Onko tämä reilua: KULUJEN jakaminen?

pistä mies maksamaan enemmän tai käske muutta pois.



Ei tuo ole oikein sinua käytetään hyväksi

Silloin kun mies opiskeli ja itse kävin töissä, minä maksoin KAIKEN. Eli vuokran, ruuat, laskut. Mies sai opintorahaa jonka käytti omiin menoihinsa, minä maksoin palkastani kaikki yhteiset ja omat menoni.

Oletko SINÄ maksanut MIEHEN asumisen, ruuan, vaatteet..? Jos molemmat ei ota vastuuta, toisella on oikeus heittäytyä loiseksi, eikö niin?.

Eli joku tuolla kyseenalaisti jo, että luulinko miehen elättävän. En todellakaan luullut, että voin maata kotona, mies ostaa vaatteet, sapuskat ym.. Aiemmin tämä asia ei pahasti hiertänyt (välillä ärsytti kyllä, kun ravintolalasku piti laittaa tasan puoliksi ym.) mutta nyt kun lapsi on tulossa, tästä on tullut ongelma. Tämä on minun kompastuskivi suhteessa, ihan kaikkea ei vain ymmärrä ajatella etukäteen, valitettavasti. Minulla on opintoja jäljellä vauvan jälkeen enää n. puoli vuotta, jonka jälkeen on tarkoitus mennä töihin. Alan työtilanne on pitkään ollut hyvä, toivottavasti silloinkin.



Nyt itse asiaan: otin asian miehen kanssa puheeksi eilen. Mies ensin sanoi, että hänestä on ihan normaalia, ettei opiskelijalla jää yhtään omaa rahaa. Mutta kun muotoilin asian niin, että minä teen paljon asioita, jotka on yhteiseksi hyödyksi ja pidän meitä perheenä (tiskaan, siivoan, hoidan koiramme, pesen pyykit, teen lämpimän ruuan jonka mies haluaa töistä tullessaan, käyn kaupassa ym.. kaikki em. asiat teen 90% aina itse). Kysyin sitten, miksi se perheajattelu ei ole voimassa enää raha-asioissa: miksi joka euro pitää laskea puoliksi, vaikka minulla on paljon pienemmät tulot kuin miehellä. Ja miksi joku pienikin kulu pitää vähentää hänen vuokraosuudestaan, miksi se on niin tarkkaa.



Aluksi mies suuttui, mutta sitten mietittyään teki ehdotuksia: entä jos hän jatkossa maksaisi vaikkapa 3/4 vuokrasta ja ostaisi kaikki vauvatarvikkeet tai vaihtoehtoisesti maksaisi suuremman osan ruokakuluista. Ei päästy kylläkään vielä mihinkään lopputulokseen, mutta mies oli eilen valmis hieman suunnittelemaan uusiksi näitä asioita. Yhteiselle tilille hän ei lämmennyt kuitenkaan yhtään (ehdotin että jos molemmat siirtäisi esim. 20% tuloista sinne). Eli raha-asioista neuvottelu etenee täällä, ehkä viikonlopun aikaan päästään johonkin yhteisymmärrykseen.



Hassua muuten on se, että mies on puhunut, että voisi joskus jäädä hoitovapaalle esim. toisen lapsen kohdalla. Sanoinkin eilen, että tehdäänkö silloinkin niin kuten nyt, että sinä maksat puolet silloin kaikesta vähästä ja minä mällään palkallani ja ostelen tyytyväisenä auton, vaatteita ja koruja :P...

Kuulostaa hyvältä: olet osannut selvästi esittää asian oikein ja mieskin on tulossa vastaan. Miehet vaan ovat joskus niin idiootteja, etteivät osaa ajatella asioita itse, ennenkuin ne rautalangasta väännetään.

Olen tosi onnellinen puolestasi! Näyttää sille, että saatte asiat pikkuhiljaa kuntoon.

Kyllähän tuossa tilanteessa menee kaikki kunnioitus ja lähinnä halveksunta tulee tilalle.

