Ilkka-lehti tänään,otsikolla:Laukku lapset

tuli mieleen noin paljon puhdasta paskaa?? Mieleltäsi et ole kaunis, toivottavasti et lapsia opeta samaan.

seurustellut eroni jälkeen, koska nyt on lasteni aika.

Buahhaahhaaaaaaa...näin selittää itsekäs mamma, joka haluaa päästä kakarastaan eroon. Taitaa olla niitä mammoja, jotka hakee niille huostaanottoa sitten kun ovat teinejä, että saa nussia rauhassa uuden rakkauden kanssa. Syyksi kelpaa sekin, että sattuu teinityttö olemaan kaunis ja pelätään, että uusi rakkaus silmäileekin omaa tyttöä liian pitkään. Ei muuta kuin sijaisperheeseen vain teini pois tieltä.

Lapseni ei muuta, hänellä on kaksi kotia ja kaksi rakastavaa vanhempaa. Aina kun lapsilta itseltään tätä kysytään tutkimuksissa tai haastatteluissa, vuoroviikkoasuminen on vaihtoehto, jonka he valitsevat.

Sinä se jaksat aina tätä.

Vuoroviikkoasuminen ja kaksi rakastavaa vanhempaa on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin toisesta vanhemmasta vieroittaminen.

Esittelemäsi yhden kodin vaihtoehto on täysin järjetön, eikä se toimi käytännössä. Kyse ei ole muuttamisesta, vaan ihan käytännön asioista aikuisten kohdalla. Vuoroviikkoasumisessa ei ole kyse vanhempien itsekkyydestä vaan lapsen oikeudesta viettää arkea vanhempiensa kanssa.

Entä onko lapsi aina hieman sekopäisempi jokaisen isovanhemmilla vietetyn yön jälkeen?

Siksi, kun lapsen on oltava aina se joustava. Tietenkään vanhempien mielestä tässä vuoroviikkosysteemissä ei ole mitään vikaa. Mutta itselle se ei kävisi, "sehän ei toimisi käytännössä".

Sekapäipäisiksi lapset tulevat paljon helpomminkin kuin tuollaisesta pallottelusta. Lapselle asuminen selkeästi yhdessä paikassa ei tarkoita suinkaan toisesta vanhemmasta vieroittamista. Silloin vanhemmat eivät saa säännöllistä viikon lomaa lapsestaan ja sehän taas olisi hankalampi juttu. Jommankumman vanhemman pitää silloin vastata täysin lapsesta. Toki etävänhemikin saa lapsensa tuntea ja tavata. Ongelmia on tulossa ja suuria, koska tällainen hullutus viikkovanhemmuusesta on villiintynyt käytäntöön.

Eihän nämä vahmemmat tätä tietenkään myönnä, mutta toivottavasti asiasta puhuminen julkisuudessa pistävää ajattelemaan!

kuinka raskasta pikkulapsiarki on. Otetaan ero, että saadaan joka toinen viikko vapaaksi. Lapsesta ei niin väliä. Kun tulee niitä uusia rakkaudenhedelmiä uusperheeseen niin siinä vaiheessa juuri tulee sitten nämä sijaisperheet kyseeseen kun pitää ne aiemmat lapset saada jonnekin työnnettyä.

aina kun itsekkäät vanhemmat ajattelevat vain itseään. Erotaan vaikka on pieniä lapsia ja sitten lapsi saa pärjätä parhaansa mukaan ilman ehjää ydinperhettä. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei edes tiedä kuka on isä kun äiti levittänyt jalkansa jokaiselle. Oli sitten laukkulapsi tai vain toisen vanhemman luona asuva niin huonot eväät saanut elämäänsä ja vain sen takia että vanhemmat itsekkäitä.

Pisteen jälkeen tulee muuten välilyönti.

mökillä käy yleensä lapsen perhe. Siellä käydään yhdessä, sillä vietetään mukavaa vapaa-aikaa yhdessä kaikki. Samoin isovanhemmilla. Isovanhemmilla vieraillaan. Siellä ei asuta. Siellä käydään lomilla, viikonloppuina yms. Isovanhemmat paapovat oikeutetusti. Vanhemmista puhutaan mukavasti jne.

Aivan eri asia!

tosi JÄRKYTTÄVÄ juttu..kirjoittaja on tosin aivan ihana ihminen ja äiti Karjalaisesta.



Mut mun mielestä jutussa oli järkyttävintä se, että siinä kerrottiin lapsesta, jonka toinen koti oli Helsingissä ja toinen 450km päässä Itä-Suomessa(Joensuussa?)!! Eli lapsiraukka oikeasti joutui muuttamaan toiselle puolelle Suomea tässä järjestelyssä.



