Ilkka-lehti tänään,otsikolla:Laukku lapset

siksi, että mies on ollut uskoton.

Sydäntäni särkee ennen kaikkea se, etten pysty tarjoamaan pienelle lapselleni ehjää ydinperhettä.

Mies on valintansa tehnyt, enkä pystyisi hänen kanssaan enää tervettä parisuhdetta rakentamaan. Ilmeisesti olen mielestäsi itsekäs.

aina kun itsekkäät vanhemmat ajattelevat vain itseään. Erotaan vaikka on pieniä lapsia ja sitten lapsi saa pärjätä parhaansa mukaan ilman ehjää ydinperhettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei edes tiedä kuka on isä kun äiti levittänyt jalkansa jokaiselle. Oli sitten laukkulapsi tai vain toisen vanhemman luona asuva niin huonot eväät saanut elämäänsä ja vain sen takia että vanhemmat itsekkäitä.

Olen itse eroperheen lapsi, tosin vanhemmat ovat eronneet vasta kun olin 20 ja sisko 18. Sanoivat olleensa "lasten takia" yhdessä. Todellisuudessa siitä ei ollut muuta kuin vahinkoa. Ei ollut kivaa kuunnella vanhempien riitelyä ja aistia huonot välit, etenkään vanhempana kun jo tajusi asioiden laidan.

Oma avioliittoni ajautui karille kun poika oli 2 -vuotias. Ajattelin silloin, että rakastan tätä lasta niin paljon, että haluan antaa hänen kokea onnellisen perheen. Sitä ei hänen isänsä kanssa olisi koskaan tullut tapahtumaan. Erosimme, ja minä löysin uuden kumppanin ja perustin perheen melko pian. Poika on asunut vuoroviikoin isän ja äidin luona yli 10 vuotta. Opettajat ovat kehuneet, kuinka tasapainoinen lapsemme on, eikä yhtään tiedä milloin hän on isän ja milloin äidin luona. Asiaa on varmaan auttanut se, että asumme noin kilometrin päässä toisistamme. Ovet ovat aina olleet auki, ja joustettu on puolin ja toisin. Luetutin kyseisen jutun pojallamme, joka on nyt 13 v. ja hän naureskeli, että onpa aika traagista. Asiat voidaan hoitaa fiksusti, eikä lasta tarvitse kuormittaa aikuisten ongelmilla, vaan hänelle voidaan tarjota kaksi rakastavaa kotia. Pojan isä ei ole uudessa suhteessa, itselläni on kaksi lasta uuden miehen kanssa, ja poikamme on onnellinen sisaruksistaan. On ikävää, että asioita yleistetään, eikä otetaa huomioon, että oikeasti systeemi voi olla todella toimiva ja paras ratkaisu.

tosi JÄRKYTTÄVÄ juttu..kirjoittaja on tosin aivan ihana ihminen ja äiti Karjalaisesta.

Mut mun mielestä jutussa oli järkyttävintä se, että siinä kerrottiin lapsesta, jonka toinen koti oli Helsingissä ja toinen 450km päässä Itä-Suomessa(Joensuussa?)!! Eli lapsiraukka oikeasti joutui muuttamaan toiselle puolelle Suomea tässä järjestelyssä.

Toinen,mikä teki pahaa, oli se, et nää lapset oli kummallakin vanhemmalla vuoropäiväkodissa ja kun vanhemmat joutui tekee iltavuoroa, oli lapset kaiken aikaa päiväkodissa. Ei ihmekään, että oireilivat. Mitä ajatuksia tää välimatkahomma herätti?

lehtien yhteistoimitus tekee sunnuntaijutut Ilkkaa, Pohjalaiseen, Keskariin, Savon Sanomiin ja Karjalaiseen ja on tehnyt varmaan ainakin 10 vuotta...No ei av-mammat tällaisia tajua.:)

Mutta itse huomasin saman asian eli tää yksi lapsi reissasi kerran viikossa 500 kilometriä toiselle vanhemalleen!! Miten tää on mahdollista ja sallittua? Luulisi kyllä myös, että lapsi on tunnistettavissa. ainakin toivon, ettei montaa saman kokevaa lapsiraukkaa Suomessa ole.

mutta vuoroviikkoasumisesta ei ole mitään haittaa, jos vanhemmat asuvat lähekkäin. Jotain rajaa saisi olla tällä mutukauhistelullakin. Lukekaa nuo linkit.