Etkö ole miehelle asiasta sanonut mitään? Itse olisin jo repinyt pelihousuni viimeistään tuon eläinlääkäritapauksen jälkeen. Uskomaton sika.

Ja millaisen kuvan lapsikin saa perhe-elämästä jos ei puhalleta yhteen hiileen missään asiassa?

Aivan uskomatonta.

Kyllä joku selkeä linja tuohon on vedettävä. Muistaahan miehesi myös sen, että jos hoitovapaalle jää niin hänen on silti maksettava se lainaosuutensa? Koska sullahan ei ollut siihen osaa eikä arpaa niin sun maksettavia se tuskin on. Mutta toivottavasti asiat järjestyvät. Ja miehesikin järkiintyy=)

et jos miehes jää hoitovapaalle niin jo sitä ennen on hänenkin osallistuttava kunnolla perheen kuluihin, eikä vaan niin, että sun äitiyslomien ym. ajan herkuttelee hyvillä tuloilla ja kun jää hoitovapaalle itse niin alkaa vaatimaan kulujen järkeistämistä. Tietty silloinhan sinä tuot sen suuremman leivän pöytään ja osallistut enemmän mutta se kulujen järkeistäminen on siis tapahduttava jo aikaisemmin

Kaikenlaisia miehiä sitä maa päällään kantaa, minä en tuollaista ääliötä ottaisi nurkkiin mistään hinnasta. Onneksi aina löytyy vähään tyytyväisiä naisia, joille kelpaa hieman idiootimpikin tyyppi.



Voin vain kuvitella, millaista on erota tuollaisesta miehestä jos siitä eroon haluaa. Hyvä jos omat vaatteensa saa pitää lähtiessä kun kaikkihan on HÄNEN ja HÄNEN rahoilla maksettua. Urpo.

Tässä tulee eittämättä mieleen se vanha sanonta, että ihmistä kohdellaan niin kuin hän antaa itseään kohdella.



Mielestäni ap sinulla on tasan neljä vaihtoehtoa:



1) päätätte että rahanne ovat yhteisiä (vaikka omaisuutenne sitten olisikin erillistä)



2) päätätte että molemmat osallistuu talouden pyörittämiseen tulojensa suhteessa eli molemmilta vaikka omiin asioihin 200 euroa kuussa ja loput yhteiseen kassaan, josta maksetaan kaikki yhteiset menot. Tuolla 200 eurolla kumpikin maksaa sitten omat vaatteet ja omat huvituksensa, jatkossa kun molemmat on töissä, niin vaatteetkin voidaan ottaa yhteisestä pussista, mutta veikkaanpa että noilla tuloilla ei ole varaa pistää yksistään hurvitteluun 400 euroa kuussa. Lapsen kulut maksetaan tottakai yhteiseltä tililtä.



3) päätätte että molemmat osallistuu talouden pyörittämiseen tuloistaan tietyllä prosenttiosuudella, esim. 85% ja kumpikin saa pitää sen loput oman määräysvallan alla



4) ero



Vaikka oikeasti en koskaan toivo kellekään mitään vakavaa sairastumista, työttömyyttä tms, niin eittämättä käy mielessä, että jos ap pysyy noin hullussa systeemissä, niin että mies sairastuisi vakavasti, jäisi työttömäksi tms. kun ap palaa töihin ja ap katsoo vaan vieressä, että jaa - eipä tuo mies selviä noista tilansa kuluista, se on sitten voi voi.

Kaikki lapseen menevät rahat menivät naiselta tai lapsilisistä.

Mies aina sanoi, että lapsilisät ovat sitä varten, että niillä kustannetaan lapsen menot.

Mies ei rahaa niihin antanut.

Ystäväni ONNEKSI ymmärsi erota ja nyt aivan elää nykyään aivan ihanan miehen kanssa.

Ap:n mieshän oli osoittanut jo edistysaskeleita, kun oli puhunut asiasta ja tehnyt jo joitain ehdotuksia. Hän saattaa olla kehityskykyinen!

oma kommentti.