Toinen,mikä teki pahaa, oli se, et nää lapset oli kummallakin vanhemmalla vuoropäiväkodissa ja kun vanhemmat joutui tekee iltavuoroa, oli lapset kaiken aikaa päiväkodissa. Ei ihmekään, että oireilivat. Mitä ajatuksia tää välimatkahomma herätti?



Mä uskon et vuoroviikko voi toimia, varsinkin isommalla lapsella ja jos vanhemmat asuu lähekkäin. Mut tää oli jotain ihan kamalaa..

että toimittajat lukisivat myös tutkittua tietoa.



Tästä:

http://www.socca.fi/files/77/Kahden_kodin_lapsuus.pdf

http://www.socialstyrelsen.se/Lists/Artikelkatalog/Attachments/10343/20…

Heidän pitäisi hankkia asunto, jossa lapsi asuu paikallaan ja vanhemmat asuvat ko. asunnossa vuoroviikoin. Mutta miksi näin ei tehdä? - koska sehän olisi niin mahdottoman vaivalloista ja hankalaa: niin aikuiselle, joka kuitenkin on järjestämässä itse asioitaan.

Meillä on yksi "nuoruudenlapsi" ja sitten molemmilla vanhemmilla uusperhe. Teini-iän kynnyksellä oleva lapsi vaihtaa viikottain asuntoa ja on varsin tyytyväinen siihen. MUTTA koska lapsi ilmeisesti kärsii, niin kuulemma parempi vaihtoehto olisi hommata kolmas asunto, jossa vanhemmat ovat vuoroviikoin. Tässä asuinvaihtoehdot ihan vertailun vuoksi:

1) Esikoiselle oma asunto. Meillä on 5-henkinen perhe ja exälläni 4-henkinen, kyseinen esikoinen mukaanluettuna. Vanhempien vaihtaessa kotia pitäisi mukana raahata muukin perhe, ellei sitten haluta jättää niitä muita lapsia yksinhuollettaviksi. Tarvittaisiin siis 3-4 h ja keittiö tästä Helsingin keskustasta, vuokrattuna

noin 1000 e/kk, jolle ei varmasti muutakaan käyttöä olisi kummassakaan perheessä. Plus kaikki tavarat tähän kolmanteen kämppään, vesilasku sun muut.

2) Pysytään kahtena erillisenä kotina. Yksi lapsi vaihtaa kerran viikossa kotia, kummassakin paikassa on oma huone ja omat tavarat (kyllä, on kumpparit joka kämpässä, myös mummolassa, samoin uikkarit, skeittilaudat sun muut löytyvät joka osoitteesta). Vaihtopäivänä mukaan tarvitsee vain ja ainoastaan koulurepun.

Mielipiteitä?

niitä uusperheitä sitten pykätä kasaan kun se ns. alkuperäinenkin perhe on hajonnut. On syyt hajoamiseen mitkä tahansa, niin miksi ihmeessä pitää lapsille järjestää tuommoinen perhehel*etti, että on monta lasta siellä ja täällä ja tuolla :O

Ei mahdu mun järkeen. Itse olen yh leskeytymisen myötä, eikä tulisi mieleenkään lähteä virittelemään mitään uusperhekuvioita. En usko, että lapset mitenkään "nauttisi" mistään semmoisesta. Mieluiten näin. Ollaan tämmöinen erilianen perhe, mutta ei mitään uusia puolisoita, uusia lapsia kuvioihin jne... Ei mulla ole niin suurta tarvetta alkaa virittelemään itselleni mitään parisuhdetta ja alkaa leikkimään kotia jonkun toisen kanssa. Ihan hyvin voin elää näinkin. Jos jossain vaiheen tuntuu, voin toki vaikka seurustella jonkun kanssa, mutta meille ei kukaan muuta, eikä me kenenkään luokse.

vkonloppu la lisäksi yksi arkipäivä eli lapsella on yhtä paljon niitä vaihtoja kuin vuoroasumisessakin. Vuoroasumista puoltaa se, että näin molemmat vanhemmat voivat sälyttää läheisen suhteen lapseen eli ei ole sitä etävanhempaa. Nykyään kun isätkin haluavat olla läsnä lasten elämässä eivätkä vain etäisiä. Ruotsissa tehdyn väitöskirjatutkimuksen mukaan vuoroasuvat lapset ovat yhtä hyvin kehittyyneitä ja tasapainoisia kuin muutkin lapset (huom. ydinperheen lapset). Tämä lehtikirjoitus pohjautui päiväkodin henkilöstön mutu-tuntumaan. Ja joissain tapauksissa se on varmasti oikea havainto, mutta asiantunijana esiintyi mm. "lastenhoitaja". Enemmän luotan tutkittuun tietoon!

että heillä on selkeä etulyöntiasema, koska ovat ydinperheestä. Alkaa olla kohta sellainen harvinaisuus. Saavat koko ajan hyvää palautetta siitä, että ovat KUNNON PERHEESTÄ. Kun olen jutellut opettajien ja opon ja rehtorin kanssa niin sivumennen on mainittu monesti, että huomaa, kuinka lapsilla on hyvä koti ja turvalliset olot, koska elävät ydinperheessä.



