulee silloin teille. Koska lapsi on niin pieni, että tarvitse aikuisen kotiin, niin mitenhän käytännössä ratkaisisit tilanteen jos mies on tällöin töissä ja minulla olisi myös sovittua menoa?

A) Sanot, että "tottakai lapsi voi tulla, perukoon äitipuoli menonsa. Onhan sinun rilluttelureissusi tärkeämpi"

B) SOVIT asiasta, että SOPIIKO lapsen tulo myös äitipuolelle, joka lasta hoitaisi

C) Joku yberhyvä vaihtoehto, joka on lapselle parasta, mutta missä ei tarvitse äitipuolen kanssa asioista sopia

...niin ja kyllä se olen minä, joka on yrittänyt pitää isän puolia ja kannustaa jaksamaan "riidassa" lapsen tapaamisessa, kun hän on ollut niin väsynyt tilanteeseen, että on miettinyt pitäisikö antaa periksi. Joten kyse ei todellakaan ole siitä, että haluaisin jotenkin rajoittaa mieheni ja hänen lapsensa tapaamista, päinvastoin!

Jos mielestäsi se, että äitipuolen kanssa neuvotellaan asioista on sama asia kuin "Ajaminen hampaat irveessä äitipuolen asiaa", niin kyllä minun mielestäni olet mennyt jo kauas metsään.

Hmm... ainiin, eihän sillä äitipuolella ole niitä tunteita tai yhtä suurta oikeutta olla osallisena perheen elämään ja asioihin, niinkö?

Tottakai, jos uudelta puolisolta odotetaan pienen lapsen hoitoa, häneltä pitää kysyä, onko hän paikalla. Mutta aloituksessa ei puhuttu siitä, vaan että saako lapsi tulla kotiinsa ilman, että uudelta puolisolta kysytään, niin siinä puhutaan ihan eri asiasta.

Ja kuka teistä suhtautuu oikeasti omiin lapsiinsa noin, että teidän tarpeenne ovat aivan samanarvoisia lapsen tarpeiden kanssa, ja jos teidän syntymäpäiväjuhlanne osuu lapsen synttäreiden päälle, niin voi voi lasta? Enpä usko, että kovinkaan moni. Isälle se oma lapsi on tärkeämpi kuin uusi puoliso, ja jos ei ole, kannattaa miettiä, onko se mies, johon kannattaa sitoutua, ja jonka kanssa kannattaa tehdä lapsia.

ymmärtävät sen, että uusperhe perustuu sopimuksiin, toisen näkökulman ymmärtämiseen, sopimuksiin, toisen näkökulman ymmärtämiseen, sopimuksiin jne. Muutoin järjestely ei toimi.



Se että asioista sovitaan, ei tarkoita luvan kysymistä tai vielä vähemmän tapaamisluvan kieltämistä.



On kuitenkin myös niin, että se koti on myös sen äiti/isäpuolen koti ja myös hänellä täytyy olla tunne siitä, että hän on kotonaan ja voi säädellä sitä, mitä siellä tapahtuu.



Harva näistä tässäkin ketjussa hurskastelevista existä ottaisi kotiinsa vaikkapa naapurin lapset tai sukulaislapset milloin tahansa, ennalta ilmoittamatta, pitemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa. Samalta se puolison lasten tuleminen usein voi tuntua siitä äiti/isäpuoletsa. Ja koska ÄLYKÄS puoliso (siis lasten vanhempi) sen tajuaa, hän yrittää saada tilanteen toimimaan mahdollisimman hyvin kaikkien osapuolten kannalta, ja ratkaisu siihen on SOPIMINEN.



Mä olen sekä äiti että äitipuoli. Jos oma lapseni ikinä olisi kahden kodin kuviossa, tekisin kaikkeni hyvien sopimusten aikaansaamiseksi, sillä se on lapsen etu. Ja koska välitän myös mieheni lapsista, teen sitä samaa nyt. Ei ole lasten vika jos aikuiset eivät osaa sopia asioita, mutta he siitä kärsivät.



Vielä: kummasta lapsi kärsii enemmän:

tulee toiseen kotiin yllättäen, aikuisten sopimatta, ja saa nauttia kireästä tunnelmasta, vaiko siitä, että

lapsen tulemisesta on sovittu ja kaikki osapuolet ovat tilanteeseen jokseenkin tyytyväisiä?

kummankaan vanhemman uusi puoliso ei satu juuri samana päivänä niitä 'naapurin lapsia' kotiinsa haluamaan? Eikö vanhemman koti olekaan lapsen koti? Vai eikö lapsella eron jälkeen enää edes ole kotia, vain aikuisilla on?