Ap:n mieshän oli osoittanut jo edistysaskeleita, kun oli puhunut asiasta ja tehnyt jo joitain ehdotuksia. Hän saattaa olla kehityskykyinen!

Hienoa ap!



Tuossa sillä välin kun aamutoimia tein samalla kun vastailin viestiin niin olitkin kertonut teidän keskustelusta. Noin juuri pitää toimia.



Sen verran skeptinen olen, että mies saattaa ymmärtää yskän hetkellisesti, mutta saattaa olla taipuvainen menemään vähin erin takaisin vanhaan systeemiin jollei säännöt ole ihan älyttömän selvät (esim että vuokran maksusta ei sitten vähennetä mitään tms.), joten suosittelen, että teette niin selvät sävelet että niistä ei voi tuommoinen mieskään löytää sitten mitään porsaanreikiä. Tyyliin että mitä maksetaan ja missä suhteessa ja että ei tehdä mitään vähennyksiä tai että jos jätätte ns. omat rahat, että mitä niillä kuuluu ostaa ja mitä ei.

jos kuitenkin pitää noudattaa jatkuvasti jotain SÄÄNTÖJä ja laskea prosentteja ja euroja. Hulluksihan tuossa tulisi.



Mutta onhan noita euronlaskijoita aina ollut ja tulee varmaan olemaan. Yksi tuttavapariskunta (lapseton, onneksi ;) menee kanssa ihan äärimmäisyyksiin noissa. Molemmilla on hyvä palkka, mutta silti jokainen ravintolalasku pitää jakaa puoliksi, siirrellään niitä euroja edestakaisin riippuen siitä kenen nyt piti mitäkin maksaa. Jos ostetaan vaikka lahja miehen puolen sukulaislapselle, niin vaimo pitää huolen että se on nimenomaan miehen rahoista joista tuo 7 euroa maksetaan. Varmaan jos hankkisivat lapsen niin vaippa maksetttaisiin aina sen rahoista, kumman syöttämästä ruuasta sen hetkinen kakka olisi peräisin.

Nyt pitää mennä opiskelutapaamiseen, mutta piti vielä kertoa semmoiset asiat, että olen aiemmin kyllä yrittänyt sanoa miehelle raha-asioista ym., mutta hän on perustellut asioita mm. "ei mun tarvitse siivota, koska sun koirat täällä eniten sotkee" (koirat olen ottanut kyllä ennen miestä, mutta maksankin kaikki ruuat ym. itse, lenkitän ja ruokin) ja "saathan sä lainata aina välillä mun autoa" (ja siis ajan sillä max 10 kilometriä/viikko!). Tämä asia pulpahti mieleen varsinkin kun pari viikkoa sitten näin taas miehen laskelman pöydällä (oli kirjannut ylös Koira 40e, nettilasku 25e, vesilasku 40e.. puolittanut siis tasan kaiken paitsi koira jäi minun maksettavaksi, ja tililleni ilmaantui vuokrarahaa siis tasan eurolleen juuri "puolet" kaikesta).



Haluaisin vaihtaa halvempaan asuntoon, jossa vuokraan kuuluisi esim. vesi ja sähkö, mutta yritin hakea asuntoa, mutta yllätysyllätys: emme saa mitään firmojen asuntoja (esim. YH, Sato), koska miehellä on liian isot tulot ja liikaa varallisuutta.

eli siis vuokra, vesi, sähkö + muut kotitalouden peruslaskut mies maksaa yksin. Sinä maksaisit oman puhelimesi + omat henkilökohtaiset menosi ja ehkä puolet ruoasta. Näin meidän perheessä tehtiin joka kerta kun olen ollut äitiys- tai hoitovapaalla. Sitten töissä ollessani osallistun taas enemmän perheen menoihin.



Ihan uskomattomalta minusta kuulostaa tuo teidän perheen meininki.

