Toinen vauva tulossa vaikka ensimmäinen vasta 5 kk

taitavat olla itse niitä jotka eivät pärjää :) Itsellä nyt puolitoista vuotias ja viisikuukautinen ja hyvin olen pärjännyt jopa ILMAN NIITÄ TUKIVERKKOJA kun ne jäi kaikki muualle päin suomea kun miehen takia muutin jonneen ei minneen.. Omasta asenteesta todellakin kaikki kiinni miten jaksaa väsymykset, koliikit, uhmat sun muut. Miulle tärkein oljenkorsi se että nuo pienet ovat parasta mitä miun elämässä ikinä on tapahtunut :)

Näin pääsi käymään ja iloinen asiahan tämä on, vanhemmasta pojasta tulee isoveikka! Ainut asia on se, etten tiedä kuinka pitkällä olen. Ensiviikolla ultraan, jännittävää!

Odotimme esikoista vuosia ja luovuimme jo toivosta - pikkuinen ihana poika syntyi viime syksynä ja toinen onnenpotku osui saman tien kohdalle - ikäeroksi tulee näille kahdelle reilu vuosi.

On helpompaa kun ikäero on pieni - vaatteitakaan ei tarvitse varastoida vuosikausia ja vaipparuljanssi + yösyötöt on parissa vuodessa ohitse. Nuorempi oppii aikaisemmin, koska isoveli on siinä mallina. Ja leikkikaveri on aina omasta takaa.

Ihanaa, positiiviset uutiset saavat hymyilemään - nauti onnestasi ja raskaudestasi sekä siitä ihanasta pienestä ihmisenalusta joka sinulla jo on! :-)

Minä tulin raskaaksi 2,5 kuukautta kuudennen lapsemme syntymän jälkeen, aluksi ei niin järkkyä, mutta kun sain tietää odottavani kaksosia alkoi jo vähän pelottaa. Ikäeroksi tuli 11kk!



Nyt lapsia kymmenen ja vielä olemme hengissä;-)

Minä tulin raskaaksi 2,5 kuukautta kuudennen lapsemme syntymän jälkeen, aluksi ei niin järkkyä, mutta kun sain tietää odottavani kaksosia alkoi jo vähän pelottaa. Ikäeroksi tuli 11kk!

Nyt lapsia kymmenen ja vielä olemme hengissä;-)

loistavaa! turha näitten on täällä valittaa! Ja kiitos :)

Paljon onnea jos tämä on se mitä olet ap halunnut.



ITSE en halua lapsia noin pienellä ikäerolla koska olen 100% varma että en pärjäisi. Vaikka ilmeisesti tuleekin nyt liian pienellä (omasta mielestäni) ikäerolla lapset. Luulen vakavissani että olen raskaana.. Ja ikäeroa tulisi 2v3kk..

Mulle liian vähän.. Menkat ei ole vielä myöhässä, mutta samat tunteet kuin ekan kanssa..



Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja se mikä on minulle liian vähän on toisille liian paljon =).



Joten vilpittömästi onnea ap, tunnut olevan onnellinen tilanteessasi. =)

ja selvitty on. Pienellä ikäerolla viihtyvät hyvin samoissa leikeissä! Onnea odotukseenne!

Toki tulee olemaan raskasta ja pikkulapsiaika menee sitten sumussa. Itse en missään tapauksessa asettaisi itseäni tuohon asemaan, mutta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

Muistettava on, että isoveli on myös tosi pieni, eikä muutu hetkessä isoksi kaiken osaavaksi.

Meillä tuhisee kuukauden vanha nyytti kopassaan ja isosisko on vasta puolitoistavuotias.



Jännitti kyl sikanaan mitä tästäkin tulee! Mutta eipä ole edes vaikeeta! Kaikki aina ulkona tulee "nostamaan hattua", kun on kuulemma niin rankkaa, vaikka oikeesti ei ees ole. Tylsäähän se on, kun on rutiineja jne. eikä päivät ole kovinkaan erikoisia. Varsinkin, kun mies reissaa viikot töissä ja olen näitten kanssa melkein kuin yh. Ajankohta vauva syntymälle oli kyl aivan huippu! Nyt kesällä pääsee helposti ulos näitten kanssa. Taapero voi tallustella aidatussa puistossa sillä aikaa, kun imetän vauvaa. Sitten kotiin-lounas-päikkärit-välipala-puistoon-päivällinen-telkkarin tuijottelua-nukkumaan :)

Toki tulee olemaan raskasta ja pikkulapsiaika menee sitten sumussa. Itse en missään tapauksessa asettaisi itseäni tuohon asemaan, mutta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

Muistettava on, että isoveli on myös tosi pieni, eikä muutu hetkessä isoksi kaiken osaavaksi.

Eiköhän ap tiedä itse mihin on "ryhtymässä". Ja eiköhän sekin ole selvää, että isoveli on vielä pieni myös.

Meillä tuhisee kuukauden vanha nyytti kopassaan ja isosisko on vasta puolitoistavuotias.

