Lue keskustelun säännöt.
Oltaispa jätetty toi vauva tekemättä =(
24.05.2011 |
Olen niin kyllästynyt 10 kk vauvan kanssa oloon. Jos olisin tiennyt sen mitä nyt tiedän, en olisi missään nimessä tehnyt lapsia. Ensin kolmen kuukauden koliikki. Tauotonta huutoa kuudesta kolmeen. Tämän jälkeen muuten vaan jatkuvaa kitinää, allergioita, refluksia, hampaita, vaativaa temperamenttia, lääkärillä ramppaamista ja VALVOMISTA. Olen valvonut niin paljon, etten ole moneen kuukauteen osannut nukkua edes silloin kun mahdollista. En enää nukahda iltaisin ja yritän välttää nukahtamislääkkeitä, mutta pakko aina välillä ottaa että selviää. VAihtelen kolmea eri lääkettä, etten tulisi riippuvaiseksi.
Vauva ei viihdy vaunuissa eikä missään vaikka päätyä korotettu refluksin vuoksi ja lääkitys siihen olemassa. En pääse siis kotia juurikaan pidemmälle, kun rintareppukin on pahapaha. Aletaan heti karjumaan ja huitomaan kuin sikaa teurastettaisiin. Ystävät eivät enää käy, kukaan ei halua huutavaa vauvaa hoitoon, parisuhde rakoilee, neuvola. Pahinta on kummiskin tuo unettomuus. :'(
En vaan enää jaksa. Kuulin, että vauva-arki on raskasta ja niin totta vie on. Miten te jaksatte tätä? Ja miten jaksatte hankkia vielä useamman lapsen?
Kommentit (106)
kovasti miten täällä palstoilla samat aloitukset jauhaa uudelleen ja uudelleen! Tämäkin aloitus oli poissa jonkun aikaa ja nyt jatkuu uudestaan. Mikä systeemi tämä oikein on?
Mulla jäi silloin joku ilta (pari päivää sitten?) tän ketjun lukeminen kesken. Ja kun joskus seuraavana päivänä tulin koneelle, niin tää ketju oli näytöllä edelleen auki odottamassa. Joten luin ketjun loppuun ja kommentoin jotain.Niin ne ketjut sitten joskus nousee päivän tauon jälkeen ylös ilman, että niitä on edes kukaan mistään etsinyt tai hakenut.
Mä ainakin näin tämän aloituksen ensimmäistä kertaa tänään, ja musta tää oli tosi kiinnostava ketju. Palstalla hengaa eri ihmiset eri aikoina, ja mitä enemmän kommentteja ja näkökulmia keskusteluun tulee, sitä hedelmällisempää keskustelu on.
Toinen asia on sitten tietenkin ne useamman kuukauden vanhat ketjut, joiden aloittajakaan ei välttämättä ole enää 'linjoilla'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos apu on sitä, että hoitaja hoitaa "omalla tavallaan" ja vauva sen seurauksena huutaa entistä kimakammin seuraavat päivät, niin eihän siitä muka-avusta ole kuin haittaa. Ja äiti on sen jälkeen entistä väsyneempi.
Ja tuollaista vauvaa ei voi antaa edes pariksi tunniksi jollekin lukiotytölle vaunuteltavaksi. Kokemattoman käsissä tuollainen vauva vain huutaa siellä vaunuissa sen pari tuntia. Ei se ole vauvalle inhimillistä.
Tai kuten meillä, ei huutoherkkää vauvaa voi antaa mummolle päivähoitoon, kun mummo on jo niin vanha, ettei se jaksa kanniskella koko päivää. Huutajat kun eivät yleensä nuku päiväunia varttia pidempään, niin siinä ei jää hoitajamummolle yhtään lepoaikaa.
Vaativa vauvaa tarvitsee hoitajaksi hyväkuntoisen ja vankan kokemuksen omaavan ihmisen.
Miehen kanssa kaksistaan, vapaaehtoisesti lapsettomia. Tehdään mitä huvittaa, lennetään rapakon taakse eikä tarvi ottaa kiljuvia kakaroita mukaan. Hyi helvetti mikä rasitus se olisikaan. Kroppakin on parikymppisen tasolla, vaikka ikää on ne 20 vuotta enemmän. Ei karkaile kusi eikä paska.
