Kysymys teille, joiden mies on etäisä

Aika paljon on ollut kommenttia ihan samassa tilanteessa oleviltakin. Jännä että ne exät on aina katkeria ja nykyinen suhde olisi niin onnellinen ilman exää. Kaiken sitä näköjään saa uudessa suhteessa exän piikkiin laitettua, ei tarvitse peilistä eikä puolisosta vikoja etsiä! Selvähän se on että jos kommunikointi uudessa suhteessa on kunnossa niin ei tarivtse erikseen kysellä että sopiiko lapsien tuleminen. Molemmat silloin tietää jo sopiiko vai ei.

Mun mies oli kyllä meidän yhteisessä juhlasuunnitelmassa ollu jo 2kk mukana,kun yht äkkiä pitikin lapsen synttärit pitää meillä samaan aikaan. No ei pidetty sen sano ukkokin.Niin että kyllä mä niiin prinsesa oon et haluun pitää SOVITUISTA kiinni.Niin ja tää ex pyyti tätä synde asiaa vko ennen juhlia.



Ettekö te keskustele keskenänne vai miksi miehesi ei sitten tiedä suunnitelmistasi? Eikö miehelläsi ole myös oikeus tehdä suunnitelmia? Se on miehesi asia mihin tärkeysjärjestykseen hän suunnitelmat laittaa. Sehän tässä vaan taitaakin olla ongelma äitipuolille, eihän ne lapset saa ykkösenä tulla. Kerran kuuntelin erään tuttava-äitipuolen vuodatusta asiasta kuinka HÄN vaatii prinsessakohtelua ja on oltava ykkösenä eikä ne lapset. Ei muuten ollut pitkäikäinen suhde.

[/quote]

Mun mies oli kyllä meidän yhteisessä juhlasuunnitelmassa ollu jo 2kk mukana,kun yht äkkiä pitikin lapsen synttärit pitää meillä samaan aikaan. No ei pidetty sen sano ukkokin.Niin että kyllä mä niiin prinsesa oon et haluun pitää SOVITUISTA kiinni.Niin ja tää ex pyyti tätä synde asiaa vko ennen juhlia.

Vai miten ihmeessä suunnittelitte omia juhlianne lapsen synttäreiden kanssa päällekkäin? Eikö mies osallistunut lapsensa synttäreille?

Villi veikkaus; mies unohti lapsen synttärit, etkä sinä piruuttasikaan muistuttanut vaan päinvastoin aloit hyvissä ajoin suunnittelemaan teille omaa tärkeää menoa juuri siihen...

Mutta sopii kyllä tapaamisista lasten äidin, ei lasten kanssa. Yleensä mulle sopii tai jos ei, niin löydetään kuitenkin ratkaisu, tyyliin "päivät z ja x olis paremmat kuin y ja z".

Noi kysymiset liittyy yleensä poikkeamiin normaaleista tapaamisista. Kysymys on aika retorinen ja lähinnä koskee sitä, onko mulla joku hyvä syy, miksei kävisi.



Minusta on ihan aiheellistakin neuvotella lasten kulkemisista puolison kanssa. Neuvottelu hiukan lainausmerkeissä. Sinänsä uusperheet olisi paljon onnellisempia, jos uusikin vanhempi kokisi olevansa vaikuttaja ja päättäjä. Se kysyminen ei ole iso vaiva sille etävanhemmalle ja samalla antaa lähivanhemmalle sellaisen tunteen, että hänellä on arvoa ja sanavaltaa.

Samoin kuten kysymykset vaikka menoista - sopiiko, jos hän menee kaverin x kanssa sinne ja tänne jonain iltana/päivänä.



Mieheni on aika hajamielinen ja yleensä mä muistan hänen tapaamissopimuksensa ja menonsa paremmin. Saatan ehdottaa hyvinkin mieluummin jotain sellaista vaihtoehtoa, joka miehenikin mielestä on parempi.



