Ilkka-lehti tänään,otsikolla:Laukku lapset

Asenteet ovat asenteita, totuus toista. Näitä eroperheen lapsiahan on tutkittu paljonkin ja todettu, etteivät poikkea ydinperheen lapsista. Levottomuutta tms. on ydinperheiden lapsilla yhtä paljon kuin eroperheidenkin lapsilla. Kaikki riippuu siitä, millaiset ovat vanhemmat

etteikö kodin kuohuvat olot vaikuttaisi lapsiin ja aiheuttaisi osaltaan ongelmia. Ite oon kasvanu ydinperheessä, tosin suur- sellaisessa. Mulla ei ollu ikinä ongelmia koulussa, paitsi yksinäisyys, mutta sekään ei ollu varsinainen ongelma, ku oon aina viihtyny yksin. Olin tasainen ja rauhallinen oppilas. Veljeni, mua 2v nuorempi, joka sai samanlaisen kasvatuksen, oli yläasteella jossain vaiheessa todellinen häirikkö.. ja sitä leimaa joutui kantamaan myös toinen veljeni, joka ei ikinä oo ollu sellainen koheltaja kuin vanhempi veljensä...



Ei kaikki aina oo yks yhteen kodin kanssa, myös ihmisten luonne voi olla erilainen..

Mutta on se varmasti kova suru lapsille jos vanhemmat eroaa. Tietenkin ero todella huonosta suhteesta on parempi kuin roikkumaan jääminen varsinkin jos välit ovat sellaiset ettei niitä saa mitenkään paikattua.



Omassa lähipiirissäni. Mitä nyt olen sivusta seurannut. Uusperheet ovat olleet todella säälittäviä tekeleitä ja eivät niitä ainakaan ko. perheiden lapset ole minään oikeina perheinään pitäneet. Äidin/isän uusi puoliso ja hänen lapsensa ovat kuin ikuisesti vieraina oman vanhemman luona. Tosin usein perheen vanhempi itse hehkuttaa omaa suhdettaan ja "uutta perhettään", mutta lapsen tai nuoren suusta sitten tuleekin hyvin selväksi ettei kokonaisuus ole toimiva.



Huolestuttavaa kun eroperheiden ja uusperheiden määrä on kasvanut.

käyvät olemassa koton vain muutaman tunnin illalla.



Itselläni oli ihan samanlainen tilanne päivätyötä tekevänä viime talvena. Sain lapselleni hoitopaikan eri alueelta kun asumme Helsingissä. Kuluyhtydet oli hankalat.



Jouduimme heräämään aamulla 5.00 että lapsi ehti pukea ja syödä aamupalan. 5.45 viimeistään ulkovaatteet päälle ja kävelemään (vedin usein pulkassa, jos pystyi) pysäkille. 6.05-6.10 tuli bussipysäkille. Sillä puoleen väliin matkaa, jossa olisi ollut vaihto toiseen bussiin, mutta usein tämä toinen bussi lähti juuri pysäkiltä kun meidän bussin siihen tuli. Joten odottelua 30 minuuttia, joten kävelin loppumatkan. Päiväkodilla olimme noin 7.00. Töihin ehdin 8.00-16.00 Sieltä takaisin päiväkodille noin 17.00, josta seuraavalla bussilla puoli väliin ja siitä taas loppu matka kävellen kotiin kun bussi oli juuri mennyt. Kotona olimme noin 18.15. Lapselle ruoka ja suoraan nukkumaan että jaksoi aamulla herätä taas 5.00.



Ei siinä lapsi ehtinyt äitiään näkemään kuin päiväkotimatkojen ja ruokailujen ajan väsyneenä päivästä. Parin kuukauden päästä onneksi saimme paikan lähempää päiväkodista.



On siis muitakin kuin yötyöläisten lapsia jotka eivät ehdi kotona vanhempiensa kanssa olemaan.