Tilanne on siis se että kunhan asumiskuviot olemme saaneet järjestettyä lapset ovat vuoroviikoin minulla ja isällään. Vaihto tapahtuu maanantaisin niin että menevät kouluun toisen luota ja koulun jälkeen menevät toisen luo. Näin saamme viikon jälkeen aina levätä vielä yhdessä viikonlopunja rauhassa kerrata viikon tapahtumia.



Päädyimme tähän ratkaisuun koska ero oli väistämätön ja kumpikaan ei halua olla erossa lapsista. Mietin eroa lähes kolme vuotta päivittäin ennen kuin tulin siihen tulokseen että parempi erota kuin jatkaa tuskaista elämisen sietämistä toisen kanssa. En halua eron syitä sen kummemmin selitellä muuten kuin että tunsin tulleeni täysin jyrätyksi monen vuoden ajan. Ja näiden vuosien aikana kyllä tuli yritettyä puheyhteyden saamista toiseen mutta kun ei niin ei. Vaikka lasteni isästä ei ollut ainakaan minun kanssani elämään parisuhteessa on hän kuitenkin hyvä isä lapsille ja luotan että hän hoitaa heidät kunnolla.



Aion tehdä niin että ajoitan kaikki mahdolliset menoni "vapaaviikolle" jotta voin rauhoittaa elämän sinä aikana kun lapset ovat luonani ja olla heille 100-prosenttisesti läsnä.



Olen jutellut lasten kanssa tästä järjestelystä ja he suhtautuvat siihen positiivisesti ja ovat myös helpottuneita siitä että vihdoin eroamme. Tosin aivan varmasti heillä on myös surua eron takia niin kuin on meillä vanhemmillakin.



Toivottavasti järjestely sujuu käytännössäkin hyvin, mutta jos on tarvetta pitää miettiä asioita uudelleen.



Toisaalta tuntuu että miksi ihmeessä piti kituuttaa niin pitkään yhdessä mutta toisaalta on hyvä että lapset ovat nyt kasvaneet isommiksi. Ovat nyt 8-, 13- ja 15-vuotiaita.



En tiedä olemmeko me nyt sitten jotenkin huonompi perhe kuin ennen. Jos jotkut näin ajattelevat niin sitten ajattelevat.

toisaalta juuri tuokin on vähän vinoutunutta, että "ajoitan kaikki menoni vapaaviikolle jotta voin rauhoittaa elämän sinä aikana kun lapset ovat luonani ja olla heille..." . Täh? Eihän tuo ole normiarkea ollenkaan, vaan se on sitten just niin että on se "lapsiviikko" ja sitten se "lapsivapaaviikko".



Eli tämä tukee just sitä ajatusta, että monet eroaa, koska saavat sitten sitä niin kovasti esim. facebookissakin jatkuvasti toitotettavaa "lapsivapaata".



Toki ydinperheessä esim. lenkille pääsee helpommin kun on kaksi aikuista perheessä, mutta tuollainen käsite kuin "lapsivapaa" on kyllä täysin tuntematon. Ja tätä on turha verrata mihinkään mummolayökyläilyihin pari krt vuodessa, niitä on samalla tavalla varmasti laukkulapsiperheissäkin.

koulun henkilökunnalta asettaa joitain perheitä tällaiseen arvojärjestykseen ja vielä mainita siitä vanhemmille hyvässä tai pahassa. Mikä on motiivi tällaiselle käyttäytymiselle? Olen kyllä pettynyt, mutta en yllättynyt. Ammatillisuus kateissa? Tuskin kuitenkaan kaikkien opettajien yhteinen näkemys.