Hyvin vähän poikkeamia tulee, lähinnä pari-kolme kertaa vuodessa ja lomia mietitään myös.

lapsi tulee suurinpiirtein joka toinen viikonloppu. Keskustellaan kyllä keskenään, mutta mun puolesta muksu saa tulla just silloin kun se hänen vanhemmilleen sopii. On ollut välillä myös minun kanssa, kun isä ollut töissä.

Näin myös meillä. Mies toki kysyy nyt kun olen vauvan kanssa kotona, että onko mulla jotain menoa, vai voiko lapsi tulla jo torstaina (on siis minun kanssani kotona perjantain kun isä on töissä.)

Enkä koe että tarvitsisikaan. Aina saa tulla, mutta jos mulla on jotain menoa sovittuna tai suunniteltuna, en ala niitä perumaan/siirtämään tai tekemään mitään erityisjärjestelyjä. Enkä ole käytettävissä taksikuskina tapaamisviikonloppuina. Toimii hyvin, ainakin tällaisessä minun sinun ja meidän lapset -perheessä :)



Jos ap:ta vaivaa asia, niin asia pitäsi yrittää ottaa miehen kanssa esille rakentavaan sävyyn. Yleensä alkuun pääsee sillä, että syyttelemättä kertoo miltä itsestä tuntuu ja miten haluaisi asioiden olevan.

Joten mies aina ensin tsekkaa joka tapauksessa oman aikataulunsa. Lapset tietävät, etteivät saa olla kanssani, joten heille olisi kohtuuttoman raskasta joutua olemaan ja kantaa siitä huonoa omatuntoa.

Joten mies aina ensin tsekkaa joka tapauksessa oman aikataulunsa. Lapset tietävät, etteivät saa olla kanssani, joten heille olisi kohtuuttoman raskasta joutua olemaan ja kantaa siitä huonoa omatuntoa.

Jos me olis sovittu, että lapset on mummolassa jonkun tietyn päivän, ja itse olisin suunnitellut sinä päivänä vaikka levitteleväni kankaita olohuoneen lattialla ja ompelevani kaikessa rauhassa, niin kyllä ottaisi päähän, jos mies olisi multa kysymättä sopinut mummun kanssa, että lapset ovatkin kotona (ellei olis joku erityinen syy, mummu sairastunut, tms.)

Joten en ihan ymmärrä, miksi ap saa noi paljon paskaa niskaan. En mä omiakaan lapsiani aina halua kotiin... : ) niin paljon puhutaan siitä, että vanhemmilla on oikeus omaan aikaan... äitipuolillako ei sitä ole?

että miehesi on lastesi kanssa eikä äitinsä? Eihän tuo sinuun liity mitenkään. Kotia ei tietenkään kukaan voi omia itselleen, ei kai kukaan voi häätää toisia pois omasta kodistaan, sen oman ajan voi itse viettää muualla.

Ja tuo joka kirjoitti noista synttäreistä. Ei kyllä ihan täysillä käy sellainen, jonka mielestä joku aikuisten juhla menee lapsen synttäreiden ohi. Lapsiparka. Oikeasti järkyttävää.

Alkuperäiseen vielä sen verran, että tottakai pitää kysyä, jos oletetaa, että ap hoitaa noita lapsia, kuskaa tms. Mutta jos on kyse siitä, saako lapsi tulla kotiinsa, eli oman vanhempansa luo, niin ei minusta edes periaatteessa pidä joutua kysymään. Lapsella pitää olla ehdoton luottamus siihen, että isän luo saa tulla AINA. Ja äidin.

Mun mies oli kyllä meidän yhteisessä juhlasuunnitelmassa ollu jo 2kk mukana,kun yht äkkiä pitikin lapsen synttärit pitää meillä samaan aikaan. No ei pidetty sen sano ukkokin.Niin että kyllä mä niiin prinsesa oon et haluun pitää SOVITUISTA kiinni.Niin ja tää ex pyyti tätä synde asiaa vko ennen juhlia.

Vai miten ihmeessä suunnittelitte omia juhlianne lapsen synttäreiden kanssa päällekkäin? Eikö mies osallistunut lapsensa synttäreille?