Kaikkialla maailmassa vanhemmat tekevät töitä kellon ympäri (enemmän tai vähemmän), lapset ovat hoidossa päiväkodeissa tai isovanhemmilla tai jopa vain vanhempien sisarusten kanssa. Suomessa asiat ovat verrattain hyvin, kun on lait siitä paljonko työtä saa teettää ja palkkauskin suht kunnossa.



En usko, että lapsi laskee kellon kanssa että jahas, taas se mutsi oli vain kaksi tuntia mun kanssa kotona. Uskon, että aidosti läsnä olemalla ja lasta kuuntelemalla, hellimällä, saa enemmän aikaan tunnissa kuin "mmm joo sepä kiva"- kommenteilla sanomalehden takaa kuudessa.



Nykyaikana ihmisillä lienee jotenkin tylsää, kun kaikesta pitää kehitellä syyllisyyden tunteita. Aikuinen käy töissä, lapsi on sillä aikaa koulussa tai hoidossa- mitä ongelmallista tässä on? Joku tekee yötyötä ja perheessä eletään sen mukaan. Toisessa perheessä äiti ja isä asuvat eri asunnoissa, mutta perhe he ovat silti.



Aikuisten olisi mielestäni aika ottaa takaisin paikkansa AIKUISINA eli tehdä ne isot päätökset yksin, kantaa niistä vastuu- ja heittää hevonkuuseen "mutta jos"-fiilikset. Eläkää, älkää pohtiko. Lapsi sopeutuu kyllä ja turvallisempi olo hänellä on varman vanhemman kanssa, kuin sellaisen joka miettii illat punasilmäisenä jokaista ratkaisuaan.

missä te asutte? --klip--- Olen muuten itse kasvanut ydinperheessä. Nyt aikuisena olen pistänyt välit poikki vanhempiini. He eivät todellakaan olleet erityisen hyviä vanhempia, vaan lapsuuteeni kuului mm. henkistä ja fyysistä väkivaltaa, marttyyrimäinen äiti, etäinen ja tunnekylmä isä ja jatkuva kilpailuasema ainoan sisarukseni kanssa. Oltiinkohan me joku poikkeus, vai miksikähän se ydinperhe ei taannutkaan onnellista olotilaa?

No ei se ydinperheellisyys ole kohdallasi ainakaan taannut luetun ymmärtämisen kehittymistä...

Opettajien kokemukset lienee keskimääräisiä. Analogia: jos puhutaan, että suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa, menetkö haukkumaan tutkimuksen tekijöitä koska sinä et satu nyt olemaan onnellinen?

Samoin löytyy ihmisiä, jotka jaksavat jankata siitä kuinka hekin ovat tupakoineet raskausaikana eikä lapsella ollut mitään ongelmaa. Miten tyhmiä sitä oikein voidaan olla? Eihän kysymys ole siitä, että odotusaikainen tupakointi aiheuttaa poikkeuksetta ongelmia, vaan siitä, että se nostaa kehityshäiriöiden riskiä selkeästi.

Moitit tätä paikkakuntaa ahdasmieliseksi... Entäs jos voitaisiin todistaa, että keskimäärin ydinperheiden lapsilla on vähemmän käytöshäiriöitä. Tällä kertaa toimittaisiin vieläpä niin tieteellisesti, että todetaan juurisyyn olevan keskimäärin turvallisemmissa ja psykologisesti selkeämmistä lapsuusajan ihmissuhteissa. Jotka asiat siis toteutuvat suuremmalla todennäköisyydellä ydinperhemallissa. Onnellisia lapsia kasvaa eroperheissäkin, mutta pienemmällä todennäköisyydellä. Olisiko sinulla jotain tällaista tutkimusta vastaan? Entä uskotko, että enemmän kasviksia syömällä pysyy terveempänä? Tai että suuri a-holinkäyttö aiheuttaa terveydellisiä ongelmia, myös läheisille?