toisaalta juuri tuokin on vähän vinoutunutta, että "ajoitan kaikki menoni vapaaviikolle jotta voin rauhoittaa elämän sinä aikana kun lapset ovat luonani ja olla heille..." . Täh? Eihän tuo ole normiarkea ollenkaan, vaan se on sitten just niin että on se "lapsiviikko" ja sitten se "lapsivapaaviikko". Eli tämä tukee just sitä ajatusta, että monet eroaa, koska saavat sitten sitä niin kovasti esim. facebookissakin jatkuvasti toitotettavaa "lapsivapaata". Toki ydinperheessä esim. lenkille pääsee helpommin kun on kaksi aikuista perheessä, mutta tuollainen käsite kuin "lapsivapaa" on kyllä täysin tuntematon. Ja tätä on turha verrata mihinkään mummolayökyläilyihin pari krt vuodessa, niitä on samalla tavalla varmasti laukkulapsiperheissäkin.

äläs vääristele sanojani, sanoin että kaikki MAHDOLLISET menoni en että KAIKKI. Käyn aika paljon salilla ja jumpissa ja esim näissä aion käydä ahkerammin silloin kun olen yksin ja pidän taukoa niistä kun lapset ovat luonani. Mielestäni en käyttänyt ilmaisua "lapsivapaa".

Onko se nyt sitten jotenkin vinoutunutta että haluaa karsia kaikki mahdolliset menot niiltä viikoilta kun lapset ovat luonani.

Mulle normiarki on sitä että tulen töistä, käyn kaupassa, teen lapsille ruokaa, katson että ovat saaneet läksynsä tehtyä ja että pääsevät harrastuksiinsa ja illalla katsellaan telkkaria kaikessa rauhassa. Vapaaviikolla treenaan töiden jälkeen ja puuhastelen muutenkin harrastuksissani (käsityöt yms.)

Kaipa se on vinoutunutta...

Eiköhän se ole ihan tapauksesta kiinni. Lapseni on aina saanut loistavaa palautetta koulusta ja tänä vuonna jopa stipendin hyvästä käytöksestä vaikka onkin eroperheen lapsi. Eli tästähän voisi sitten yleistää (niin kuin tällä palstalla tapana) että eroperheen/uusperheen lapsista kasvaa toiset huomioon ottavia ja sosiaalisia lapsia :)

Teet juuri kuten vastuullinen erovanhempi tekisi. Ja onhan tuo järkevää ajoittaa ei-pakolliset menot sille ajalle kun ei lapset kotona.

http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…



Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa



Avioerolasten asuminen vuorottain kummankin vanhemman luona on yleistynyt. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää asunnonvaihtoa haitallisena pienen lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa etenkin aivan pienten lasten vanhempien pitäisi harkita tarkkaan, voiko lapsen antaa asua yhdessä kodissa.



Tähän asti lapset ovat asuneet avioeron jälkeen yleensä äidin luona. Aivan viime aikoina isät ovat ottaneet suuremman roolin, ja yhä useampi avioerolapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona.



Asumisjärjestelyjä joutuu pohtimaan iso joukko perheitä, sillä esimerkiksi viime vuonna Suomessa noin 30 000:n alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat erosivat.



Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi, että lapsen kahdessa kodissa asuminen on nykyään yleisintä. Ei ole yksiselitteistä, mikä asumismuoto on lapselle paras. Aivan pienelle lapselle vaihtelu kahden kodin välillä on jopa haitallista.



- Kun puhumme kovin pienestä lapsesta, niin joudumme valitettavasti puhumaan lähes riskistä.



Kahden kodin malli mielletään vastuullisten vanhempien ratkaisuksi. Kodinvaihto ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaisu, vaikka nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Olennaista on, kuinka vanhemmat onnistuvat jakamaan lastenhoitovastuun.



- Jokainen malli jolla vastuuta toteutaan, ei välttämättä ole lapselle paras.

Pysyvyys tärkeää pienelle lapselle



Usein myös aivan pienten lasten vanhemmat eroavat. Tämä on lapselle erityisen haitallista herkän kehitysvaiheen vuoksi.



- Sekä ihmissuhteiden että paikkojen pysyvyys on pienelle lapselle hyvin tärkeää. Nykyajan kannalta pienen lapsen kehitys on haavoittuvaa, sillä se on niin voimakkaasti sidoksissa pysyvyyteen.