Villi veikkaus; mies unohti lapsen synttärit, etkä sinä piruuttasikaan muistuttanut vaan päinvastoin aloit hyvissä ajoin suunnittelemaan teille omaa tärkeää menoa juuri siihen...

lapsen kanssa synnytty samaan aikaan,siis suunnittelin omia synttäreitäni AIKUISILLE. Yleensähän synttärit pidetään kotona,eikö? Eipä mies tiennyt että ex oli suunnitellu ihan samaa. Siis meille kotiin.

Mutta jos on kyse siitä, saako lapsi tulla kotiinsa, eli oman vanhempansa luo, niin ei minusta edes periaatteessa pidä joutua kysymään. Lapsella pitää olla ehdoton luottamus siihen, että isän luo saa tulla AINA. Ja äidin.

Nimenomaan periaatteen vuoksi ei ikinä lasten pitäisi joutua asemaan, jossa joltain kolmannelta osapuolelta kysytään (edes periaatteessa, vaikka se käytännössä aina sopisikin) saavatko isä ja lapset tavata. Lapsilla pitää olla 100% usko ja varmuus siitä, että omille vanhemmille voi tulla koska tahansa ja heille voi puhua mistä tahansa. Minusta tämä on asia jossa ei voi tehdä kompromisseja kenenkään mieliksi, vaan tämä on vanhemmuuden perusta.

Murrosiässä voi olla aika rankkaa joko koko perheellä tai ainakin lapsilla, jos he ovat oppineet että he eivät voi varauksetta aina tulla vanhemmilleen!

Joten mies aina ensin tsekkaa joka tapauksessa oman aikataulunsa. Lapset tietävät, etteivät saa olla kanssani, joten heille olisi kohtuuttoman raskasta joutua olemaan ja kantaa siitä huonoa omatuntoa.

Lapset tulevat tapaamaan isäänsä eikä heillä ole syytä kaveerata isän uuden puolison kanssa sen enempää kuin suinkin on välttämätöntä.

Mä alan olla täysin sitä mieltä, että näihin ketjuihin pitäisi olla lupa tulla moralisoimaan vasta kun on itse samassa tilanteessa. Ex ei TODELLAKAAN voi asettua äitipuolen asemaan. Exän mielestä äitipuolten täytyisi pitää heidän lapsistaan, ethdä kuten ex sanoo, mutta toisaalta lapset eivät saisi pitää äitipuolesta, sehän vasta kamalaa olisi. Exillä on lupa arvostella ex-miehensä uutta perhettä ja sen tapoja niin paljon kuin siulu sietää (kaikinpuolin kummallista elämäänhän siellä vietetään, kun ex-ukko alistuu joskus neuvottelemaan arkipäivän asioista nyxänsä kanssa).



Kyllähän tuo lasten tulemisesta SOPIMINEN (jonka täällä nyt eräät ovat sitten sujuvasti kääntäneet "luvan kysymiseksi") kuuluu ihan niihin arkipäiväisiin asioihin, joista perheissä tulee pystyä neuvottelemaan ja sopimaan, että perhe toimii. Ja etenkin uus-perheissä!!!! Ei uus-perhe voi muuten toimia. Vaikka sen exän on se vaikea hyväksyäkin, niin nyxä on ihan yhtä arvokas uus-perheen jäsen kuin ne hänen rakkaat kullannuppunsakin, joten myös hänen mielipiteensä on asioihin otettava huomioon asioista sovittaessa, koska vaikuttavathan ne hänenkin elämäänsä. Eihän tässä ketjussa kyse ollutkaan, siitä, että äitipuoli ei haluaisi lapsia luokseen tai että lapset näkisivät isäänsä vaan ihan inhimillisestä parisuhteen perusasiasta: ASIOIDEN SOPIMISESTA YHDESSÄ.



..mutta ainahan näitä toisten moralisoijia ja arvostelijoita riitää, täydellisiä kun siihen tehtävään ovat.