Kaikki jutut eivät ole omista ajatuksista ja arvovalinnoista kiinni, on parempia ja huonompia tapoja perhe-elämälle. Toki itse voi päättää siitä, millaista arkea tarjoaa lapsilleen, mutta ei helvetti, jos nuo lehdessä mainitut tapaukset on puoliksikaan totta, niin näillä "vanhemmilla" on isoja ongelmia omassa elämässään. Miten tyhmä pitää olla, että tekee lisää lapsia eron jälkeen, entäs toisen eron? Luuserin ihmissuhdeoppaan ainoa yhdistävä tekijä kaikissa pieleen menneissä ihmissuhteissa on tää luuseri itse. Soittaako kelloja?

Lapsia ei sais kaikki tehdä, tätä pitäisi toitottaa vähän isommalla ja julkisesti. Lasten parhaaksi, ne on syyttömiä vanhempiensa tyhmyyteen.

huomaatte selkeästi, kuinka maailma on muuttunut. Se on aika hurjaa toimintaa luokissa kun puolet oppilaista on ihan pihalla elämästään kun ovat raahanneet itseään sinne ja tänne kotiin ja on isäpuolta ja äitipuolta ja taas uutta isukkia yms. Kukaan ei ole järjestelmällisesti pitänyt kuria ja välittänyt pitkäjänteisesti. Lapset on työnnetty päiväkodin ammattikasvattajien niskoille.



Mieletön määrä nuoria syjäytyy nykyään ja töpeksii oman elämänsä.

huomaatte selkeästi, kuinka maailma on muuttunut. Se on aika hurjaa toimintaa luokissa kun puolet oppilaista on ihan pihalla elämästään kun ovat raahanneet itseään sinne ja tänne kotiin ja on isäpuolta ja äitipuolta ja taas uutta isukkia yms. Kukaan ei ole järjestelmällisesti pitänyt kuria ja välittänyt pitkäjänteisesti. Lapset on työnnetty päiväkodin ammattikasvattajien niskoille.

Mieletön määrä nuoria syjäytyy nykyään ja töpeksii oman elämänsä.

Johdonmukaisuus ja selkeät rajat puuttuvat, kun "kasvattajia" on liikaa.

Ei kaikkea nuorten pahoinvointia voi laittaa vanhempien avioeron piikkiin. Minä olen ollut nuori 90-luvun alussa. Silloin ei vielä ihan niin helposti erottu kuin nykypäivänä. Olen ns.ongelmaperheestä lähtöisin isä oli väkivaltainen, äiti välinpitämätön. Kaverit oli samanlaisista perhetaustoista. Oli alkoholistia ja mielisairautta yms. yms. Mutta vasta 2000-luvun puolella nämä vaimot on jättänyt miehensä. Ja kyllä me kaikki lapset (siis murkkuikäiset) oireiltiin aika pahastikin. Onneksi nykyään lähes kaikki elää ihan normaali elämää. Mutta pointti on, että oltaisiin varmasti kaikki voitu paremmin avioero perheessä kuin hullun isän kanssa.



Minulla on sellainen käsitys, ja tämä on ihan minun oma mielipiteeni, että jos vanhemmat osaavat hoitaa eron aikuismaisesti, pystyvät sopimaan asioista ja olemaan puheväleissä eikä mustamaalaa toisiaan lapsille, lapset voivat paljon paremmin - kahden rakastavan aikuisen kanssa, kuin jos vanhemmat olisi väkisin lasten vuoksi yhdessä. Kyllä lapsi vaistoaa jos isä ja äiti ei rakasta toisiaan, pahimmassa tapauksessa ei voi edes sietää toisiaan.