Säännönmukaisesta luonapidosta sovitaan tapaamissopimuksilla. Ei kai kukaan riepota lastaan ihan ilman mitään selkeää kaavaa kodista toiseen?



Voi teitä katkeria exiä. Luuletteko että joku rakastaa lapsianne enemmän jos olette riittävän hankalia? Vai oliko se niin ettei niitä saakaan rakastaa? Pitää haluta niiden olevan aina läsnä, mutta kohdella kuin kallisarvoisia, mutta ei kuitenkaan rakkaista vieraista?



Arvaa mitä. Minä pidän etälapsistani ja he minusta. Ei kaikki aina ole niin kauheaa, etenkin kun on selkeät sopimukset. lapsillekin ne tuovat turvaa ja rytmiä arkeen.

Säännönmukaisesta luonapidosta sovitaan tapaamissopimuksilla. Ei kai kukaan riepota lastaan ihan ilman mitään selkeää kaavaa kodista toiseen?

Voi teitä katkeria exiä. Luuletteko että joku rakastaa lapsianne enemmän jos olette riittävän hankalia? Vai oliko se niin ettei niitä saakaan rakastaa? Pitää haluta niiden olevan aina läsnä, mutta kohdella kuin kallisarvoisia, mutta ei kuitenkaan rakkaista vieraista?

Arvaa mitä. Minä pidän etälapsistani ja he minusta. Ei kaikki aina ole niin kauheaa, etenkin kun on selkeät sopimukset. lapsillekin ne tuovat turvaa ja rytmiä arkeen.

Säännönmukaisesta luonapidosta sovitaan tapaamissopimuksilla. Ei kai kukaan riepota lastaan ihan ilman mitään selkeää kaavaa kodista toiseen?

Voi teitä katkeria exiä. Luuletteko että joku rakastaa lapsianne enemmän jos olette riittävän hankalia? Vai oliko se niin ettei niitä saakaan rakastaa? Pitää haluta niiden olevan aina läsnä, mutta kohdella kuin kallisarvoisia, mutta ei kuitenkaan rakkaista vieraista?

Arvaa mitä. Minä pidän etälapsistani ja he minusta. Ei kaikki aina ole niin kauheaa, etenkin kun on selkeät sopimukset. lapsillekin ne tuovat turvaa ja rytmiä arkeen.

Vai onko se täällä nyt joku lähtöoletus että kaikki exät ovat katkeria ja hinkuvat sitä armasta ukkoanne takaisin? Tuosta syystä oma äitipuoleni ei halunnut isäni tapaavan meitä ja ihan rouvan omilta huulilta sen useamminkin riidoissa kuulin (riiteli isäni kanssa melkein aina ,kun oltiin siellä). Äitini oli tässä vaiheessa onnellisesti naimisissa isäpuoleni kanssa ja heillä oli yhteisiä lapsiakin! Kireää oli ilmapiiri isällä silloin harvoin kun sinne pääsi vaikka olisi kuinka etukäteen sovittu. Kyllä helpotti kun viimein erosivat vaikka jälkiä tuo aika suhteeseen isääni jätti. Ei sitä oikein isääkään arvostanut kun tuo nainen niin selkeästi meidän lapsien ohi meni lapsellisella käytösellään. Täällä taas vallitsee kuva kuinka äitipuolet on niiin ymmärtäviä ja joustavia, mutta ne katkerat exät pilaavat kaiken.

Ei ole monilla lapsilla eron jälkeen kahta vanhempaa eikä kahta kotia. On se lähivanhemman koti ja sitten se etävanhemman vierailuasunto jossa voidaan verrata naapurin mukuloihin. Täytyy todella olla parisuhteessa vikaa mikäli miehen lapset ovat naapurin lapsiin verrattavia! Kuinka voi sanoa olevansa samaa perhettä miehensä kanssa jos ei ole samaa perhettä hänen lapsiensa kanssa? Ei niitä lapsia tarvitse samalla tavalla rakastaa, mutta kyllä tuo perheen jäseniksi ymmärtäminen ja hyväksyminen on aika olennaista uuserheessäkin.

Siis selvennän taustoja.



Maanantaina mieheni laittoi loppukesäkuuta ja heinäkuuta koskevat tapaamiset exälle mailitse. Hän, exä, oli aiemmin ilmoittanut, milloin tapaamiset eivät sovi.