Jännitti kyl sikanaan mitä tästäkin tulee! Mutta eipä ole edes vaikeeta! Kaikki aina ulkona tulee "nostamaan hattua", kun on kuulemma niin rankkaa, vaikka oikeesti ei ees ole. Tylsäähän se on, kun on rutiineja jne. eikä päivät ole kovinkaan erikoisia. Varsinkin, kun mies reissaa viikot töissä ja olen näitten kanssa melkein kuin yh. Ajankohta vauva syntymälle oli kyl aivan huippu! Nyt kesällä pääsee helposti ulos näitten kanssa. Taapero voi tallustella aidatussa puistossa sillä aikaa, kun imetän vauvaa. Sitten kotiin-lounas-päikkärit-välipala-puistoon-päivällinen-telkkarin tuijottelua-nukkumaan :)

Ihanaa kun saat asian kuullostamaan todella valoisalta eikä niin kun nämä osa on täällä marissu!

Mun äitillä on itseasiassa sama tilanne kun sulla. Hänen miehensä reissaa reilu 250 pv vuodessa ja äiti on yksin 3j a 4 vuotiaan kanssa. Heilläkin siis ikäeroa 1,2 kk :) Hyvin toimii ja puhtia löytyy aina.

Mä oon ite 21 vuotias ja tulevaisuuden suunnitelmatkin jo aikalailla kasassa! Eikä meidän perhe ole mikään sossuluukulla itkiä! kaikki raha mitä saadaan on miehen työtulot + mun äp-rahat, eivätkä nekään surkeat ole, koska olin ollut töissä ennen ykkösen syntymää! Sillä sanoin tuon, koska nää osa av-mammoista aina epäilevät nuoria äitejä!

brittilaisista nelosista, joiden aiti kertoi kuinka rankkaa oli kun tytot halusivat aina samat jutut, esim. ruokalautaselle piti laittaa tasmalleen saman ruoat ja saman verran, samassa jarjestyksessa jne. Tytot olivat jo 5-vuotiaita. Puki kaikki tytot samoihin vaatteisiin, samaan muottiin, leikkivat samoilla leluilla ja kaikkia kiinnosti samat asiat. Katsoivat samoja ohjelmia, samaan aikaan. Menivat nukkumaan yhdessa.



Ajattelin etta no kyllapas olisi helppoa, jos olisi vain ne neloset!!

Meilla on 4 lasta, 8kk, 2v, 4v ja 9v. Kaikilla eri kiinnostuksen kohteet ja ruokailuvaatimukset ja vaatteet eivat kay isommalta pienemmalle kun ovat eri sukupuolia ym.



Mutta hei, en valita, ihmettelin vain, miten helppoa voisi olla nelosten kanssa ;)

haipakkaa on, etenkin jos ei ole pahemmin niitä turvaverkkoja. Mutta niitäkin syntyy ajan mittaan ja meilläkin lapset jo tokalla ja kolmannella. Ovat kyllä kuin kaksoset, joka paikassa yhdessä :)

Siis sanonpa vielä, että valoisaa tämä on, kun tämän hyväksyy. Siis, että "päiväkahvit vauvan kanssa kaupungilla"-aika on ohi ja ulkoilu tapahtuu pääosin aidatuissa paikoissa joissa on turvallista (ei tarvitse vahtia koko ajan). Sekin pitää hyväksyä, että vaaralliset ja suuritöiset kotityöt joutuu siirtämään aikaan jolloin mies tulee kotiin ja vie lapset pois tieltä ellei niitä onnistu tekemään päikkäri- tai yöaikaan.



Tämä uusi vauva ei myöskään voi maata lattialla ja nauttia olostaan niinkuin isosisko aikanaan sai kölliä. Nyt nimittäin isosisko tulee sorkkimaan pikkuista kovakouraisesti, joten ainoa köllöttely paikka vauvalla on matkasängyssä poissa uteliaitten sormien ulottuvista :)



Mutta rankkaa tämä ei kuitenkaan ole. Tällä hetkellä olen lähinnä helpottunut, kun pääsin hirveästä raskausmahasta eroon ja voin liikkua vapaasti, leikkiä taaperon kanssa jne. Mulla raskaudet on ollu vaikeita ja sillon kyllä kulutti voimia hoitaa taaperoa, kun selkää särkee, oksettaa, väsyttää ja itkettää samaan aikaan. Luojan kiitos se aika on takanapäin!



Olen myös monilta kuullut, että tää eka vuosi on pahin ja sitten helpottaa ja siskoilla on seuraakin toisistaan.

Paljon onnea jos tämä on se mitä olet ap halunnut.

ITSE en halua lapsia noin pienellä ikäerolla koska olen 100% varma että en pärjäisi. Vaikka ilmeisesti tuleekin nyt liian pienellä (omasta mielestäni) ikäerolla lapset. Luulen vakavissani että olen raskaana.. Ja ikäeroa tulisi 2v3kk..