kuin uusperheissä on ongelmia ja näitä räikeitä tapauksia, niin heitteillä on lapsia myös ydinperheissä. Onko muuten käynyt mielessä, että yhteishuoltaa voi muutenkin kuin vuoroviikoin tai joka toinen viikonloppu? niin on- ihan tiedoksi.Ja niin, että se toimii ja lapsi on tasapainoinen ja onnellinen nuori. Emme viitsi hankkia kolmatta asuntoa, koska en välitä asua ex-miehen uuden vaimon kanssa samoissa nurkissa. Sitäpaitsi avioero tarkoittaa eroa, ei mua kiinnosta järjestellä mitään taloudellista ex- miehen kanssa, ihan järjetön ajatus tämä että lapsi pysyy yhdessä kodissa ja vanhemmat tulee sinne, se jos vasta mikä on keinotekoista, miksi ihmeessä se pitäisi niin järjestää. Ero on ero.Ikävää silti, että jotkut ovat niin idiootteja, että jättävät lapset täysin hunningolle.

Minustakin on järkyttävää, että jo otsikossa on tuollaisia virheitä.

Itse olen ollut yh:na 6-vuotta. Lapseni eivät ole nähneet vaihtuvia ihmissuhteita, minun puoleltani. Isän puolelta kylläkin.



Mutta siis, lapset asuvat minun luonani ja tiedän, että toinen lapsistani olisi varmasti ihan 'sekaisin', jos olisi joutunut olemaan viikon isällä ja viikon äidillä. On NIIN rutiinien orja ollut pienestä pitäen :).



Nyt olen tavannut ihanan miehen, joka pitää lapsistani ja lapset pitävätä hänestä. Ja minä pidän hänestä myös. Aika ihanaa, sanoisinko :D.



Ja tiedän, tällä ei nyt sinällään ollut mitään tekemistä alkuperäisen tekstin kanssa, mutta halusin vain sanoa sen :)

esille, että meidän lapsemme ovat päässeet joissain asioissa etenemään helpommin, koska on tiedetty, että ovat kunnollisia ja heillä ei ole näitä eroperheiden oireiluja ja häiriökäyttäytymisiä. Esim. jos tarvitsen lapsille vapaata, minun ei tarvitse kuin laittaa wilmaan viestiä. Ihmettelin nimittäin tätä kun muut joutuvat anomaan kirjallisesti. Syyksi selvisi, että koulussa luottavat meihin, koska tietävät, millainen perhe olemme. Ei ole tarvetta kytätä perään. Samoin lapsia uskotaan jos koulussa on ristiriitatilanteita. Meidän lasten sana on huomattavasti uskottavampi kuin levottoman eroperheen lapsen. Näistäkin on ollut puhetta kun vuosien varrella on purettu luokkien hankalia tilanteita vanhempainvarteissa ja vanhempainkokouksissa.

On monenlaisia oppilaita ja on monenlaisia vanhempia niin kuin on monenlaisia opettajia. Minä opettajana pyrin aina kohtelemaan lapsia tasa-arvoisesti. Toki myönnän, että oppilas, joka on aina tunnollinen ja kiltti, saattaa saada epävirallista myötätuntoani riitatilanteessa, mutta ikinä en menisi möläyttämään vanhemmille sen johtuvan siitä, että vanhemmat eivät ole eroperheestä. Olen törmännyt voimakkaasti oireileviin ja hyvin epäluotettaviin ydinperheen lapsiin kuin myös eroperheiden lapsiin.

Tietyllä tavalla on totta, että ero vaikuttaa yläkouluikäiseenkin aina, mutta jos vanhemmat hoitavat eron järkevästi, ei mitään kamalan radikaalia tapahdu. Eräiden sisarusten vanhemmat erosivat, kun lapset olivat yläkoulussa, ja en huomannut lasten käytöksessä mitään outoa. Tajusin vanhempien eronneen vasta reilua vuotta myöhemmin ja lasten asuneen vuoroviikkosysteemillä jo vuoden päivät, kun toinen lapsista unohti kirjansa isälleen ja kertoi siitä.