Mun mies oli kyllä meidän yhteisessä juhlasuunnitelmassa ollu jo 2kk mukana,kun yht äkkiä pitikin lapsen synttärit pitää meillä samaan aikaan. No ei pidetty sen sano ukkokin.Niin että kyllä mä niiin prinsesa oon et haluun pitää SOVITUISTA kiinni.Niin ja tää ex pyyti tätä synde asiaa vko ennen juhlia.

Vai miten ihmeessä suunnittelitte omia juhlianne lapsen synttäreiden kanssa päällekkäin? Eikö mies osallistunut lapsensa synttäreille?

Villi veikkaus; mies unohti lapsen synttärit, etkä sinä piruuttasikaan muistuttanut vaan päinvastoin aloit hyvissä ajoin suunnittelemaan teille omaa tärkeää menoa juuri siihen...

lapsen kanssa synnytty samaan aikaan,siis suunnittelin omia synttäreitäni AIKUISILLE. Yleensähän synttärit pidetään kotona,eikö? Eipä mies tiennyt että ex oli suunnitellu ihan samaa. Siis meille kotiin.

Oksettavaa touhua, eipä tuohon oikein muuta voi sanoa.

Joten mies aina ensin tsekkaa joka tapauksessa oman aikataulunsa. Lapset tietävät, etteivät saa olla kanssani, joten heille olisi kohtuuttoman raskasta joutua olemaan ja kantaa siitä huonoa omatuntoa.

Lapset tulevat tapaamaan isäänsä eikä heillä ole syytä kaveerata isän uuden puolison kanssa sen enempää kuin suinkin on välttämätöntä.

Siellä sit taas yksi katkera idiootti exä. Tajuaakohan ne katkerat exät kuinka naurettaviksi itsensä tekevät...

Jos me olis sovittu, että lapset on mummolassa jonkun tietyn päivän, ja itse olisin suunnitellut sinä päivänä vaikka levitteleväni kankaita olohuoneen lattialla ja ompelevani kaikessa rauhassa, niin kyllä ottaisi päähän, jos mies olisi multa kysymättä sopinut mummun kanssa, että lapset ovatkin kotona (ellei olis joku erityinen syy, mummu sairastunut, tms.)

Joten en ihan ymmärrä, miksi ap saa noi paljon paskaa niskaan. En mä omiakaan lapsiani aina halua kotiin... : ) niin paljon puhutaan siitä, että vanhemmilla on oikeus omaan aikaan... äitipuolillako ei sitä ole?

että miehesi on lastesi kanssa eikä äitinsä? Eihän tuo sinuun liity mitenkään. Kotia ei tietenkään kukaan voi omia itselleen, ei kai kukaan voi häätää toisia pois omasta kodistaan, sen oman ajan voi itse viettää muualla.

Ja tuo joka kirjoitti noista synttäreistä. Ei kyllä ihan täysillä käy sellainen, jonka mielestä joku aikuisten juhla menee lapsen synttäreiden ohi. Lapsiparka. Oikeasti järkyttävää.

Alkuperäiseen vielä sen verran, että tottakai pitää kysyä, jos oletetaa, että ap hoitaa noita lapsia, kuskaa tms. Mutta jos on kyse siitä, saako lapsi tulla kotiinsa, eli oman vanhempansa luo, niin ei minusta edes periaatteessa pidä joutua kysymään. Lapsella pitää olla ehdoton luottamus siihen, että isän luo saa tulla AINA. Ja äidin.

Murrosiässä voi olla aika rankkaa joko koko perheellä tai ainakin lapsilla, jos he ovat oppineet että he eivät voi varauksetta aina tulla vanhemmilleen!

Murrosiässä tulee olemaan aika rankkaa jos siihen ikään mennessä ei ole voinut oppia luottamaan siihen, että aikuiset osaa sopia asioista hyvässä hengessä keskenään lapsen edun mukaisesti. Lapsen pitää pystyä luottamaan siihen, että aikuiset pystyvät nämä päätökset tekemään lapsen ikä toki huomioiden! Varsinkin, mitä pienempi lapsi, niin sitä tärkeämpää on se, että lapsi ei voi "mielihalujen" mukaan mennä kummalle lystää (jos vaikka asuvat lähekkäin), vaan tapaamiset menee sovitusti. Ennustettavuus tuo lapselle myös sitä turvaa. Ja ihan jos tutustutte nyt vaikka mihin tahansa (joita Suomessa tosin on hirvittävän vähän) aihetta käsittelevään tutkimukseen, niin kyllä asia näin on. Suomessa vuoroasumis -aiheesta lasten näkökulmasta on ainakin yksi gradu, tutustukaapa jeesustelijat ihmeessä siihen!!!