Nämä heinäkuun tapaamiset olimme yhdessä miettineet. eilen sitten yht'äkkiä mies ilmoitti, että lapsi tulee meille tiistaina, itselläni työpäivä, ja mieheni oli soittanut ratsastuksenopettajalleni ja varannut lapselle ratsastustunnin minun hevosellani. Tämä kaikki siis minun mielipidettäni kysymättä.



Koen, että ylitseni on kävelty ja pahasti.



Kyse ei ole siis mistään "et saa tavata lastasi" jutusta. Mieheni saa tavata lastaan ihan niin paljon kuin haluaa mutta mielestäni kun tullaan ja ollaan kodissamme on minunkin mielipidettä kysyttävä. Kyse siis nyt kesän poikkeustapaamisista.



ap

on uusperheellisten palsta uusi onni. Siellä keskustelu on asiallista ja oikeasti voi saada hyviä ideoita.



On huonoja isiä, huonoja äitejä, huonoja isä- ja äitipuolia. Mutta ei se, että on jossain em. roolissa vielä tee ihmisestä huonoa eikä hyvää.



Kyllä kai tosiasiat voi tunnustaa, esim. sen että puolison lapset eivät automaattisesti muutu rakkaiksi perheenjäseniksi. Perheeksi kasvetaan jos kasvetaan. On mielestäni joko tietämättömyyttä tai hurskastelua tai molempia, jos kuvittelee, että uusperhe muotoutuu itsestään ja lapsista tulee edes siedettäviä sen takia, että sattuu rakastamaan heidän toista vanhempaansa.

mieheni ei nyt tätä tunnu ymmärtävän.



Kun suutuin asiasta, mielestäni aiheesta, hän lähti pois kotoa autollaan. Ihan sama menköön mutta en suostu alistumaan siihen, että minunlta ei kodisssani kysytä mitään.



Minulla ei ole lasta vastaan mitään ja saavat toki tavata mutta kyllä kait minunkin mielipiteellä pitäisi olla merkitystä kun tapaaminen on meillä.

voisitko vaikka kirjoittaa asiasta miehellesi, todeta että eri näkökulmista tilanne näyttää erilaiselta ja ehdottaa kompromissia?



Moni vanhempi voi olla ihan sokea omille lapsilleen, siis ettei tajua että muille ne ovat ihan tavallisia lapsia, ärsyttäviäkin. Ei kuitenkaan voi olettaa, että äitipuoli tai isäpuoli ottaisi lapset heti (tai koskaan) omiksi perheenjäsenikseen. Eikä kumpikaan ole väärässä.



Olen joskus kysynyt aikoinaan omalta mieheltäni, mitä mieltä hän olisi jos sukulaiseni tulisivat meille oleilemaan pitkiksikin ajoiksi siitä ennalta sopimatta ja niin, ettei hän tietäisi koska he lähtevät. Mies tietysti kommentoi että lapset ovat IHAN eri asia, mutta ehkä jotain ajatuksentynkää hänelle siitä kuitenkin jäi.

voisitko vaikka kirjoittaa asiasta miehellesi, todeta että eri näkökulmista tilanne näyttää erilaiselta ja ehdottaa kompromissia?

Moni vanhempi voi olla ihan sokea omille lapsilleen, siis ettei tajua että muille ne ovat ihan tavallisia lapsia, ärsyttäviäkin. Ei kuitenkaan voi olettaa, että äitipuoli tai isäpuoli ottaisi lapset heti (tai koskaan) omiksi perheenjäsenikseen. Eikä kumpikaan ole väärässä.

Olen joskus kysynyt aikoinaan omalta mieheltäni, mitä mieltä hän olisi jos sukulaiseni tulisivat meille oleilemaan pitkiksikin ajoiksi siitä ennalta sopimatta ja niin, ettei hän tietäisi koska he lähtevät. Mies tietysti kommentoi että lapset ovat IHAN eri asia, mutta ehkä jotain ajatuksentynkää hänelle siitä kuitenkin jäi.

Nyt en puhu mitään, koska en jaksa riidellä (mies tuli sii kotiin). Mutta yritän ottaa asian esille rakentavasti.

Ihan kyyneleet nousi silmiin kun huomasin, että edes joku ymmärtää minua. Kiitos!

ap

jos ette kestä sitä?!



Kyseessä on miehen oma lapsi joka kuuluu miehen perheeseen!



Ja vaimolta pitäisi aina kysyä lupa milloin saa ottaa OMAN LAPSEN LUOKSEEN?



Ei jumalauta, en voi kuin harmitella lapsiraukan puolesta jonka äitipuoli olet!



Olisit pysynyt lapsettomissa miehissä jos et pysty olemaan aikuinen ja ajattelemaan lasta!