Asumme sen verran pienellä paikkakunnalla, että perheiden tilanteet tiedetään suht hyvin. Omiin teineihin suhtaudutaan jo oletusarvoisesti eri tavalla, koska tiedetään meidän perhe ja arvomme. Tiedetään, että lapset ovat saaneet elää turvallisen lapsuuden ja heillä ei ole ongelmia erojen ja uusperhekuvioiden yms. takia.



Niin paljon koulujen henkilökunta (ja samaa oli jo päiväkodissa) huokailee näiden eroperheiden lasten vuoksi, että ydinperheen lapset on ihan erityisasemassa nykypäivänä.

että perheitä arvotetaan näin eri tavoin. Vai onkohan tuo "havaintosi" ihan vain oman mielikuvituksesi tuote ;)

ja kuten tuossa jutussa pk-työntekijä mainitsi, pitäisi eronneilla olla jokin karenssiaika ettei heti otettaisi niitä uusia kumppneita mukaan kuvioihin. Annettaisiin lapselle suruaika toipua erosta.

Esimerkiksi juuri toukokuussa juttelin yhden lapseni opettajan kanssa yleisesti asioista. Hän sitten totesi, että huomaa, kuinka tasapainoinen poikanne on ja se korostuu vielä erityisesti kun hänen luokallaan on ollut niin paljon yksinhuoltajain lapsia ja uusperheen lapsia. Kyse kuudennesta luokasta.

Keväällä puhelimessa keskustelin 8 luokkalaisen pojan opon kanssa. Hän mainitsi myös siitä, että kuinka luokka on levoton ja rauhaton ja kuinka huomaa selkeästi pojastamme, että hänellä on turvalliset kotiolot ja elää ydinperheessä. Juttelimme toki muutakin, mutta suoraan hän sanoi minulle tämän asian ja säälitteli, että nykyään on niin paljon nuoria rikkinäisistä perheistä.

Samaa on sanonut erään kerhon vetäjä. Sanoi sanoilla, että huomaa pojastanne, että hänellä on hyvä koti ja turvallinen lapsuus.

Puheterapeutilta on tullut samanlaista lausumaa nuorimman lapsen kohdalla kun juttelimme yleisesti asioista. Sanoi suoraan, että kuinka helppo on työskennellä tällaisen lapsen kanssa, kenellä on kotiasiat kunnossa kun ei ole levoton, eikä hänen käytöksessään näy nämä erot ja uusperheongelmat.

Tässä muutama esimerkki 17 vuoden ajalta, mitä olen jutellut nuorten ja lasten kanssa työskentelevien kanssa.

että perheitä arvotetaan näin eri tavoin. Vai onkohan tuo "havaintosi" ihan vain oman mielikuvituksesi tuote ;)

ja vanhemmat vaihtavat yhdessäasumisvuoroa työaikojen mukaan eli kun äidillä on työmatka (jopa 2 vko), asuu isä lasten kanssa ja jos isällä on tarve tehdä ylipitkää päivää, on äiti lasten kanssa. Onnistuu, kun eroamassa on kaksi aikuista eikä mukana ole uusia kumppaneja.

Tuo toimii ehkä alkuvaiheessa, mutta ei pidemmän päälle. Jos erotaan niin silloin erootaan. Harvalla varaa pitää 2-3 asuntoa.

esille, että meidän lapsemme ovat päässeet joissain asioissa etenemään helpommin, koska on tiedetty, että ovat kunnollisia ja heillä ei ole näitä eroperheiden oireiluja ja häiriökäyttäytymisiä. Esim. jos tarvitsen lapsille vapaata, minun ei tarvitse kuin laittaa wilmaan viestiä. Ihmettelin nimittäin tätä kun muut joutuvat anomaan kirjallisesti. Syyksi selvisi, että koulussa luottavat meihin, koska tietävät, millainen perhe olemme. Ei ole tarvetta kytätä perään. Samoin lapsia uskotaan jos koulussa on ristiriitatilanteita. Meidän lasten sana on huomattavasti uskottavampi kuin levottoman eroperheen lapsen. Näistäkin on ollut puhetta kun vuosien varrella on purettu luokkien hankalia tilanteita vanhempainvarteissa ja vanhempainkokouksissa.