Pysyvyys on olennaista tunteiden, älykkyyden ja kielen kehityksen vuoksi. Pienellä lapsella kielen ja muistin kehitys on vahvasti sidoksissa muuhun kehitykseen, eli pienen lapsen kasvaminen on kokonaisvaltaista.



- Perusedellytys hyvälle kehitykselle on, että se tapahtuu sidottuna tuttuihin ihmisiin jotka pysyvät koko ajan ympärillä.



Kun koti vaihtuu viikoittain, ei alle kolmivuotialle lapselle pysty muodostumaan pysyviä rutiineja. Lapsi joutuu aloittamaan kehitystapahtuman aina uudestaan paikan vaihtuessa, sillä hänen muistikuvansa ovat lyhyitä.



Keltikangas-Järvinen kehottaakin erovanhempia harkitsemaan tarkasti, onko erosta huolimatta mahdollista asua yhdessä kodissa lapsen herkimmän kehitysvaiheen ajan.

Lapsuuden epävarmuus tulee vastaan terapeutin sohvilla



Lapsen hyväntuulinen käytös ei välttämättä tarkoita, että jatkuva kodinvaihto on onnistunut ratkaisu.



- Aikuinen voi sanoa ainoastaan aikuisen näkökulmasta, että järjestely sujuu hyvin. Jos lapsi avoimesti protestoi, niin silloin on luonnollisesti syytä huoleen. Mutta protestoimattomuudesta ei kuitenkaan välttämättä voi vetää johtopäätöstä, että kodinvaihto on optimaalista lapsen kehitykselle.



Psykologit ovat varoitelleet, että jatkuva kodinvaihtaminen voi aiheuttaa riskin mielenterveydelle myöhemmässä elämässä, jopa vuosikymmenien viiveellä.



- 40 vuoden päästä terapeuttien sohvilla voi näkyä epävarmuus, joka lapsen mieleen syntyy, Keltinkangas-Järvinen havainnollistaa.



Lapsuuden epävarmuus voi aikuisena näkyä turvattomuuden tunteena, taipumuksena masennukseen ja huonona stressinsietona. Myös pysyvien ihmissuhteiden luominen aikuisena voi olla vaikeaa.



YLE Uutiset

näille sosiaaliperheille. Ihan ok, tarvitsevatkin reppanat kyllä niitä.

Eiköhän se ole ihan tapauksesta kiinni. Lapseni on aina saanut loistavaa palautetta koulusta ja tänä vuonna jopa stipendin hyvästä käytöksestä vaikka onkin eroperheen lapsi. Eli tästähän voisi sitten yleistää (niin kuin tällä palstalla tapana) että eroperheen/uusperheen lapsista kasvaa toiset huomioon ottavia ja sosiaalisia lapsia :)

siksi, että mies on ollut uskoton. Sydäntäni särkee ennen kaikkea se, etten pysty tarjoamaan pienelle lapselleni ehjää ydinperhettä. Mies on valintansa tehnyt, enkä pystyisi hänen kanssaan enää tervettä parisuhdetta rakentamaan. Ilmeisesti olen mielestäsi itsekäs.

aina kun itsekkäät vanhemmat ajattelevat vain itseään. Erotaan vaikka on pieniä lapsia ja sitten lapsi saa pärjätä parhaansa mukaan ilman ehjää ydinperhettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei edes tiedä kuka on isä kun äiti levittänyt jalkansa jokaiselle. Oli sitten laukkulapsi tai vain toisen vanhemman luona asuva niin huonot eväät saanut elämäänsä ja vain sen takia että vanhemmat itsekkäitä.

Mutta minä pidän sinua hieman itsekkäänä. Tietysti tämä lyhyt teksti on vain pieni referointi elämästänne, mutta sanavalinnat vierittävät kaiken vastuun pois itseltäsi.

Toki mies on oman valintansa tehnyt. Mutta niin olet sinäkin. Uskallan tämän mielipiteeni ilmaista, koska myös minua on mieheni pettänyt. Hän oli lisäksi se, joka tuon tekonsa jälkeen halusi ehdottomasti erota. Myös minun sydämeni särkyi, koska en olisi voinut lapsilleni tarjota mahdollisuutta elää ydinperheessä.