Miehesi voi olla kyllä kehityskelpoinen mutta se vaatii tuhottomasti aikaa ja vaivaa! Koska jos ihminen on oppinut noin nuukaksi ja tarkkaailee kaikkia menoja noin tarkasti, niin siitä voi olla vaikea päästä eroon! Siitä tulee ikäänkuin sairaus.



Miehesi pitäisi oppia näkemään teidän taloutena, perheenä. Ei pitäisi olla väliä sillä kuka maksaa mitäkin. Jos sinäkin kerran käytät rahaa järkevästi, niin ongelmia ei pitäisi olla!



Mutta vaikeaa tuo voi olla. Kun ajattelen minua ja miestäni. Alkuaikoina ehkä rahat olivat erilliset mutta vuosien saatossa ja kun muutimme yhteen ja erityisesti lasten jälkeen, rahat ovat selvästi olleet yhteiset. Oli miehelläkin alussa sellaista että halusi ostaa paljon itselleen (siis ennen lapsia), mutta ei se häirinnyt mua kun itsekin tienasin ja ostelin sitä mitä halusin.



Kun jäin äitiyslomalle, mies alkoi maksaa lainat kokonaan, asunto oli molempien nimissä. Mies myös maksoi kaikki isommat laskut, minä maksoin sen minkä pystyin.



Usein siirsin rahaa omalle tililleni jos hoitoraha ei riittänyt.



Mies on aina sanonut mulle, että saan ottaa rahaa hänen tililtään jos tarvitsen, ei tarvii erikseen pyytää. Hän on myös sanonut että voi tulla aika kun minä "elätän" häntä. Sen tekisinkin mielelläni jos tilanne sitä vaatisi.

ensimmäisessä avoliitossani tavaroiden omistussuhteita. Tai maksettiin niin, että minä pöydän (jonka halusin jatkossakin) ja mies sohvan jne. Käyttörahat ei menneet niin pennilleen, mutta siis isommat.



Ja ajatuksena mulla oli se, että kunhan rohkeus riittää niin lähden ja tavaroiden jako on silloin helpompi selvittää

Vasta nyt tajusin, mihin kuseen itseni olen saattanut. Tilanne on siis se, että minä olen jo nyt "luopunut" tietyistä asioista, esim. omasta urakehityksestä (täällä ei ole paljoa oman alani työpaikkoja, varsinkaan "hyviä") miehen tilan takia (johon mulla ei koskaan tule olemaan mitään oikeutta). Mies ei voi muuttaa ikinä kovin kauas tilasta. Nyt kun on ilmennyt, ettei miestä kiinnosta minun rahatilanne tai minun tekemät kotityöt, on silmäni vasta avautuneet :(.



Onko kenelläkään muuten kokemusta sukupolvenvaihdoksista? Mies omistaa nyt tilan, siis ison maalaistalon, muut piharakennukset, metsiä, peltoja ym.. tilalla pyörii myös yritys, johon mies saa joka syksy paljon maataloustukia. Mies ei aio muuttaa tilalle, vaan hänen vanhempansa asuvat edelleen tilalla ja aikovatkin asua. Mies kuitenkin maksaa velkaa 900 euroa kuussa koko tilasta, ja hänen vanhempansa ei "hyvitä" tätä mitenkään miehelle, vaikka mies on siis maksanut heille koko höskän jo. Tämä on ilmeisesti normaali käytäntö? Vai? Lähinnä mietityttää sen takia, että kummasti mies antaa vanhempiensa asua ilmaiseksi talossaan ja maksaa mukisematta lainaa pois, mutta minun kanssa kaikki on sitten täsmälleen puoliksi.

ja koskaan ei sisarustenkaan puolisot olleet oikeasti päätyneet osaksi perhettä. Perhe oli vain se lapsuudenperhe, jota kyllä tuettiin ja autettiin, puolisot olivat aina kuitenkin vieraita.



Melkein epäilisin, että oot löytänyt ko. tyypin mutta sillä tilalla ei ole aikoihin asunut enää kukaan.