En tajua, miten lapsia voidaan arvottaa vanhempien mukaan. Jos pidetään ydinperheessä asuvia tasapainoisina, voidaan samantien vetää johtopäätöstä, että esimiesasemassa olevien vanhempien lapset ovat menestyjiä ja rikkaiden lapsille pitää antaa tuntuvimmat stipendit. Minä en ikimaailmassa suostuisi kohtelemaan lapsia niin eri tavalla, että esim. poissaoloanomukset tehtäisiin perhekohtaisesti eri tavalla. Vielä pahempaa olisi uskoa ydinperheen lapsen sanaa, jos vastassa on eroperheen lapsi. Toki lapsen kokonaiskäytös ratkaisee ja jos se ydinperheen lapsi on ollut tunnollinen oppilas ja kiltti ja se toinen taas melkoinen huithapeli ja valehtelija, niin onhan selvää, että ihan jo näiden luonteenpiirteiden takia uskoisin edellistä. Sillä ei ole mitään tekemistä eron kanssa.

On varmaan yllätys kuulla, että myös eroperheiden lapset saattavat olla menestyneitä koulussa. Usein en edes tiedä lapsen perhekuvioista kovinkaan paljoa. En tiedä, asuuko vuoroviikoin eri kodissa vai tapaako isää kaksi viikonloppua kuukaudessa. Sen tosin tiedän, onko eron hoitaneet kaksi aikuista vai ainakin toinen keskenkasvuinen ellei jopa molemmat, koska eroriitojen on tapana ulottua koulumaailmaan asti.

Mutta jos kyseessä on turvallisen ydinperheen lapsi ja eronsa järkevästi hoitaneiden vanhempien laukkulapsi, en todellakaan kykene erottelemaan lapsia paremmuusjärjestykseen esim. luotettavuudessa. Niitä epäluotettavia löytyy molemmista ryhmistä.

Sunnuntaisuomalainen on Etelä-Suomen Sanomien, Ilkan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Pohjalaisen ja Savon Sanomien yhteinen sunnuntaisivusto.

Siis, eikö vanhemmat ajattele yhtään lapsiaan kun pitävät nämä pitkät pätkät päiväkodissa jotta itse saavat sitä "omaa aikaa"?!

Että voi olla itsekästä, kun lomatkin järjestetään niin että lapset on hoidossa, kun itse lomalla!!

että heillä on selkeä etulyöntiasema, koska ovat ydinperheestä. Alkaa olla kohta sellainen harvinaisuus. Saavat koko ajan hyvää palautetta siitä, että ovat KUNNON PERHEESTÄ. Kun olen jutellut opettajien ja opon ja rehtorin kanssa niin sivumennen on mainittu monesti, että huomaa, kuinka lapsilla on hyvä koti ja turvalliset olot, koska elävät ydinperheessä. Asumme sen verran pienellä paikkakunnalla, että perheiden tilanteet tiedetään suht hyvin. Omiin teineihin suhtaudutaan jo oletusarvoisesti eri tavalla, koska tiedetään meidän perhe ja arvomme. Tiedetään, että lapset ovat saaneet elää turvallisen lapsuuden ja heillä ei ole ongelmia erojen ja uusperhekuvioiden yms. takia. Niin paljon koulujen henkilökunta (ja samaa oli jo päiväkodissa) huokailee näiden eroperheiden lasten vuoksi, että ydinperheen lapset on ihan erityisasemassa nykypäivänä.

Minä olen yh ja aina olen saanut hyvää palautetta lasteni käytöksestä koulussa ja päivähoidossa. On tullut hymytyttöpatsaita, stipendejä ja kehuja. Ehkä niputat nyt kaikki yh:t samaan nippuun. Tosin olet pikkupaikkakunnalta ja siellä tunnetusti pitää päteä edes jollakin ja lokeroida muut.

mutta on aika ihmeellistä että Ilkka voi palkata toimittajan jolta on oikeinkirjoitussäännöt noin hukassa.

mutta on aika ihmeellistä että Ilkka voi palkata toimittajan jolta on oikeinkirjoitussäännöt noin hukassa.

kai se jutun pointti olikin ...