Niinpä minä tein toisenlaisen valinnan kuin sinä. Taistelin kynsin hampain parisuhteeni ja ydinperheen puolesta. Lopulta sainkin miehen pään käännettyä. Ja todellakin olemme tämän jälkeen pystyneet hänen kanssaan rakentamaan täysin terveen parisuhteen ja säilyttämään ydinperheen, jossa kaikki ovat aidosti onnellisia.

- sivusta huutelija -

siksi, että mies on ollut uskoton. Sydäntäni särkee ennen kaikkea se, etten pysty tarjoamaan pienelle lapselleni ehjää ydinperhettä. Mies on valintansa tehnyt, enkä pystyisi hänen kanssaan enää tervettä parisuhdetta rakentamaan. Ilmeisesti olen mielestäsi itsekäs.

aina kun itsekkäät vanhemmat ajattelevat vain itseään. Erotaan vaikka on pieniä lapsia ja sitten lapsi saa pärjätä parhaansa mukaan ilman ehjää ydinperhettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei edes tiedä kuka on isä kun äiti levittänyt jalkansa jokaiselle. Oli sitten laukkulapsi tai vain toisen vanhemman luona asuva niin huonot eväät saanut elämäänsä ja vain sen takia että vanhemmat itsekkäitä.

Mutta minä pidän sinua hieman itsekkäänä. Tietysti tämä lyhyt teksti on vain pieni referointi elämästänne, mutta sanavalinnat vierittävät kaiken vastuun pois itseltäsi.

Toki mies on oman valintansa tehnyt. Mutta niin olet sinäkin. Uskallan tämän mielipiteeni ilmaista, koska myös minua on mieheni pettänyt. Hän oli lisäksi se, joka tuon tekonsa jälkeen halusi ehdottomasti erota. Myös minun sydämeni särkyi, koska en olisi voinut lapsilleni tarjota mahdollisuutta elää ydinperheessä.

Niinpä minä tein toisenlaisen valinnan kuin sinä. Taistelin kynsin hampain parisuhteeni ja ydinperheen puolesta. Lopulta sainkin miehen pään käännettyä. Ja todellakin olemme tämän jälkeen pystyneet hänen kanssaan rakentamaan täysin terveen parisuhteen ja säilyttämään ydinperheen, jossa kaikki ovat aidosti onnellisia.

- sivusta huutelija -

pystyit tuohon? Miten pystyit haluamaan miestä, joka on kohdellut sinua noin huonosti?

-terveisin se, jolle vastasit

siksi, että mies on ollut uskoton. Sydäntäni särkee ennen kaikkea se, etten pysty tarjoamaan pienelle lapselleni ehjää ydinperhettä. Mies on valintansa tehnyt, enkä pystyisi hänen kanssaan enää tervettä parisuhdetta rakentamaan. Ilmeisesti olen mielestäsi itsekäs.

aina kun itsekkäät vanhemmat ajattelevat vain itseään. Erotaan vaikka on pieniä lapsia ja sitten lapsi saa pärjätä parhaansa mukaan ilman ehjää ydinperhettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei edes tiedä kuka on isä kun äiti levittänyt jalkansa jokaiselle. Oli sitten laukkulapsi tai vain toisen vanhemman luona asuva niin huonot eväät saanut elämäänsä ja vain sen takia että vanhemmat itsekkäitä.

Mutta minä pidän sinua hieman itsekkäänä. Tietysti tämä lyhyt teksti on vain pieni referointi elämästänne, mutta sanavalinnat vierittävät kaiken vastuun pois itseltäsi. Toki mies on oman valintansa tehnyt. Mutta niin olet sinäkin. Uskallan tämän mielipiteeni ilmaista, koska myös minua on mieheni pettänyt. Hän oli lisäksi se, joka tuon tekonsa jälkeen halusi ehdottomasti erota. Myös minun sydämeni särkyi, koska en olisi voinut lapsilleni tarjota mahdollisuutta elää ydinperheessä. Niinpä minä tein toisenlaisen valinnan kuin sinä. Taistelin kynsin hampain parisuhteeni ja ydinperheen puolesta. Lopulta sainkin miehen pään käännettyä. Ja todellakin olemme tämän jälkeen pystyneet hänen kanssaan rakentamaan täysin terveen parisuhteen ja säilyttämään ydinperheen, jossa kaikki ovat aidosti onnellisia. - sivusta huutelija -

pystyit tuohon? Miten pystyit haluamaan miestä, joka on kohdellut sinua noin huonosti? -terveisin se, jolle vastasit

Asiat pitää ensin asettaa tärkeysjärjestykseen ja sitten selvittää.