Ja pian seuraa kysymys, miksi täällä palstailen. Siihen en katso aiheelliseksi vastata, en teidän leveäperseisten ja riipputissisten kotiäitien kiusallakaan :)
On tässä muillakin ollut haasteita riittävästi. Koskaan en tuollaista ole kuitenkaan toivonut.
Oletkohan masentunut? Toki olet fyysisesti väsynyt mutta myös henkinen puoli krakaa.
7kk meni keskimäärin 2,5h/ vrk, iso osa ajasta oli sellaista etten nukkunut lainkaan edes unilääkkeillä, niin väsynyt olin. Nyt kolmevuotiaat nukkuvat kutakuinkin, itse heräilen useita kertoja yössä, viisi tuntia on jo hyvä saavutus unelle, aineenvaihdunta pysähtynyt, syön hyvin vähän enää ja vain lihon etenkin keskivartalon kohdalta - kun en enää nuku.
Pyydä apua ajoissa, älä päästä itseäsi tähän pisteeseen josta ei taida olla paluuta enää. Olen myös ruma lihava harmaa väsynyt möhkäle pysyvästi vaikka söisin vain minimimäärän elintoimintojen ylläpitämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4.Vaikka tuntuu raskaalle lähteä pois kotoa karjuvan lapsen kanssa, niin kannattaa silti mennä. Älä välitä ihmisten tuijotuksista. Sitä paitsi, olen aika varma, että kaikki äidit katsoo vain pelkästä myötätunnosta. Käy puistoissa, rannalla, torilla, missä lapsella paljon nähtävää ja tekemistä. 5.Vietä omaa aikaa vähintään kerran viikossa pidemmän aikaa. Jos et jaksa liikkua tai nähdä ystäviä, niin käy vaikka vkl:na leffassa yksin tai vain kahvilassa rauhassa syömässä ja lukemassa lehteä.
Noita on mullekin tyrkytetty, mutta omalla kokemuksellani en vain edelleenkään ymmärrä miksi noita vinkkejä tyrkytetään.
Eli mulla ihan sama kokemus noista kerhoista ja muista menoista, että ne ei millään muotoa virkistä, vaan kodin ulkopuolella se huuto ja hyssyttely on vaan vieläkin vaikeampaa. Ihmisten kanssa ei pysty kuitenkaan juttelemaan siinä metelissä. Itselle se on vain rankempaa, kun ei pääse edes istumaan silloin, kun lapsi tyyntyisi sylissäkin (jos oot vaikka kaupungilla). Eikä niitä muiden sääliviä katseita siinä väsymyksessä kaipaa yhtään.
Kotona on helpompaa, lapsi ei ole liikenteessä yhtään tyytyväisempi ja itselle ei ole mitään iloa kannella parkuvaa lasta jossain torilla. Tuossa tilanteessa ihminen ei oikeasti halua yhtään mitään muuta kuin nukkua.
Ja tuo oma aika leffassa tai kahvilassa ei myöskään voisi vähempää kiinnostaa. Jos omaa aikaa saa, niin edelleenkään mikään muu ei kiinnosta kuin nukkuminen. Ei se väsymys ja univaje siitä vähene, että rampataa kylillä tai kahviloissa. Siihen ei oikeasti auta mikään muu kuin nukkuminen, joten miksi pitäisi tehdä mitään muuta kuin nukkua!
Ei minun 3 lasta kyllä ole huutaneet häiriöksi asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mtä ihmettä te sille lapselle teette?? Ei minun 3 lasta kyllä ole huutaneet häiriöksi asti...
Ei minun 3 lasta kyllä ole huutaneet häiriöksi asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i Ihmisten kanssa ei pysty kuitenkaan juttelemaan siinä metelissä. Itselle se on vain rankempaa, kun ei pääse edes istumaan silloin, kun lapsi tyyntyisi sylissäkin (jos oot vaikka kaupungilla). Eikä niitä muiden sääliviä katseita siinä väsymyksessä kaipaa yhtään.
[/quote]
miksi mennä perhekerhoon kiusaamaan niitä muitakin paikallaolijoita sillä huudolla! Eikä ne katseet ole välttämättä sääliviä, vaan ihan vaan kehotuksia viedä se lapsi muualle huutamaan. Ei tuosta nauti äiti, lapsi eivätkä muut paikalla olijat.