Esimerkiksi juuri toukokuussa juttelin yhden lapseni opettajan kanssa yleisesti asioista. Hän sitten totesi, että huomaa, kuinka tasapainoinen poikanne on ja se korostuu vielä erityisesti kun hänen luokallaan on ollut niin paljon yksinhuoltajain lapsia ja uusperheen lapsia. Kyse kuudennesta luokasta.

Keväällä puhelimessa keskustelin 8 luokkalaisen pojan opon kanssa. Hän mainitsi myös siitä, että kuinka luokka on levoton ja rauhaton ja kuinka huomaa selkeästi pojastamme, että hänellä on turvalliset kotiolot ja elää ydinperheessä. Juttelimme toki muutakin, mutta suoraan hän sanoi minulle tämän asian ja säälitteli, että nykyään on niin paljon nuoria rikkinäisistä perheistä.

Samaa on sanonut erään kerhon vetäjä. Sanoi sanoilla, että huomaa pojastanne, että hänellä on hyvä koti ja turvallinen lapsuus.

Puheterapeutilta on tullut samanlaista lausumaa nuorimman lapsen kohdalla kun juttelimme yleisesti asioista. Sanoi suoraan, että kuinka helppo on työskennellä tällaisen lapsen kanssa, kenellä on kotiasiat kunnossa kun ei ole levoton, eikä hänen käytöksessään näy nämä erot ja uusperheongelmat.

Tässä muutama esimerkki 17 vuoden ajalta, mitä olen jutellut nuorten ja lasten kanssa työskentelevien kanssa.

että perheitä arvotetaan näin eri tavoin. Vai onkohan tuo "havaintosi" ihan vain oman mielikuvituksesi tuote ;)

koulun henkilökunnalta asettaa joitain perheitä tällaiseen arvojärjestykseen ja vielä mainita siitä vanhemmille hyvässä tai pahassa. Mikä on motiivi tällaiselle käyttäytymiselle? Olen kyllä pettynyt, mutta en yllättynyt. Ammatillisuus kateissa? Tuskin kuitenkaan kaikkien opettajien yhteinen näkemys.

missä te asutte? Olisi tosi tärkeää tietää, sillä haluan välttää tuollaista paikkakuntaa ja noin sairasta ympäristöä. Olemme ns. ydinperhe, mutta en todellakaan halua, että perhettämme tai lastamme aletaan leimata sen perusteella - edes tuollaisella "hyvä perhe" -leimalla. Kuulostaa niin oksettavalta, etten oikein usko voivan olla totta. Tosin mistäs sen tietää, jos on joku ahdasmielinen pikkupaikkakunta jossain hevon perseessä...

Olen muuten itse kasvanut ydinperheessä. Nyt aikuisena olen pistänyt välit poikki vanhempiini. He eivät todellakaan olleet erityisen hyviä vanhempia, vaan lapsuuteeni kuului mm. henkistä ja fyysistä väkivaltaa, marttyyrimäinen äiti, etäinen ja tunnekylmä isä ja jatkuva kilpailuasema ainoan sisarukseni kanssa. Oltiinkohan me joku poikkeus, vai miksikähän se ydinperhe ei taannutkaan onnellista olotilaa?

että heillä on selkeä etulyöntiasema, koska ovat ydinperheestä. Alkaa olla kohta sellainen harvinaisuus. Saavat koko ajan hyvää palautetta siitä, että ovat KUNNON PERHEESTÄ. Kun olen jutellut opettajien ja opon ja rehtorin kanssa niin sivumennen on mainittu monesti, että huomaa, kuinka lapsilla on hyvä koti ja turvalliset olot, koska elävät ydinperheessä.

Asumme sen verran pienellä paikkakunnalla, että perheiden tilanteet tiedetään suht hyvin. Omiin teineihin suhtaudutaan jo oletusarvoisesti eri tavalla, koska tiedetään meidän perhe ja arvomme. Tiedetään, että lapset ovat saaneet elää turvallisen lapsuuden ja heillä ei ole ongelmia erojen ja uusperhekuvioiden yms. takia.

Niin paljon koulujen henkilökunta (ja samaa oli jo päiväkodissa) huokailee näiden eroperheiden lasten vuoksi, että ydinperheen lapset on ihan erityisasemassa nykypäivänä.

Sama toimittaja myynyt jutun useaan lehteen ilmeisesti.

Juttu oli kyllä aika huono. Tarkoitan, että ammattilaiset eivt uskaltaneet esiintyä omilla nimillään. Ja muuten juttu oli semmoinen kauhistelujuttu,ei faktatietoa