Ja vähän pidemmin:

Viitaten tuohon alkuperäiseen kirjoittajaan tässä lainauksessa totean vain, että perheellinen ihminen ei mielestäni voi olla liian itsekäs. Tietysti tämän pitää koskea yhtälailla miestäkin. Mutta liian lyhytjännitteisenä olisin pitänyt perheen hajoittamista yhden virheen takia.

Tämän ymmärtää jo nykyään miehenikin. Ja todellakin meillä on nykyään loistava parisuhde. Ei todellakaan mikään "lasten takia"- tai kulissisuhde. Itse koen, että käyttäydyin tuossa tilanteessa niin kuin aikuisen tuleekin. Mieheni ei sitä silloin tehnyt. Mutta onneksi edes toinen meistä ymmärsi katsoa asiaa silloin vähän laajemmissa kehyksissä. Nykyään vahingosta viisastuneena osaamme sen jo molemmat.

Ja tiedän, että emme ole ainoita näin toimineita.

siksi, että mies on ollut uskoton. Sydäntäni särkee ennen kaikkea se, etten pysty tarjoamaan pienelle lapselleni ehjää ydinperhettä. Mies on valintansa tehnyt, enkä pystyisi hänen kanssaan enää tervettä parisuhdetta rakentamaan. Ilmeisesti olen mielestäsi itsekäs.

aina kun itsekkäät vanhemmat ajattelevat vain itseään. Erotaan vaikka on pieniä lapsia ja sitten lapsi saa pärjätä parhaansa mukaan ilman ehjää ydinperhettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei edes tiedä kuka on isä kun äiti levittänyt jalkansa jokaiselle. Oli sitten laukkulapsi tai vain toisen vanhemman luona asuva niin huonot eväät saanut elämäänsä ja vain sen takia että vanhemmat itsekkäitä.

Mutta minä pidän sinua hieman itsekkäänä. Tietysti tämä lyhyt teksti on vain pieni referointi elämästänne, mutta sanavalinnat vierittävät kaiken vastuun pois itseltäsi. Toki mies on oman valintansa tehnyt. Mutta niin olet sinäkin. Uskallan tämän mielipiteeni ilmaista, koska myös minua on mieheni pettänyt. Hän oli lisäksi se, joka tuon tekonsa jälkeen halusi ehdottomasti erota. Myös minun sydämeni särkyi, koska en olisi voinut lapsilleni tarjota mahdollisuutta elää ydinperheessä. Niinpä minä tein toisenlaisen valinnan kuin sinä. Taistelin kynsin hampain parisuhteeni ja ydinperheen puolesta. Lopulta sainkin miehen pään käännettyä. Ja todellakin olemme tämän jälkeen pystyneet hänen kanssaan rakentamaan täysin terveen parisuhteen ja säilyttämään ydinperheen, jossa kaikki ovat aidosti onnellisia. - sivusta huutelija -

pystyit tuohon? Miten pystyit haluamaan miestä, joka on kohdellut sinua noin huonosti? -terveisin se, jolle vastasit

Asiat pitää ensin asettaa tärkeysjärjestykseen ja sitten selvittää.

Ja vähän pidemmin:

Viitaten tuohon alkuperäiseen kirjoittajaan tässä lainauksessa totean vain, että perheellinen ihminen ei mielestäni voi olla liian itsekäs. Tietysti tämän pitää koskea yhtälailla miestäkin. Mutta liian lyhytjännitteisenä olisin pitänyt perheen hajoittamista yhden virheen takia.