Jos kerran uudelta kumppanilta ei tarvi kysyä lupaa (miten sopiminen eroaa luvan kysymisestä käytännössä, molemmissahan sillä nyxällä on mahdollisuus suostua tai kieltäytyä???), uusi kumppani tahtoo lapset kylään, lapset ovat yhtä arvokkaita kuin uusi kumppani jne. niin MIKSI sille uudelle kumppanille pitää sitten uskotella, että hänellä on oikeus päättää koska isä ja lapset tapaavat??? Koska juuri siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse, käännetään se millaisille korulauseille tahansa!

On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa; Joko isä ja lapset saavat vapaasti tavata toisiaan, tai sitten eivät saa. Jos he saavat, ei silloin tarvitse kysellä lupia/sopia keneltäkään, vaan lapset tulevat kuten kotiin tullaan. Tai sitten eivät saa, vaan tapaamisista on sovittava uuden kumppanin kanssa, jolle on tärkeää tuntea että hän saa olla mukana määräämässä miten tapaamiset onnistuvat.

Ja kiinnostaisi vielä tietää mitä tarkoitat tuolla "vain samassa tilanteessa olevat saavat kommentoida"-jutulla... Tässä ap:n tapauksessakin kun on vähintään neljän eri ihmisen (isä, äiti, lapset, uusi vaimo) tilanteet. Se, ettei itse ole äitipuoli ja aja hampaat irvessä äitipuolten asiaa, ei todellakaan tarkoita ettei tämä asia voisi liittyä myös minun elämääni. Ehkäpä minä olenkin se ulkopuolinen aikuinen, jolle lapset itkevät ikäväänsä kun heidät on erotettu isästä?

Mä alan olla täysin sitä mieltä, että näihin ketjuihin pitäisi olla lupa tulla moralisoimaan vasta kun on itse samassa tilanteessa. Ex ei TODELLAKAAN voi asettua äitipuolen asemaan. Exän mielestä äitipuolten täytyisi pitää heidän lapsistaan, ethdä kuten ex sanoo, mutta toisaalta lapset eivät saisi pitää äitipuolesta, sehän vasta kamalaa olisi. Exillä on lupa arvostella ex-miehensä uutta perhettä ja sen tapoja niin paljon kuin siulu sietää (kaikinpuolin kummallista elämäänhän siellä vietetään, kun ex-ukko alistuu joskus neuvottelemaan arkipäivän asioista nyxänsä kanssa).

Kyllähän tuo lasten tulemisesta SOPIMINEN (jonka täällä nyt eräät ovat sitten sujuvasti kääntäneet "luvan kysymiseksi") kuuluu ihan niihin arkipäiväisiin asioihin, joista perheissä tulee pystyä neuvottelemaan ja sopimaan, että perhe toimii. Ja etenkin uus-perheissä!!!! Ei uus-perhe voi muuten toimia. Vaikka sen exän on se vaikea hyväksyäkin, niin nyxä on ihan yhtä arvokas uus-perheen jäsen kuin ne hänen rakkaat kullannuppunsakin, joten myös hänen mielipiteensä on asioihin otettava huomioon asioista sovittaessa, koska vaikuttavathan ne hänenkin elämäänsä. Eihän tässä ketjussa kyse ollutkaan, siitä, että äitipuoli ei haluaisi lapsia luokseen tai että lapset näkisivät isäänsä vaan ihan inhimillisestä parisuhteen perusasiasta: ASIOIDEN SOPIMISESTA YHDESSÄ.

..mutta ainahan näitä toisten moralisoijia ja arvostelijoita riitää, täydellisiä kun siihen tehtävään ovat.