Raskaistan jälkikäteen ajatellen oli pikkulapsi vaihe. Se oli loputonta ja tauotonta VAHTIMISTA. Hetkeksikään ei saanut tarkkaavaisuus herpaantua, ettei lapsi sillä aikaa syöksynyt johonkin vaaraan. Silloin saneerasin kidinkin niin paljaaksi kuin mhdollista ja kaikkiin oviin ja laatikoihin turvalukot. Silloin olin väsynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös teidän muiden vauvat, jotka ettö jaksa niiden kanssa. Kärsimme lapsettomuudesta ja ryhdymme sijaisperheeksi...
myös teidän muiden vauvat, jotka ettö jaksa niiden kanssa. Kärsimme lapsettomuudesta ja ryhdymme sijaisperheeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka lapseni oli todella vaikea vauvana ja on ns. vaikea tapaus edelleen, lähes 3-vuotiaana, en KOSKAAN, IKINÄ ole toivonut ettei häntä olisi tehty.
Tuntuu todella pahalta lapsesi puolesta. Ei hän ilkeyttään hankala ole ja ansaitsisi äidin joka häntä rakastaa, oli se vauva-aika kuinka rankkaa tahansa.En tiedä millaisessa haavemaailmassa olet elänyt, mutta valitettavasti totuus on että elämä lasten kanssa ei ole ruusuilla tanssimista.
Luuletko tosiaan, että tämmöiset viestit auttavat aloittajaa jotenkin? Ai niin, ei se ollutkaan tarkoituksesi, vaan ainoastaan alleviivata omaa erinomaisuuttasi. Häpeä.
olen koittanut antaa vinkkiä, miten saisi aikaa nukkumiselle, ja aina joku vetää herneet ja alkaa meuhkata, että tyhmä oot...
Jos kerran nukkua ei voi, eikä saa siihen antaa vinkkejä, niin eipä sitä paljon voi sitten ihmistä auttaa, kun lääkkeetkään eivät auta.
Mitä sitten SAA vastata tuollaiseen asiaan? Vauvaa ei voi muuttaa, mutta muita seikkoja voisi yrittää. Ja jos lähtökohta on se, että niitäkään ei voi muuttaa, niin mitä sitten?
synnytyksen jälkeinen masennus. Ota yhteyttä neuvolaasi.
sillä vauvalla on oikeasti joku vialla kun se vaan huutaa. Vaikea uskoa, että huvinpäiten vain karjuisi. Siis joku, mitä ei ole lääkärissä huomattu.
KAIKESTA ja vaatikaa apua perhetyöntekijältä. Tulisi jokusen kertaa viikossa teille ja nukkuisit,vaikka lääkkeen voimin,
kokeile parempaa jos nyt on käytössä roikotin. Poikavauvat ei varmaan ainakaan tykkää istua noissa roikottimissa.
Kokeile olla välillä hassu ja rento. Vaikka tämä nyt kuulostaa todella sellaiselta epäempaattiselta "nosta itsesi hiuksista ylös" kommentilta. Niin itse olen tätä menestyksekkäästi kokeillut juuri vaikeimpina aikoina. Vauvat ei valita turhasta ja ne on helppo saada hyvälle tuulelle joskus jopa todellakin väsyneinä ja kiukkuisina ja kipeinäkin. Vauvat kitisee usein sitä, että he vaistoavat, että heitä ei ymmärretä. Ja se todellinen kipu tai fyysinen paha olo siellä taustalla ei välttämättä ole ollenkaan niin suuri, kuin mitä äänestä voi päätellä. Vauva kokee asiat hyvin onoff tyyppisesti. Kaikki koetaan täysillä.
Nukkumattomuus on hirmu huono juttu ja teidän kannattaa miehen kanssa sopia ne yöt, jolloin sinä valvot ja ne yöt, jolloin isä valvoo.
---------Temperamentti on vahva myös ja vauva on erittäin helposti ärtyvä, mutta tämä on toki vain luonnekysymys-------
Voi olla myös kivusta johtuvaa tuo ärtyvyys. Niinhän me aikuisetkin olemme kun koskee!
Hyvä, että panit ukkosi töihin. Näin hänen isän roolinsa syvenee. Juuri vaivaa näkemällä se isyys kasvaa ei niin et katselee päältä kun äiti tekee kaiken:)