Tämän ymmärtää jo nykyään miehenikin. Ja todellakin meillä on nykyään loistava parisuhde. Ei todellakaan mikään "lasten takia"- tai kulissisuhde. Itse koen, että käyttäydyin tuossa tilanteessa niin kuin aikuisen tuleekin. Mieheni ei sitä silloin tehnyt. Mutta onneksi edes toinen meistä ymmärsi katsoa asiaa silloin vähän laajemmissa kehyksissä. Nykyään vahingosta viisastuneena osaamme sen jo molemmat.

Ja tiedän, että emme ole ainoita näin toimineita.

Pettäminen on pahin loukkaus, mitä toiselle voi tehdä. Sen lisäksi, että luottamus on mennyt, mies on loukannut myös itsetuntoani. Ja seksuaali-identiteettiäni. Tunnen, etten voi antaa kohdella itseäni niin. Jatkamalla avioliittoa ikään kuin hyväksyisin pettämisen. "Jos pettää kerran, niin pettää toistekin."

Samalla viestitän lapselleni, miten minua ja naisia yleensä on lupa kohdella.

Miten Sinä ajattelet?

- Terveisin se itsekäs petetty

ydinperhe, toinen lapsi on rauhallisuuden perikuva eikä ole eläissään suuttunut tai sanonut puolikastakaan pahaa sanaa ja on jo murrosiässä.



Toinen lapsista taas rauhaton, kiusaaja, kiukustuu minuutin välein ja todella vaativa ja hankala.



Ollaanko me nyt se hyvä ydinperhe? Meidän lapsen vuosiluokilta löytyy muuten vain yksi eronnut perhe. Lapsia yhteensä yli 40 perheestä.

näille sosiaaliperheille. Ihan ok, tarvitsevatkin reppanat kyllä niitä.

no tuskin kuitenkaan "valehdellaan" kun selityksenä lukee hyvä käytös.

<a href="http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…" alt="http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…">http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…;

Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa

Avioerolasten asuminen vuorottain kummankin vanhemman luona on yleistynyt. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää asunnonvaihtoa haitallisena pienen lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa etenkin aivan pienten lasten vanhempien pitäisi harkita tarkkaan, voiko lapsen antaa asua yhdessä kodissa.

Tähän asti lapset ovat asuneet avioeron jälkeen yleensä äidin luona. Aivan viime aikoina isät ovat ottaneet suuremman roolin, ja yhä useampi avioerolapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona.

Asumisjärjestelyjä joutuu pohtimaan iso joukko perheitä, sillä esimerkiksi viime vuonna Suomessa noin 30 000:n alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat erosivat.

Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi, että lapsen kahdessa kodissa asuminen on nykyään yleisintä. Ei ole yksiselitteistä, mikä asumismuoto on lapselle paras. Aivan pienelle lapselle vaihtelu kahden kodin välillä on jopa haitallista.

- Kun puhumme kovin pienestä lapsesta, niin joudumme valitettavasti puhumaan lähes riskistä.

Kahden kodin malli mielletään vastuullisten vanhempien ratkaisuksi. Kodinvaihto ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaisu, vaikka nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Olennaista on, kuinka vanhemmat onnistuvat jakamaan lastenhoitovastuun.

- Jokainen malli jolla vastuuta toteutaan, ei välttämättä ole lapselle paras.

Pysyvyys tärkeää pienelle lapselle

Usein myös aivan pienten lasten vanhemmat eroavat. Tämä on lapselle erityisen haitallista herkän kehitysvaiheen vuoksi.

- Sekä ihmissuhteiden että paikkojen pysyvyys on pienelle lapselle hyvin tärkeää. Nykyajan kannalta pienen lapsen kehitys on haavoittuvaa, sillä se on niin voimakkaasti sidoksissa pysyvyyteen.

Pysyvyys on olennaista tunteiden, älykkyyden ja kielen kehityksen vuoksi. Pienellä lapsella kielen ja muistin kehitys on vahvasti sidoksissa muuhun kehitykseen, eli pienen lapsen kasvaminen on kokonaisvaltaista.

- Perusedellytys hyvälle kehitykselle on, että se tapahtuu sidottuna tuttuihin ihmisiin jotka pysyvät koko ajan ympärillä.