Mulle liian vähän.. Menkat ei ole vielä myöhässä, mutta samat tunteet kuin ekan kanssa..

Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja se mikä on minulle liian vähän on toisille liian paljon =).

Joten vilpittömästi onnea ap, tunnut olevan onnellinen tilanteessasi. =)

Vilpittömät onnittelut! Minusta ei olisi tuohon.

Siskollani on tytöt 1v1kk ikäerolla, ja sitä haipakkaa kun katsoin, niin päätökseni tein, että tuota ei minulle ikinä. Siskoni on kuitenkin ikionnellinen tytöistään, jotka nyt 5- ja 6-vuotiaina leikkivät yhdessä ja nauttii elämästään. Pienimmän vauvavuosi meni sumussa, mutta siskoni jankutti koko ajan, että kohta helpottaa, ja niinhän sitten kävikin.

Minä taas en suostu elämään lapseni vauvavuotta sumussa. Se on minulle tärkeää ja ainutlaatuista aikaa, en halua tehdä lapsia maailmaan sillä mentaliteetilla, että kohta helpottaa ja sitten se on ohi. Siksi siis halusin kunnon ikäerot (3 vuotta).

Toisaalta täällä moni on vakuutellut helppoutta, joten heille se vauvavuosi ei mene sumussa ja selvästi he ovat tehneet itselleen oikean ratkaisun. Niin on siskonikin tehnyt, koska nauttii elämästään nyt todella. Ja niin tein minäkin. Minusta kun tuohon ei olisi ollut. Minulle imetykset ovat olleet vaikeita, olen tarvinnut kummankin lapsen kanssa rintakumia, rintapumppua, maidonkerääjiä, liivinsuojia jne. joten ihan siinä sivussa ei olisi luettu esikoiselle kirjaa tai ylipäätään puuhattu mitään esikoisen kanssa. Se on varmasti vaikuttanut myös päätökseeni.

Onnea ap:lle valinnastaan. Varmasti se sujuu hyvin, kun asenteesi on noin kohdallaan.

Olen viimeisilläni raskaana ja esikoinen on vuosi ja kaksi kuukautta. Esikoinen nukkuu päiväunia ja minä odottelen, että alkaisi supistaa...



Esikoinen on ollut hyvin helppo lapsi, aivan ihana kullanmuru. Varmaan kahden pienen kanssa on työläämpää, mutta en ole huolissani. Kaikesta selviää joka tapauksessa.

brittilaisista nelosista, joiden aiti kertoi kuinka rankkaa oli kun tytot halusivat aina samat jutut, esim. ruokalautaselle piti laittaa tasmalleen saman ruoat ja saman verran, samassa jarjestyksessa jne. Tytot olivat jo 5-vuotiaita. Puki kaikki tytot samoihin vaatteisiin, samaan muottiin, leikkivat samoilla leluilla ja kaikkia kiinnosti samat asiat. Katsoivat samoja ohjelmia, samaan aikaan. Menivat nukkumaan yhdessa.

Ajattelin etta no kyllapas olisi helppoa, jos olisi vain ne neloset!!

Meilla on 4 lasta, 8kk, 2v, 4v ja 9v. Kaikilla eri kiinnostuksen kohteet ja ruokailuvaatimukset ja vaatteet eivat kay isommalta pienemmalle kun ovat eri sukupuolia ym.

Mutta hei, en valita, ihmettelin vain, miten helppoa voisi olla nelosten kanssa ;)

Suosittelen opettelemaan kirjoitustaitoja eka hieman, ennen kun aletaa hyppimään muiden silmille!

vapaaehtoisesti lähtis .... enkä kyllä ymmärrä ihmisiä , jotka näin tekevät. mietin aina, miksi ihmeessä ???

Esikoinen syntyi tammikuun alussa, ja seuraava joulukuun puolessa välissä!



Raskasta juu, mutta se onni lapsista ja rakkaus niihin auttaa katsomaan eteenpäin. Molemmista pitää nauttia! :) Seuraa saavat toisistaan jo!



Ei ehkä ihan tarkoitettu ikäero ole, mutta hyvin se on mennyt meillä! :)

mennyt mitenkään "sumussa" tms., hyvin nukkuvia lapsia kun ovat aina olleet. Muistakaa nyt, että lapsetkin ovat hyvin erilaisia, ja kaikki vauvat eivät herää kymmentä kertaa yössä tai kärsi koliikista. Sitä paitsi kummasti sitä toisen vauvan kohdalla osaa ottaa asiat rennommin, turha stressaaminen jää pois.

Lapset nyt 7 ja 8 vuotta, ja ovat erittäin läheisiä toisilleen edelleen.

Esikoinen syntyi tammikuun alussa, ja seuraava joulukuun puolessa välissä!

Raskasta juu, mutta se onni lapsista ja rakkaus niihin auttaa katsomaan eteenpäin. Molemmista pitää nauttia! :) Seuraa saavat toisistaan jo!

Ei ehkä ihan tarkoitettu ikäero ole, mutta hyvin se on mennyt meillä! :)