Kun koti vaihtuu viikoittain, ei alle kolmivuotialle lapselle pysty muodostumaan pysyviä rutiineja. Lapsi joutuu aloittamaan kehitystapahtuman aina uudestaan paikan vaihtuessa, sillä hänen muistikuvansa ovat lyhyitä.

Keltikangas-Järvinen kehottaakin erovanhempia harkitsemaan tarkasti, onko erosta huolimatta mahdollista asua yhdessä kodissa lapsen herkimmän kehitysvaiheen ajan.

Lapsuuden epävarmuus tulee vastaan terapeutin sohvilla

Lapsen hyväntuulinen käytös ei välttämättä tarkoita, että jatkuva kodinvaihto on onnistunut ratkaisu.

- Aikuinen voi sanoa ainoastaan aikuisen näkökulmasta, että järjestely sujuu hyvin. Jos lapsi avoimesti protestoi, niin silloin on luonnollisesti syytä huoleen. Mutta protestoimattomuudesta ei kuitenkaan välttämättä voi vetää johtopäätöstä, että kodinvaihto on optimaalista lapsen kehitykselle.

Psykologit ovat varoitelleet, että jatkuva kodinvaihtaminen voi aiheuttaa riskin mielenterveydelle myöhemmässä elämässä, jopa vuosikymmenien viiveellä.

- 40 vuoden päästä terapeuttien sohvilla voi näkyä epävarmuus, joka lapsen mieleen syntyy, Keltinkangas-Järvinen havainnollistaa.

Lapsuuden epävarmuus voi aikuisena näkyä turvattomuuden tunteena, taipumuksena masennukseen ja huonona stressinsietona. Myös pysyvien ihmissuhteiden luominen aikuisena voi olla vaikeaa.

YLE Uutiset

- Arvon Liisa ei ole koskaan tutkinut asiaa, tämä on mutua

- Tutkimukset eivät tue Liisan mielipidettä

- Olen silti samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että alle kolmivuotiaan olisi hyvä olla paljon äidin kanssa

- Vuoroviikkolapsi ei joudu joka viikko aloittamaan alusta, tämä on juuri sitä mutua, jolla eronsa vastuullisesti hoitavia ihmisiä rankaistaan - vuoroviikkolapsella on klaksi pysyvää kotia, eikä hän "muuta" joka viikko. Muutatko sinä töihin aina työpäivisin? Tällaisten mutuheittojen viljely on vastuutonta

- Yksinhuoltajien lapsilla on havaittu selvä taantuma matemaattisessa ja sosiaalisessa osaamisessa. Ihan Keltikangas-Järvi -mutulla uskallan väittää, että kahden vanhemman vuoroviikkokodeissa tätä taantumaa ei tule

- Edellä linkeissä oli tutkittua tietoa, tässä artikkelissa on Keltikankaan MUTUA

Hienoa, että joku uskaltaa puuttua avioerolasten arkeen!



Toimittaja voisi haastatella päivähoidon työntekijöitä, miten turha ja kallis, lakisääteinen subjektiivinen päivähoito-oikeus kuormittaa lapsia! Kun nuori ja terve vanhempi on kotona, perheen kaikki lapset tai ainakin isommat sisarukset viedään päivähoitoon. Äiti ja isä pääsee helpommalla. Hävetkää!



Toimittaja voisi kertoa kasvatusvastuun ja vanhemmuuden isovanhemmille ulkoistaneista lapsiperheistä. Lapset asuvat mummoloissa enemmän kuin kotonaan. Isovanhemmat ovat ilmaisia lastenhoitajia 24/7.



Vanhemmat välttelevät hoito- ja kasvatusvastuuta, kyllä mummot hoitavat! Äidit ja isät vetävät kotona lonkkaa ja kaljaa. Tai matkustavat kahdestaan etelänmatkoilla, lapsia ei tietenkään oteta matkoille mukaan. Isovanhemmat ovat vastuussa lastenlapsista yötä päivää. Raihnaiset mummot laittavat lapsille ruoat, pesevät pyykit ja huolehtivat lapsista. Omituista vanhemmuutta!